”Olemme miettineet, millä tavalla pääsiäissanomaa voisi ilmaista niin, että ihmiset voisivat ajatella pääsiäistä muunakin kuin pitkänä lomana. Tämä banderollin sanoma voi avautua monella tavalla, tärkeintä on, että ihminen pysähtyy miettimään sitä”, kirkkoherra Hannu Pöntinen sanoo itse asiassa kuultuna.
Kirkkoherran mielestä on hyvä, että räikeän värinen ja sisäisesti ristiriitainen viesti herättää tunteita, ajatuksia ja keskustelua. Hyvä muuten, mutta pitääkö niitten ajatusten ensi töikseen ajautua harhapoluille?
Jos sanotaan, että Jeesuksen kuolema on aprillia, ollaan alle aikayksikön tekemisissä doketismi-nimisen harhaopin kanssa (kreikan sana dokein = luulla, arvella, näyttää olevan). Kyse on varhaiskirkon aikana esiintyneestä hereettisestä käsityksestä, jonka mukaan Jumala olisi vain näennäisesti tullut ihmiseksi Kristuksessa; Kristuksella olisi ollut vain näennäisruumis, hän olisi kärsinyt ja kuollut näennäisesti.
Sinänsä on ihan vekkuli ajatus, että kun aprillipäivä 1.4. osuu yksiin pääsiäissunnuntain kanssa, tästä päällekkäisyydestä otetaan kirkollisissa piireissäkin kaikki ilo irti. Myyrmäkeläiset saavat Ruttopuiston rovastilta täydet pisteet nimenomaan hyvästä yrittämisestä.
Kauhulla ajattelen sitä hetkeä, jolloin aprillipäivä osuu pitkäperjantaihin. Silloin vitsit taitavat olla melko vähissä?
Omat vaatimattomat ehdotukseni banderolliin JEESUS ON KUOLLUT-viestin tilalle:
JEESUS JÄI HAUTAAN tai
PÄÄSIÄINEN ON PERUUTETTU!
Vanhan hokeman mukaan kirkoista katolinen on ominut joulun ja ortodoksinen pääsiäisen. Luterilaisille jäi pitkäperjantai. Mikään kirkko ei kuitenkaan ole voinut omia Jeesusta kokonaan itselleen, sillä hän ei jäänyt seimeen sen paremmin kuin ristille tai hautaankaan.
Ylösnoustuaan Herra ilmestyi n. 500 ihmiselle, mutta hänelle tuli koti-ikävä ja hän lähti Isänsä luo Taivaan iloon ja riemuun. Sieltä hän seuraa kaiken maailman tapahtumia aitiopaikalta ja kun aika toisen kerran on täysi, hän tulee uudelleen visiitille tänne tellukselle, ei tosin enää pienenä vauvana vaan voittajana, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja jonka edessä kaikki joutuvat polvistumaan, oli uskoa eli ei.
Meillä ei ole lupaa hypätä kiirastorstain ehtoolliselta suoraan pääsiäisjuhlaan ohi pitkäperjantain. Kristuksen kärsimystä on katseltava ja mietiskeltävä, sillä sinun ja minun takiahan hän joutui kärsimään.
Joku saattaa nyt ajatella, että Jeesushan tiesi nousevansa kuolleista. Mitä hän sitten Getsemanen puutarhassa teki? Kyse oli hirmuisesta rukoustaistelusta vailla vertaa. Jeesushan jopa tuskissaan pohdiskeli sitäkin, voisiko hän välttää sen, mitä tuleman piti? Lopulta kuitenkin kutsumustietoisuus voitti. Hän suostui siihen, mikä kirjoitettu on.
Uskontunnustuksessa sanomme, että Jeesus kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan. Tämä tuonela-kysymys on kiinnostanut meikäläistä aivan pikku pojasta asti. Tuosta retkestä ei Uudessa testamentissa puhu kukaan muu kuin apostoli Pietari ohimennen kirjeessään (1 Piet 3:18-20a):
Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin.
Minkä vuoksi Kristus astui vainajien luo heidän odotustilaansa tai säilytyspaikkaansa? Varhaiskirkon aikana asia ymmärrettiin kolmella tavalla:
1) Taisteltuaan Saatanaa vastaan ristillä Kristus tunkeutui tämän maanalaiseen valtakuntaan kukistaakseen arkkivihollisensa Pimeyden vallat eli Synnin, Saatanan ja Kuoleman näitten omalla maaperällä.
2) Sitten Kristus vei mukanaan taivaaseen Vanhan testamentin pyhät ja hurskaat pakanat. Mielikuvissani näen vahvan metallioven, joka on salvattu kiinni ulkopuolelta. Siitä murtaudutaan läpi niin että paukahtaa ja heilahtaa, Pimeyden vallat joutuvat antamaan periksi ja luovuttamaan saaliinsa Kristukselle. Jumalaa vastustavat voimat kokevat hetkellisen rökäletappion ratkaisevalla hetkellä. Tuon pahistrion piti nitistää Jeesus totaalisesti, mutta vahingon ilo Jeesuksen kuolemasta jäikin varsin lyhytaikaiseksi.
3) Lisäksi Jeesus kuulutti kaikille vainajille sanomaa syntien sovittamisesta ja ihmiskunnan pelastamisesta. Olihan Nooan jälkeläistenkin saatava kuulla tämä suurin koskaan tällä pallolla kerrottu uutinen. Ikävä kyllä emme saa tietää, mikä oli tuon Jeesuksen saarnan vaikutus. Vaan olihan tuossa aikamoisen paljon duunia lankalauantaille verrattuna siihen, että Jeesus olisi vain levännyt haudassa ja käärinliinoissa odottanut kolmannen päivän aamua!
Jos Jeesus kuoli pitkäperjantain klo 15:n aikoihin ja nousi kuolleista varhain pääsiäisaamuna, niin n. 36 tuntia hän oli ns. teillä tietymättömillä. Tämä kuului suunnitelmaan. Kun ihmiset vaativat Jeesukselta jotakin merkkiä (Matt. 12:40), hän sanoi, ettei anna muuta kuin vain Joonan merkin: ”Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä”.
Luterilaisessa virsikirjassakin on tätä nykyä kaunis ortodoksinen tropari: Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi. Tässä on jo aika paljon sanottu, eikö vain? Kuoleman voittanut Kristus on toki avannut taivaan portin myös meille, häneen täällä maan päällä nyt vaeltaville uskovilleen.
Ilmestyskirjassaan Johannes kertoo (1:17-19): ”Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet”.
Oletko, lukijani, koskaan tullut ajatelleeksi, että uni on kuin pieni kuolema? Iltarukouksessa sanomme: Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Aikamoisen suojattomiahan me nukkuessamme olemme, eikö vain? Ainakaan emme ole itsemme omat. Minä ainakin haluan illalla jättää itseni aivan sananmukaisesti Herran haltuun.
No, jos uni on pieni kuolema, niin aamulla sitten saamme harjoitella ylösnousemusta. Lopultakaan se ei ole herätyskellon ansiota, että me heräämme. Jumala meidät herätti tänä aamuna ja myös silloin, kun toteutuu tämä iltarukouksen loppuosa: Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen.
Kirkko ja kaupunki kertoo, että idean räikeään lakanaan tunnustaa saaneensa Vantaankosken seurakunnan kanttori. Annammeko hänelle anteeksi?
Alakuva lisätty 1.4.18: Doketismi havainnollistettuna…
Kyllä te teologit osaatte selittää kaikki asiat puhki, luterilaiset erityisesti. Tämän aprillipilan kommentoinnissa noudattaisin kyllä vanhaa tiedottajan ohjetta: puhutaan mitä puhutaan, tärkeintä on, että puhutaan.
Kaima: Tunnen tuon vanhan hokeman, mutta etkö ihan totta hoksaa tuota viestin sisäistä ristiriitaa? Mielestäni toteutus jäi puolitiehen. Tosin en osaa sanoa, auttaisivatko nuo korjausehdotukseni asiaa paljonkaan. Ainakaan ne eivät vahvistaisi doketismia…
Luonteeltaanhan aprillipila on narraamista. Mitä aprillattavaa on siinä, että Jeesus on kuollut? Ei ollutkaan oikeasti kuollut, vai? Ei muuta kun syömään silliä ja juomaan kuravettä päälle?
On suht.hyvin perusteltuja tapahtumatulkintoja joiden mukaan Jeesus meni tajuttomaksi, josta essealaisten terapeuttien hoidossa ’heräsi’ mitä termiä’ egeire lääkäri Luukas käytti.
Kaima: Kyllä te teologit olette tosikkoja. Sama kuin lehtijuttujen kanssa: niin moni hyvä juttu on mennyt pilalle, kun on alettu tarkistamaan faktoja.
Kaima uudemman kerran: Minäkö muka huumorintajuton tosikko? Nyt en oikein ymmärrä. Eikä naurata yhtään! Mutta OLISI voinut naurattaa…
En nyt Kaima huumorintajusta tiedä, mutta aika fundamentalistilta kuitenkin kuulostat. Totta tai tarua, mutta taisi tämä lakana olla tämän pääsiäisen tehokkaimmin ainakin pääkaupunkiseudun mediassa ja somessa levinnyt kirkon viesti.
OK, kaima. Mikähän se kirkollinen viesti siis oli? Mulle ei oikein aukea…
Kirkon viesti? Sehän on yhtä moniääninen kuin muutenkin. Ja katsojan silmässä. Eihän siitä ota selvää Erkkikään. Tekisi mieli sanoa, että Aprillia. Mutta en sano.
Kaima: ???❤️????☠️?? Jotensakin näin siis?
Hyvin kiteytetty! Ehkä tämä on sitä kirkon rikkautta, ei ainakaan ole mustavalkoista.
Arvoisa RR,
Kiitos oikein opettavasta blogista.
Hyvää Suurta lauantaita.
Jari: Haa, kiitos. En vain oikein saa selvää, pidätkö tekstiäni jopa liiankin kanssa (yli)opettavana vai oikea(oppise)lla tavalla opettavana…
Hyvä RR,
Lue tällä kertaa vain rivit. Niiden välissä ei ole tarkoitus olla mitään.
RR :”Jos sanotaan, että Jeesuksen kuolema on aprillia, ollaan alle aikayksikön tekemisissä doketismi-nimisen harhaopin kanssa (kreikan sana dokein = luulla, arvella, näyttää olevan).”
Entä jos sanotaan, että kysymyksessä oli kenosis?
” luulla, arvella, näyttää olevan”
Nuokin ovat vahvempia ilmaisuja kuin ’uskoa’.
Tuula: Paavalin filippiläiskirjeestä napattu kenosis-ajatus on saanut mitä villeimpiä tulkintoja tätä nykyä. Ja kuitenkin: Alkujaan sillä oli tarkoitus jollakin tavalla ilmentää vaikeaselkoista ajatusta siitä, miten Kristuksen olemuksessa voi samaan aikaan olla kaksi olemisen tapaa, jumalallinen ja inhimillinen.
Sen mukaan Jumalan Poika tyhjensi itsensä jumaluudesta niin, ettei hän käyttänyt kaikkia jumalallisia ominaisuuksiaan maanpäällisen elämänsä aikana, paitsi ihmeitä tehdessään. Autiomaassahan sielun vihollinen yritti kiusaamalla saada Jeesuksen käyttämään näitä ihmeellisiä voimia, mutta Jeesus ei suostunut.
RR :”Sen mukaan Jumalan Poika tyhjensi itsensä jumaluudesta niin, ettei hän käyttänyt kaikkia jumalallisia ominaisuuksiaan maanpäällisen elämänsä aikana, paitsi ihmeitä tehdessään.”
Kiitos vastauksesta. Ilmeisesti tulkintani Jumalan kaikkivaltiudesta on ollut yhdenlainen kenosis-ajatus, kun olen perinteisesti ollut sitä mieltä, että kaikkivaltiuteen kuuluu myös valta olla käyttämättä valtaansa.
Nyt olen Hannu kanssasi eri mieltä. Ei banderolli ole
teologinen oppilauselma. Se on oivaltava ja oivalluttava tokaisu. Se sisältää viestin, joka pysäyttää, herättää ajattelemaa. Ja tuo on sitä. Ja sisältää viestin. ”Jeesus on kuollut, lopullisesti kuollut”., moni toivoi ja moni pelkäsi, mutta pääsiäinen toi uuden viestin: olet luullut väärin. Aprillia. Jeesus elää.
Pekka: Ymmärrän toki yskäsi, mutta silti olen sitä mieltä, että jos raflaamaan ruvetaan, niin tehdään se kunnolla. Sanotaan vaikka että SEURAKUNTA ON KUOLLUT!
JUMALA ON KUOLLUT-ajatus olisi myös aikamoisen stydy kirkon seinässä, mutta JEESUS ON KUOLLUT tuntuu jotenkin kamalan lattealta, etenkin kun Vantaankosken seurakunta ulkoilutti banderollia jo viikon etuajassa, siis silloin, kun Jeesus vielä ajeli aasilla. Jos banderolli olisi ollut esillä vain lankalauantaina, jolloin Jeesus möyryää maan alla, niin siinä viestissä olisi ollut kovasti paljon enemmän tehoa. Toisaalta julkisuutta juliste ei ehtisi saada noin lyhyessä ajassa (la-su) riittävästi.
Seurakunnan tiedotusväki tunnustaakin, että he ovat vielä tällä alalla noviiseja, mutta ans kattoo, miten jatkossa. Tampereella banderollaaminen osataan jo hyvin.
Tottahan toki minäkin olisin tahtonut tuosta ”pilasta” saada kiksit, mutta tulikin vain Knock out!
Aprillista johtui mieleen: Vanhan ajan oikeasta aprillipilasta, joka perustuu hyväuskoisen henkilön juoksuttamiseen olemattoman asian tähden, voi lukea vaikkapa Riihimäen garnisoonin sotilaslehti Sattumasta vuodelta 1927 (https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1364881?page=3&term=aprilli&term=aprillia).
Minua häiritsee tässä blokissasi se, että minusta se on asenteellisesti hirveän negatiivinen: Ei noin. Väärin ideoitu. Huono tulos. Anteeksi pitäisi pyytää. Noviisien ei pitäisi yrittää.
Kristillistä uskoa ei saisi edes yrittää sanoittaa uusin sanoin. Pahimmillaan se johtaa esim. siihen, että seurakunta ilmoittaa koulun päivänavausteemoiksi suoraan kirkkokäsikirjan seuraavan sunnuntain aiheen. Siis ”ansaitsematon armo” jne. Varmasti innostava teema, kun sen 11-vuotias poika kuulee. ”Huomenna seurakunnan pappi pitää päivänavauksen teemalla: Ansaitsematon armo.”
Eikä tuo banderolli pyrkinyt minusta raflaavuuteen vaan näkyvyyteen, kristillisen ylösnousemus -uskon sanoittamiseen hieman uudella tavalla, kun siihen vielä avautui hieno mahdollisuus suomalaisesta kalenteriperinteestä. TOSI HIENOA MYYRMÄEN KANTTORIT JA MUUT, jotka oivalsitte ja rohkenitte.
Pekka, hoi, ei ole kysymys siitä, etteikö yrittää saisi. Tässä tapauksessa harjoittelualusta vain oli poikkeuksellisen näkyvä. Edelleenkin väitän, että noppealla vilkaisulla noista banderollin aineksista ei ilman muuta katsojalle muodostu selkeää oivallusta pääsiäisen jymyuutisesta vaan mieli alkaa askarrella sen parissa, että millä tässä meitä yritetään uunottaa.
Omassa kritiikissäsi jätit täysin huomiotta oman jujuni: Banderollin JEESUS ON KUOLLUT-viesti tarjosi meikäläiselle tilaisuuden käsitellä harvemmin esillä olevaa teemaa Kristus tuonelassa.
Jos synnin palkka on kuolema ja Jeesus on sovittanut ihmisten synnit, niin silloinhan Jeesus on kuollut.
Tai hänen pitäisi olla iankaikkisesti helvetissä sovittamassa ihmiskunnan syntejä, koska synnintekijät joutuisivat kuulemma helvettiin, ellei Jeesus heidän syntejään omalla kärsimyksellään sovittaisi.
Rovasti Hannu. ”Oletko, lukijani, koskaan tullut ajatelleeksi, että uni on kuin pieni kuolema? Iltarukouksessa sanomme: Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Aikamoisen suojattomiahan me nukkuessamme olemme, eikö vain? Ainakaan emme ole itsemme omat. Minä ainakin haluan illalla jättää itseni aivan sananmukaisesti Herran haltuun.
No, jos uni on pieni kuolema, niin aamulla sitten saamme harjoitella ylösnousemusta. Lopultakaan se ei ole herätyskellon ansiota, että me heräämme. Jumala meidät herätti tänä aamuna ja myös silloin, kun toteutuu tämä iltarukouksen loppuosa: Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen.”
Täytyy sanoa, että juuri näin en ole koskaan ajatellut, mutta pitkään olen miettinyt nukahtamisen, yön ja unen merkitystä ihmiselle, myös itselleni. Unenlahjani ovat hyvät, joten tähän ongelmaa liitty. Huomaan nyt, että olen jotenkin hapuillut juuri tätä ajatusta kohti, mutta nyt sain uuden ajatuksen päästä kiinni.
” Uni on kuin pieni kuolema”.
Saako kysyä, oletko itse tämän ajatuksen keksinyt, vai onko lisää viisautta tarjolla jossain, kirjaan muodossa?
Oli miten oli, tässä onminulle tämän pääsiäispyhän helmi. Kiitos kovasti. Ja iloitaan ylösnousemuksesta, ja siitä, että taas saimme herätä uuteen päivään.
Antti: Missään kirjassa en ole kyseisiin ajatuksiin törmännyt, mutta olen niitä kuitenkin kuljettanut matkassani kauan, mahdollisesti joltakin papinkoulun luennolta asti. Tarkoittaa siis 1970-lukua. Mukavaa, jos sinä vuorostasi lähdet kuljettamaan kyseistä viestiä muassasi.
NYT SE SUURI PÄIVÄ KOITTI, ARMON PÄIVÄ VALKENI!
Riemullista pääsiäistä, hyvät ystävät ja vihamiehet!
Jos eläisimme keskiajalla, nyt olisi pääsiäisnaurun paikka. Saarnoissa pruukkattiin nauraa lähinnä kuoleman ja perkeleen kustannuksella, niille kun kävi vähän köpelösti.
Itse en tohtisi yhtyä moiseen pilkkanauruun, sillä pidän Jumalan kahlekoiraksi päätynyttä paholaista vieläkin liian vaarallisena itselleni. En mene sitä rakkia silittelemään tai ruokkimaan mistään hinnasta.
Minun pääsiäisilooni riittää se, että Kristus kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden.
Kiitos samoin!
Mielestäni on hyvä, että otit tarkasteltavaksi Myyrmäen tempauksen. Jokin siinä herättää vastahankaa. Jeesus oli todella kuollut (pe-la). Tavallaan pila vesittää kuoleman merkityksen Jeesuksen osalta, ja ylösnousemus jää vitsin tasolle.
Se, mikä minua häiritsee tässä on se, että kun joku yrittää, niin sitten etsitään kaikki virheet. Ja niin helposti saadaan taas yksi yrittäjä lannistettua. Ja niitä, jotka yrittävät löytää uusia muotoja evankeliumin viestittämiseksi, ei kirkossamme todellakaan ole liikaa.