Vanha suomalainen sananlasku sanoo: Totuudenpuhuja ei saa yösijaa. Mieleeni tulee työpaikalta kohtalokas sananvaihto, joka varmaan kostautui minulle jotenkin. Korkea esimieheni esitteli uusia leluja joita oli hankittu N-liiton varastoista. Siinä oli koolla sotilasasiamiehiä ja laajoin kaarin kerrottiin miten mainiot vermeet ja miten henkilökunnan asuintiloja on parannettu. Minun onnettomuudekseni hän kysyy minulta miten asia on? Minä olen saanut lapsena sellaisen kasvatuksen, ettei saa valehdella vaikka sen seurauksena saisi turpaansa. Minulta lipsahti totuus: Ei mitään ole tehty se on kuin ketun pesä. No eihän se heti satuttanut, mutta jonkin marginaalimerkinnän aiheutti papereiheni, näin kuvittelen epäluuloisena.
Minulla on vilkas mielikuvitus ja joskus se askartelee myös pimeissä asioissa. Miten olisi käynyt, jos Naatan olisi saanut ansionsa mukaan, koska kuninkaalla oli valta kaiken yli? Ehkä Absalomista olisikin tullut kuningas ja Daavid elänyt elämänsä loppuun asti onnellisena kuninkaan oikeuksilla vaientaen lievät omatunnontuskat. Olihan se Uuria urhoollinen mies. Yksin hyökkäsi ei kerennyt odottamaan tovereita, näin Daavid olisi voinut takkatulen ääressä kertoa Batseballe. Jospa laittaisimme muistomerkin ja pitäisimme vuosittain juhlapäivän sankarimme kunniaksi, joka antoi elämänsä kuninkaan puolesta.
Kuka tai mikä nykyisin käyttää ylivertaista valtaa? Kuka on Daavid, jolla on oikeus ottaa köyhän miehen karitsan. Kenellä on valta siirtää Jumala taustalle ja ryhtyä kuninkaaksi? Demokratia, jossa miesjaääni-periaate kulkee kaiken yläpuolella. Tätä asioiden pyörittelyä harjoiteltiin näytelmänomaisesti jo v.n. 30.Jokaisella oli sanansa sanottavana, mutta kukaan ei ottanut lopultakaan vastuuta seurauksista. Papit eivät saaneet tuomita kuolemaan eikä Herodes. Pilatuksella oli oikeus, mutta ei syytä! Hän taipui demokratian hengessä. Huudammeko Absalomin kuninkaaksi? Hänet, joka uskaltaa käydä kapinaan isäänsä, kaikkivaltiasta kuningasta vastaan??
