”Meidän olisi nähtävä maailma sellaisena kuin se on.” Puolustusministeri Antti Häkkänen totesi tähän tapaan radiohaastattelussa (18.11.) kommentoidessaan muuttunutta turvallisuustilannetta ja Kaakkois-Suomen rajanylityspaikkojen sulkemista. Tämä tapahtui vastauksena Venäjän hybridivaikuttamiseen, turvapaikanhakijoiden työntämiseen Suomeen tarkoituksena aiheuttaa epäjärjestystä.
Sama yleinen toteamus on laajemminkin osuva: ”Meidän olisi nähtävä maailma sellaisena kuin se on.” Muuttunut turvallisuustilanne on vaatinut huomiota ja voimavaroja. Sodan heikentämä taloustilanne näkyy teollisuuden tyhjentyvinä tilauskirjoina ja kotitalouksien ostovoiman laskuna. Rahat eivät riitä enää samaan kuin ennen. Erityisesti lapsiperheet ovat tiukoilla. Hyvinvointipalveluiden leikkaukset ovat jo alkaneet Hyvinvointiyhtymien rajuilla säästöillä.
_ _ _
Ukrainan ja Venäjän välinen sota taloudellisine seurauksineen pitkittyy ja Ukrainan menestys on riippuvainen Euroopan sekä USA:n avusta. Pitkä kulutussota on Venäjän edun mukainen, koska se laskee voivansa käydä sotaa pitkään tappioista välittämättä. Presidentin hallinto antaa ukaaseja sotatarvikkeiden massamaisesta tuotannosta. Lännessä taas sotatarvikkeiden kuten tykistöammusten tuotanto on kiinni tilauksista. Tehtaat eivät pyöri ilman riittävän pitkään jatkuvia tilauksia.
Maapallon lämpötila nousi tänä vuonna ensimmäisen kerran 1,5 astetta yli teollistumisen ajan tason, mikä on ollut Pariisin ilmastosopimuksessa määritelty kriittinen raja, jota ennen ilmaston lämpeneminen on saatava pysäytettyä kasvihuonekaasujen päästöjä leikkaamalla. Vihreän siirtymän edellyttämät investoinnit uhkaavat jäädä sodan jalkoihin. Monet ovat huolissaan tulevaisuudesta.
_ _ _
Kirkko tuo evankeliumin sanomalla rohkeutta ja tulevaisuuden toivoa kriisien keskelle. Jeesus rohkaisi seuraajiaan: ”Maailmassa teillä on ahdistus, mutta minä olen voittanut maailman.” ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. ”Toivon ja rohkeuden sanomaa pidetään esillä seurakunnissa.
Valtakunnallisella tasolla medioissa päällimmäisenä kirkon viestinä näyttää kuitenkin olevan se, millaisia pareja vihitään missäkin kirkossa. Onko tämä vastaus, joka kirkolla on annettavana ihmisille, jotka etsivät elämälleen kestävää perustaa, pelastusta epävarmassa maailmassa? Olemmeko kirkkona jääneet ajastamme jälkeen, johonkin syvään rauhan aikaan, jossa identiteettikysymykset olivat päällimmäisinä? Ihmiset odottavat, että kirkko pysyy kirkkona ja kykenee antamaan vastauksia syvimpiin kysymyksiin elämästä, Jumalasta ja siitä, kuinka ihminen voi päästä Jumalan yhteyteen.
Kirkkoon kuuluvien määrän vähenemiseen ei minusta pidä vastata sanomaa liudentamalla tai tarjontaa leikkaamalla, kuten eräs merimiespappi ehdotti Kotimaa-lehden kolumnissa. Hänen mukaansa messuja voisi olla harvemmin ja ne voisivat kestää 15 minuuttia. Toinen kirkollinen vaikuttaja Helsingistä ehdotti Radion Horisontti-ohjelmassa, että papit voisivat hyvin viettää ehtoollista keskenään, ilman seurakuntaa, kun kerran väki vähenee kirkoista. Kyllä jumalanpalveluksissa sentään vielä käydään. Jos väki jossain jättää tulematta kirkkoon, miksi niin käy?
_ _ _
Kevään 2022 kyselyn mukaan vain 41% papeista piti jumalanpalvelusta tärkeänä osana työtään. Lähetystyötä ja julistusta pidettiin vielä vähemmän tärkeinä, kertoi syyskuussa julkaistu ja paljon kommentoitu jumalanpalvelusbarometri.
Pari viikkoa sitten (6.11.) Ylen aamu-uutisissa Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki kertoi, että nuoret miehet sitoutuvat kristinuskoon saman ikäisiä naisia enemmän. ”Nuoret miehet ja isät kannattavat kastetta nykyisin useammin kuin nuoret naiset ja äidit. … Usko Jumalaan on lisääntynyt nuorten miesten parissa 2010 -luvulta.” Tänä syksynä on kerrottu myös, että Suomessa on lapsettomia miehiä ennätyspaljon, jopa 40% (HS 27.9.). Yleinen syy on vaikeus löytää sopivaa puolisoa. Pysyvään parisuhteeseen sitoutuminen on vähentynyt. Ei ole vaikea nähdä, että kastettujen lasten määrä laskee ja seurakuntien varhaiskasvatukseen osallistuu lapsia aiempaa vähemmän.
Naisten uskonnollisuus suuntautuu entistä enemmän uushenkisyyteen, kun taas miehet sitoutuvat enemmän kristinuskon sisältöön. Onko vaikutusta sillä, mitä medioita miehet ja naiset seuraavat? Miesten uskonnollisuuden nousuun voivat osaltaan vaikuttaa Ukrainan sodan myötä isänmaallisuuden lisääntyminen ja armeijan käyminen. Turvallisuusympäristön muuttuminen muistuttaa veteraanisukupolven perinnöstä, jossa uskolla oli suuri merkitys henkisen kriisinkestävyyden ja toivon tuojana.
_ _ _
Viimeiset 20 kuukautta Ukrainan sodan kestäessä ovat muuttaneet maailmaa. Sota voi jatkua vielä pitkään ja sen seuraukset näkyä enemmän omassa arjessa. Narinkkatorille tuotu Ukrainan armeijan tuhoama venäläinen T-72 taistelupanssarivaunu on peilinä sille, miltä vihollisen panssarivaunut näyttäisivät Helsingin kaduilla.
Heräämmekö kirkkona todellisuuteen ja valvomaan, jotta emme unohtaisi varsinaista tehtäväämme pitää esillä Kristusta ja hänen tuomaansa pelastusta synnin ja kuoleman vallasta?
Tähän sopii parhaillaan elettävän Valvomisen sunnuntain viikon yksi teksteistä: ”Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän. Hän, joka on luonut korvan – hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän – hänkö ei näe? Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja – hänkö ei rankaise? Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin. Hyvä on sen osa, jota sinä Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi. Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi. Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa. Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin,” (Psalmi 94:8-15).
Hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus.
Me voimme katsella todellisuutta monelta kantilta. Me voimme ymmärtää todellisuutta monesta erilaisesta ”katsantovinkkelistä”. Me voimme vaikuttaa todellisuuden toteutumiseen eri tavoin ja eri motiivein. Kuitenkaan emme voi määrittää saati määrätä perimmäistä totuutta tai todellisuuden perusluonnetta. Emme, vaikka meille mielikuvituksen lahja on annettukin (vaikka toiset ajattelevat sen muodostuneen avaruuden, ajan ja sattuman näennäisenä tarkoituksettomana kehityksenä).
Jos emme tätä ymmärrä, emme myöskään ymmärrä totuutta sellaisena kuin se on – siinä laajuudessa kun ihmisen ylipäänsä on mahdollista totuutta ja todellisuutta täysin ymmärtää.
Ehkä suurin vaara on kuitenkin siinä, jos emme pohjimmiltamme edes pyri – tai halua – nähdä totuutta ”niin kun se on”? Ihmisellä on kiusaus elää omassa (tai ”heimonsa”) kuplassaan – ja näitä kuplia pulppuaa eri lähteistä. Erityisesti tämä pätee hengelliseen totuuteen – tai uskoon hengellisen totuuden olemattomuuteen. Ja se ilmenee myös kirkollisessa keskustelussa.
Salattua mannaa.
Kaksi milleniaalia oli matkalla Emmaus-nimiseen kylään keskustellen murheellisina siitä mitä Jerusalemissa juuri oli tapahtunut. Tuntematon henkilö liittyi äkkiä heidän seuraansa kysyen mitä he keskenään puhuivat? Ihmetellen he sanoivat, oletko ainut joka ei tiedä mitä Jerusalemissa on tapahtunut. No mitä? Nuo kaksi kulkijaa kertoivat Nasaretilaisesta profeetasta tuolle ”tuntemattomalle muukalaiselle” ja siitä mitä Jerusalemissa oli tapahtunut. Epäilevässä ja ikävöivässä uskossaan he sanoivat hänelle; ”Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin” ja lisäksi olemme kuulleet, että hänen ruumiinsa on kadonnut ja vielä ihmeellisempää, että Hän elää.
Tuo ”tuntematon” alkoi moittia heidän ymmärtämättömyyttään ja heidän sydämensä hitautta uskoa selittäen heille Mooseksesta ja profeetoista alkaen…. ja aikoi sitten jatkaa matkaansa. Mutta nuo kaksi milleniaalia pyysivät häntä kanssaan aterialle, kun iltakin jo hämärtyi. Aterialla ollessaan tuo muukalainen ”otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille”. Silloin heidän silmänsä aukenivat. Epäilevä ja ikävöivä usko muuttui näkemiseksi ja Kristuksen tuntemiseksi ja varmaksi uskoksi.
Kuten he sanoivat: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?” Luuk24:16 toteaa tästä: ”Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.” Eikö tämä Kristuksen itsensä salaaminen johdu myös siitä, että arka usko oppisi rohkaistumaan ja uskomaan Hänen sanaansa näkemättä. ”Salattu manna” muuttui kuitenkin armon vilaukseksi heille (kun Jeesus katosi) ja saarnatun sanan kautta tuo ”salattu manna” näkyy koettuna armona myös meille, vaikka joudummekin kysymään – miksi minun/meidän on vaellettava näin kauan pimeydessä?
Jeesus oli naamioitunut, jotta häntä ei aikansa julkkiksena tunnistettasi ja otettaisi kiinni ja telotettaisi uudelleen. Aivan arkinen ja luonnollinen selitys.
Niin. Varsin luonnollinen selitys on siinä, kun nuo kaksi palasivat Emmauksesta Jerusalemiin he tavatessaan opetuslapset puhuivat siitä mitä oli tapahtunut, kun…”yht`äkkiä ”Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: »Rauha teille”. Mutta syvin asia tässä kaikessa kautta kirkkohistorian on kysymys siitä, että miksi minun/meidän on vaellettava usein niin kauan pimeydessä, kunnes saamme tuta yht´äkkiä arjessa sen saman: ”Rauha teille!”
Elämän puu kasvaa ahdistuksen saunassa ja ristin osallisuudessa Jumalan salatessa itsensä. Mutta ettemme heittäisi pois uskallustamme, Hän antaa ajallaan jonkin armonvilauksen, kokemuksen armon osallisuudesta. Ristin koulussa, armon alla.Odottavassa uskossa. Herra lisää meille uskoa.
Miehet eivät näe maailmaa sellaisena kuin se on. Parisuhde on muutakin kuin ”kastettuja lapsia”. Naiset joutuvat jo alaikäisinä poikien ja miesten seksuaalisen häirinnän kohteeksi (tytärtä nimiteltiin huoraksi ensimmäisellä luokalla). Siitä seuraa inhoa, halveksuntaa ja pelkoa miehiä kohtaan. Parisuhteessa miehet ovat väkivaltaisia (Suomi on Euroopan väkivaltaisin maa sillä saralla). Tyttöjä ja naisia raiskataan ja tapetaan. Missä se kristinusko silloin ilmenee ? Missä nuorten miesten ”sitoutuminen ” kristinuskoon näkyy ? Usko on tekoja. Naiset maksavat lapsen saamisesta enemmän kuin miehet urakehityksessä, palkoissa ja sitä myöten eläkkeissä. Myös hoivavastuu on naisilla myös muualla yhteiskunnassa. Naisen hoiva on kutsumus (siitä ei tarvitse maksaa), mies menee raha edellä. Tämän päivän HS:ssa on uutinen (OP), että pojille säästetään enemmän rahaa kuin tytöille. Ja kuka haluaa tehdä lapsia miesten sotien keskelle ? Kristinuskon kuplassa tulee sokeaksi yhteiskunnallisille ongelmille (näköjään).
Enpä paljon Hesarin varaan laskisi näissä kysymyksissä,on niin ideologinen lehti kuin olla voi. Pekka kysyy, näemmekö maailman sellainena kuin se on. En ole kristinuskon ja Jumalan syytä, jos tyttöjä on kohdeltu huonosti, mutta se ei ole mikään syy normaalin sukupuolisuuden erojen häivyttämiseen ja kieltämiseen. Lasten synnyttäminen naiselta ja kasvatus on kunniatehtävä, vaikka sitä ei enää arvostettaisikaan, puhumattakaan perinteisen avioliiton kunnioituksesta. Siinä on kuitenkin terveen järjen yhteiskunnan pohja, naisen ja miehen oikea arvostus paikallaan.
Kännykä laittelee ylimääräisiä myös sanoja joukkoon..
Olipa hyvä kirjoitus. Kiitos Pekka.
Viikottaiset sunnuntaimessut Suomen seurakunnissa ovat tärkeitä. Ne ovat rukousalttarin hiilloksia myös koko kansan ja alueen puolesta.
Monilla on suuria vaikeuksia käsittää sitä hengellistä rikkautta, jonka jumalanpalvelus sisältää. En kyllä muista saaneeni asiasta koskaan kunnollista opetusta. Tuskin moni muukaan. Olisi tärkeää että seurakunnalle maltettaisiin opettaa jumalanpalveluksen sisältö ja aarteet. Ehkä oletetaan, että kyllä kaikki tietää.
Vasta kun olen vuosia käynyt, niin rikkaus on alkanut avautumaan. Usein huokaan sinne mennessäni ja pyydän siunausta käynnille ja aina silloin myös olen kokenut sen saaneeni. Messuhan on Jumalan kohtaamisen paikka.