Kotimaa Pron kirkkoherraraati sai vuoden kestäneen toimikautensa viimeiseksi tehtäväksi arvioida ensi kesänä eläkkeelle jäävän arkkipiispa Kari Mäkisen kautta, sen onnistumisia ja vaikeuksia. Lisäksi kirkkoherrat pohtivat, millaisen uuden arkkipiispan kirkkomme tarvitsee tässä yhteiskunnallisessa ja kirkkopoliittisessa tilanteessa. Raatiin kuuluu yksi kirkkoherra joka hiippakunnasta.
Kirkkoherrojen mukaan Mäkisen arkkipiispakausi sattui kirkon kannalta poikkeuksellisen vaikealle ajanjaksolle. He arvostavat Mäkisen viisautta, rohkeutta, sivistyneisyyttä, rehellisyyttä ja selkeää asettumista vähemmistöjen ja sorrettujen puolelle. Mäkinen on koettu taitavaksi ja näkemykselliseksi yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi. Moni olisi toivonut myös Mäkisen teologisen syvällisyyden saavan enemmän tilaa julkisuudessa.
Mäkinen on ollut ajassa kiinni, eikä pelkää eriäviä näkemyksiä sen enempää kirkossa kuin yhteiskunnassakaan. Hän on nostanut oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeudet keskeisesti kirkon agendalle.
Raadin mukaan Mäkisellä on ollut kuitenkin vaikeuksia kirkollisen ykseyden vaalimisessa. Osa on kokenut arkkipiispan jotkut kannanotot liian repiviksi. Hän on pyrkinyt etenemään nopeasti asioissa, joissa kirkkolaiva kääntyy hitaasti. Hän on myös tehnyt irtiottoja piispojen neuvottelemista näkemyksistä.
Tulevan arkkipiispan toivotaan jatkavan pitkälti nykyisen linjoilla eli tarttuvan myös kipeisiin aiheisiin ja ilmaisevan selkeästi mielipiteensä julkisuudessa. Persoonan pitäisi olla kirkon yhtenäisyyttä rakentava. Hänen pitää myös innostaa ja inspiroida kirkon työntekijöitä. ”Turkuun tarvitaan nyt sujuvasti sanoittavaa, syvällisyyksiin sukeltavaa ja suurisydämisesti sovittelevaa arkkipiispaa”, tiivisti eräs vastaaja.
Lue kaikkien kirkkoherrojen tarkemmat vastaukset Kotimaa Prosta!
Ehkä tässä kohti viimeistään voisi pysähtyä ja miettiä, että kannattaako tuhansia vuosia vanha avioliittokäsite säilyttää vain sen vuoksi, että se on ollut perinteenä niin kauan. Ja en millään tavalla pidä pakkoavioliittoa ja homoavioliittoa rinnastettavina asioina. Kyse on ainoastaan siitä argumentista, että vanha perinteikäs avioliittokäsite olisi hyvä, koska se on vanha ja perinteikäs.
Pakkoavioliitoilla ei ole mitään tekemistä sen avioliittomallin kanssa, jota Suomessa kutsutaan perinteiseksi avioliitoksi ja jonka mallin jatkumisen puolesta perjantaina äänestetään.
Perinteinen avioliitto ei ole avioliitto miehen ja lapsen kesken vaan avioliitto aikuisen miehen ja aikuisen naisen kesken. Kuten me kaikki tämän hyvin tiedämme, ellemme halua vääntää tahallamme asioita kieroon.
Salme, mikäli kävisit keskustelua intialaisen kanssa, joka perustelee lapsiavioliittoja sillä, että ne ovat siellä perinteisiä, niin olisiko sinulla mitään vasta-argumentteja? Miten perustelisit, että (lasten) pakkoavioliitot pitäisi kieltää?
Voi Salme, juuri sinua varten kirjoitin selkeästi, etten vertaa noita avioliittoja vaan perinteen säilyttämisen argumenttia. Perinteet ovat kulttuurisidonnaisia. Etkö oikeasti nyt ymmärrä mitä tarkoitin?
Tässä on kyse traditionaalisesta perinteestä ja perheiden oikeudesta omaan perinteiseen avioliittokäsitykseensä. Että kun ikimuinoisista ajoista avioliitto on ollut vanhan ukon ja pienen tytön välinen pyhä liitto?
Muslimimaissa ei missään vaiheessa tulla mukaan muualla maailmassa olevaan pyrkimykseen avioliittojen solmimiseen riittävän kypsällä iällä.
Syynä on että Muhamedin lempivaimo Aisha oli noin kuuden vanha kun hänet vihittiin lailliseen avioliittoon ja noin yhdeksän vanha kun hän muuttui Muhamedin luo ja aloitti yhdyselämän.
Muutoin täällä länsimaillakin on avioliittoikä ollut alhaisempi kuin nykyisin.
Esim. uskonpuhdistajamme Agricola alkoi ajamaan korkeampaa avioliittoikää kuin ennen häntä oli käytössä. Hän sanoi, että ihmisten pitää olla kunnolla kypsiä ennen kuin he menevät naimisiin. Niinpä hän suositteli että miehen pitää olla ainakin 15 vuotias ja naisen ainakin 13 vuotias ennen kuin he menevät naimisiin.