Paratiisissa nainen vieteltiin ja nainen vietteli. Aikamme elävä elämä osoittaa, että syntiinlankeemuskertomus ei edusta vain jotakin vanhakantaista patriarkaalista seksismiä, vaan kertoo jostakin naissukupuoleen liittyvästä universaalista ja ikiaikaisesta luonteenpiirteestä.
Radio Dein kirkolliskokousedustajille tekemän kyselyn mukaan 68 prosenttia naisedustajista hyväksyy samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen, kun taas 69 prosenttia miesedustajista vastustaa sitä. Tulos ei ollut yllätys, koska samansuuntaisia tuloksia on saatu aiemmissa tutkimuksissa.
Kirkon tutkimuskeskuksen ja Radio Dein kyselyssä kirkon työntekijöin suhtautumisesta uskontunnustukseen (2013) kävi ilmi, että naispapeista vain 23 prosenttia allekirjoitti uskontunnustuksen. Miespappienkin luvut (46 pros.) olivat työntekijäryhmien alhaisimpia, mutta kuitenkin kaksinkertaisia naispappeihin verrattuna.
Naispappeudesta keskusteltaessa 1980 -luvulla oma suhtautumiseni oli lähinnä neutraali. 30-vuoden kokemuksen jälkeen olen kääntymässä naispappeutta vastaan, vaikka tunnenkin monia kelpo naisteologeja.
Vaikka syy-seuraussuhde ei ole ongelmaton, monet naispappeuden omaksuneet länsimaiden kirkot ovat hajoamassa homoseksuaalisuutta koskeviin kiistoihin.
”Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.” 1.Moos.2:1
Tuota on mahdotonta sovittaa evoluutioon, eli kaikki on jo valmista ja järjestyksessä, mutta ihminen itse sotkee asiansa, yhä uudelleen ja uudelleen. Ei mitään uutta auringon alla.
”Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin — ettekö huomaa?” Tämän taas voi hyvin sovittaa evoluutioon.
Useimmiten tunnistan naiset naisiksi, jopa ilman Kimmon kaipaamia tieteellisiä tutkimuksia. Naisille tyypillisen käytöksenkin osaan ennakoida. Aika harvoin menee vikaan.
Sellaisenkin näkökulman voisi ottaa, että silloin vasta vikaan meneekin, kun seuraa ihmisten tyypillistä käytöstä joko ennakoiden tai jälkeenpäin arvioiden. Silloin jäävät arvokkaat yksilölliset piirteet vähemmälle huomiolle. Tämä ei tarkoita vain vastakkaista sukupuolta vaan esimerkiksi maalaisia, kaupunkilaisia, savolaisia, pohjalaisia, suomalaisia, ulkomaalaisia, kristittyjä, ateisteja, oikeistolaisia, vasemmistolaisia …
Pekka: ”Useimmiten tunnistan naiset naisiksi, jopa ilman Kimmon kaipaamia tieteellisiä tutkimuksia.”
Aika peto olet, täytyy myöntää, mutta itsehän tuohon 10 000 otoksen tutkimukseen viittasit: ”Otetaan 10 000 henkilön otos ja verrataan sitten , niin jopa näkyy. Stereotypioista puhuminen on siinä huuhaata.”
En minä sitä tutkimusta sinulta vaatinut, mutta olisi siitä huolimatta edelleen kiva saada nähdä se.
Minähän sanoin että ”otetaan”, joten ei sitä vielä ole ehditty tekemään.
Kyllä miehen kannattaa ottaa huomioon aina se, että on tekemisissä naisen, eikä miehen kanssa. Saman vitsin kertominen ei esim. toimi molemmille. Kerran olin saada yhden tytön nyrkin naamaan , kun menin heittämään mielestäni hauskan sutkautuksen.
Moni parisuhdeongelma hoituu pelkästään sillä, että pari alkaa ottaa huomioon eri sukupuolesta johtuvan erilaisuuden. Jätkien ongelmaksi muodostuu helposti se, että naisten kanssa toimii aivan erilaiset pelisäännöt, kuin miesten porukoissa.
Asia näkyy myös koulumaailmassa. Pojat joiden suhde äitiin on isää tiiviimpi; joutuu muita todennäköisemmin kiusaamisen kohteeksi. Arvelen sen johtuvan siitä, että nämä pojat pyrkivät kaveriporukoissa toteuttamaan äideiltä oppimiaan pehmeitä selviytymiskeinoja. Ne toimintatavat ei toimi poikaporukassa. Siellä on aivan toiset ”säännöt”.
”Kerran olin saada yhden tytön nyrkin naamaan.” Tätäkö tarkoitat seuraavassa: ”Pyrkivät kaveriporukoissa toteuttamaan äideiltä oppimiaan pehmeitä selviytymiskeinoja.”
Mahdatko oikeasti tuntea poikien äiti- ja isäsuhteet? Väitän, että asia on päinvastoin. Ehjien perheiden pojat, joides suhde isään on kunnossa, hallitsevat myös kohteliaat ja huomaavaiset käyttäytymisen tavat. Tavalla tai toisella isättömät hakevat miehen mallin viihteen maailmasta ja isoilta pojilta. Niistä ’säännöistä’ onkin sitten kova työ päästä eroon, kun elämä ei olekaan ’poikaporukka’.
”Nämä pojat pyrkivät kaveriporukoissa toteuttamaan äideiltä oppimiaan pehmeitä selviytymiskeinoja. Ne toimintatavat ei toimi poikaporukassa.” Toivon todella, ettei käsityksesi kiusattujen auttamisesta ole valmentamista poikaporukoiden toimintatapoihin ja pois äidin opettamista pehmeistä selviytymiskeinoista!
Pekka: ” Moni parisuhdeongelma hoituu pelkästään sillä, että pari alkaa ottaa huomioon eri sukupuolesta johtuvan erilaisuuden. Jätkien ongelmaksi muodostuu helposti se, että naisten kanssa toimii aivan erilaiset pelisäännöt, kuin miesten porukoissa.
Asia näkyy myös koulumaailmassa. Pojat joiden suhde äitiin on isää tiiviimpi; joutuu muita todennäköisemmin kiusaamisen kohteeksi. Arvelen sen johtuvan siitä, että nämä pojat pyrkivät kaveriporukoissa toteuttamaan äideiltä oppimiaan pehmeitä selviytymiskeinoja. Ne toimintatavat ei toimi poikaporukassa. Siellä on aivan toiset “säännöt”.
Pekka, on todella huvittavaa lukea näitä ”kyökkisosiologisia” pohdintojasi, joita pläjäyttelet täällä täysin ilman minkään sorttisia perusteita, puhumattakaan tutkimuksiin perustuvasta oikeasta tiedosta. Ihan vain oman mutusi mukaan.
Esim. poliisina ja monissa muissa, perinteisesti miesten ammatteina pidetyissä hommissa kuten sotilaina naisia on ollut jo kauan.
Jenkkilässä naiset ovat täysin samanarvoisessa asemassa ja samoihin tehtäviin koulutettavia kuin miehet, samoin FBI- ja CIA- agentteina.
Suomenkin lennostossa on nykyään ainakin yksi nainen Hornetin puikoissa hävittäjälentäjänä, muualla maailmassa heitä on monia. Hävittäjälentäjänä naiset ovat erittäin hyviä. Naisen pienempi koko tarkoittaa lyhyempää matkaa sydämestä aivoihin, jonka takia (pieni) nainen kestää kovia g-voimia.
Muiden muassa Caracal-pataljoona Israelissa, siellä luvatussa maassa, osallistuu taistelutehtäviin siinä kuin miehetkin ja koostuu 70% naisista.
MARTTI. Käsityshän se on väärinkäsityskin. Isättömänä poikana tunnen tuokin mainitsemasi asian omakohtaisesti. Kiusattuja auttaessani olen vain havainnut sen, mitä alan tutkijoilta olen oppinut. Elämä on monimutkaista. Yksi näköala ei aina kumoa toista. Joskus ne kulkevat rinnakkain sulassa sovussa.
Kiitos vilkkaasta keskustelusta, johon itselläni ei valitettavasti ole ollut mahdollisuutta osallistua. Laitan tähän muutama ajatuksen julkiselta FB-sivultani https://www.facebook.com/profile.php?id=100009115599460 jossa samaa aihetta on myös käsitelty.
Lankeemuksen vaikutukset näkyvät sekä meissä miehissä että naisissa, mutta omalla tavallaan. Tilanne ”Iisebelin kirkossa” johtuu juuri siitä, että miehet eivät kanna vastuutaan. Mitä pappeuteen tulee, mieleen muistuu Lauttasaaren edesmenneen kirkkoherra Voitto Viron vastaus, kun häneltä kysyttiin kannattiko tämä naispappeutta. Viro vastasi: ”En kannata, minä en kannata miespappeuttakaan.” Tällä Viro varmaankin viittasi uustestamentilliseen yleiseen pappeuteen. Siksi evankelisissa kirkoissa puhutaan, tai ainakin tulisi puhua, pastoreista. Mies-nais -keskustelussa on mielestäni viime kädessä kysymys johtajuudesta seurakunnassa. Loppukevennykseksi yksi näkökulma miehen ja naisen välisiin eroihin: https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=1789727507976331&id=1470631456552606&pnref=story
Jeesus sanoi Matteuksen mukaan seurakunnan johtajuudesta näin: ”Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”