Jotakin minussa liikahti, eikä välttämättä ihan poliittisesti korrektilla tavalla, lukiessani tämän Timo Pöyhösen kommentista riivityn virkkeen: ”Lisäksi naisteologit, varsinkin nuoremmat ja etelässä asuvat eivät juuri lue raamattua ja monet ovat niin liberaaleja, että en ole varma, onko se enää edes kristinuskoa mitä he julistavat.” (Lisää aiheesta Johanna Subanin blogissa)
En ole etelän naisteologi, vaan pohjoisen. En ole enää useampaan vuoteen kuulunut kategoriaan ”nuoremmat”, vaikka nuoren aikuisen ikärajaa hilataan ylöspäin samaa vauhtia kuin oma sukupolveni vanhenee. Mutta tuo kommentti todella pani miettimään, että miksi ihmeessä konservatiiviset miehet tahtovat repiä Raamatun naisteologien käsistä?
Kun käydään teologista keskustelua raamatunjakeilla kommentoiden, miksi minun raamattulainaukseni sivuutetaan? Jos lainaan Raamattua omasta mielestäni sen kauneimmista sanoista käsin, vaikka että ”Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain”, leimataan lainaus liberaalin naispapin (ehkä etelästä tulleen ja nuoren) lipilaarihöpinöiksi. Raamattu temmataan käsistäni ja jään haromaan ilmaa: ”Annappa kun pohjoisen konservatiivinen pappissetä näyttää, että mistä kohdista sitä Raamattua kuuluu lainata näinä vaikeina aikoina”. Liberaaleilla naispapeilla ei ilmeisesti ei ole oikeutta lainata Raamattua, lukea sitä ja etsiä sieltä sanoja, jotka tekevät heidän ymmärryksensä uskosta ja Jumalasta ehjäksi ja ymmärrettäväksi.
Timo Pöyhönen väittää, etteivät nuoret naisteologit juurikaan lue Raamattua. Väite on leimaava ja absurdi, mutta jos nyt oletettaisiin, että naiset eivät lukisi Raamattua, niin syytä voisi etsiä esimerkiksi siitä, että lähtökohtaisesti paperipaavia palvova osa matkaystävistä on sitä mieltä, että naiset lukevat sieltä vääriä asioita. Raamatusta pitäisi lukea sellaisia asioita, jotka eivät lupaa homoseksuaaleille autuutta tässä elämässä, jotka eivät anna mahdollisuutta naiselle toimia saarnan ja sakramentin virassa, jotka eivät anna armoa ilmaiseksi, jotka alleviivaavat, ettei laista häviä pieninkään piirto, jotka pönkittävät tietynlaista patriarkaalista traditiota ja joka ei vapauta ihmistä toimimaan rakkaudesta käsin, vaan tietyn sääntökokoelman puitteissa.
Jos naiset eivät lukisi Raamattua, se voisi johtua siitä, että se otetaan jatkuvasti pois heidän käsistään. Jos ne raamatunkohdat, joita pohjoisen konservatiivinen miespappi tarjoilee, ei millään tavalla puhuttele tai kosketa, vaan vaikuttaa pelkästään pahaa, miksi pitäisi lukea Raamattua? Omimalla Raamatun itselleen ja väittämällä omaa raamatuntulkintaa ainoaksi oikeaksi, konservatiivisesta raamatuntulkinnallisesta viitekehyksestä käsin tehdään mikä tehtävissä on, jotta liberaali nainen vieraantuisi Raamatusta. Ehkä jopa väittämällä väärin perustein, etteivät esimerkiksi naisteologit lue Raamattua ollenkaan!
Jos siis Raamatusta keskusteltaessa ne asiat, jotka minulle naisena (tai ihan vaan vaikkapa ihmisenä) ovat Raamatun kalleinta antia ja makeinta hunajaa, sivuutetaan sillä perusteella, että olen liberaali naispappi, niin ehkä koen, että juuri sen henkilön kanssa minun ei kannata keskustella Raamatusta. Niinpä pikku hiljaa puheenparrestani tippuilevat suorat raamatunlainaukset pois. Niinpä pikku hiljaa etsiessäni sitä tietä, joka kulkee lähimmäisen rinnalla, jätän raamatulliset perustelut rakkaudesta ja selitän syyni ilman raamatullisia lainauksia. Jätetään sitten Raamattu niille, jotka sen ovat itselleen omine ehtoinensa ottaneet. Vai miten on? Kannattaisiko sittenkin?
”Miksi siis epäilet, että nuoren miespapin perheessä asia ei olisi aivan samoin?” Tämä epäilys perustuu kokemuksiini – hyvin suppeisiin – että naisten pappeutta vastustavat nuoret pappismiehet ovat muutenkin perinteisten sukupuoliroolien vakaumuksellisia kannattajia. Tämä saattaa näkyä jopa lasten nimien valitsemisessa. Pojat voivat olla Pietari ja Johannes, kun tytöt ovat Sirkku ja Pulmu.
Martti. En vieläkään saa kiinnekohtaa ajatuksiisi. Tarkoitatko, että nuoren miespapin perheessä isä vain lukee Raamattua ja äiti vain raataa ja tekee yksin kaikki mainitsemasi työt? Nuoren naispapin perheessä molemmat painavat kotityössä kaikin voimin niin, ettei kumpikaan puoliso ehdi lukea Raamattua, vai?
Martille vielä. Täytyypä kysellä pappien lasten nimiä, jotta voisi helpommin ja varmemmin erottaa konservatiivit liberaaleista
Otetaan uskovaisuuden ja kristityn ja hyvän papin mitaksi se, kuinka paljon kukin ilmoittaa (huom!) lukevansa Raamattua. Itse luen Raamattua lukemalla melko vähän, mutta käytän sitä lähes päivittäin. Timon kommentti oli toisaalta tutkimusesta nouseva ja toisaalta erikoinen. Tietty porukka nimittäin esittää nyt sellaista agendaa, että ”paha” on tullut kirkkoomme pappisviran avaamisesta naisille ja erityisesti nuorten pappisnaisten kautta. Naispappeja ei ole olemassakaan, ei myöskään miespappeja, on vain pappeja (joista osa on miehia, osa naisia).
Maija Mäkelä, en toki ajattele noin mustavalkoisesti. Arvailen vain, että asenteet virkakysymyksessä saattavat kuvata myös asenteita perhe-elämässä. Niistä ei voi sanoa ’aina’ tai ’ei koskaan’. Tutkimuksetkin, joihin on viitattu, puhuvat pienemmistä eroista. Ne, jotka käyttävät tällaisia tutkimuksia perustellessaan jyrkkiä kantojaan, saattavat puhua ’naispapeista, jotka eivät lue Raamattua’.
Haluaisin nyt tässä yhteydessä vielä korostaa ihan off the record, että en halua nostaa Timo Pöyhöstä framille negatiivisessa mielessä (että hän olisi jotenkin jyrkän konservatiivinen tai mustavalkoinen). Nimeltä mainitsin siksi, että olisi tuntunut kornilta viitata hänen kommenttiinsa jotenkin kierrellen ja kaarrellen nimeä mainitsematta, koska ihan oikeasti tätä asiaa aloin miettiä juuri ko. kommentin pohjalta. Ja koska siitä tuli niin laaja, etten halunnut kirjoittaa bloginlaajuista kommenttia Johanna Subanin bloggaukseen. Eli siis tavallaan kyse on siihen liittyvästä spin-offista
Vahvat komppaukset Matti Nissiselle ja Toivo Loikkasella. Kiinnostavia näkökulmia myös Martti Pentillä ja Maija Mäkelällä!
Minustakin tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu. Näen kyllä ennakkoluuloisuutta vähän joka suunnalla…
Martti Pentille vielä. Yllätyin, että juuri sinä puhuit konservatiiviperheiden lasten nimistä. Joissain muissakin perheissä pojille on annettu apostolien nimiä…
Maija, viittasit AKI-liittojen tutkimukseen, mutta en ihan päässyt selvyyteen, että miksi? Juurihan mä sanoin, että jotenkin ärsyttää herätysliikeväen korottaminen jotenkin mainiompaan asemaan muiden rinnalla (paitsi tietysti körttien, jotka kulkevat alatietä, joka kuitenkin nimestään huolimatta saattaa silloin tällöin kulkea muutamaa muuta tietä ylempänä, mutta siitä ehkä joku toinen blogi). Voi olla, että herätysliikeväki lukee enemmän Raamattua. Voi myös olla, että lukuharrastuksesta huolimatta herätysliikeväki on aika ajoin kiinnostuneempi palvelemaan omaa herätysliikettään kuin koko seurakuntaa. Ei välttämättä, mutta voi olla.
Helena. Olen ymmärtänyt – ja täälläkin aikaisemmin kirjoittanut, että tuo AKI-liittojen tutkimus 2010 oli toinen niistä tutkimuksista, joihin viittaamasi Timo Pöyhösen kommentti liittyi. Sen kummempaa liittymäkohtaa minulla ei ollut. Siitäkin linkitin aikaisemmin vain tuon Kati Niemelän yhteenvedon. Kun mainitsit itse herätysliikkeet omassa kommentissasi, hain samasta tutkimuksesta niihin liittyvän osan. Yritin siis vain hakea taustoja ja tutkimustuloksia. Sen kummempaa agendaa minulla ei ollut.
”Joissain muissakin perheissä pojille on annettu apostolien nimiä…” Minusta olisi reilua, että tytöillekin annettaisiin raamatullisia nimiä, jos pojat nimetään profeettojen ja evankelistojen mukaan. Olen tosiaan jonkun lapsisarjan nähnyt, jossa tytöt olivat nimiltään lintusia tai kukkasia poikien ollessa uskon sankareita. Jos viittaat minun lapsiini, kiersi huhu, että ’niiden kissakin on nimeltään Palestiina’.