Elävään uskoon uudestisyntynyt kristitty on omastatunnostaan kiinni Jumalan sanassa. Jumala, joka on Sanallaan uudestisynnyttänyt syntisen ihmisen, on ehdottomasti hänen ylin auktoriteettinsa. Hän on saanut ikuisen uuden elämän Jeesuksessa tuntuvalla tavalla. Hän tahtoo elämässään, uskossaan ja vaelluksessaan olla kuuliainen Jumalalle. Hän tietää ja tuntee, että Jumala puhuu hänelle Raamatussa.
Kun nyt on näin ja on myös niin, että Raamattu on rehelliselle lukijalle selkeä, eikä tunne naisten virkapappeutta, joutuu moni elävä kristitty omassatunnossaan ristiriitaan kirkolliskokouksen päätöksen ja Raamatun sanan kanssa.
Eikö tällä ole naispapeille mitään merkitystä?
Kyllä minusta on kovaa ja kylmää ajaa virkateitä sellaisia päätöksiä, että omastatunnostaan Jumalan sanassa kiinni oleva kristitty joutuu viimein jättämään kirkon. Hän ei kohta saa ehtoollista, koska naispapit ylenkatsovat hänen uskonsa, jyräävät hänen omantuntonsa ja seisovat järkähtämättä alttarilla minkään liikahtamatta.
Tilanne on kuitenkin sellainen ettei Raamattu, sikäli kuin sitä luetaan juuri niin kuin se on kirjoitettu, tunne myöskään miesten virkapappeutta. Virkapappeus siinä muodossa, kuin se kirkon ensimmäisillä vuosisadoilla muotoutui, on kirkon järjestykseen kuuluva asia, joka eri aikoina ja eri paikoissa voi olla järjestetty eri tavoin.
Jos taas virkapappeudella tarkoitetaan erityistä kutsua hoitamaan kirkon palveluvirkaan ja niitä tehtäviä, joita kukin seurakunta on tähän palveluvirkaan kutsutulle uskonut, niin silloin tehtävälle on vankka perusta Raamatussa ja erityisesti Paavalin kirjeissä. Paavalin mukaan palveluvirkoja on kuitenkin useita eikä yksi, kirkon kaikki palveluvirat sisältävä pappisvirka ei siis ole välttämättömyys.
Välttämätöntä kuitenkin on, että seurakunnalla on erityinen sanan julistamisen ja sakramenttien hoitamisen virka. Ei siksi, että vain virkaan vihitty voisi julistaa, vaan siksi että viran vastuulla on huolehtia että sanaa julistetaan.
Kerrankin on helppo olla Kivimäen kanssa samaa mieltä. Jeesuksen piti olla viimeinen pappi välimiehenä ihmisen ja Jumalan välillä.
Jeesus ei kylläkään edellytänyt muistoksen vietettävälle aterialle mitään erityistä pomoa.
Eikä varsinkaan tutkinut, onko saarnapöntössä ja ehtoollista pitkässä kaavussa jakavalla ihmisolennolla sukupuolielimet ruumiin sisällä vai ulkopuolella.
Evankelis-Luterilainen käsitys seurakunnan opetuksen virasta on toinen kuin Katolisella kirkolla. Tämä tehtävä ei näin ole seurakunnan yläpuolella vaan seurakunta huolehtii että asiaa hoidetaan, ja sen hoitamiseksi kutsutaan ihminen joka huolehtii siitä palvelutehtävänä opetuksessa ja hengellisessä tiennäytössä. Tähän voidaan sitten ymmärtää palvelijan sanan ja sakramenttien hoitamisen asia Miksi seurakunta ei voisi kutsua naisihmistä palvelutehtävää hoitamaan.
Ei raamattu tunne myöskään miesten virkapappeutta. Nykymuotoinen pappisvirka on syntynyt seurakuntien tarpeeseen vasta apostolien ajan jälkeen yhteiskunnassa, jossa nainen ei ollut yhtäläisesti oikeustoimikelpoinen kuin mies. Kun seurakunnan johtajan virka oli julkisen viran luontoinen, ei siihen voitu nimittää vajaavaltaisia. Kun nyttemmin nainen on saavuttanut samanlaiset kansalaisoikeudet kuin mieskin on poistunut este naisen pääsylle pappisvirkaan, mikä Suomen ev.lut. kirkolliskokouksessa todettiin v. 1986. Toki edelleen on vilpittömiä kristittyjä, jotka kokevat tuon päätöksen vääräksi ja siksi pyrkivät karttamaan naispuolisten pappien hoitamia jumalanpalveluksia. Siksi pidän suotavana, että myös tälle vähemmistörymälle voitaisiin järjestää mahdollisuus omantuntonsa mukaiseen jumalanpalveluselämään kirkkomme sisällä. Heidän siirtymisensä kirkkomme ulkopuolelle olisi kirkollemme menetys siitäkin huolimatta, että on luonnollista naispuolisten pappien tuntema suru siitä että he eivät kaikille seurakuntalaisilleen kelpaa. Lohduttautukoot virkasisaret sillä, että ei kaikki miehetkään kailkille kelpaa.
”Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
5 sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
6 Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
7 Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
8 Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,
9 vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.
10 Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.”
Jos avaa silmät, voi nähdä mitä epäraamatullisesta naispappeudesta on seurannut. Blogissa mainitsen yhtenä esimerkkinä julman totalitarismin. Ei siinä ole patkääkään rakkautta näiden kiihkoilijoiden aatteenpalossa. Ajetaan vain omia mielihaluja seurauksista ja Jumalan sanasta välittämättä.
Jossain päin kyllä sanottiin että Piispan Ja Diakonin tuli olla yhden vaimon mies. Ovien sulkeminen oli sitten väärä päätös, mutta niin oli vuoden 1986 ponsikin.
Niinpä kaksikielisillä paikkakunnilla tulee olla erikseen diakoni molemmille kieliryhmille. 😉
Jonille: Siteeraamasi raamatunkohta on kyllä relevantti pappisvirkaa ajatellen, vaikka kirjoittamisaikana ei nykyisenlaista virkapappeutta vielä ollutkaan. ”Yhden vaimon mies” tarkoittaa vaatimusta yksiavioisuudesta, ei niinkään sukupuolta. On mielestäni aivan oikeutettua ymmärtää tuo kohta tarkoittamaan sitä, että seurakunnan johtajan tulee olla naimisissa ja pysyä uskollisena puolisolleen. Toisaalta on hyvä huomata, että jos noita apostolin suosituksia pidetään ehdottomina pätevyysvaatimuksina papeille olsi ilmeisesti lähes kaikki kirkkomme papit sukupuolesta riippumatta potkittava pois virasta, allekirjoittanut mukaanluettuna.
Naispappien vastustajille sanoisin, että rikoslaissa ei tyhmyydestä rangaista. Sen sijaan sekä kansallisissa että kansainvälisissä säädöksissä kielletään syrjintä mm. sukupuolen mukaan. Syrjintä on rikos, muualla kuin kirkon piirissä.
Korhonen. Älä ivaa ihmisiä.
Joni: Pysy siinä minkä olet oppinut, kun tiedät keiltä olet sen oppinut!
Pietari, en ivaa. Tuo nyt vain on se ero sukupuolten välillä.
Kovin on pateettista tekstiä: ”Kyllä minusta on kovaa ja kylmää ajaa virkateitä sellaisia päätöksiä, että omastatunnostaan Jumalan sanassa kiinni oleva kristitty joutuu viimein jättämään kirkon. Hän ei kohta saa ehtoollista, koska naispapit ylenkatsovat hänen uskonsa, jyräävät hänen omantuntonsa ja seisovat järkähtämättä alttarilla minkään liikahtamatta.” -Huh. huh!
Joni, voisit hetken miettiä, mitä kirjoitat. Kuka pappisnainen on ylenkatsonut jonkun seurakunnan jäsenen tai ehtoolliselle tulijan usko? Tai kuka pappisnainen on ”jyrännyt hänen omantuntonsa”? Ei kukaan!- Ja eivätköhän kirkossamme ja kirkoissamme miehet ole olleet ne, jotka ”seisovat järkähtämättä alttarilla minkään liikahtamatta.”
Toivo Loikkanen,
en tiedä onko blogisti lahtelainen, mutta tässä ”uusintana” viesti Lahden tilanteesta parin vuoden takaa.:
”Lahdessa pidettiin tammikuussa (2016) Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherranvaali. Yksi ehdokkaista oli vt. kirkkoherrana kieltänyt sateenkaarimessujen pitämisen kirkon tiloissa. Lahden eläkkeellä oleva seurakuntapastori, rovasti Kaarina Koho-Leppänen kertoi ESS:ssa uhmanneensa pari vuotta sitten kirkkoherraa ja pitäneensä NNKY:n tiloissa sateenkaarimessun. ” Koho-Leppäsen mukaan Lahden Seta on pyytänyt seurakunnalta messua jo parin vuoden ajan.”
Koho-Leppäsen näkemyksen mukaan asiassa ” Vastakkain ovat umpikonservatiivisuus ja avara kansankirkollisuus” Hän epäili, että jos ”umpikonservatiivisuus” voittaa, ” Kyllä siitä aikamoinen jääkausi tulee kymmeniksi vuosiksi Lahteen.” Valituksi tuli vt.kirkkoherrana toiminut ehdokas.
Lahti on Suomessa sakramenttien omiin käsiin ottamista suunnittelevien esikoislestadiolaisten pääpaikka. Setan mielestä Setan tärkein tehtävä on ilmeisesti saada kirkkoa rikkova toiminta läpi kaikilla mahdollisilla paikkakunnilla. Entisenä ortodoksikirkon jäsenenä olen kirkollisissa asioissa yhä yhtä ”umpikonservatiivi” kuin ortodoksikirkkokin ja toivon, että Lahdessa toimivat esikoislestadiolaiset eivät ota evl.kirkon sakramentteja omiin käsiinsä. Kunnioitan sakramentteja ja ortodoksikirkossa sakramentteja ovat myös pappeus ja avioliitto. ”
Kyllä nyt taitaa olla Toivo niin, että sinä et tainnut miettiä hetkeä ennen kuin yskäisit.
Nythän ajetaan oikein joukkovoimalla nurkkaan sanan kristittyjä, jotka eivät hyväksy naispappeutta, koska Jumalakaan ei näytä niin tekevän. Jokukin ehdotti rakkaudessaan omilletunnoille 10 vuoden paaduttamismääräaikaa.
Ensin oli ponsi, ja sitten meni ponsi, ja sitten tuli…
Radikaali komenttini Toivolle, että viimeistään markkinatalousajattelu ajaa asian !
Samoinhan on maallisen regimentin puolella, että jos iso ja byrokraattinen firmanpirulainen ei suostu palvelemaan jotakin asiakasryhmäänsä tai koko asiakaskuntaansa kunnolla , niin kyllä aika ja kilpailutilanne hoitelee ajan myötä asian.
Voisin luetella aivan äkkiä kymmenkunta toimialaa, joiden huonon ja byrokraattisen palvelun vuoksi vapaat markkinat ovat hoidelleet asiakasystävälliseen kuntoon. 🙂
Näin on käynyt ja käymässä yhä laajemmin kansankirkossa sen hengellisen regimentin puolella.
Ja kustannuksetkin ovat oikein toimien pieni murto-osa äärimmäisen kankeaan, tolkuttoman kalliiseen ja ylibyrokraattiseen ”kirkkohirviöön” verrattuna 🙂
Ja maksajatkin ovat hyvin, hyvin tyytyväisiä ja elävät onnellisina…………
Jonille ja Pietarille: Asian faktoista: Kukaan pappisnainen ei ole torjunut ketään olemasta seurakunnan jäsen eikä ketään kirkon jäsentä osallistumasta esim. pyhälle ehtoolliselle. Kukaan pappisnainen ei ole ajanut mitään ryhmää ”nurkkaan” kirkossa. Sen sijaan kirkkomme liepeillä toimivan ryhmän edustaja on evännyt pääsyn ehtoolliselle ja kirkkomme järjestö on evännyt osalta papeistamme mahdollisuuden osalla palvelemassa kirkon yhteisen tapahtuman messussa. Toki viime mainittu on ymmärrettävä sikäli, että ko. tapahtuman päävastuullin järjestäjä on järjestö eikä kirkkomme osasto tai seurakunta. Ensin mainittua ei voi mitenkään ymmärtää. Toinen asia on se, että kirkkomme päätösten ja järjestyksen mukaan ei ole mahdollista tulla seurakuntavirkaan, jos ei voi palvella yhdessä kaikkien toisten pappien kanssa. ja vielä Pietarille.: En lainkaan ymmärrä kommenttia markkinajutuista enkä puhetta ”kirkkohirviöstä”.
Toivo Loikkanen :”En lainkaan ymmärrä kommenttia markkinajutuista enkä puhetta “kirkkohirviöstä”…”
Ymmärrän oikein hyvin käytännön kokemuksen perusteella, että pappina et ”ymmärrä kommenttia markkinajutuista etkä puhetta ”kirkkohirviiöstä”. Valitettavaa on, että monet jotka luottamushenkilöinä päättävät myös hengellistä regimenttiä koskevista asioista, eivät ymmärrä ja ne, jotka ymmärtävät, käyttävät tilannetta häikäilemättä hyväkseen.
Jumalan edessä tässä seistään tai kaadutaan. Siispä siinä kohdassa missä ”kirkkomme päätökset ja järjestykset” ovat vastoin Raamattua, ne pitää hylätä jokaisen henkilökohtaisesti. Mielestäni papin ensimmäisenä, mikäli hän tahtoo saada palkkansa Herraltamme itseltään, eikä tältä maailmalta. Vaikka olisi 30 vuoden sijaan toimittu 300 vuotta väärin, on tehtävä parannus, Jumalan sanaa kun ei muuta kirkolliskokousten lisäksi edes aika.
Kirkolliskokouksia pidetään ja järjestyksiä voidaan luoda ja muokata, mutta Jumalan sana ei muutu. Minä uskon näin ja luterilaisen papin täytyy tulla ojentamaan minua. Katsoisin, että papille löytyisi ojennettavaa tässä kirkossa paljon muualtakin, puhumattakaan yhteiskunnastamme laajemmin.
Joni, olet minulle kristitty veli. En ole ojentamassa sinua vaan kertomassa, miten näen asiat. Ei ole lainkaan ongelmaa, jos katsot papinviran kuuluvan vain miehille omana kantanasi. Se on ongelmallista, jos tuomitset toisten toisenlaisen kannan ja pappisnaiset, jotka palvelevat kutsumuksessaan.
Anteeksi, jos toistan itseäni, mutta kyllä ojensit, Toivo.
En ole tässä ketään tuominnut.
Mutta mitä sanoo Jumala? En tietenkään uneksi naispapittomasta kirkosta, kirkko on luopunut Raamatusta niin paljon, että näitä muutoksia syntyy jatkuvasti lisää. Seuraavana on avioliittomuutos. Senkin iso osa tuleen hyväksymään ohi Raamatun keksittyjen selitysten turvin.
Kaltevalla pinnalla kun ollaan, siinä ei enää pysäytetä.
Itse tuskin kauaa roikun kirkossa mukana, mutta kun vielä olen, haluan kantaa pienen korteni kekoon, koska minusta ei ole hauskaa hiljaa seurata kuinka hävityksen kauhistus etenee.
Mitä sanoo Jumala? Katsooko hän tyytyväisenä Suomen ev.lut.kirkkoa armonvuonna 2018?
Joni.
Siunausta ja johdatusta matkaan turvallisen Hengellisen kodin löytymiseen!
Kirjoituksissasi esiintuomat asiat olivat tuttua ja läpikäytyä omalta kohdaltani monien tuskaisten vuosien ajan. Kunnes koti löytyi.
Kiitos lämpimästä toivotuksesta, Pietari.
”Katsooko Jumala tyytyväisenä…?” Hän saattaa katsoa tyytyväisenä omia tekojaan – näin ainakin luomiskertomuksessa. Meitä ihmisiä Hän katsoo toisenlaisia silmin, laupetensa silmillä, rakastaen ja armahtaen.
Vanhan testamentin Jumala lienee kuitenkin sama kuin Uuden testamentin Jumala, hänhän on ikuinen. Suuressa laupeudessaan tämä VT:n Jumala hävitti kokonaisia kansakuntia, hukuttipa melkein koko kelvottoman ihmiskunnan, hävitti Sodoman ja Gomorran, kaikki vain samassa siivouksessa, vaikka mukana oli taatusti myös viattomia ihmisiä, mm. lapsia. Semmoinen armahtava Isä.
Tuula. Olet oivaltanut asian moninaisen ytimen :))).
Loppuviimein tilanne ajautuu ”kirkkohirviöksi” ja viisas se joka……….
Joni, jos sinusta juuri tässä naispappeusasiassa tulisi palata Uuden Testamentin sisältöihin, niin sitten kaikessa muussakin: eronneet eivät saisi uudestaan avioitua, naisten tulisi rukoilla pää peitettynä eikä hiuksia saisi leikata, orjuus olisi ok, esivallan asioihin ei tulisi puuttua eli yhteiskunnallinen toiminta olisi out, tietyistä asioista suljettaisiin seurakunnan ulkopuolelle eikä takaisin olisi tulemista jne. Eiköhän siellä ole tärkeämpiäkin asiota oman hengellisyyden rakennukseksi. Ei meille ole annettu orjuuden henkeä ollaksemme pelossa, vaan lapseuden henki. Ja Kristus on vapauttanut meidät vapauteen.
Verrattuna Uuden testamentin, ja vielä 1900-luvun alkupuolen aikaan, naisilla ei ollut mahdollisuutta samoihin opintoihin kuin miehillä, poikkeustapauksia lukuun ottamatta. Edelleen joissakin yhteiskunnissa pojat ja miehet oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, mutta naiset eivät. Näin oli myös Jeesuksen aikana. Länsimaissa tämä asia on muuttunut. Jos seurakunnan johtajalta luotettavuuden ja hengellisyyden lisäksi kysytään myös kirjoitusten tuntemista, se voi tänä päivänä täyttyä yhtä hyvin naiselta kuin mieheltä.