He näkevät eivätkä kuitenkaan näe, arvioi kerran Jeesus.
Uudessa testamentissa esiintyy monenlaista sokeutta. Se korostuu erityisesti sokeitten ihmeparantumisissa.
Nämä kertomukset ovat myös sokeista näkevistä, tai näkevistä sokeista, jotka kaiken lisäksi haluavat ehdoin tahdoin pysyä juuri sokeina.
Ortodoksinen jumalanpalvelus korostaa, että sokeat saavat sekä ”ruumiin” että ”sielun silmät”. Sen sijaan ”mieleltään sokeat” eivät kerta kaikkiaan halunneet nähdä. Nämä ”omasta mielestään näkevät” eivät kerta kaikkiaan halunneet nähdä ja heidän ”järkensä, sielunsa ja mielensä sokaistui”.
Näkemistä on kahdenlaista.
Silmät ovat ihmeelliset. Niiden monimutkaisuutta pidettiin joskus älykkään suunnittelun todisteena.
Ihminen ei kuitenkaan ole parhain näkijä maailmassa ja kuvitelmalla on myös osuutensa.
”Suuri osa siitä, mitä luulet näkeväsi, on itse asiassa kuvitelmaa” ja tämän lisäksi ”lähes kaikki ei-nisäkkäät elävät visuaalisesti monipuolisemmassa maailmassa kuin me”, toteaa Bill Bryson.
Hengellinen näkökyky on jopa tätä kaikkea syvällisempää. Siinä on jotain jumalallista.
Tämä näkökyky liittyy järkeen, sieluun ja mieleen, kuten asia perinteisesti ilmaistaan.
Jeesus opetti, että Jumala on ”salassa” ja hänen valtakuntansa on ”kätketty”. Vertaukset hiivasta leivässä tai siemenestä maan povessa korostavat myös piilossa oloa.
Vaarana on jäädä pinnalle, eikä katsoa pintaa syvemmälle. Syvyysnäkö heittää reippaasti.
Kyse on siis sydämen silmistä, voisi sanoa kilvoitusperinteen hengessä.
Näkeminen on tällöin sydämenasia.
Kovasydäminen ei osaa nähdä.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Blogikirjoituksen taustalla on saarna Myllypuron ortodoksisessa kappelissa 22.8.2020. Lainaukset jumalanpalveluksista ovat Sokeana syntyneen viikon teksteistä. Huomiot silmästä ovat Bill Brysonin kirjasta Keho.
Niinpä niin, mutta elävässä elämässä se ei auta että on tietoinen esimerkiksi näistä eri näkemisen ihanteista. Me sekä näemme että aistimme kaikkea ylläkirjoitettua mutta kaikessa näkemisessä on asteikkonsa. Miten jokin näkemisen kyvyistä on kehittynyt , sille emme paljoakaan mahda mitään.
Valtaosalla ihmisiä on aivan hyvä empaattinen kyky nähdä asiat . Samoin useimmat meistä aistivat asioita intuitiivisesti ,siis sydämmen silmillä jotka ovat kytketty juuri empaattisuuteen . Tästä seuraa että olemme sosiaalisia jua autamme ja tuemme lähimmäisiämme parhaamme mukaan.
On hyvä, että kiinnitit huomiota tärkeimpään näkemiseen, siihen hengelliseeen näkökykyyn. Tästä aihetta Jeesus opetti Johanneksen 9. luvussa viitaten toisaalta kirjaimelliseen sokeuteen ja sitten myös tuon ajan uskonnollisten opettajien onnettomaan hengellisten asioiden ymmärrykseen.
Parannettuaan kirjaimellisesti sokean, Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.”(39) Fariseukset hoksasivat, että jälleen kerran he olivat Jeesuksen ojennukseen kohteena ja reagoivat tilanteeseen. Jeesuksen palaute oli suoraa: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.”(41)
Blogissa viitattiin myös Vuorisaarnaan, jossa Jeesus kertoi puhdassydämisten näkevän Jumalan. Näin aikanaan taivaassa, jossa nykyiset liha ja veri ovat muuttuneet toisenlaiseen olemukseen. Mutta Raamattu kertoo, että me jo nykyisinkin voimme eräässä mielessä ”nähdä Jumalan”.
Aikanaan Job koki ensin kovia mutta sitten otti vastaan siunauksia. Tässä vaiheessa hän totesi: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.”(Job42:5) Olisikohan meillä mahdollisuuksia vastaavaan kokemukseeen, kun noudatamme Raamatussa olevaa Jeesuksen ohjetta: ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”