Sodan jälkeen tuli aika luovuttaa Laivaston ylpeys, Väinämöinen, uudelle omistajalle. Laiva piti olla täysin varustettu ja purjehduskuntoinen. Vastaanottajan tarkka silmä katseli tiloja ja varusteita. Kaikki näytti olevan kunnossa kunnes havaittiin, että henkilökunnan petien pääpuolessa oli kiinnitetty hieno mahonkilaatta, jossa oli keskellä samettia ja yläosassa oli pieni koukku. Vastaanottaja kiinnitti huomionsa niihin ja esitti tiukan kysymyken: Mikä tämä on? Alkukielellä Sto eta? Hänelle selitettiin, että se oli taskukelloa varten. Seuraava kysymys: Missä kellot? Jatkamme tarkastusta huomenna, kun kellot ovat paikoillaan! Lopun saattaa arvata!
Miten merkillinen ihmisen mieli voikaan olla. Aamulla ajelin kaupungilla ja katselin uusia kerrostaloja. Minun mielestäni Suomen arkkitehtuuriin on pesiytynyt kummallinen ilmiö. Parvekkeiden etuseinät tehdään läpinäkyvästä materiaalista. Siellä on kaikki kuin näyteikkunassa. Tuli niin itämainen olo, kun on nähnyt kerrostaloja, joissa jokainen parveke on erilainen yleensä kaikelaista tavaraa täynnä. Jos se pitää olla läpinäkyvä, niin olisi kohtuulista, että asunto myytäisi parveke kalustettuna ja kaikilla olisi samanlaiset kalustot samassa järjestyksessä, se olisi sivistystä.
Uskovien pitäisi sanoa itselleen, toisilleen ja kaikille ihmisille, näyttäkää sydämenne, älkää tavaroitanne! Nimittäin taitaa olla niin, että sydämet voisisvat olla niin samanlaisia, liian samanlaisia. Voisi luulla, että salattuamme toisiltamme luurankomme, luulemme olevamme turvassa. Näin ei kuitenkaan ole, koska itse muistat ne asiat, joita koitat pitää piilossa. Ne ovat kuitenkin avoimet ajoittain itsellesi ja koko ajan Jumalalle! No mitä se Jumala nyt tähän kuuluu? Ehkä luulemme, ettei kuulu! Hän kuuluu elämäämme vain juhlapäivinä, uskonto antaa pikanttia makua elämän tärkeinä päivinä.Määrättyinä päivinä puemme parhainpiimme ja olemme juhlallisia, kun perhejuhlassa pappi mainitsee sanaa Jumala! Marssitaan hartaina hääalttarille, konfirmaatioon, siunauskappeliin. Hetken olemme mitä olemme. Tiedätkö ystäväni, että elät Jumalan maailmassa, niinkuin minäkin. Toinen momentti: Jeesus omistaa kaiken, myös ihmiset, Hän maksoi hinnan. Kaikki tehtiin Jeesuksessa. Kaikki on siis Jeesuksen varassa. Tiesitkö, ei Atlas pidä maailmaa paikoillaan, vaan Jeesus ja Hänen sanansa. Kun hän ottaa sanansa pois, niin kaikki kääriytyy kokoon kuin vanha pergamentti. Tahdommeko jouduttaa tuhoa käsittelemällä Hänen sanaansa holtittomasti. Sunnuntaina on aiheena: Väärä huoneenhaltija. Haluammeko olla sellaisia, jotka tuhlaamme Herramme omaisuutta? Muistetaan siis, että koko elämä olisi luovutettava Jeesukselle, ihan kaikki. Ei ole Hänelle tärkeitä asioita ja hälläväliä, vaan Hän tahtoo olla kaiessa mukana elämäsi alusta loppuun siksi, että hän omistaa sinut ja minut ristin tähden!
Aamen!
Lauri
Kiitos tekstistäsi
Todellakin: Ristin tähden. Hyvin sanottu.
Kiitos kommenteista. Huomaan, että ainakin on luettu muutamia kertoja. Itse olen tällä hetkellä kuin kolumbus aikoinaan. Tiedän mistä olen lähtenyt, mutta mihin päädyn, sen vain aavistan. Mitä kauemmin seilaan sitä enemmän tulee uusia asioita eteen. Purjelaivassakin luodataan sitä tiheämmin, mitä oudommilla vesillä seilataan.
Kun Pyhä Henki tekee ihmisessä työtään, niin ensimmäisenä alkaa synnin totaalisuus paljastua. Toiseksi alkaa kirkastumaan totuus, Kristuksen rististä. Kolmanneksi paljastuu maailman tuomio, mutta kaiken ylitse alkaa vuotamaan Jumalan puhdas armo ja hyvyys Kristuksessa.
Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.
Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.
Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.
Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.
Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.
Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä. Ps.130