Kirkolliskokous on jälleen avattu ja löysin itseni taas edustajiston takapenkistä. Tässä kirkolliskokouksessa on monessa eri kohdassa käsillä tavalla tai toisella erän kirkon tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys, nimittäin kysymys kasteesta ja kummiudesta. Esimerkiksi kirkon tulevaisuusselonteko Kirkon kasvatus 2030 käsittelee kastetta ja kummiutta ja kirkkohallituksen talousarviossa ja toiminta- ja taloussuunnitelmassa on kaste ja kummius -hanke nostettu yhdeksi keskeiseksi erillishankkeeksi. Itse lueskelin noita suunnitelmia ja pidin puheenvuoroni talousarviokäsittelyn yhteydessä kaste ja kummius -hankkeen viestinnästä.
Tämä asia koskee kuitenkin lähes yhtä paljon kirkon kampanjatyötä kokonaisuudessaan, siis myös muita kampanjoita ja niiden paikkaa kirkon viestinnän ja toiminnan yhteydessä. Koko kirkossa tehtävä viestintä on noin muutenkin lähes koko ajan keskusteluissa, joten olkoon tämä puheenvuoro nyt ensimmäisen blogikirjoitukseni pohja täältä kirkolliskokouksesta. Puheenvuoro alla.
—
Arvoisa arkkipiispa ja hyvät edustajakollegat
Haluaisin puheenvuorossani kiinnittää huomion talousarviossa mainittuihin kahteen kohtaan, jotka liittyvät myös keskenään yhteen ja yhdessä vaikuttavat keskeisesti kirkon tulevaisuuteen, sen vaikuttavuuteen ja merkitykseen ihmisten elämässä nyt ja tulevaisuudessa.
Ensinnäkin katson erillishankkeita talousarviokirjan sivulla 22. Siellä on lueteltu kirkkohallituksen erillishankkeet, joille on laadittu kesto ja talousarviokehys. Erillishankkeista Kaste ja kummius-hanke on teemaltaan kirkon tulevaisuuden kannalta jopa kohtalonkysymys. Taulukossa ei kuitenkaan eritellä hankekohtaisia talousarvioita ja pitäisin tärkeänä saada ne näkyviin. Tällaisten toiminnallisten yhteishankkeiden onnistumisessa kun on kysymys paitsi toiminnasta, myös erittäin suuressa määrin viestinnästä. Kaste ja kummius -kysymyksessä tilanne on sellainen, että vaikka asiantuntijavoimin tekisimme vaikka mitä hienoja löytöjä ja onnistumisia, mutta ne eivät näkyisi, niillä ei ole kirkon tulevaisuuden kannalta mitään merkitystä. Kysyn, että onhan tälle hankkeelle otettu huomioon ja turvattu riittävät viestinnän resurssit siten, että tässä strategisesti ja teologisesti tärkeässä asiassa hyvä valmistelu, yhteistyö ja tahto ei jäisi puolitiehen, eli näkyvästi viestimättä. Elämme maailmassa, jossa näkyvyys on vaikuttavuuden edellytys, haluamme sitä tai emme. Meillä on käsillä haaste, johon uskon meillä edustajilla olevan lähes yhteneväinen tahto – saada kasteluvut nousemaan tai edes pysymään paikoillaan ja kasteen merkityksen vahvistuvan ihmisten elämässä.
Tästä pääsemme talousarviokirjan toiseen kohtaan. Kirkon viestinnän kohdalla lyhyesti sivutaan vuosien 2020-2021 toimintasuunnitelmaa. Huolestun tässä kohtaa. Siellä puhutaan kampanjatoiminnan priorisoinnista, kun siellä pitäisi puhua turvaamisesta. Luin toisaalta painopisteistä, että kirkon kampanjatoiminta tulee arvioida uudestaan. Se on totta. Pyysin kirkon viestintäjohtajalta lisätietoja ja niitä sainkin ja kävimme hyvän keskustelun asiasta. Asia liittyy myös käsillä olevaan kirkon kehittämispalveluiden valmisteluun, jota olen itse mukana valmistelemassa. Kirkon kampanjatoiminnassa tehtiin edellisten vaalien jälkeen painopistemuutos, jossa resursseja suunnattiin vaaliviestinnästä vaalien välillä tapahtuviin kampanjoihin. Olen sitä mieltä, että kirkon kampanjatoiminta tulee seurakuntavaalien välillä sitoa nykyistä tiukemmin yhteen strategisten toiminnallisten hankkeiden kanssa. Kampanjoiden ei tule olla itsenäistä toimintaa vaan strategisen johtamisen väline, jossa pyritään pääsemään joihinkin valittuihin tavoitteisiin. Kampanjat ovat erittäin hyvä organisaatioviestinnän väline, silloin kun niitä käytetään, suunnitellaan ja toteutetaan oikein. Kirkossamme näitä kampanjoita myös tietysti tehdään laajasti yhteistyössä seurakuntien ja seurakuntayhtymien sekä järjestöjen kanssa ja pitäisin tärkeänä painottaa kampanjoiden kiinteää yhteyttä toimintaan ja niihin keskeisiin haasteisiin, joita kirkolla on käsillä. Nykyistä kiinteämpi yhteys tällaisiin kirkon uskon ja elämän kannalta keskeisiin hankkeisiin tekisi myös kampanjatoiminnasta nykyistä fokusoidumpaa ja paremmin oikeisiin tavoitteisiin suuntautuvaa.
Ehdotankin, että talousarvion jatkovalmistelussa huomioidaan asia kirkon kampanjatoiminnasta siten, että kampanjatoiminta nähdään nykyistä tietoisemmin osana keskeisenä osana kirkon strategista johtamista ja työtä, ja kampanjaresursseja suunnattaisiin kirkon tulevaisuuden kannalta keskeisiin hankkeisiin, joista yhtenä lähivuosien tärkeimpänä on tämä kaste ja kummius -hanke.
Olipa vaikeita sanontoja, niin kuin tuo: ” strategisen johtamisen väline.” Johtaminen kyllä ymmärretään, mutta mitä on ; strategia? Seurakunnat kyllä kovasti sellaisia väsäilee, mutta selvästi niitä lukiessa vakuuttuu siitä, ettei sanan merkitystä käsitetä. Tulee niistä sellainen kuva, että niissä kyllä kerrotaan miten aina ennenkin on työtä tehty ja tullaan tekemään. Mitään oikeaa tavoitteellisuutta tai tavoitteiden seuraamisen välineitä löytää niistä harvoin. Kaipa sitä tulisi olla nuorisotyössäkin tavoitteena, että riparin jälkeen nuoret olisi mukana toiminnassa. Strategia voisi kertoa sen , miten tuohon tavoitteeseen päästään. Sitten se vielä pitäisi saada se kaikkien työntekijöiden ensisijaiseksi tavoitteeksi. Jotenkin sekin olisi selvitettävä, miten hyvin strategia toimii ja jollei toimi, niin miksi ei. Eli seurantaakin tulisi olla. Mut , onko jossain seurakunnassa tehty strategia sitä silmällä pitäen, että sen avulla päästäisiin joihinkin määriteltyihin uusiin tavoitteisiin ?