Filosofian ja psykologian opettaja Arno Kotro kertoi taaannoin Helsingin Sanomien kolumnissaan (4.5.), kuinka hän virittää luokkaan jumalapohdinnoille otollisen tunnelman.
Oppilaille näytetään video. Kamera kuvaa piknikseuruetta metrin korkeudelta. Sitten etäisyys kasvaa vauhdilla, ensin kilometriin, sataan kilometriin ja kohta ollaan valovuosien päässä, jossa kotiplaneettamme häviää miljardien taivaankappaleiden sekaan.
Tämän jälkeen mietitään jumalakysymyksiä. Kotron mukaan moni tuumii silloin kuten hän itsekin: usko jumalolentoon, joka kuulee minun rukoukseni, kertoo narsistisesta perspektiiviharhasta. Maailmankaikkeuden mittasuhteiden valossa sellainen on melkoista itsekeskeisyyttä ja suuruudenhulluutta.
Tältähän se äkkiseltään tuntuu. Kukapa ei olisi tuntenut syvää mitättömyyttä katsellessaan yöllä tähtitaivaalle.
Kotron kritiikki ei kuitenkaan osu siihen Jumalaan, josta kristinusko puhuu. Kritiikin taustalta nimittäin paljastuu aika erikoinen jumalakäsitys.
Sen mukaan Jumala sijaitsee jossakin paikassa kaukana universumin ulkopuolella. Hän on kolossaalisen kokoinen, jolloin kaikki muu näyttää hänestä pieneltä. Hänen kykynsä ovat hyvin rajalliset ja moraalinen laatunsakin puutteellista, koska hän ei voi tai halua välittää meistä ihmiskärpäsistä.
Voidaan väittää, että tällainen jumalakuva se vasta kieliikin ihmiskeskeisestä perspektiiviharhasta. Jumala on kuin ihminen, suurempi vain.
Simpsoneissa Jumala kuvataan joskus jättiläisihmiseksi, mutta vain pilan päiten. Piirrossarjan tekijätkin tietävät, että kristinuskon Jumala on aivan toisenlainen.
Hän ei sijaitse missään tietyssä paikassa, vaan hän on kaikkialla. Jos maailmankaikkeus olisi huone, Jumala on ilma, joka täyttää sen.
Jokaisen atomin ytimessä on läsnä sama jumalallinen tahto, joka kannattelee koko universumia. Jumalan koko persoona ikäänkuin monistuu universumin pienimpäänkin kolkkaan. Jumala ei siis voi piknikseuruetta kuvaavan kameran tavoin siirtyä kauas universumin laidalle, jossa hän hukkaa maaplaneetan näköpiiristään.
Tästä syystä maailmankaikkeuden mittasuhteilla ei ole Jumalalle merkitystä. Emme ole hänelle kaukana tai pieniä.
Silti voidaan kysyä, miksi minun rukoukseni kiinnostaisivat Jumalaa. Kristinuskon vastaus viittaa Jumalan moraaliseen luonteeseen. Hän on hyvä. Siksi hän välittää ihmisistä ja tahtoo heille hyvää.
Usko ihmisestä kiinnostuneeseen Jumalaan ei ole mitään narsistista perspektiiviharhaa. Siinä ei suurennella ihmisen asemaa, mutta ei myöskään väheksytä Jumalaa.
Tällaiset ajatukset eivät ole mitään uutuuksia, vaan ihan kristinuskon peruskamaa.
Ehkä Kotro esittelee niitäkin oppilailleen reilun pelin hengessä. Perspektiiviharhoja kun täytyy välttää. Myös sitä missä vastapuolen käsitys kuvataan niin ettei kritiikki oikeasti osu siihen.
Kimmo. Anteeksi epätarkkuuteni. Puhuin maallikon termein – omakohtaisesti koettuna – ja puhuttuna. Olen saanut elää kirkkohistoriaa pikakelauksella, jossa monia ”vakiintumattomia” käsitteitä vasta luodaan ja jossa pienen kristillisen vähemmistön mahdollisuus sopeuttaa kieltä mieleisekseen on rajallinen.
Puhun sellaisesta nykykontekstista käsin, jossa kristilliset termit eivät ole vielä ehtineet täysin vakiintua – ja jossa tietoisesti tai vahingossa teologiaa saatetaan tehdä valittujen termien ”muista” merkityksistä käsin. Puhuin sanoista, joiden oikeaa käyttöä on koko ajan tietyssä määrin arvioitava uudestaan ja uudestaan ”Perspektiiviharhat” ovat silloin mahdollisia myös kielellisesti, vaikkapa valtauskonnon vaikutuksesta. Jos Jumala on ”hyvä”, Hän saattaa buddhalaisesta tuntua vasta ”matkalla” olevalta Jumalalta. On päätettävä, otetaanko luterilaisessa kirkossa käyttöön sakramenttien nimitykset katolisilta, evankelikaalisilta, baptisteilta jne vai onko luotava jotain uutta terminologiaa.
Näitä asioita joudutaan pohtimaan mm silloin, kun luterilaista teologista kirjallisuutta käännetään tai kirjoitetaan. Siksi tällaiset keskustelut tuntuvat tärkeiltä ja mielekkäiltä.
Käytännössä tämä tietysti tarkoittaa sitä, että monessa koulussa on käytännön tasolla järjetöntä järjestää kaksi päivänavausta: uskonnollinen ja uskonnoton. Oletan, että moni koulu päätyy järjestämään vain uskonnottoman päivänavauksen, koska siihen kaikki oppilaat voivat osallistua.
Tämä on sinänsä linjassa apulaisoikeuskanslerin aiemman lausunnon kanssa, jossa katsottiin, että yhteisöllisyyden ylläpitämiseksi oppilaisen jakaminen eri ryhmiin on ongelmallista ja olisi suositeltavampaa järjestää koulupäivän aikana sellaista ohjelmaa, johon jokainen oppilas voi osallistua.
Entä jos yhtä lukuunottamatta kaikki muut, tai edes puolet, kieltäytyy osallistumasta uskonnottomaan aamunavaukseen. Eikö heille järjestää vaihtoehtoinen uskonnollinen tilaisuus?
Oppivelvollisuuslain mukaan koulunkäynti ei ole vapaaehtoista. Oppilaalla on koulupäivän aikana velvollisuus osallistua koulun järjestämiin tapahtumiin eikä niistä voi kieltäytyä.
Edelleen lainsäädäntömme määrittelee kouluopetuksen uskonnollisesti tunnustuksettomaksi ja poliittisesti sitoutumattomaksi. Uskonnonharjoittaminen ei kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin eikä koululla ole velvollisuutta järjestää uskonnollisia tilaisuuksia. Uskonnonvapauslain mukaan koulu ei voi myöskään pakottaa oppilaita osallistumaan uskonnollisiin tilaisuuksiin, jos koulu sellaisia päättää järjestää.
”Oletan, että moni koulu päätyy järjestämään vain uskonnottoman päivänavauksen, koska siihen kaikki oppilaat voivat osallistua.”
Omalla paikkakunnallani ainakin yksi iso koulu on päätynyt juuri tuollaiseen ratkaisuun, ja minäkin arvelen, että siitä tulee yleinen ratkaisu. OPH:n syksyinen ohje on jäänyt julkisuudessa aika vähälle huomiolle, mutta se on itse asiassa merkittävä askel vakaumusten tasa-arvon tiellä.
Uusi ohje vaikuttaa myös koululaisjumalanpalvelusten osallistujamääriin. Koska niillekin olisi järjestettävä uskonnoton (aito) vaihtoehto, monet koulut todennäköisesti jättävät jumalanpalveluksen pois juhlaohjelmastaan.
”Edelleen lainsäädäntömme määrittelee kouluopetuksen uskonnollisesti tunnustuksettomaksi ja poliittisesti sitoutumattomaksi.
Tuo yhdenlaista tunnustautumista. Mitä niille lapsille tehdään, jotka kieltäytyvät osallistumasta ateismin tai humanistisen filosofian julistamiseen aamunavauksessa ja haluavat sen sijaan perheensä ja myös kansansa pitkän perinteen mukaisen aamunavauksen?
”Mitä niille lapsille tehdään, jotka kieltäytyvät osallistumasta ateismin tai humanistisen filosofian julistamiseen aamunavauksessa ja haluavat sen sijaan perheensä ja myös kansansa pitkän perinteen mukaisen aamunavauksen?”
Jos lintsaavat tuollaisille perusteilla koulusta, esim. jälkkää voi olla luvassa. Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että jonkinlaista aatteellista pakkosyöttöä todella ilmenisi, seuraamuksia koituisi tietenkin opetuksen järjestäjälle.
Pitkän perinteen mukaisia aamunavauksia on varmasti tarjolla uskonnollisissa kouluissa. Sinne vaan opiskelemaan, jos ottaa liian koville olla yhteiskunnan järjestämässä opetuksessa.
Yritä nyt Kari sisäistää se periaate, että uskonnonvapaus ei tarkoita kaikille pakollista kristinuskon harjoittamista. Vapaus on kovin erilainen asia kuin pakko.
Kari Virtanen,
Kuvaamillesi lapsille tehdään se sama, mitä jokaiselle lapselle joka kieltäytyy osallistumasta koulun toimintaan.
Jokaisella vanhemmalla on mahdollisuus viedä lapsensa seurakunnan tilaisuuksiin, jos uskonnon harjoittaminen on perheelle tärkeää. Yhteiskunnan velvollisuus ei ole näitä tilaisuuksia järjestää.
Aika raakaa toimintaa ateisteilta kirkkoon kuuluvien perheiden lapsia kohtaan. Meillä on kuitenkin koko maassa kaksi kolmasosaa kirkkoon kuuluvia ja isossa osassa maata suurin osa.
Kari varmaan kaipaisi, että ”ateistit” kohtelis kristittyjä samoin kuin nykään ”kristityt” rehtorit kohtelee ateisteja. Valikoimaan kuuluu mm. korvatulppien ja kuulosuojainten käytön suosittelua, käytävälle viemistä, tarvikevarastoon sulkemista ja muuta vastaavaa. Kultainen sääntö jne.
”Aika raakaa toimintaa ateisteilta kirkkoon kuuluvien perheiden lapsia kohtaan.”
Onneksi sentään tämä suunnaton inhimillinen kärsimys on tapahtunut ainoastaan Kari Virtasen mielikuvituksessa.
Virtanen: ”Meillä on kuitenkin koko maassa kaksi kolmasosaa kirkkoon kuuluvia ja isossa osassa maata suurin osa.”
Kirkkoon kuuluminen ei kerro mitään ihmisten uskonnollisuudesta. Jos on lapsikasteessa kirkkoon liitetty, eikä ole huomannut/välittänyt 18 v täytettyään erota ja jos kansalaisista 27% uskoo kristinuskon Jumalaan, en puhuisi koulujen uskonnonopetuksen tai uskonnonharjoittamisen tarpeellisuuden puolesta puolta sanaa.
Ja hyvää vauhtia tuntuu kirkon perälauta vuotavan. Tänä vuonnakin eroaa yli 50 000 kansalaista kirkosta.
Aikoinaan apulaisoikeuskanslerin lausunto aikoinaan suvivirrestä oli käsittämätön moka juristille. Suomessa kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö.
Apulaisoikeuskanslerina hän teki sellaisen mokan, että yhden julkisoikeudellisen laiotksen ”puolesta” antoi lausunnon jolla yritti panna kapuloita rattaisiin toisen julkisoikeudellisen laitoksen toiminnalle. Jokaisen vähääkään julkisoikeuden perusteita tutkinut ymmärtää että tuollainen toiminta on täysin älytöntä.
Samaten jokainen rehtori joka kieltää koulunsa yhteistyöstä kirkon kanssa syyllistyy samaan oikeussäädöstomme perusteiden vastaiseen toimintaan.
Samalla tavalla kuin armeija toimii yhteistyössä kaikkien julkisoikeudellisten laitosten kanssa, samalla tavalla kirkon toiminta jäsentyy julkiseen sektoriin.
Mutta samalla tavalla kuin aseistakieltäytyjälle on varattu mahdollisuus jää palveluksen ulkopuolelle, samalla tavalla kirkkoon kuulumattomalla on mahdollisuus jäädä syrjään kirkon toiminnasta.
Yhtä selvää on ettei aseistakieltäytyjä voi estää armeijan toimintaa omalla vastuualueellaan. Yhtä lailla mieletöntä on kirkkoon kuulumattomien estää tekemästä julkisoikeudellista tehtäväänsä.
Roto, etköhän sinäkin tiedä, että laillisuusvalvojat tulkitsevat lakeja ja antavat lausuntoja ja ohjeita niiden noudattamisesta. Vaikka sinusta kirkolle ja kristinuskolle kuuluukin kouluissa erityisasema, jonka turvin tehdä lähetys- ja käännytystyötä, Suomen laki ei sitä salli.
”Samaten jokainen rehtori joka kieltää koulunsa yhteistyöstä kirkon kanssa syyllistyy samaan oikeussäädöstomme perusteiden vastaiseen toimintaan.”
Tuskin kukaan rehtori tekisikään mitään noin hölmöä. (Mahdollisen) uskonnollisen ohjelman lisäksi on kuitenkin tarjottava uskonnoton vaihtoehto. Asiaan perehtynyt rehtorin kertoo alaisilleen, että jumalanpalvelus on ihan ok, mutta sen lisäksi on valmisteltava myös uskonnoton ohjelma. Tällaisessa tapauksessa henkilökunta saattaa hyvinkin todeta, että ei sitä jumalanpalvelusta oikeastaan välttämättä tarvitakaan.
Armeijan ja aseistakieltäytyjien asiat eivät onneksi kosketa koulujen toimintaa millään tavalla.
Matias Rotolla ei tunnu olevan julkisoikeudesta pienintäkään asiantuntemusta. Niin päin metsää hänen tulkintansa menevät.
Suurin osa suomalaisista sentään haluaa kuulua kirkkoon. Kyllä kirkkoon kuuluminen sentään yleensä jotain kertoo ihmisen uskonnollisuudesta. Kirkko on monissa suhteissa kovin salliva verrattuna moniin muihin yhteiskunnan instituutioihin. Esimerkiksi kirkon lapsi- ja nuorisotyö sekä diakoniatyö ovat varsin monia koskevia ja erittäin arvostettuja. Näitä ei syytä unohtaa, kun puhutaan
kirkosta. Koulujen uskonnonopetus on maltillista. Itsekin olen toiminut
yli 30 vuotta uskonnon (myös filosofian, psykologian ja elämänkatsomustiedon) opettajana. Selvyyden vuoksi totean, että filosofian opettajana ja ET:n opettajana
tosin en ole tietenkään toiminut noin pitkään, koska ne ovat olleet vasta 1980-luvulta (ET) ja 1990-luvulta (filosofia) lähtien lukion oppiaineina.
ystävällisesti Matti
”Suurin osa suomalaisista sentään haluaa kuulua kirkkoon.”
Aika rankka ja perusteeton väite, kun ottaa huomioon kirkon jäsenhankinnan menetelmän ja ala-ikäisten eroamisen hankaluuden. Mutta viimeistään parinkymmenen vuoden päästä ei voi enää sanoa edes noin. Silloin kun ihan raaka jäsenmäärä osittaa, että alle puolet suomalaisista ”haluaa kuulua kirkkoon”.
Risto Korhonen :”Aika rankka ja perusteeton väite, kun ottaa huomioon kirkon jäsenhankinnan menetelmän ja ala-ikäisten eroamisen hankaluuden. Mutta viimeistään parinkymmenen vuoden päästä ei voi enää sanoa edes noin. Silloin kun ihan raaka jäsenmäärä osittaa, että alle puolet suomalaisista “haluaa kuulua kirkkoon””
Toivottavasti yli puolet suomalaisista eivät enää siinä vaiheessa halua kuulua ihmisoikeuksien vastaisilla puoluepoliittisilla virkanimityksillä itselleen kaikenlaisia ”himmeleitä” rakentelevan puoluepoliittisen valtaeliitin hallinnoimaan arvoyhteisöön. Puolueiden jäseniähän on enää arviolta vain 6-7% väestöstä.
(hipaisin ilmeisesti vahingossa asiaton kommentti – linkkiä, ei ollut tarkoitus)
Tästä nyt ei varsinaisesti ollut puhe, mutta vastustan myös vauvojen kastamista puolueiden jäseniksi ja oman puolueen aatteen opetusta kouluissa.
Risto
Eri julkisoikeudellisten laitosten yhteistyö ei ole Suomen laissa kielletty. Eri laitoksilla on oma erityisalueensa julkisoikeudellisessa järjestelmässämme ja sen mukaan erilaiset vastuualueet, mutta tämä ei sulje niiden yhteistyötä, vaan ainoastaan määrittelee miten minkäkin laitoksen näkökohdat tulevat yhteistyössä esille.
Jusu
Pelkkä hetulan heitto ei vie eteenpäin keskustelussa.
Nyttemmin jo edesmennyt ensimmäinen vaimoni oli hallintojuristi. Olen lukemattomissa keskusteluissamme saanut ”yksityisopetusta” yhteiskuntamme rakenteeseen ja sen juridisiin perusteisiin.
Matias, sinä olet ainoa, joka tässä keskustelussa puhuu yhteistyön kieltämisestä. Minä yritin vain saada sinut ymmärtämään, että koulun ja kirkon yhteistyö ei ole pakollista.