Navalnyi vankilassa – ja YouTuben ykkönen

Aleksei Navalnyia syytetään hänen kotimaansa oikeuslaitoksessa monista asioista. Mutta rohkeuden puutteesta häntä ei voi syyttää kukaan. Eikä Navalnyi ole tyhmänrohkea. Hänen korruptionvastainen järjestönsä FBK on julkaissut useita suosittuja videoita YouTubessa. Näitä ovat video Medvedevin omaisuudesta (tekstitetty suomeksi ) ja Navalnyin murhayrityksen tekijöistä, joka on kertojansa mukaan cooler than a Hollywood movie. Nyt kun Navalnyi on vankilassa, julkaistiin tiistaina 19.1.2021 Palatsi Putinille [Дворец для Путина]. Se on YouTuben #1 trendaavissa videoissa. Katsojia on tänä aamuna jo 53 miljoonaa. And counting, kuten englanniksi on tapana sanoa.

Navalnyin kannattajien uudet pidätykset ovat laittaneet vain lisää vettä myllyyn. Jo ennestään suositun videon katsojaluvut ovat nousseet nousemistaan, ja mediailmiö leviää eri alustoille. Ulkomaalaisia katsojia varten lähes 2-tuntisessa filmissä on tekstitys englanniksi  muttei esimerkiksi saksaksi, vaikka se on siellä tehty. Videon kymmenet miljoonat katsojakerrat ovat saaneet kuitenkin liikehdintää aikaan ilman mitään käännöksiä Venäjällä itsessään. Helsingin Sanomat kertoo torstain jutussaan The Moscow Timesia lainaten, että ”alaikäiset lapset ovat muun muassa kuvanneet Tiktok-videoita, joissa he valmistautuvat lauantaille suunniteltuihin protesteihin pakkaamalla ja pukeutumalla. Jotkut lapsista myös ottavat koulujen seiniltä alas Putinin muotokuvia ja laittavat tilalle Navalnyin kuvia.” Tässä tuore Iltalehden juttu, jossa on TikTok-linkki kuvaa vaihtavasta koululaisesta.

Olen lisännyt tämän jutun loppuun kuvakaappauksen videosta, joka on historiallinen. Se on sitä riippumatta siitä, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Toteutuvatko nuo Navalnyin lauantaiksi – vankila-aikanaan – masinomat protestit maan kaduilla? Niihinhän ei voi käytännössä edes lupahakemuksia jättää… Navalnyin järjestön tiedottaja Kira Jarmysh pidätettiin kuten myös Ljubov Sobol, Navalnyin juristi. Monet mediat uutisoivat keskiviikon ja torstain pidätyksistä. Lauantai-demon mainostaminen somessa on kielletty.

Tsaarin Venäjälläkin tehtailtiin palatseja, usein tosin länsimaisen työvoiman turvin. Nyt on ulkomaalaisena toteuttajana italialaissyntyinen arkkitehti Lanfranco Cirillo, Venäjän kansalainen, jolla muiden toimijoiden tavoin on naapurissa 1000-neliöinen Mustan meren huvila. ”Laatutyö” on silti lainausmerkeissä: monien muiden nykyajan talojen tavoin on Alexandr Ponomarenkon nimissä oleva palazzo Putinia varten kärsinyt kosteusvaurioista. Navalnyin mukaan 1,2 miljardia € maksanut palatsi onkin jatkuvasti korjattavana ja sen amfiteatteri loputtomien muutostöiden keskellä. Wikipedia kertoo perusväitteitä kuten sen, että 35 % Petromed-lääkehankintarahoista ohjattiin offshore-tileille ja sieltä palatsin raksalle. Sijoitusyhtiö Rosinvest on keskeisessä roolissa. Väitteet samantapaisesta kuviosta ovat tuttuja Venäjän oligarkkitaloutta koskevasta journalismista (vrt. kääntämäni Tapaus Hodorkovski 2014). Rahaa pumpataan maasta ulos ja jos se tulee takaisin, rakennetaan hienoja taloja muttei varsinaisia investointeja. Se, että terveydenhuolto samalla kärsii, ärsyttänee kadunmiestä ja -naista näinä aikoina suunnattomasti? Palatsista on puhuttu julkisuudessa jo vuosikymmen muttei vielä kertaakaan osana Navalnyi-Putin-mittelöä. Kuka voittaa ja miten – poliittisesti ja moraalisesti?

Suomen valtiojohdon kannanottoja Navalnyin tapaukseen tuntuu leimaavan yksimielisyys asiasta, mutta erimielisyys toimintatavasta. Pääministeri Marin onkin saanut oppositiolta lunta tupaan häärittyään asiassa ennen presidentti Niinistöä. Tasavallan presidentillä on kuitenkin ollut syksyllä aktiivisuutta suuren naapurimaan presidentin suuntaan, yhdessä saksalaisen virkasisarensa kanssa. Ja kuuluuhan ulkopolitiikan johto perustuslain mukaan presidentille yhteistyössä valtioneuvoston kanssa.

Kun tapaus Navalnyin historiaa joskus kirjoitetaan, löydetään ehkä uudelleen venäläiset klassikot. Mielessä voivat silloin olla Nikolai Gogolin Kuolleet sielut. Olisivatko nykyajan eläviä kuolleita vaaleissa esiintyvät äänet, niiden määrä ja alkuperä? [Ehdokasasettelusta, mainonnasta ja tiedotusvälineiden vapaudesta puhumattakaan, mutta Gogol on tässä esimerkkinä mustasta huumorista ja synkästä satiirista.] Venäjän vaaleista eilen A-Studiossa vastaillut, vaalitarkkailijanakin toiminut Ilkka Kanerva ei halunnut kommentoida muuta kuin että niissä toimitaan taitavasti sellaisilla tavoilla, joihin me emme ole pohjoismaissa tottuneet. Ympäripyöreästi ja diplomaattisesti, mutta asiaa unohtamatta. Navalnyi kyllä osoittaa sormella oman maansa vaalilaskentajohtajaa, mutta se on toinen asia. Diplomaattisuus ei kuulu kielipeliin Venäjän sisällä, ja Navalnyi on kutsunut maansa johtajaa ”rupikonnaksi”.

Toinen venäläinen klassikko voisi olla Leo Tolstoi, jonka novelli Kuinka paljon maata mies tarvitsee päättyy surkeasti. Opettavaisessa kertomuksessa miehelle luvataan paljon maata, kunhan hän kävelee sen ympäri päivän aikana. Tavoitteensa saavuttanut mies kaatuu uupuneena maahan, eikä enää tarvitse enempää maata kuin oman pituutensa verran eli pari metriä. Tolstoilaisuudessa on paljon puhuttelevaa ja ajankohtaista, enkä tarkoita vain kasvisruoan syömistä paastonajan pian koittaessa. Kohtuuden profeettoja on Venäjällä yhä, ja heidän suosionsa YouTubessa ja TikTokissa herättää huomiota. Tämän ajan venäläisklassikot julkaistaan netissä ja lasten suusta kuullaan totuus, это правда!