”Aika on tehnyt tehtävänsä. Olemme kasvaneet erillemme vuosien varrella, arjen paineissa.” Iltapäivälehden verkkoversion mukaan tunnetun näyttelijäpariskunnan sukset ovat menneet ristiin. Nyt mietitään, jaetaanko lusikat ja pistetäänkö kantapäät vastakkain.
Sitaatti on näyttelijämiehen suusta. Kun luin aamupalalla tuon peräti surkean repliikin, minuun iski primitiivireaktio. Aloin huutaa kuin hinaaja, jolloin pala juuttui kurkkuun, lähti irti vasta kun olin aikani pomppinut päälläni. Ei noin pidä sanoa! Ei noin sovi ajatella! Miten niin aika on muka tehnyt tehtävänsä? Ihmisistähän tässä on kyse, ei mistään ajopuista. Ei kai teitä mikään sokea kohtalo ohjaa?
Ei kaksi ihmistä voi KASVAA erilleen. Erilleen aina joudutaan. Jos taas halutaan kasvaa, niin pariskunta kasvaa yhteen ja yhdessä.
Arjen paineissa erilleen toisistanne? Yhteinen aika on parisuhteessa kaiken A ja Ö. Jos sitä ei ole, ei ole suhdettakaan. Näyttelijät ovat tottuneet valmiiseen käsikirjoitukseen. Sellaista ei tässä nyt ole tarjolla, mutta eikö tullut mieleen, että te itse voitte kirjoittaa omaa tarinaanne? Ja teidän tulisikin niin tehdä.
Aikaa tai arjen paineita on helppo syyttää. Tai sitä, ettei se toinen ollutkaan minulle se oikea. Mahdoinko itsekään olla se oikea puolisolleni? Jos halutaan turhentaa aivan kaikki, niin silloin sanotaan, että meidän ei olisi koskaan pitänyt mennä keskenämme naimisiin.
Miten lukijat ovat ratkaisseet tämän ongelman: Mitä tehdä, kun avioliiton ankara arki ja ruusuiset unelmat joutuvat törmäyskurssille keskenään? Mitä tarkoitetaan sillä, että rakkaus e koskaan katoa?
Edes kiihkeimpinä ateistivuosinani ei olisi tullut mieleenikään antaa kenellekään lahjaksi maailmankatsomuksellisia julkaisuja tai kirjoja. Puoluetoiminta-aikoinakin pidin erittäin mauttomana minkään puoluekrääsän jakelua, mitä nyt hauskoilla pakkausteksteillä varustetut kondomit olivat puoluelogoistaankin huolimatta hauskoja lahjuksia tupareihin ja pikkujouluihin.
Uskonto ja politiikka on hyviä asioita jätettäväksi pois niin baarin pöytäkeskusteluista kuin lahjalistaltakin, eipähän ainakaan kukaan pahoita mieltään.
Itse tosin en välttämättä pahastuisi uskonnollisista lahjoista, keräilen kaikkea outoa uskontoihin liittyvää, ihmisten uskomukset kun ovat kovin kiehtova ilmiö. Yleensä vaan noiden uskonnollisten kirjojen antaja ei ole peittänyt toivettaan, että omaksuisin hänen maailmankatsomuksensa.
Mieleeni tulee erään kummipoikani hääjuhla, jossa jotakin piti sanoa. Hengen johdatuksesta, näin oletan, kehitin siinä paikassa ajankäyttöohjelman. Siinä on kolme osiota:
! Yhdessä
2.Yhteiseksi hyväksi
3 Yhteisestä sopimuksesta.
Kun tehdään ja eletään yhdessä, jossa molemmat ovat huomioon otetut, siinä on jotain se luo yhteyttä.
Me teemme työtä, jos sitä on, yhteisen pesän rakentamiseksi ja se on perustarpeitamme.
Yhteisesti sopien me vopimme harrastaa erillisesti asioita, mutta niin, että molemmat hyväksyvät tasa-arvoisesti asiat. Jos yhteinen aika on vain hipaisu eteisessä, kun toinen tulee ja toinen menee, niin erilleenkasvamisen vaara on suuri, koska siellä toisaalla on jotain, johon mielellään panostaa enemmän.
Puoliso on oikea, jos häneen panostamme. Hiljalleen havaitsemme, että panostusta kannattaa lisätä ja silloin erilleen kasvaminen on mahdotonta.
Takavuosina eräällä pankilla oli mainoslause:
Säästä rahaa, tuhlaa rakkautta.
Toimiva ohje näinäkin päivinä, vai mitä?
Vaimoni on verrattain usein tietyissä emotionaalisesti ladatuissa tilanteissa suhteellisen äänekkäästi lausunut, etten ole avioliittomme aikana kasvanut yhtään. Ilmeisesti en siis myöskään erilleen.
Etkö, Kari-Matti, ole koskaan tuntenut minkäänlaisia kasvukipuja edes? 😉
”Sitaatti on näyttelijämiehen suusta. Kun luin aamupalalla tuon peräti surkean repliikin,”
Kun luin ylläolevan Kiurun typerän ja surkean repliikin ei se herättänyt kuin voimamonta raivoa. Mitä ihmettä ko. ihminen voi näiden ihmisten aviliitosta tietää. Tässäkin taas heijastuu pappien harhainen kuvitelma.että heillä on oikeus tietää ja määrätä miten ihmisten tulee elää ja olla.
Ja esim. mahdollisesti hyvinkin naivien ja lapsellisten käsitysten valossa aikanaan naimiisiin menneet voivat aivan hyvin nimen omaan KASVAA erilleen. Kiuru on tuskin mikään palkattu kielipoliisi, jonka tehtävä tai oikeus on määrätä ja valvoa suomen sanojen kulloinenkin merkitys ja käyttö!
Hähää, Seppo, näemmä taas osui ja upposi!
Muistaakseni sinä kerroit joskus aiemmin olevasi mm. elokuvaohjaaja. Sinun on täytynyt nähdä punaista jo tuossa naivissa ja lapsellisessa rupriikissani. Minua ei ole kukaan palkannut kielipoliisiksi, mutta omassa blogissani sellaisena mielelläni toimin. Leikinlaskusta en myöskään luovu, sanoilla leikkimisestä nyt puhumattakaan.
Mikä sinä muuten olet määrittelemään, mistä ja miten minä saan kirjoittaa?
Aivan alvariinsa sinä tykkäät yleistää minut ”kaikiksi papeiksi”, vaikka tätä palstaa toimittaa tietääkseni vain yksi pappi, minä. Enkä minäkään aina kaikkia asioita tarkastele pelkän työroolini kautta. Minulla on näet noita rooleja paljon enemmänkin kuin vain tuo yksi mainittu. Voitko kuvitella?
Jokainen parisuhde on ainutlaatuinen, mutta silti niissä on paljon yhteistä, nimittäin parisuhteen eri vaiheet ovat yhteneväisiä. Jos näin ei olisi, niin miten esimerkiksi avioliittoneuvontaa voisi harjoittaa?
Aivan tarkoituksella jätin kyseisten näyttelijöitten nimet mainitsematta, koska olin ja olen kiinnostuneempi kupletin juonesta. Pidän nimeltämainitsematonta miesnäyttelijää fiksuna pohdiskelijana, joten jouduin pahasti pettymään siihen, että hän kommentoi latteilla kliseillä ja fraaseilla. Sitten ihmiset lukevat tällaista tuubaa ja kuvittelevat, että joo, noin se varmaan on…
Vielä hyväksi lopuksi tältä paikalta: Jätä kommentoimatta, jopa lukematta sellaisten ihmisten tekstit, joista tiedät varmasti ottavasi pultit. Vastenmielisten tekstien pakkolukeminen on varmin tapa kasvaa kieroon… 😉
Eräs FB-kaverini katseli aikansa tuota Suunnitelma-Todellisuus-kuvaa ja tuumi, että todellisuudessa henkilö pääsee monttujen kautta korkeammalle kuin mitä oli suunnitellut.
Näin myös meidänkin hengellisessä elämässämme. Parisuhteesta nyt puhumattakaan…
En ole esittänyt missään olevani elokuvaohjaaja, joten siinäkin Kiuri liversit väärin ja ihan totta , kukaan ei tietenkään voi etukäteen estää Ruttopuiston rovastia lausumaan blogissaankin typeriä.
Eikä näin vapaassa maassa voi puoskaripsykologiaakaan valitetavasti estää harjoittamasta.
OK, Seppo. Tarkistin asian. Muistini petti, mutta ei mennyt ihan pieleen: Näyttelemistä ja teatterinohjausta kumminkin.
Voisitko ystävällisesti sanoa, mikä sinua meissä papeissa risoo? Tunnetko kaikki Suomen papit, kun pystyt meidät niputtamaan ja meidät mennen, tullen nollaamaan? Mikä ongelma sinulla on?
PS: Puoskariksi nimittäminen on aika ikävä juttu. Oletko tarkistanut jostakin, mahtaako minulla olla tällä alalla kenties jonkinlaista kompetenssia sanoa jotakin?
Ei minua papeissa an sich mikään riso, tunnen monen monta todella fiksua pappia, kuten esim. kangalalalaisen Olli Arolan ja pastori Kylliäisisen ja Heikki Räisäsen jne mutta ne eri pappien kirjoitukset täälläkin,jotka katsovat elämää, ihmisiä ja maailmaa omahyväisen yläviistosti kylläkin risovat.
Puoskaripsykologiksi en nimennyt Sinua enkä viitannut kehenkään muuhunkaan henkilöön erityisesti vaan kaikenlaiseen puoskarimaiseen neuvontaan ja neuvojiin yleensä, joita maasta kyllä löytyy. Tuskin kaikilla eri neuvojila ja ’terapeuteilla’ on psykologin tai psykiatrin pohjakoulutus.
OK, Seppo. Nyt sain jonkinlaisen otteen. Kerrohan, minkälaista omahyväisen yläviistoa tässä bloginassa koit olevan? Olenko kenties mielestäsi ylimielinen, kun kerron, millaisen tunnereaktion tuo lukemani sitaatti minussa sai aikaan? Minun omaa reagointiani olivat myös nuo Ei sovi ja Ei pidä-manaukset, jotka lopulta pettymykseksi tulkitsin.
Nettikeskustelun perusongelma on juuri siinä, kun ei voi nähdä toisen ihmisen ilmeitä ja eleitä, ei kuulla äänenpainoja. On vain tämä kirjoitettujen sanojen ryväs. Ja kullakin soppaan lusikkansa pistäneellä ihan omanlaisensa tulkinta kielipelien pelaamisesta.
Joopa joo, se on juuri tuossa että mikä sen primitiivisen tunnereaktion sinussa sai aikaan ellei valmiina ollut ennakotieto ja asenne siitä ja siihen millaisin syin ihmiset saavat tai eivät saa erota. Lisäksi käytit kvasihuumoriin puettua halveksivaa kieltä. (teatraalinen/ kulissiavioiitto) Itse olet varmaan eronnut – jos olet- kristillisesti hyväksytyin syin?
Heh, teatteri-ihminen ei näe mitään hauskaa oman alansa perustermien uusiokäytössä? Rupriikkia miettiessäni minulla oli silmieni edessä kevyin kulissein kalustettu mustanpuhuva näyttämö, jossa mies ja nainen näyttelevät kovaäänisesti suuria tunteita.
Ei tässä sen ihmeellisemmästä asiasta ollut kyse. Eikä varsinkaan halveksunnasta. Mitä ihmettä minä sellaisella voittaisin?
Koska en näe pääsi sisään, niin en voi ottaa vastuuta sinun reaktioistasi. Mutta eiköhän tämä matsi nyt ollut tässä? Minun puoleltani ei anna enää aihetta enempään. No hard feelings?
Minä olen aina vain viitannut arkielämän taitoihini ja rikoslain 21. luvun pykälään 14. Vaimo ei ole ainakaan vielä uskaltautunut eroamaan, varmaankin tästä syystä.
Mitäs tuo mainitsemasi pykälä sanoo, Jori?
Heitteillejättö. Enhän minä yksin pärjäisi.
Jori uskalsi sanoa suoraan sen, mitä omakohtaisesti olen yrittänyt epätoivoisesti kaikilta salata:-)
Entäs me, jotka pärjäämme yksin?
Ja Sepon pappisrankingiin sellainen sivuhuomautus, että noista mainitsemistasi vain Heikki Räisästä pidän oikeasti fiksuna. Ja häntäkin vain Raamatun huippuosaajana – en ihmisen sielun elämän syvällisenä ymmärtäjänä.
En minä Elias T mitään pappisrankingia tehnyt, mainitsin pari nimeä, jotka ensimmäisinä tulivat tavallista -minusta- fiksuimmasta papista mieleen.Olli Arolan aivan uusi kirja ’Tuhlaajaisä ja hänen kaksi poikansa”,on perusoivalluksessaan minusta suorastaan nerokas. Ja yritetään tod.näk. haudata hilaisuuteen. Ollee liian älykäs ja johdonmukainen kirja kanonisoidulle teologialle.
Olli A:ta en teologina tunne – se tunnustettakoon.
Kerran olin hänen haastattelussaan hänen ollessaan Kangasalan koululautakunnan jäsenenä erityisluokanopettajan vaalissa – ei valinnut minua, joten pienoinen kriittisyyteni ymmärrettäköön tätä taustaa vasten…
😉
Hyvä maalta on huutaa kun merellä on hätä.
Kyllä maalla on mukavaa!