Ne pipit ja papit tiedetään, mutta entäs pipit papit?

b2ap3_thumbnail_pappisvihkimys.jpg

 

Elämä on Life. Elämä on livet. Elämä on das Leben. Elämä on rankkaa työtä. Sisäpaisti: se on epistä!

Yhtään muita helpommalla ei pääse pappi, joka saa antaa kaikkensa  seurakunnalleen, nähdä unensa ja nälkänsä jalossa työssä,  joka tosin ei lopu tekemällä.  Meillä seurakuntapapeilla ei ole edes työaikaa, vain vapaa-aika on määritelty.  Kun et ole toimittamassa jotakin, suunnittelet jo seuraavia tehtäviä.  Hautajaisissa hiekkalapio ei paljon paina, mutta helposti annamme kiireelle ja ihmisten murheille kohtuuttoman paljon aikaa mielessämme. Vaitiolovelvollisuus tietää sitä, että kannat vieraitten ihmisten salaisuuksia mukanasi aina hautaan saakka.

Yhä harvempi  on kiinnostunut kirkon opista, mutta papin vaellus on sitten sitäkin kiinnostavampaa puuhaa.  Ähäpiti, sehän lankesikikin tuohon ja tuohon syntiin.  Mitäs minä sanoin: humpuukia koko kirkon touhu! Pappina kuuntelet  myötätuntoisesti  vihapuhetta  ja samalla väistelet niitä itkupotkuraivareita, joita syystä tai toisesta  tätä nykyä kirkkoon kohdistuu enemmän kuin olisi kohtuus.

Muista, että pappikin on vain ihminen. Näin minuakin ovat ystävät yrittäneet turhaan lohduttaa, kun on ollut hetkiä, että en ole meinannut millään jaksaa. Suurimman osan aikaa itsetuntoni on suht kohillaan, tykkään työstäni kuin hullu puurosta, olen otettu siitä, että saan olla pappi ja palvella.

Heikkoina hetkinäni pohdin sitä, mitä pappeus on minulle elämässäni tullut maksamaan. Enkä nyt todellakaan tarkoita rahaa, vaan uravalintaa. Tai kutsumusta. Millaista olisi ollut, jos ei olisi ollut jatkuvasti ilta- ja ennen kaikkea viikonlopputöitä? Jos olisi sellainen ihan tavallinen työ, että kun illan tullen suljen työhuoneen oven, minun ei enää tarvitse miettiä töitäni ja tekemisiäni sinä iltana lainkaan?

Jos katkaisen jalkani, joudun sairaslomalle. Jos uuvun, joudun sairaslomalle.  Jos mieleni järkkyy, niin…? . Viran puolesta tekemilläni mielisairaalavierailuillani olen törmännyt moniin jeesuksiin ja jumaliin. Entäs jos sairastunut pappi kokee olevansa enemmän kuin vain pelkkä sananpalvelija? Jos hän mieltää itsensä vaikkapa tuomiopäivän profeetaksi?

Antakaa, lukijat, hyviä vinkkejä! Miten te ratkaisisitte tällaisen ongelman?

  1. Islamin uskon mukaan kristityt eivät tarvitse ”kirjan kansana” pelastusta, vaan hyökätessään vääräuskoisia vastaan he – oman uskonsa mukaan – varmistavat oman taivaaseenpääsynsä.

    Tarkoitat kai, että erään islaminuskon tulkinnan mukaan.

    Olet myös maininnut tuon subjektiivisuuden, enkä sitä ole kyseenalaistanut mutta silti sinä yrität välillä osoittaa, että jokin subjektiivinen olisi enemmän totta kuin toinen. Sanot, ettei Jouko ole profeetta mutta et voi antaa loogista syytä miksi hän ei ole.

    Sinä nyt sekoitat oikeuden osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun siihen, että tehdään arviointeja yliluonnollisten tahojen tulkintojen pätevyydestä. Se, että hyväksytään keskusteluun osallistuminen millä tahansa yliluonnollisella väittämällä hyväksytään tietenkin kaikilta mutta ei voida jatkaa väitteellä, että toinen olisi jotenkin väärin jos ei ole mitään loogista syytä sille.

    Näetkö mitä ajan takaa?

  2. Lyhyesti jatkoa Eliakselle edelliseen. Olet ristiriidassa itsesi kanssa. Jos kerran sanot, että uskossa on kyse subjektiivisesta asiasta:

    Olen mielestäni ainakin kymmenen kertaa sanonut näissä keskusteluissa tuon, että kristinuskossa on ensisijaisesti kyse subjektiivisesta asiasta.

    Niin miten sitten kuitenkin voit sanoa, että Jumala ei puhu Piholle. Usko on mielestäsi ensisijaisesti subjektiivinen ja sinä et voi tietää hänen subjektiivisesta uskosta mutta kuitenkin olet valmis sitä analysoimaan. Ei se auta, että toistat kymmenen kertaa jotakin, jos sitten esität ristiriitaisia väitteitä.

  3. Niin monta kertaa olen pudonnut kärryiltänne, että julistan tasapelin: olette kaikki omista lähtökohdistanne oikeassa. Älköön nyt kukaan ilmoitatko haluavansa olla vasemmassa…

    Pilatus kyseli, että mikä on totuus, vaikka Totuus, Jeesus, seisoi siinä hänen edessään. Kaikki toivovat, että totuus olisi heidän puolellaan, mutta vain ani harvat tohtivat itse asettua totuuden puolelle…

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (69 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121