Elämä on Life. Elämä on livet. Elämä on das Leben. Elämä on rankkaa työtä. Sisäpaisti: se on epistä!
Yhtään muita helpommalla ei pääse pappi, joka saa antaa kaikkensa seurakunnalleen, nähdä unensa ja nälkänsä jalossa työssä, joka tosin ei lopu tekemällä. Meillä seurakuntapapeilla ei ole edes työaikaa, vain vapaa-aika on määritelty. Kun et ole toimittamassa jotakin, suunnittelet jo seuraavia tehtäviä. Hautajaisissa hiekkalapio ei paljon paina, mutta helposti annamme kiireelle ja ihmisten murheille kohtuuttoman paljon aikaa mielessämme. Vaitiolovelvollisuus tietää sitä, että kannat vieraitten ihmisten salaisuuksia mukanasi aina hautaan saakka.
Yhä harvempi on kiinnostunut kirkon opista, mutta papin vaellus on sitten sitäkin kiinnostavampaa puuhaa. Ähäpiti, sehän lankesikikin tuohon ja tuohon syntiin. Mitäs minä sanoin: humpuukia koko kirkon touhu! Pappina kuuntelet myötätuntoisesti vihapuhetta ja samalla väistelet niitä itkupotkuraivareita, joita syystä tai toisesta tätä nykyä kirkkoon kohdistuu enemmän kuin olisi kohtuus.
Muista, että pappikin on vain ihminen. Näin minuakin ovat ystävät yrittäneet turhaan lohduttaa, kun on ollut hetkiä, että en ole meinannut millään jaksaa. Suurimman osan aikaa itsetuntoni on suht kohillaan, tykkään työstäni kuin hullu puurosta, olen otettu siitä, että saan olla pappi ja palvella.
Heikkoina hetkinäni pohdin sitä, mitä pappeus on minulle elämässäni tullut maksamaan. Enkä nyt todellakaan tarkoita rahaa, vaan uravalintaa. Tai kutsumusta. Millaista olisi ollut, jos ei olisi ollut jatkuvasti ilta- ja ennen kaikkea viikonlopputöitä? Jos olisi sellainen ihan tavallinen työ, että kun illan tullen suljen työhuoneen oven, minun ei enää tarvitse miettiä töitäni ja tekemisiäni sinä iltana lainkaan?
Jos katkaisen jalkani, joudun sairaslomalle. Jos uuvun, joudun sairaslomalle. Jos mieleni järkkyy, niin…? . Viran puolesta tekemilläni mielisairaalavierailuillani olen törmännyt moniin jeesuksiin ja jumaliin. Entäs jos sairastunut pappi kokee olevansa enemmän kuin vain pelkkä sananpalvelija? Jos hän mieltää itsensä vaikkapa tuomiopäivän profeetaksi?
Antakaa, lukijat, hyviä vinkkejä! Miten te ratkaisisitte tällaisen ongelman?
Martti Pentille ! ” Näin on vain mielikuvituksessa ” ? Muistaakseni siinä AC:n kirjassa ” Elämän ikuiset lait ” luki ” Se on mielikuvitus jolla on se suurinvalta maapallolla ” ! Mehän emme tiedä kuinka suuret voimat sen ( mielikuvituksen) taustalta löytyy. Nobelinkomitea löysi v.2006 mikrokosmoksesta yhtä suuria voimia kuin mitä Jumala ja Rakkaus makrokosmoksessa ja Raamatussa. Minä en vain heittäisi tällaisia tietoja ja taitoja non vain paperikoriin !
Okei, Onni, eiköhän tämä keskustelu nyt ollut tässä? Käytit monta monituista puheenvuoroa asiasta, joka ei pätkääkään liity blogin aiheeseen. En halua enää lukea yhtään kommenttiasi tästä aiheesta. Osuiko ja upposiko myös?
Kyllä upposi. En halua kiusata sinua tai muita mihin tulokseen tiede on tullut ! Odotin että sanoisit kiitos informaatiosta, mutta sitä en ole edes odottanut. Tarkoitukseni oli vain auttaa sinua, minun kirkossa näistä asoista keskustellaan aina Jumalanpalsveluksen jälkeen … mikä ” kuvakieli ” se uskonto ja raamattu on. Uskonto on ” tunnekieli” ja täynnä ” Kielikuvia ”. Kukaan ei sano ”Ole hiljaa ” vaan haluaa tietää vielä enemmän ! Toivon vaan jatkoa urallasi, tehtävän jonka olet valinnut ja ” Anteeksi että pahoitn sinun mielen !
Jeesus kylläkin korosti miehen ja naisen yhteiselämän merkitystä maallisen elämämme jatkumisessa. Samalla hän arvosti meitä kaikkia ihmisiä tasa-arvoisuuden pohjaöta Lähimmäisen rakkaus, siinä on kaikki laki ja profeetat, se koskee kaikkia ihmisä ja se saa Korkeimman, Jumalan, hyväksymisen mitä se sitten merkitseekään.
Kirkkoherrojen lausunto on selkeä ja johdomukainen. Tässä yhteydessä voi käyttää sanontaa ”Pauna antoi selkeän äänen”.
Virsi 602 alkaa sanoin: Hämmennys valtaa usein tajuntamme, …
Virsi kuvastaa varmasti melko hyvin monen tämänhetkisiä tuntemuksia.
Tuossa edellä pitää olla ”pasuna” eikä ”pauna”.
Jotenkin luottamus kirkkoomme alkaa palata, kun saa lukea tällaista ryhdikästä ja selväsanaista tekstiä.
Hyvä muistutus arkkipiispalle kirkon virallisesta avioliittokannasta. Jos arkkipiispa halua kantaan muutoksen niin eikös olisi oikein lähteä ajamaan muutosta esittämällä aatoksensa kirkolliskokoukselle, jonka jälkeen omat aatokset voi esittää julkisuudessakin. Eikös sama koske kaikkia muitakin peukuttajia?
Onko kirkolliskokous joku jonninjoutava instanssi, joka nyt laatii mitä laatii kantoja ja sitten kirkon piispat ja papit ovat sitä mieltä, mikä omasta mielestä mukavalta ja oikealta tuntuu?
Vaikka kirkko on autoritäärinen instituutio, niin ei se niin autoritäärinen ole. Tällaisessa kysymyksessä muutos alkaa kentältä, julkisesta keskustelusta. Tässä keskustelussa pitää olla vuorovaikutus kentän ja päättäjien välillä. Muuten tulee ongelmia.
Odotan mielenkiinnolla, miten esim. arkkipiispa aikoo kuulla ja reagoida kentältä tuleviin ääniin.
Tarjalta varsin terveentuntuisia kysymyksiä.
Näin on. Kun kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin, niin yrittävätkö arkkipiispa ja peukkupapit kulkea kirkolliskokousten päätösten yli eli ts. pyyhkiä ko. päätöksiin jalkansa?
Salme K:
”…..yrittävätkö arkkipiispa ja peukkupapit kulkea kirkolliskokousten päätösten yli eli ts. pyyhkiä ko. päätöksiin jalkansa?”
No eivät taatusti yritä, eihän se ole edes mahdollista. Ei kai hekään nyt niin tyhmiä ole. Olen ymmärtänyt, että päätösten muuttamiseen tarvitaan 3/4 enemmistö. Ole vaan rauhassa, Salme. 🙂
Niin…yrittäminen ja onnistuminen ovat tietysti eri asioita.
3/4 kirkolliskokouksen jäsenistä – taitaapa edessä olla hikinen urakka! ( kirkolliskokouksen jäsenillä vielä monta matkas Turkuun. )
Jumalan edessä olemme kukin yksilönä vastaamassa elämästämme ja sen valinnoista. Jumala tunteen jokaisen sydämen, vaikuttimet. Hän antaan meille kullekin tekojemme mukaan (Mt.16:27; Ilm.20:12). Ihaninta on olla Jumalan edessä avoin ja elää Jeesuksen sovintoveren puhdistamana aralla tunnolla.
Salo: ”Jumalan edessä olemme kukin yksilönä vastaamassa elämästämme”
Juuri näin. Kunpa Annikki Salokin ymmärtäisi tämän ja osaisi olla puuttumatta toisten ihmisten elämäntapoihin.
En ole huomannut, että Annikki puuttuisi kenenkään elämäntapoihin. Yleensä hän kertoo kommenteissaan sen, miten Raamatussa kerrotaan kustakin asiasta. Jokainen voi sitten sovittaa sen tiedon omaan itseensä tai olla sovittamatta.
Salme: ”Yleensä hän kertoo kommenteissaan sen, miten Raamatussa kerrotaan kustakin asiasta.”
Juu, Annikki saarnaa niin, että raamatunlauseet sinkoilevat. Eipä noissa Salon kommenteissakaan mitään omaperäistä ole. Pelkkää Raamatusta lainattua tuomiopasuunan töräyttelyä niin että salo kaikuu ja surkeat syntiset vapiskoot.