”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askeleet”: Sanoo Jesaja ( 52:7) Onhan varmasti hyvin riemullista juosta kertomaan iloista sanomaa, vaikka kulkeekin vaikeassa maastossa. Kunhan mielen täyttää suuri kiitollisuus ja riemullinen mieli. Jalatkin siinä voi kokea olevan täysillä mukana ja askel on kevyt. Melkein kuin lentäisi eteenpäin.
Sama riemu ja ilo on meillä, kun vain ajattelemme niitä hyviä tekoja, joita saamme olla tekemässä tänään. Tietäen hyvin sen miten iloiten Jumala matkaamme seuraa ja iloitsee kanssamme. Onhan hyvän tekeminen meille todella helppoa ja vaivatonta, kun se on meille suuri ilon aihe. Mikäpä sen riemullisempaa on tietää, kuin se että Jumala enkeleittensä kanssa iloitsee näistä vähäisistä hyvistä töistä, joita kodissani voin tehdä. On luvassa jopa palkkio ja jos Jumala on luvannut jotain hyvää tästä minulle seuraavan, niin voin odottaa melkoista palkintoa ja hyvitystä. Hän joka on koko maailmankaikkeuden luonut ja pitää yllä, niin Hän jos jotain lupaa, niin kyllä voi odottaa Häneltä paljon.
Kummallista miten helppoa on tehdä hyvää, kun tekee sitä Hänelle, jota sydän rakastaa ja jonka tietää rakastavan minua. Pieninkään palvelustehtävä ei jää siinä huomaamatta. Jokainen niistä saa aivan valtavan arvon saajansa mielessä. Pelkästään siitä tiedosta että teko on tehty rakkaudesta. Tämän tiedon omaksuminen saa aikaan valtavan innon oikein etsiä niitä mahdollisuuksia, joissa voimme tehdä hyvää.
Eikö aloituksesta käy ilmi, että ’Hyvää’ tehdään siksi, että siitä saadaan palkkio.
”On luvassa jopa palkkio ja jos Jumala on luvannut jotain hyvää tästä minulle seuraavan, niin voin odottaa melkoista palkintoa ja hyvitystä. ”
Minä luulen, että Pekka puhuu tässä Vaimolle tehtävistä palveluksisista.
Psalmissa mies sanoo:
” Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella, ” Siinä on palkinto.
Mielenkiinoista on tietysti se, kun vaimoa auttaa niissä askareissa joita hän normaalisti itse tekee, niitä sanotaan hyviksi töiksi, joista seuraa vaimon suosiollinen oleminen miehelleen, hymy ja posken silitys, sekä sängynlämmitys.
Jos vaimo itse tekee kaiken, ei kukaan sano niitä hyviksi töiksi, vaan katsoo olevansa oikeutettu vaatimaan häneltä palvelusta vain siksi, että hän on nainen ja äiti ja heikompi osapuoli. Alhaissyntyinen ja maanalainen.
Matteus 25 ja se kohta, jossa sanotaan: ”sen te olette tehneet minulle” on avain koko tekstiin ja hyviin tekoihin. Kohdan voi käsittää tietysti niin, että yleensä minkä tahansa hyvä tekeminen olisi ratkaisevaa ja ne jotka sitä paljon harrastavat valitaan paremmalle puolelle.
Ensinnäkin tämä ajatus mitätöisi kokonaan Kristuksen sovitustyön merkityksen. Pelastus kun koituisi vain niiden osaksi, joilla on parhaat mahdollisuudet hyvän tekemiseen. Eikä mitään sovitusta pelastuksen edellytyksenä tarvittaisi.
Toiseksi : Kohdassa ei puhuta mitään jostakin erityisen ”hyvän” tekemisestä, vaan siitä kenelle ja mistä motiivista jotakin tehdään. Vanhurskaat tekivät kaiken Hänelle eli Jeesukselle. Varsinaisena toiminnan kohteena eivät olleet avun tarpeessa olleet vähäiset veljet. Vaan Jeesus itse. Tämä taas edellyttää sen, että tekijä tuntee Vapahtajansa ja Hänen tahtonsa ja toiveensa, jotta voi toimia sen mukaisesti.
Huomaamme tästä, että Vapahtajamme henkilökohtainen tunteminen on se ratkaiseva asia, jota tässäkin Mat 25 kohdassa ajetaan takaa. Se joka tuntee Vapauttajansa henkilökohtaisesti ja on hänelle jatkuvasti mitä suurimmassa kiitollisuuden velassa, pyrkii tietenkin siihen, että jollakin tavalla voisi kiitollisuuttaan osoittaa. Henkilökohtaisesti tämän tuntiessaan hän tietää myös Vapauttajansa toiveet ja siksi voi toimia sen mukaisesti.
Luvun alussa on kertomus kymmenestä neitsyestä. Siinäkin hyljätyille saotaan: ”menkää pois, sillä minä en tunne teitä”. Joten juuri Vapahtajan henkilökohtainen tunteminen on ratkaisevaa, eikä oikeat , tai edes mitkään hyvät tekemiset.
“Kohdassa ei puhuta mitään jostakin erityisen “hyvän” tekemisestä, vaan siitä kenelle ja mistä motiivista jotakin tehdään.”
Hyvin sanottu, Pekka. Aiemmin Jeesus lausui hiukan ylimalkaisemmin saman periaatteen: “Joka ottaa luokseen teidät, ottaa samalla luokseen minut. Ja joka ottaa luokseen minut, ottaa samalla luokseen lähettäjäni.”(Mat10:40) Ja tuo ketju toimi Jeesuksen päivinä mallikkaasti.
Luvun 25. vertauksessa Kristus avaa hiukan yksityiskohtaisemmin sitä, kuinka hänen sanomansa viejiin tulee suhtautua. Sairaiden auttaminen, nälkäisten ruokkiminen ja muu inhimillisen hädän torjunta on luontaista, jos Jeesuksen jälkiä seuraa, muttei niistä kannata koota mitään ansioluetteloa, jota vilauttamalla voisi ikuiseen elämään mennä. Sitä ilmeisesti sinäkin Pekka tarkoitit?
Blogin alussa mainitaan Jeesuksen opettamasta tiestä ja sen kulkijoista jotakin hyvin olennaista. Jesajan kohtaa siteerataan myöhemmin näin: “Mutta miten kukaan voisi huutaa Jeesusta avuksi, kun ei usko häneen? Miten kukaan voisi uskoa Jeesukseen, kun ei ole kuullut hänestä? Miten kukaan voisi kuulla Jeesuksesta, kun kukaan ei julista hänestä? Miten kukaan voisi julistaa Jeesuksesta, jos ketään ei lähetetä julistamaan? On kirjoitettu: »Kuinka sopivaan aikaan kuuluvat ilosanoman tuojan askeleet!» Kaikki eivät kuitenkaan ole suostuneet kuuntelemaan ilosanomaa. (Ro10:14-16;UT2020)
”Vanhurskaat tekivät kaiken Hänelle eli Jeesukselle. Varsinaisena toiminnan kohteena eivät olleet avun tarpeessa olleet vähäiset veljet. Vaan Jeesus itse. Tämä taas edellyttää sen, että tekijä tuntee Vapahtajansa ja Hänen tahtonsa ja toiveensa, jotta voi toimia sen mukaisesti.”
No eihän se näin päin mene, että ensin tunnettaisiin Jeesus ja päätettäisiin liehitellä häntä hyvin teoin. Jeesus toki sanoo, ’sen te olette tehneet minulle’ mutta hän tulee kuvaan mukaan tekojen jälkeen (olette tehneet). Jeesus ei siis puhu tekojen etukäteis-motiiveista mitään. Eli kyllä Jeesukselle ensisijaisina kohteina ovat nimenomaan vähimmät veljet.
Jeesus ei muistaakseni muuten puhu itse itsestään vapahtajana mitään.
Pekka Veli Pesonen
Ei meillä naisilla ole tällaisia kiemuroita, että jos autetaan, niin se tehdään Jeesukselle.
Silloin tehdään kun asiat vaatii, se on ihmisenä olemisen velvollisuus. Emme me aina pyydä palkkaa, ellei hoiva ole työpaikka. Emme odota taivasten valtakuntaa palkinnoksi, emme edes rakkautta tekemisen motiiviksi. Ihmistä autetaan siksi, että hän saa avun, ja voi jatkaa matkaa, tai laskeutua ikuiseen lepoon.
Tällaista se on suora toiminta. Vapahtaja ja pelastaja on aina se, joka vapahtaa tai pelastaa. Ei sillä tienata taivasosuutta, kuten ei käsien pesullakaan.
Eilen tuli taas elokuva Scindlerin lista, Oskar Scindler toimi siinä pelastajana, ja sai myöhemmin arvonimen Vanhurskas.
Lopulta vain Jumala yksin on hyvä. Meidän pelastuminen on Jumala lupauksen varassa… Mitä me voisimme antaa sielumme lunnaiksi?
Ulkokultaisuudesta meidät riisuu 100% Armo, sillä Armon päälle ei voi tulla kuin Armoa. Kun 100%:sti halvaantunut lapsi kastetaan Kristukseen, niin siinä on Jumalan lupaus ja pelastus kuolemasta läsnä, Kristuksen rakkauden tähden.
”Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan. Matt.6:1-8
ismo maliselle
”Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. ”
”Seisovat ja rukoilevat synagoogissa ?”
Oletko huomannut, että ihmiset rukoilevat myös kirkoissa ja jopa netissä, ja kaikki näkevät. Saako syyttää muita sellaisesta mitä itsekkin tekee ?
Ismo malinen
”Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä ”
Onko sinulla todisteita siitä, että juutalaiset soittavat torvea edellään, jos antavat almuja. Jos ei ole todisteita niin sinulla on väärä todistus ja Olet panettelija.
Tarja, ei kai ole muuta kuin opetus ja kokoustilat, (synagooga) kirkko tai seurakuntasali, missä ihmiset julkisesti rukoilevat ja pitävät Jumalan palvelusta?
Eiköhän tuo Jeesuksen kuvaus koske lähinnä niitä, jotka pitävät meteliä omasta Jumalan palvonnastaan? Siis se koskee meitä kaikkia. Juutalaisia ensin, sitten myös pakanoita. Eikö, niin, että on vain yksi Luoja ja Korkeimman Jumala. Miten me Hänen edessään elämme ja olemme? Kukin omalla tavallaan, mutta turhaa siitä on meteliä pitää, vai mitä?
Danilo Vallan mukaan, Johanneksen evk:ssa alkuperäisessä tekstissä ei käytetä sanaa proseuchomai ( rukoilla, anoa), kuten synoptisissa evankeliumeissa, vaan erotao ( kysyä) ja tämä kertoo täydellisestä yhteydestä Isän kanssa.
Sille joka tuntee henkilökohtaisesti Vapahtajansa on rukouksissa luonteenomaista kysyä ja saada myös vastauksia kysymyksiinsä.
Tämähän voisi olla lähellä enTheos yhteyttä Luojansa kanssa eteenpäin kehittyvässä persoonallisessa vuorovaikutuksessa.