Suomen perustuslaki, 11 §, viimeinen virke:
Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Ja sitten perinteinen jatkokysymys Katekismuksen tapaan: Mitä se on? Viime aikoina on saatu useita ratkaisuja, joiden perusteella ”kukaan” on tulkittava uskontokuntiin kuulumattomuudesta riippumatta; ei saa komentaa kenttähartauteen kirkkoon kuuluviakaan varusmiehiä. Lasten asema on osin avoin. Näitä en kuitenkaan pohdi nyt.
Noin sata vuotta sitten oli vielä voimassa ehtoollispakko, ehtoollinen oli välttämättömyys tietyissä tapauksissa.Kun Eduskunnan oikeusasiamies ensimmäistä kertaa otti kantaa perus- ja ihmisoikeuksiin, kyseessä oli vangin vapauttaminen vankilan pakkokirkosta. Vuosi oli 1929. Nykyään pidetään selvänä, että näin kiistattomassa tapauksessa on väärin pakottaa jumalanpalvelukseen.
Vajaat kymmen vuotta sitten käytiin läpi seurakuntalehtien osoitteetonta jakelua kaikkiin talouksiin. Oikeusasiamies piti menettelyä vääränä, mutta perustuslakivaltiokunta otti toisen kannan. Kanneltu on myös esimerkiksi seurakuntakodin käyttämisestä äänestyspaikkana. Pohdittu on myös opettajan velvollisuutta valvoa oppilaiden kirkkokäyntiä.
Mihin sinä vedät negatiivisen uskonnonvapauden rajan?
Lisätietoa: http://www.uskonnonvapaus.fi/hakusanat/negatiivinen.html.
”Vajaat kymmen vuotta sitten käytiin läpi seurakuntalehtien osoitteetonta jakelua kaikkiin talouksiin.”
Minua ei häiritse yhtään se, että saan seurakunnan toimintaesitteen kerran vuodessa. Minua häiritsee esim. vaalien alla se, että postilaatikko on pullollaan eri puolueiden vaalimainoksia tai että siellä on jonkin puolueen ylläpitämän urheilutoiminnan mainoksia jne.
Kun laittaa oven postiluukkuun tai -laatikkoon maininnan ”Ei ilmaisjakelua, kiitos!” niin jää ilman sekä seurakunnan että muiden lähettämiä julkaisuja. Niin, yksinkertaista se on.
Nykyään on kuten Salme sanoi. Vielä kymmenen vuotta sitten seurakuntalehdet olivat julkista postia ja ne jaettiin myös mainoskieltotalouksiin. Tämä muuttui tuon kantelun yhteydessä.
(Ja minusta toki aivan oikein että muuttui. Nykyinen järjestelmä on oikea, ts. minusta myös uskontoa saa mainostaa ilmaisjakeluin.)
Jori, esimerkkisi osoittavat, että uskontopakkoa on ollut vaikkapa vuoden 1929 kantelun aikoihin ja siihen on pitänyt reagoida. Seurakuntalehtien jakelu -asiassa on viitattu vaalilehtien ja vaalimainosten jakeluun. Onko oikein, että eri puolueiden mainoksia saa jakaa vapaasti postiluukuista? Tätä on perusteltu sananvapaudella ja ihmisten oikeudella tietää vaalien ehdokkaiden ajatuksista, mikä tulee lähelle yhdistysmis- ja kokoontumisvapautta. Eikö ole analogisesti mahdollista, että seurakuntalehtien sisältämä informaatio vaikkapa seurakuntien tilaisuuksista tai kirkollisten vaalien ehdokkaista täyttäisi samoja vapausoikeuksia? Ymmärrän kyllä, että puolueiden vaalimainoksia ei voi jakaa osoitteellisesti, koska puoluekanta on useimmiten salaisuus ja se voi vaihtua.
V. 2003 uskonnonvapauslaki lähtee liikkeelle oikeudesta uskontoon ja sen ilmaisemiseen, kokoontumiseen ja harjoittamiseen, yhteneväisesti YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien ja Eurooppalaisen lainsäädännön kanssa. Suomessa erityisyytenä on lain loppuun auki kirjoitettu negatiivisen uskonnonvapauden kohta, ketään ei voi velvoittaa uskonnonharjoitukseen. Jos kuitenkin edetään yleensä – esimerkiksi koulussa, vankeinhodossa tai puolustusvoimissa tämä näkökulma edellä, tullaan lopulta rajoittaneeksi mahdollisuutta uskontoon, esimerkiksi rajaamalla uskonnollisuus pois julkisesta tilasta. Silloin jäljelle jäisi negatiivinen vapaus pois uskonnosta, mutta oikeus uskontoon puuttuisi.
Viime aikoina Vapaa-ajattelijat ovat argumentoineet vakaumuksen paljastumisen pelolla vaihtoehtojen tarjoamista vastaan. Vapaa-ajattelijat olivat aikanaan ajamassa sotilasvakuutuksen käyttöön ottamista sotilasvalan rinnalle uskonnottomana vaihtoehtona. Nyt he pitävät tätä huonona, koska se paljastaisi vakaumuksen. Siksi tulisi heidän mielestään siirtyä uskonnottomaan valaan. Tosiasiassa uskonnottoman sotilasvakuutuksen ja sotilasvalan välillä saa valita vapaasti myös kirkkojen jäsen eikä siten vaaraa vakaumuksen paljastumisesta ole. Uskonnonvapautta ollaan joka tapauksesa rakentamassa vaihtoehtojen tarjoamisen pohjalle niin koulussa kuin armeijassa.
Itse olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että seurakuntalehden kopahtaminen postiluukusta ei ole uskonnonharjoitusta. Mitään perusoikeuksien vertailua ei siis tarvita, vaan lehtiä saa jakaa.
En oikein näe mitä tämä negatiivinen edellä -näkökulma olisi ja miten se estää uskonnonharjoituksen. Jos vankilassa on tila uskonnollisiin toimituksiin ja vankien päiväohjelmasta varattu sopiva aika jonka vangit voivat esim. olla jumalanpalveluksessa, ja papilla pääsy vankilaan, missä ongelma?
Minusta on kummallaista, että vapaa-ajattelijat ovat niin huolissaann siitä, että vakaumus paljastuu. Heidän kohdallaanhan se tarkoittaa, ettei ole uskonnollista vakaumusta. Mitä haittaa siitä on, jos kanssaihmiset tietävät heidän vakaumuksettomuutensa?
Näinä päivinä taitaisi olla syytä huolestua ennemmänkin kristittyjen vakaumuksen paljastumisesta, sillä niin monesta asiasta heitä jo syytetään. Raamatussa sanotaan, ettei ylhäällä vuorella oleva kaupunki voi olla salassa. Samoin ei kristitynkään vakaumus voi olla salassa, sillä se loistaa rakkautta ja valoa ympärilleen.
Mitä tulee kirkon joukkojakeluihin, niin ainakin omaan postilaatikkooni tiputellaan paljon enemmän tiedotteita, jotka eivät minua kiinnosta tai jopa häiritsevät. Mutta koska meillä on sananvapaus niin laatikkoon mahtuu ja lehtikeräys on olemassa.