Seison lämpimän suihkun alla ja annan veden hyväillä hiuksiani ja vartaloani – enkä voi olla ajattelematta niitä tuhansia ja taas tuhansia, jotka juuri nyt, samaan aikaan, taistelevat tulvavesiä vastaan Etelä-Nepalin tasankoalueella.
Lasillinen raikasta vettä jääkaapista… Muistan, miten omille lapsillemme ’jääkaappivesi’ oli suurta herkkua silloin, kun he olivat pieniä ja asuimme Nepalin maaseudulla tiettömän taipaleen takana ilman ympärivuorokautista sähköä ja siksi myös ilman jääkaappia. Kun matkasimme kaupunkiin – muutaman kerran vuodessa – ajatus ’jääkaappivedestä’ raikasti hikistä ja pölyistä loppumatkaa jo, kun määränpäähän oli vielä tuntien matka.
On traagista, että siellä, missä tulvavedet nyt peittävät ihmisten kodit ja pellot, lähes huutavin pula on vedestä. Puhtaasta juomavedestä. Ei yhtään haittaisi, vaikka olisi haaleaakin, kunhan olisi puhdasta.
”Kiitos Jumalalle joka antoi armonsa ja rakkautensa sataa Itä-Nepalin viljelijöille!” kirjoitti Nepalin evankelisluterilaisen kirkon johtaja Joseph Soren 5.8. Morangista. Muutamaa päivää aikaisemmin oli lopulta saatu riittävästi sadetta, jotta riisi päästiin istuttamaan, myös hänen omilla pelloillaan. Kirkon pääpaimenen ansiot eivät yksin riitä perheen elättämiseen. Kuva: Joseph Soren
Kymmenen päivää myöhemmin 80 % alueesta oli upoksissa.
Kuva: Samari Uttan Sewa (Lähetysseuran kumppanijärjestö)
Vesi. Niin suloinen, niin raikas ja virkistävä. Ja niin kauhistuttava.
Perjantaina 11.8. monsuuniajan rankkasateet yltyivät Etelä-Nepalin tasankoalueella pahimmiksi 15 vuoteen. Muutamassa päivässä vesimassat peittivät 60-80 % alueen kylistä ja kaupungeista. Tuhansia koteja on tuhoutunut kokonaan, ainakin 6 miljoonaa ihmistä kärsii tulvista ja rankkasateiden aiheuttamista maanvyörymistä tavalla tai toisella. Tulva-alueiden yhteenlaskettu väkiluku on kaikkiaan 11,5 miljoonaa. Kuolonuhreja on toista sataa, kymmeniä on yhä kateissa.
Olemme lukeneet paikallisista uutisista lohduttomia tarinoita perheistä, joissa vain yksi tai kaksi on jäänyt suremaan vesimassojen hukuttamia rakkaitaan. Tai lapsista, jotka yhä odottavat äitiä ja isää palaaviksi, turhaan. Ovat vielä liian pieniä ymmärtääkseen. On ollut myös ihmeellisiä selviytymistarinoita. Kuten: Äiti, parin kuukauden ikäinen poika sylissään, onnistui kiipeämään puuhun ja kymmenkunta muuta kyläläistä seurasi perässä. Puussa vietetyn yön jälkeen heidät pelastettiin seuraavana päivänä. Useita kyläläisiä hukkui. Tai nuori nainen, joka vesimassojen keskellä tarrautui ajopuuhun ja riippui siinä kiinni tuntikausia, kunnes joku sai kiinni puusta. Polttopuuksi aiottu saalis olikin enemmän kuin pelkkä hirsi. Nuori nainen toimitettiin lähimpään sairaalaan. Hän selvisi.
Tuhansia tarinoita. Pysäyttäviä kuvia jatkuvana virtana. Surua ja kyyneleitä – suolaista vettä. Helpotusta niillä, jotka täpärästi pelastuivat. Mutta myös valtavasti haasteita edessäpäin. Sadot on menetetty. Monilla alueilla riisi oli vasta juuri viikkoa, paria aiemmin saatu istutettua monsuunisateiden oltua myöhässä. Silloin iloittiin ja oltiin kiitollisia. Nyt ilo loppui lyhyeen. Sadoittain kotieläimiä on kuollut, kalalammikot huuhtoutuneet tulvavesien mukana, ruokavarastot tuhoutuneet… Tämä kaikki enimmäkseen kylissä, jotka olivat köyhiä jo ennen tätä viimeisintä tuhoakin.
Kaikkien inhimillisten tragedioiden uutisvirrassa oudosti riipaisee kuva kahdesta kananpojasta kylki kyljessä varvastossu-lautalla ajelehtimassa ruskeassa vedessä. Niin pieninä ja turvattomina. Tarina ei kerro, miten tipujen kävi. Mutta toinen tarina kertoo, että yksi Chitwanin kansallispuiston sarvikuonoista hukkui tulvavirtaan. Viisi muuta virran viemää suunnitellaan palautettavaksi kotiseuduilleen, kunhan siellä vähän kuivuu. Kaksi oli ajelehtinut Intian puolelle asti. Intian viranomaisilta on jo kysytty lupa eläinten palauttamiseksi Nepaliin. Mietin sarvikuonoja, joita katselimme norsun selästä puolisen vuotta sitten – ja veden voimaa, kun se nappaa mukaansa parituhatkiloisen otuksen kevyesti kuin lastun laineille. Mietin tarinaa Nooan arkista. Siellä olisi voinut olla turvapaikka kahdelle tipulle ja kahdelle sarvikuonolle. Ei kai kaikille kuudelle sielläkään.
Kyllä Kathmandussakin sinä perjantaina ja lauantaina satoi. Itsekin kahlasimme esikaupunkialueella teitä, joissa vettä oli useita senttimetrejä ja jalka upposi välillä liejuun. Silti on melkein vaikea uskoa, miten lähellä olemme seutuja, joissa hätä on nyt todellinen ja käsittämättömän suuri.
Aamulla herään hiljaiseen sateen ropinaan. ”Jumala, älä anna etelä-Nepalissa sataa!” Rukous nousee ihan itsestään. Se huutaa sisälläni sadepisaroiden säestämänä. Aamupäivän aikana sade lakkaa. Koko päivänä en saa tietää, vieläkö etelässä sataa. Ainakaan uutisia uusista tuhoista ei tule enää edellisten päivien tahtiin.
Tänäkin iltana menen suihkuun ja juon puhdasta vettä. Ja ajattelen niitä, joiden elämän vesi on juuri muuttanut pysyvästi ja peruuttamattomasti. Ja niitäkin, jotka nousevat taas; rakentavat uudelleen savimajansa, siivoavat ja kyntävät peltonsa, hankkivat uusia kanoja ja vuohia ja härkiä ja puhveleita, syövät vielä joskus itsensä kylläisiksi – ja saavat juodakseen puhdasta vettä.
Siihen menee vielä aikaa ja sen saavuttaakseen he tarvitsevat apua ja tukea nyt. Myös meiltä.
Jumala, anna meille viisautta ohjata oma apumme oikein, se vähä, minkä pystymme antamaan! Ja, Jumala, anna heille sateenkaari tuhoutuneiden peltojen ylle – anna lupaus. Anna toivo, joka auttaa jaksamaan, kurottamaan kohti tulevaa.
Elina Lind, Nepal
”Lestadiolaisuudessa on valtavasti myös sivistyneitä ihmisiä, jotka pystyvät kohtaamaan avoimesti ja totuudellisesti oman ja toisten ihmisten seksuaalisuuden.”
Pohjois-Pohjanmaalla asuvana voin todeta, että tämä on totta. Se on harmi, että yhteisön julkisuuskuva on johtajien jarruttelun takia kovin toisenlainen. Tällä vauhdilla ei taida mennä kuin yksi sukupolvi ja kuva lestadiolaisuudesta on kovin toisenlainen. Hienoa!
Toissakesänä en vielä ymmärtänyt kun Piispa Salmelta syksymmällä kysyttiin R.Y.n kesäseurojen synninpäästö asiasta. Hän vain toivoi samanlaista hengellisyyttä löytyvän myös muistakin seurakunnista. Ajan kanssa olen huomannut vastauksen olleen hyvän ja Piispan vain harjoittaneen Itsekieltäymyksen ymmärrystä, sillä eihän liikettä voi arvostella kuin seurakuntaopin sisällöstä. Uskon liikkeen tulevaisuuden olevan hyvän ja kuten sanottu, jokainen uskova Ihminen jalkautuneena muitten joukkoon antaa todistuksen siitä, että jotakin on olemassa.
”Tanja kokee, että homoseksuaalien oikeus avioliittoon vertautuu Amerikan 1960-luvun rotutaisteluun tai Etelä-Afrikan rotuerotteluun.
Erirotuiset eivät saaneet avioitua keskenään ja tätä perusteltiin Raamatulla. Kun lait saatiin muutettua, ajattelu muuttui nopeasti. Vaikka ihmiset säätävät lakeja, lait myös muokkaavat ihmisten ajatuksia. Oikeudenmukaiset lait normalisoivat asennoitumista asioihin, joihin on ennen suhtauduttu ennakkoluuloisesti.”
Tämä on kyllä hienoimpia puheenvuoroja tässä asiassa, jonka olen viime aikoina nähnyt. Sydäntä ihan lämmittää ja tämä valaa uskoa parempaan huomiseen ja yhteiseloon. Ei kenenkään tarvitse pelätä etteikö saisi jatkossa uskoa.
Facebook ja ei oikeita nimiä. Setan trolliarmeija vauhdissa.
Toimituksella on tiedossa sivuston perustajien tarkat henkilöllisyydet. Toimitus ei koskaan haastattele ihmistä niin, ettei toimituksen sisällä tiedettäisi, kenen kanssa on puhuttu.
Olisi kiva tietää kuka, mikä yhteisö ja missä on Raamatulla perustellut tuon nykyisin paljon hoetun väitteen, että rotujen väiliset avioliitot eivät ole olleet sallittuja. Ainakaan katolinen kirkko ei ole sellaisia perusteluja esittänyt, vaan itse asiassa jo kauan ennen kansalaisoikeusliikettä taisteli avioitumisoikeuden puolesta.. Jos jotkut Etelä-Afrikan poliitikot ovat olleet maallikkokristittyjä, niin se ei vielä tarkoita sitä, että kristityt aiemmin perustelivat Raamattulla, että erirotuiset eivät saa mennä naimisiin keskenään.
Hieno homma! Homoja on 2-5% väestöstä. Lestadiolaisväestöstä tämä tarkoittaa muutamaa tuhatta. Ei aivan pieni määrä. Lestadiolaisperheet ovat edelleen keskimäärin varsin suuria. Aika moneen vanhoillislestadiolaiseen perheeseen syntyy vähintään yksi sellainen lapsi, joka identiteetiltään tulee olemaan homo. Ja jolla tulee olemaan tasan kaksi vaihtoehtoa elämässä: kieltää itsensä ja elää syyllisyydessä ja häpeässä tai kieltää uskonsa. Ei kovin kiva tulevaisuus.
Surullinen juttu. 🙁
Sivuston perustajajoukolla vaikuttaa olevan todella ohut ja pintapuolinen käsitys avioliitosta, tasa-arvosta, sivistyksestä ja avoimuudesta. Isä, anna heille anteeksi, he eivät tiedä, mitä he tekevät.
Varmasti on avoimuudesta ohut ja pintapuolinen käsitys. Yhteisö kun ei taida avoimeen homoseksuaalisuuteenkaan suhtautua kovin sivistyneesti tai tasa-arvoisesti. Eiköhän Joonan johdolla kuitenkin yhteisössä varmisteta, että ei tällaista saa puhua ilman vanhempien johtajien suostumusta. On tämä ihmeellistä kerrassaan.
Joona, ei kaikkien oikeasti tarvitse ajatella kuten sinä ajattelet.
Viittasit ko. fb-sivuston henkilöihin ja kirjoitit heillä olevan: ”Todella ohut ja pintapuolinen käsitys avioliitosta, tasa-arvosta, sivistyksestä ja avoimuudesta.”
Voisitko perustella, Joona! Minusta kommenttisi oli ylimielinen ja kertakaikkisen mitätöivä ja siis aika tyypillinen vl-kommentti.
Olisiko Joona joskus aika katsoa peiliin, kun lauot määrittelyjäsi muista ihmisistä ja heidän ajatuksistaan? Viimestään nyt sinun olisi aika ymmärtää, että myös taustayhteisösi on aidosti moniarvoinen ja moniääninen. Luojan kiitos, Yhden Ainoan Totuuden aika on ohi–myös ”herätysliikkeessäsi”!
Argumentaatiota sille, miksi minä(kin) vastustan sukupuolineutraalia avioliittoa, voi lukea esimerkiksi täältä:
http://www.patmos.fi/filebank/5126-ahvio_Lakivaliokuntalausunto.pdf
http://paivamies.fi/usko-ja-elama/artikkelit/675/
http://sammelijuntunen.kotisivukone.com/122
Varmasti on syytä katsoa koko ajan peiliin ennen kuin laukoo määrittelyjä toisista ihmisistä ja heidän ajatuksistaan. Ikävä kyllä yllä olevassa jutussa haastateltu Tanja ei mielestäni tee niin. Mielestäni hän ei siinä osoita juurikaan todellista avoimuutta eikä keskusteluvalmiutta. Sen sijaan koen hänen määrittelynsä meistä konservatiiveista ylimielisiksi ja mitätöiviksi.
Todellisen avoimuuden ja keskusteluvalmiuden sijaan Tanja mielestäni luo lähinnä leimaavia mielikuvia: Sukupuolineutraaliuden torjumisen hän linkittää pelkoon, puhumattomuuteen, vahtimiseen, yhteisön paineeseen ja Etelä-Afrikan apartheidiin. Sen hyväksyminen on puolestaan yhtä kuin avoimuus, vapaa keskustelu, sivistys, tasa-arvo ja totuudellisuus.
Tällainen ei ole mielestäni reilu ja rehellinen tapa aloittaa keskustelu. Siinä vastapuolelle eli meille konservatiiveille ei anneta mahdollisuutta esittää argumenttejamme tasavertaisista lähtökohdista: Kun avoimuus, totuudellisuus, sivistys ja tasa-arvo ovat oikeastaan koodisanoja sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymiselle, keskustelun lopputulos on jo valmiiksi määritelty. Jos keskustelu johtaakin siihen, että homosuhteita ei edelleenkään hyväksytä, Tanjan kielipelissä se tarkoittaa sitä, että vielä ei ole päästy todelliseen ”avoimuuteen, sivistykseen ja totuudellisuuteen”.
Kuten jo kirjoitin, tällainen ei ole mielestäni reilua eikä rehtiä keskustelua. Tiedän valtavasti sivistyneitä, koulutettuja, itsenäisesti ajattelevia ja sukupuolineutraalia avioliittoa vastustavia lestadiolaisihmisiä, joille ei siitä huolimatta ole ongelma kohdata avoimesti ja totuudellisesti oma ja toisten ihmisten seksuaalisuus. Se, että he vastustavat sukupuolineutraalia avioliittoa, ei ole minkään puhumattomuuden tai yhteisön paineen tulos vaan seuraus pitkästä ja rehellisestä eettisestä harkinnasta.
Kun näitä tärkeitä näkökohtia ei oteta huomioon, on mielestäni oikeutettua sanoa, että käsitys avioliitosta, tasa-arvosta, sivistyksestä ja avoimuudesta on ohut ja pintapuolinen. Ainakin se tässä haastattelussa näyttäytyy sellaisena.
Onneksi Joonalla tuota sivistystä riittää sitten muidenkin edestä.
Ei riitä, Pentti.
Satun kuitenkin tietämään valtavasti sivistyneitä ja avoimia, sukupuolineutraalia avioliittoa vastustavia lestadiolaisihmisiä, joille ei siitä huolimatta ole ongelma kohdata avoimesti ja totuudellisesti oma ja toisten ihmisten seksuaalisuus.
Siksi ihmettelen kovasti itsetuntoa ja varmuutta, jolla Tanja liittää yhteen sukupuolineutraaliuden kannatuksen sekä ”sivistyksen, avoimuuden ja totuudellisuuden”. Minusta se vaikuttaa varsin röyhkeältä ja epäreilulta tavalta käydä keskustelua.
Joona Korteniemi on älykkäänä, tunnustavan kristittynä ja tieteen harrastajana kova pala monelle
näissä keskusteluissa. Asioiden hallinta on kunnioitettavaa.
Jorma: epäilemättä. Eihän tässä siitä olekaan kysymys.
Kirjoitan nyt kommentin niille, jotka haluavat lokeroida ihmisiä joihinkin tiettyihin karsinoihin, heidän mielipiteitensä perusteella.
Olen rekisteröidyssä parisuhteessa elävä kristitty mies. Parisuhteemme on aidosti ekumeeninen: toinen meistä kuuluu pienempään, toinen suurempaan kansankirkoomme. Molemmilla meillä on taustalla vanhoillislestadiolainen koti.
Käytimme hyväksemme lain suomaa oikeuttamme solmia rekisteröity parisuhde, tuohan se lain turvan monessa mielessä. Olemme iloinneet viimeaikojen vapautuneesta keskustelusta ja yleensä vapautuneesta ilmapiiristä yhteiskunnassa, joka mahdollistaa normaalin elämän omana itsenämme ilman syrjintää ja salailua.
Kannatamme sydämestämme ”tasa-arvoista avioliittolakia”, koska se vie loppuun pitkän kehityksen tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta samansukupuolisia liittoja ajatellen. Mielestämme tasavertaisuuden toteutuminen on erittäin kristillistä kaikkien ihmisten kohdalla.
Ymmärrämme kuitenkin, että kristillisessä kirkossa katsantokanta on toinen: samansukupuolinen liitto ei voi olla kristillinen avioliitto! Tällä lakialoitteella ei olla myöskään muuttamassa asiantilaa uskonnollisissa yhteyksissä. Mielstämme samasukupuolinen liitto voi olla siis myös kristillinen liitto, mutta ei siis avioliitto. Näin ajattelemme.
On hyvä, että kristillinen kirkko on ottanut erityiseen suojelukseensa avioliiton, miehen ja naisen välisen liiton. Ortodoksisessa kirkossa se on ihan sakramentin asemassa. Mutta mielestämme pohjimmiltaan liitto kuin liitto on pyhä, a) jos sille pyydetään Jumalan siunausta ja b) liiton osapuolet sen p y h i t t ä v ä t.
Joidenkin vanhoillislestadiolaisten kannanottoihin voisin vain todeta, että olisin huolissani enemmän liikkeessänne rehoittavasta kaksinaismoraalista (tämänkin asian kohdalla, ja tiedän mistä puhun!), kuin niistä jotka ovat tulleet rehellisesti ”kaapista ulos”.
Ei kirkossa solmittu avioliitto ole pyhä, jos osapuolet tekevät sen omalla käytöksellään ”epäpyhäksi”. Samoin rekisteröity parisuhde ei ole pyhä, jos käyttäydytään ”epäpyhästi”. (Lukija saa arvata, mitä tarkoitan sanaparilla ”pyhä”–”epäpyhä”.) Tämä on myös Raamatun kirjoitusten henki!
Nyt on maalailtu kaikenlaisia kauhukuvia siitä, jos ”tasa-arvoinen avioliittolaki” tulisi voimaan. Toteamme vain, että homopareja on ollut aina, kaikissa kulttuureissa, kansoissa ja uskonnoissa ja kaikissa herätyslikkeissä. Näin tämä laki toteaisi vain olemassa olevan tilanteen ja antaisi sille täyden lain suojan. Olisiko se epäkristillistä?
Kommentoida täällä pitää omalla nimellä, mutta haastatteluja voi antaa nimettömänä. Jos ei voi esiintyä omalla nimellään, niin ei pitäisi ainakaan puhua kuin omasta henkilökohtisesta kannasta ja näkemyksestä.
Minäkin olen keskustellut lakialoitteesta monen lestadiolaiseksi tunnustautuvan kanssa, eikä yksikään heistä ole tukenut tätä lakialoitetta.
Minä yhdyn Joonaan 😉
Täten julistetaan kommentointirauha!
Ensi perjantain äänestys (tasa-arvoisesta avioliittolaista) eduskunnassa tuntuu nostattavan Kotimaa24:n kommenttiketjuissa ylivirittyneitä äänensävyjä. Myös kielenkäytössä on toivomisen varaa.
Ylläpito toivoo asiallisuutta ja malttia. Ikävä sanoa, mutta eräät viimeaikaiset keskustelut eivät välttämättä ole kunniaksi kaikille niihin osallistuneille.
Kiihkeimpien keskustelijoiden olisi hyvä joskus tarkastella mielenilmauksiaan ikään kuin ulkopuolisen silmin. Se saattaa hillitä epäonnistuneimpia sanavalintoja ja ajatuksenkulkuja.
Kotimaa24:ssä on viimeisen 30 päivän aikana ollut (Google Analytics) noin 115 000 eri kävijää. Epäsiallisen kommentoinnin näkee moni silmäpari.
Asiallisuutta!
Malttia!
Ja toisten keskustelijoiden kunnioittamista – oli heidän mielipiteistään mitä mieltä tahansa.