Seison lämpimän suihkun alla ja annan veden hyväillä hiuksiani ja vartaloani – enkä voi olla ajattelematta niitä tuhansia ja taas tuhansia, jotka juuri nyt, samaan aikaan, taistelevat tulvavesiä vastaan Etelä-Nepalin tasankoalueella.
Lasillinen raikasta vettä jääkaapista… Muistan, miten omille lapsillemme ’jääkaappivesi’ oli suurta herkkua silloin, kun he olivat pieniä ja asuimme Nepalin maaseudulla tiettömän taipaleen takana ilman ympärivuorokautista sähköä ja siksi myös ilman jääkaappia. Kun matkasimme kaupunkiin – muutaman kerran vuodessa – ajatus ’jääkaappivedestä’ raikasti hikistä ja pölyistä loppumatkaa jo, kun määränpäähän oli vielä tuntien matka.
On traagista, että siellä, missä tulvavedet nyt peittävät ihmisten kodit ja pellot, lähes huutavin pula on vedestä. Puhtaasta juomavedestä. Ei yhtään haittaisi, vaikka olisi haaleaakin, kunhan olisi puhdasta.
”Kiitos Jumalalle joka antoi armonsa ja rakkautensa sataa Itä-Nepalin viljelijöille!” kirjoitti Nepalin evankelisluterilaisen kirkon johtaja Joseph Soren 5.8. Morangista. Muutamaa päivää aikaisemmin oli lopulta saatu riittävästi sadetta, jotta riisi päästiin istuttamaan, myös hänen omilla pelloillaan. Kirkon pääpaimenen ansiot eivät yksin riitä perheen elättämiseen. Kuva: Joseph Soren
Kymmenen päivää myöhemmin 80 % alueesta oli upoksissa.
Kuva: Samari Uttan Sewa (Lähetysseuran kumppanijärjestö)
Vesi. Niin suloinen, niin raikas ja virkistävä. Ja niin kauhistuttava.
Perjantaina 11.8. monsuuniajan rankkasateet yltyivät Etelä-Nepalin tasankoalueella pahimmiksi 15 vuoteen. Muutamassa päivässä vesimassat peittivät 60-80 % alueen kylistä ja kaupungeista. Tuhansia koteja on tuhoutunut kokonaan, ainakin 6 miljoonaa ihmistä kärsii tulvista ja rankkasateiden aiheuttamista maanvyörymistä tavalla tai toisella. Tulva-alueiden yhteenlaskettu väkiluku on kaikkiaan 11,5 miljoonaa. Kuolonuhreja on toista sataa, kymmeniä on yhä kateissa.
Olemme lukeneet paikallisista uutisista lohduttomia tarinoita perheistä, joissa vain yksi tai kaksi on jäänyt suremaan vesimassojen hukuttamia rakkaitaan. Tai lapsista, jotka yhä odottavat äitiä ja isää palaaviksi, turhaan. Ovat vielä liian pieniä ymmärtääkseen. On ollut myös ihmeellisiä selviytymistarinoita. Kuten: Äiti, parin kuukauden ikäinen poika sylissään, onnistui kiipeämään puuhun ja kymmenkunta muuta kyläläistä seurasi perässä. Puussa vietetyn yön jälkeen heidät pelastettiin seuraavana päivänä. Useita kyläläisiä hukkui. Tai nuori nainen, joka vesimassojen keskellä tarrautui ajopuuhun ja riippui siinä kiinni tuntikausia, kunnes joku sai kiinni puusta. Polttopuuksi aiottu saalis olikin enemmän kuin pelkkä hirsi. Nuori nainen toimitettiin lähimpään sairaalaan. Hän selvisi.
Tuhansia tarinoita. Pysäyttäviä kuvia jatkuvana virtana. Surua ja kyyneleitä – suolaista vettä. Helpotusta niillä, jotka täpärästi pelastuivat. Mutta myös valtavasti haasteita edessäpäin. Sadot on menetetty. Monilla alueilla riisi oli vasta juuri viikkoa, paria aiemmin saatu istutettua monsuunisateiden oltua myöhässä. Silloin iloittiin ja oltiin kiitollisia. Nyt ilo loppui lyhyeen. Sadoittain kotieläimiä on kuollut, kalalammikot huuhtoutuneet tulvavesien mukana, ruokavarastot tuhoutuneet… Tämä kaikki enimmäkseen kylissä, jotka olivat köyhiä jo ennen tätä viimeisintä tuhoakin.
Kaikkien inhimillisten tragedioiden uutisvirrassa oudosti riipaisee kuva kahdesta kananpojasta kylki kyljessä varvastossu-lautalla ajelehtimassa ruskeassa vedessä. Niin pieninä ja turvattomina. Tarina ei kerro, miten tipujen kävi. Mutta toinen tarina kertoo, että yksi Chitwanin kansallispuiston sarvikuonoista hukkui tulvavirtaan. Viisi muuta virran viemää suunnitellaan palautettavaksi kotiseuduilleen, kunhan siellä vähän kuivuu. Kaksi oli ajelehtinut Intian puolelle asti. Intian viranomaisilta on jo kysytty lupa eläinten palauttamiseksi Nepaliin. Mietin sarvikuonoja, joita katselimme norsun selästä puolisen vuotta sitten – ja veden voimaa, kun se nappaa mukaansa parituhatkiloisen otuksen kevyesti kuin lastun laineille. Mietin tarinaa Nooan arkista. Siellä olisi voinut olla turvapaikka kahdelle tipulle ja kahdelle sarvikuonolle. Ei kai kaikille kuudelle sielläkään.
Kyllä Kathmandussakin sinä perjantaina ja lauantaina satoi. Itsekin kahlasimme esikaupunkialueella teitä, joissa vettä oli useita senttimetrejä ja jalka upposi välillä liejuun. Silti on melkein vaikea uskoa, miten lähellä olemme seutuja, joissa hätä on nyt todellinen ja käsittämättömän suuri.
Aamulla herään hiljaiseen sateen ropinaan. ”Jumala, älä anna etelä-Nepalissa sataa!” Rukous nousee ihan itsestään. Se huutaa sisälläni sadepisaroiden säestämänä. Aamupäivän aikana sade lakkaa. Koko päivänä en saa tietää, vieläkö etelässä sataa. Ainakaan uutisia uusista tuhoista ei tule enää edellisten päivien tahtiin.
Tänäkin iltana menen suihkuun ja juon puhdasta vettä. Ja ajattelen niitä, joiden elämän vesi on juuri muuttanut pysyvästi ja peruuttamattomasti. Ja niitäkin, jotka nousevat taas; rakentavat uudelleen savimajansa, siivoavat ja kyntävät peltonsa, hankkivat uusia kanoja ja vuohia ja härkiä ja puhveleita, syövät vielä joskus itsensä kylläisiksi – ja saavat juodakseen puhdasta vettä.
Siihen menee vielä aikaa ja sen saavuttaakseen he tarvitsevat apua ja tukea nyt. Myös meiltä.
Jumala, anna meille viisautta ohjata oma apumme oikein, se vähä, minkä pystymme antamaan! Ja, Jumala, anna heille sateenkaari tuhoutuneiden peltojen ylle – anna lupaus. Anna toivo, joka auttaa jaksamaan, kurottamaan kohti tulevaa.
Elina Lind, Nepal
Uusi eriseura on näin nähnyt päivänvalon jota se ei kestä.
Nyt on jo korkea aika hoitokokousten järjestämiseksi.
Kuolleita kaloja tulee poistaa verkosta jottei ne mädättäisi terveitä.
En tykkää enkä allekirjoita. Koko avioliittoasia on byrokraattinen ja traditionaalinen juttu jo heteroidenkin kohdalla. Siis en pidä sitä välttämättömänä alun alkaenkaan. Olen usein yrittänyt virittää aiheesta keskustelua noin niin kuin kristilliseltä pohjalta, mutta aika tuloksettomaksi on keskustelu jäänyt. Täytyy taas jossakin vaiheessa kun on aikaa, viritellä uusi keskustelu aiheesta.
Yksi kysymys kristilliseltä pohjalta, jota itse kukin voisi miettiä tykönänsä.
– Mihin raamatunkohtaan perustuu papin aamenella tai maistraatin pakeilla käyminen, ennen kuin avioliitto on voimassa?
Olisiko liikaa pyydetty että toimitus käsittelisi lestadiolaisuutta tasapuolisesti. Vaikutelmani on että K24 on ottanut erittäin yksipuolisesti esille kirkkomme suurimman herätysliikkeen aseman rakkaan kirkkomme kokonaiskentässä. Koen että valtaosa jutuista on ollut liikkeen kritikointia.
Sen sijaan mielestäni jutuissa on lähestulkoon kokonaan sivuutettu se elämänvoima, mikä kannustaa liikettä olemaan ylivoimaisesti kirkkomme suurin elämänliike. Näin ollen siitä riippuen miten kiinteästi ihmiset ovat mukana voidaan arvioida liikkeen elinvoiman koskettavan noin 100.000 – 500.000 kansankirkkomme jäsentä.
Toinen pyyntö olisi että toimitus esittelisi tasapuolisesti uutisointia siitä, kuka mitäkin on sanonut lakiesityksestä sukupuolineutraaliksi avioliittolaiksi. Mielestäni juttuja on tehty erittäin yksipuolisesti vain yhtä mielipidettä puolustaen.
Kirkkomme virallinen kannanotto on kylläkin uutisoitu, mutta sen jälkeen suurin osa otsikoista on liikkunut vain yhdeltä laidalta tämän esityksen vierestä. Harvemmin on pitäydytty virallisen esityksen perusteelliseen ja tasapuoliseen asioiden linjaukseen.
Jotta saisimme korjausta asiaan niin kerrottakoon mitä kirkkomme suurin kansanliike ajattelee sukupuolineutraalista lakiesityksestä.
http://paivamies.fi/usko-ja-elama/artikkelit/675/
Luopumus putkahtaa milloin mistäkin, jopa herätysliikkeistä, esiin. Näin näemme, ettei kovakaan inhimillinen kaitsenta eikä myöskään nuorten liehakoiminen ohjaa nuoria Jeesuksen tuntemiseen, vaan maailmanhenki kasvaa uhmasta. Koko sielunvihollisen, Lusiferin synty, on uhmaavan ylpeyden synnistä. (Jes.14:12-15; Hes.28:14:17).
Vain Jumalan Sana, saarnattuna Pyhässä Hengessä, kirkastaa nuorillekin, Jeesuksen armossa ja totuudessa. Hänessä on aito elämä ja Hän antaa tulevaisuuden ja toivon kaikille luokseen tuleville.
Tämän Facebook-ryhmän nimi on kyllä harhaanjohtava jos vain n. 25% tykkääjistä on lestadiolaisista. Parempi nimi olisi ”Lestadiolaiset ja kaikki muutkin…” tai jotain vastaavaa.
On otettava huomioon, että lähes kaikki nuoret/nuoret aikuiset riippumatta taustastaan ovat ”somekansaa”- surffailevat netissä, käyvät paljon elokuvissa, katsovat TV:tä, videoita jne. Monet ovat lisäksi pitkälle koulutettuja, ja heillä on kansainvälisiä suhteita. Raamatullinen tieto hukkuu heillä (myös lapsesta saakka seuroissa käyneillä) viestinnän viidakkoon.
Lähes joka puolelta tuputetaan tänään yksipuolista, muodissa olevaa viestintää homoseksuaalisuudesta.
Kristityt nuoretkaan (eivät tosin monet vanhemmatkaan) tiedä niistä homoseksuaaleista, jotka ovat lähteneet toisenlaiselle tielle. Monetkaan eivät ole esim. lukeneet entisten homoseksuaalien omaelämäkerrallisia kirjoja. Jumalan avulla ovat löytäneet ”rakkauden uuden suunnan” esim. Mario Bergner ja Andrew Comiskey. Näitä hengellisen parannuksen tehneitä ja eheytymisen tielle lähteneitä ihmisiä kyllä löytyy, vaikka heidän todistuksensa pyritään nykyisessä julkisessa asenneilmapiirissä kaikin tavoin turhentamaan.
Jumalan sana on luotettava lähtökohta, ja sitä tukevat niiden ihmisten todistukset, jotka ovat kohdanneet elävän Jumalan rakkauden ja avun – ja rinnalla kulkevien lähimmäisten tuen, usein pitkälläkin eheytymisen matkalla.
Jotta Mirja nyt ymmärtäisit miltä tuo sinun välittämäsi sanoma käytännössä tarkoittaa niin kehotan sinua lukemaan tuon alla mainitun sivuston tarinan, jotta voit eheytyä ja vapautua identiteettiäsi määrittävän uskon otteesta ja jatkaa parannuksen tiellä. Ja on totta, että uskosta pois autettuja ja eheytyneitä ihmisiä on huomattavasti enemmän kuin sinun kuvaamiasi eheytettyjä homoja.
Huolehdithan nyt omalta osaltasi ettet tarjoa uskoville vain yksipuolista sanomaa kristinuskosta? Jos kerran sinusta tärkeä tuoda noita eri puolia eteen niin teethän sen nyt sitten itsekin.
http://www.ex-christian.net/
Muusikko Pekka Simojoen osuvin sanoin: Valtakunnassa kaikki hyvin?!
1. Mikä on sen ajan henki,
isännäksi päässyt renki,
jonka suuren pillin mukaan
täällä tanssittava on?
Ajan henki meille määrää,
mikä oikein on ja väärää,
eikä epäillä saa kukaan,
se on vastustamaton.
2. Totuus löytyy vaikka mistä,
uuden ajan temppelistä.
Mitä teetkin, ei se haittaa,
kaikki muutkin tekee niin!
Markkinoiden alttarille,
työn ja rahan jumalille
moni sielunsakin laittaa
sydämensä kahleisiin.
3.”Voima löytyy sisältäsi,
toteuta vain itseäsi”,
ajan henki lupaa sille,
joka etsii Jumalaa.
”Maista rohkeasti tästä
kielletystä hedelmästä”,
rakkautta kaipaaville
ajan henki tarjoaa
4. Kuka rikkoi lahjan parhaan?
Kuka päästi käärmeen tarhaan?
Täällä eivät mies ja nainen
enää löydä toisiaan.
Eikä lapsikaan saa olla
enää hiekkalaatikolla.
Aikuiseksi pienokainen
kasvaa ennen aikojaan.
5. Onko täällä vielä niitä,
joille valheet eivät riitä?
Kuka yötä rohkeasti
soihduillansa valaisee?
Onko vielä pasuunoita,
valtakunnan vartijoita,
jotka aamunkoittoon asti
muurin päällä taistelee?
”Valta kunnassa kaikki hyvin!”
vanha vartija huutaa silmin hämärtyvin
näkemättä, mistä hyökkää vihollinen armoton.
Minne joutuu se valtakunta,
jonka paimenetkin nukkuu syvää unta
näkemättäm, huomaamatta, mikä hetki yöstä on!
Lestadiolaiskontekstissa gospel-rokkari Simojoen kuuntelu on syntiä. Sinä ja Pekka puhutte eri valtakunnista. Että vähän outoa tuo tuollainen. Onkohan Markku nyt sydämen tila ihan oikea vai pitäiskö tulla puhuttelmaan… 😉
Kristityn on syytä vastustaa ns. ”tasa-arvoista” avioliittoesitystä:
1) ”Tasa-arvoinen avioliittoesitys” on samassa määrin tasa-arvokysymys kuin että vaatisimme esim. kaikille suomen kansalaisille papin vihkimystä. – Miksi tasa-arvon puute ei tunnu samaan aikaan missään, kun puhumme vammaisten oikeuksista, tai syntymättömien oikeuksista tai maahanmuuttajien tai perukkalaisten oikeuksista ?
2) Aloitteen vyörytys globaaliksi on länsimaista kulttuuri-imperialismia, ja sen uuden tulemisen tausta on 1920-luvun kulttuurimarxilaisuudessa, jossa tietoiseksi tavoitteeksi otettiin yhteiskuntajärjestysten romauttaminen ja maailmanvallankumouksen edistäminen mm. sukupuoliroolien ja perhe-arvojen kiistämisellä. Aasiassa ja afrikassa kristillisten kirkkojen lisäksi kaikki muutkin suuret uskonnot vastustavat ”sukupuolineutraalia” avioliittoa.
3) Näkemys on vastoin biologiaamme, sillä eliö nimeltä ihminen kuuluu biologisesti selkärankaisten pääjaksoon, kädellisten lahkoon, nisäkkäiden luokkaan ja isojen ihmisapinoiden heimoon ja amatöörinkin arvioimana ainakin 100 miljoonaa vuotta lisääntymisemme ja ituradan jatkuminen on perustunut kehityslinjassamme uros-naaras yhtymiselle. On humanistista hölynpölyä väittää, ettei sukupuolilla ja sukupuolirooleilla ole biologista taustaa! – Nurkan takana odottaakin ns. sukupuolineutraali kasvatus.
4) Ongelma on pitkälti itse luotu: Ennen globaalia viihdeteollisuuden maailmanvalloitusta pidettiin kohtuullisen luonnollisena, että meitä on naisellisempia miehiä ja miehekkäämpiä naisia. Globaali viihdeteollisuus loi sittemmin hyvin kapean; ultrafeminiiniset ja -maskuliiniset sukupuoliroolimallit, joiden suhteen ihmiset ja varsinkin nuoret kokivat riittämättömyyttä. Tämä on yksi tausta sukupuoli-identiteetin kriisille. – Tähän liittyvä tutkimuksissakin havaittu taustatekijä lienee ympäristömyrkkyjen vaikutus hormonitoimintaan!
5. Kristitylle tärkein argumentti on, että homoliitot ovat niin selkeästi raamatun ilmoituksen vastaisia kuin olla voi (esim. Room. 1:22-28). Taustasta mainittakoon, että muutamia vuosia roomalaiskirjeen kirjoittamisen jälkeen, Rooman valtakunnan hallitsija keisari Nero avioitui Sporos-nimisen eunikin kanssa ja ehtipä vielä vihityttää itsensä hevosensakin kanssa…
Kristillinen etiikka – myös seksuaalietiikka – perustuu pohjimmiltaan Jumalan ilmoitukseen, Jeesukseen Kristukseen ja siihen traditioon, jonka pohja on; miten Pyhä Henki tulkitsi aiempaa VT:n ilmoitusta apostoleille ja alkuseurakunnalle. – Siitä, että meillä on tietty taipumus ja ominaisuus, ei vielä seuraa, että meillä on oikeus tai peräti kuin velvollisuus sitä harjoittaa.
Kristus sanoo myös:
”opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20)
”minä tahdon sinun varjella kiusauksen hetkestä, joka koko maan piirin päälle tuleva on, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat.” (Ilm. 3:10)
Ny on syytä kaikkien kristittyjen antaa palautetta ja ottaa yhteyttä kansanedustajiinsa ja rukoilla ennenmuuta Jumalaa, jotta kansaamme edelleen turmeleva laki kaatuisi!
Korteniemelle hiukankaan eri tavoin ajattelevat vanhoillislestadiolaiset ovat ”vulgaarilestadiolaisia”, joita mitä ilmeisimmin elähdyttää ”kulttuurimarxistinen” ympäristömyrkyistäkin vaikutteita saanut (väärä) henki. Ei ole kauas kuljettu 1970-luvun henkiopeista. Yllä ehdotetaankin jo pystyyn pistettäväksi pientä neuvonpitoa. Veljet ovat valmiina!
Hyvin sanoitit Markku. Minä en oikein usko, että sivusto on lestadiolaisten perustama. Tuskin lestadiolaiset perustavat sivustoa sellaisen asian ajamiseen, joka liikkeen uskonkäsityksen mukaan on syntiä. Mutta peli on kovaa ja kaikilta vaaditaan tervettä itsekritiikkiä, ettei erehdy uskomaan todeksi kaikkea, mitä julkisuudessa kirjoitetaan.
Kun annetaan haastatteluja nimettömänä ja niitä nimettöminä myös otetaan vastaan, on kyse siitä, että tuolla fb-ryhmällä ei ole ns puhtaat jauhot pussissa. Jos sitä edes on olemasskaan, kun se saattaa olla jopa homoliittoja ajavan Kotimaan toimituksen perustama.
Homoliittoja kannattava lestadiolainen on samanlainen mahdottomuus kuin metsästystä vastustava hirviporukan johtaja.Entinen lestadiolainen ei ole sama kuin tänään uskova ja uskoaan tunnustava lestadiolainen.
Kumma kun oikeistokin on niellyt ja omaksunut tämän ateistisen marxilaisuuden henkiseltä pohjalta nousseen tavoitteen!
Vl-liike on niin monenkirjava ajatuksiltaan ja tavoiltaan, että hyvinkin sinne voi mahtua jos minkälaista hiihtäjätä. Joka kulkee liikkeen tilaisuuksissa ja mieltää itsensä täysillä vanhoillislestadiolaiseksi, niin eikö hän silloin ole vanhoillislestadiolainen?
Minuakin on houkutellut liikkeeseen takaisin hyvin kirjava joukko vl-ihmisiä, he eivät todellakaan edusta kaikki samaa ajatusmaailmaa ja tapakenttää. Selkeimmät ääripäät ovat nk. tiukkikset ja liberaalit ja molemmat pitävät toisiansa harhaoppisina ja kuitenkin ajattelevat Jumalan valtakunnan olevan liikkeessä.
Mobergin arroganssi besserwisserismi ja tekopyhyys ällöttää.