Kotimaa 24 uutisoi alkuviikosta Vuosaaren seurakuntaneuvoston tekemästä esityksestä, että syksyn 2014 seurakuntavaaleissa otettaisiin käyttöön mahdollisuus äänestää perinteisen vaaliuurnalla käymisen sijaan myös Internetin tai postin välityksellä.
Kirkollisten vaalien matala äänestysaktiivisuus on ollut kirkossamme keskustelun aiheena vuodesta 1970 alkaen, jolloin seurakuntavaaleissa siirryttiin nykyisin käytössä olevan suhteelliseen vaalitapaan. Äänestysaktiivisuutta on pyritty nostamaan eri tavoin, muun muassa laajoilla mainoskampanjoilla. Viime kerralla äänestysikärajaa laskettiin kuuteentoista vuoteen.
Kirkkohallituksen varautuneen torjuva reaktio aloitteeseen, jota olin yhtenä Vuosaaren seurakuntaneuvoston jäsenenä kannattamassa, ei tullut minulle yllätyksenä, mutta toivon silti, että aloite saa aikanaan ennakkoluuttoman vastaanoton ensin Helsingin hiippakuntavaltuustossa, josta se toivottavasti etenee kirkolliskokoukseen.
Kirkkoneuvos Pirjo Pihlajan Kotimaa 24 sivustolle antaman lausunnon mukaan kirkon tulisi odottaa, että sähköinen äänestys otetaan ensin käyttöön yleisissä vaaleissa ja seurata vasta sitten perässä. Näkemykseni mukaan olisi pikemminkin myönteinen signaali, jos kirkko olisi sähköisessä äänestyksessä, joka varmaan tulee jollain aikavälillä käyttöön laajemmin, edelläkävijä. Viime vuonna järjestetyistä Hok-Elannon vaaleista, joissa Internet ja kotona tehtävän postiäänestyksen mahdollisuudet seurasivat toisiaan, saisi tähän toimivan esimerkin.
Kirkon johdon taholta aika ajoin korostetaan, ettei Suomen luterilainen kirkko ole valtionkirkko ja tätä taustaa vasten ei käsittääkseni ole erityistä velvollisuutta odottaa yleisten vaalien äänestystavan muutosta ennen kuin kirkossa voidaan näin tehdä. Vaalisalaisuuden toteutumisesta jokainen voi itse tietokonetta käyttäessään tai postikuorta sulkiessaan hyvinkin huolehtia.
Se, että vain murto-osa äänioikeutetuista äänestää on mielestäni muotoseikkoja, jotka nekin voidaan hyvin turvata, kirkollisten vaalien uskottavuuden kannalta suurin ongelma. Äänestämisen tekeminen helpoksi on lisäksi todennäköisesti tehokkaampi tapa nostaa äänestysaktiivisuutta, kun hintavat mainoskampanjat, joita vaalien alla on viime kertoina nähty.
”Äänestämisen tekeminen helpoksi on lisäksi todennäköisesti tehokkaampi tapa nostaa äänestysaktiivisuutta, kun hintavat mainoskampanjat, joita vaalien alla on viime kertoina nähty.”
Äänestämisen tekeminen helpoksi tarkoittaa konservatiivisen liikehdinnän musertamista. Tällä hetkellä äänestäjät ovat ihmisiä, joilla on kiinteä side kirkkoon. Kun äänestää voi netissä, aktivoituvat laumat, jotka vastustavat esimerkiksi homojen syrjintää. Mitä liberaalimpi ja humanistisempi ehdokas, sitä paremmin hän nettiäänestyksessä menestyy.
Perinteisesti kirkollisissa vaaleissa äänestäminen tapahtui kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen. Seurakunta kun on jumalanpalvelusyhteisö. Kukin voi miettiä tykönään, millaista seurakuntakäsitystä ilmaisee se, että äänestäminen tapahtuu kotisohvalta. Toki jo nyt on heikennetty äänestystavan sidosta jumalanpalvelukseen laajentamalla äänestysaikoja ja avaamalla -paikkoja kauppakeskuksiin yms. Siitä näkökulmasta ehdotus varmaan näyttää johdonmukaiselta kehitykseltä.
En nyt kyllä ollenkaan ymmärrä Ilmari Karimiehen kommenttia. Mikä estää aloittamasta vaalia messulla olkoon vaali miten tahansa käytännössä toimitettu? Kukin voi miettiä minkälaista seurakuntakäsitystä heijastaa se, että vain niillä jotka pääsevät ja mahtuvat kirkkoon jonakin tiettynä pyhänä on äänivaltaa seurakunnan asioissa. Hiljaa siis kaikki kulkuvaivaiset, vuorotyöläiset, sairaat, pienten lasten vanhemmat, pitkissä matkoissa elävät, lepoa tarvitsevat jne. Niinkö?
Kotisohvalta äänestämisen ottaminen esimerkiksi on outo metafora. Onko koti seurakunnan kannalta jotenkin ei-arvostettava elämänympäristö?
Seurakunta on jumalanpalvelusyhteisö, mutta en osaa siitä vietää johtopäätöstä, että kaikki seurakunnan toiminnot tapahtuisivat ja yhteisöllisyys toteutuisi vain tiettyyn paikkaan ja tilanteeseen sidottuna.
Sehän edellyttäisi mm sitä, että kirkollisveron kantokin tapahtuisi siinä yhteydessä.
Seurakuntayhteydessä elävät kaikki jäsenet. Sitä yhteyttä rakennetaan ja ylläpidetään monin tavion, kiinteämmin ja väljemmin. Jäsenillä on oltava muitakin oikeuksia kuin verojen maksaminen.
Toivon, että jäsendemokratiaa kehitetään eri tavoin, mm nettiäänestämisellä.
Kirkollisia vaaleja koskevassa uudessa esityksessä ei pidetä ongelmallisena sitä, että vaali ei enää vastaisuudessa ala jumalanpalveluksen jälkeen.
Kysymys koskee ekklesiologiaa. Mikä on kirkko, ja millaiseen osallisuuteen kirkosta kirkossa vaikuttaminen teologisesti perustuu. Vai liekö niin, että näillä kysymyksillä ei ole merkitystä?
Monissa yhdistyksissä äänestää voi vain se, joka saapuu paikalle kokoukseen. Jos sunnuntain viettäminen kotisohvalla on ihanne, voidaan tietysti kysyä myös, miksi kirkon kuuluisi vastustaa esimerkiksi sunnutaiaukioloja.
On tietenkin ihan totta, että on käytännöllisiä perusteita kysellä mielekkäitä äänestyskäytäntöjä, mutta edelleenkin on myös muita kuin käytännöllisiä perusteita, nimittäin noita ekklesiologisia.
Mitä jos vaan kirjaatte lakiin, että äänestäjän on rukoiltava ennen äänestämistä?