Sanovat Newtonin olleen kristitty ja että hänen työnsä nousi kristillisestä maailmankuvasta. Millainen kristitty Newton oli?
Kristityksi kelvannee se, joka allekirjoittaa (apostolisen) uskontunnustuksen ja on kastettu. Kaikki suuret kristilliset kirkot ja ryhmittymät lähtevät tästä.
Newton ei tunnustanut kolminaisuutta ja harrasti lopun aikojen laskentaa. Nykypäivän kristinuskon eri muunnelmista hän olisi kai tässä kohtaa lähimpänä Jehovan todistajia, joita puolestaan kammoaa koko muu kristillinen nykymaailma.
Lisäksi Newton harrasti muun muassa alkemiaa ja etsi intohimoisesti Raamattuun kätkettyjä viestejä. Nämä voi vielä yrittää kuitata heitoilla ”aikansa lapsi” ja ”toinen jalka vielä keskiajalla” tai muuta vastaavaa, mutta kolminaisuuden kieltäminen on jo todellinen ongelma kristityn määritelmää pohdittaessa, sillä kolminaisuus ja kristologia kun ovat oleellisesti toisissaan kiinni ja sitä myöten myös autuuden asia. Ja vielä kun kyse on Newtonin kohdalla sentään ajattelun ja pohdinnan kautta vakaumukselliseen heresiaan päätymisestä. Kadotukseen vievää, todetaan jo vanhoissa kirkolliskokouksissa. Vakaumuksellinen teisti Newton oli, mutta se ei kirkon tunnustusten näkökulmasta tee ihmistä vielä kristityksi. Hänen teisminsä innoitti häntä ajattelijana, mutta gravitaatioteoria avautuu katsomusvapaasti matemaattisin perustein eikä edellytä uskonnollista uskoa, näin olen asian käsittänyt.
Newtonin persoonaa on kiinnostava pohtia myös nykypäivän psykologian valossa. Newtonin oma mielen rakenne näyttäytyisi sijoittuvan nykydiagnostiikan valossa kai jonnekin autismin kirjon piiriin. Tästä juontuu mieleen kysymys: missä määrin ihmismielen poikkeava tai epätyypillinen rakenne tuottaa vahvaa maailmankuvallista ainesta? Gravitaatioteorioiden kahdesta tunnetuimmasta jättiläisestä (Newton ja Einstein) on molemmista tunnistettu jälkeenpäin autismin kirjon piirteitä. Oikeaa diagnoosia ei tietysti ole mahdollista tehdä eikä parane mennä tekemään heistä postuumisti. Sellainen ei olisi reilua peliä, ei. Mutta on niin, että erilaisuus tuottaa uutta ja luovaa, myös arvioivan ajattelun (lue: tieteen) ja mielikuvituksen alueilla. Einstein oli myös mielikuvituksen jättiläinen, ehta nero. On hienoa kuulua autismin kirjoon.
Newtonin -> uskonnollisuudesta
Rauli Toivonen :”(Voi olla, että Antero tietää paremmin ajatukseni asiasta, joten tilanne taitaa olla jo minulle murheelliset 7-0)”
Antero ei olisi ensimmäinen, joka katsoisi oikeudekseen teidän kuulustelunne. Teitähän suljettiin keskitysleireihinkin ”vääräoppisuutenne” vuoksi kuten suljettiin myös romaneja, vapaamuurareita, juutalaisia jne. ja lopulta myös Dietrich Bonhoeffer, jonka virren nro 600 Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan lauloimme myös edemenneen isäni siunaustilausuudessa.
https://www.youtube.com/watch?v=lzhzDS4FO1Y
”Antero ei olisi ensimmäinen, joka katsoisi oikeudekseen teidän kuulustelunne.”
Hyvin täsmää arkitodellisuuden kanssa. Ja sitä vartenhan minä täällä kirjoittelen, että olen sekä kuulusteltavana että joskus myös toisille kysymyksiä esittämässä. Yleensä keskustelu on asiallista puolin ja toisin. Vaikka toisinaan ihan tiukkaakin.
Siinä en kuitenkaan näe mitään hyvää, että Antero, joka mitä ilmieisimmin on entinen ja katkeroitunut Jehovan todistaja, panee ajatuksia minun suuhuni. Maistuvat pahalta, enkä niitä todellakaan tunnista omikseni.
Esimerkiksi Eliaksen fiktiivinen mutta asiallinen kysymys Jehovan todistajien maailmanlaajuisuudesta sai vastauksen ”Jos ajatellaan Jehovan todistajien seurakuntien ja yhteisön toimintaa, ja yletetään se koko yhteiskuntaan, lopputulos muistuttaisi hyvin pitkälti Pohjois-Koreaa.”
Ei muistuttaisi tippaakaan, on oma näkemykseni Jehovan todistajana.
Anteron jatkuva linkitys entisten todistajien sivustoihin on tietysti hänen ajamalleen agendalle ominaista. Voihan sitä hyvää uutista opettaa toisten epäkohtia ronkkimalla, eipä silti, mutta itse en halua sellaista toimintamallia näissä keskusteluissa.
Taitaa olla niin, ettei Antero enempää kuin hänen aiemmat nimimerkkikollegansa ole kirjoittaneet riviäkään mihinkään muuhun kuin Jehovan todistajia käsittelevälle palstalle. Valikoivaa tarkoituksenmukaisuutta, sanoisin.
Sinä kerrot avoimesti vapaamuuraritaustaisesta miehestäsi. Minä kerron aivan samanlaisella läpinäkyvyydellä olevani Jehovan todistaja. Kimmo on tunnistettava ateisti ja Juhaninkin on taustoittanut mukavasti itseään. Miksi Antero niin kovin ujostelee kertoa olevansa entinen Jehovan todistaja? Tai sitä, että minä olen epäilyissäni väärässä. Miksi tällainen salailu ja peittely avoimessa keskustelussa, joka muilta osin on ihan kelvollista.
Vaikka olisin häviöllä joidenkin silmissä sitten 100-0.
Rauli: ”Esimerkiksi Eliaksen fiktiivinen mutta asiallinen kysymys Jehovan todistajien maailmanlaajuisuudesta sai vastauksen “Jos ajatellaan Jehovan todistajien seurakuntien ja yhteisön toimintaa, ja yletetään se koko yhteiskuntaan, lopputulos muistuttaisi hyvin pitkälti Pohjois-Koreaa.” Ei muistuttaisi tippaakaan, on oma näkemykseni Jehovan todistajana.”
Avataanpa nyt sitten esittämiäni samankaltaisuuksia.
1. Väitteeni: ”Jehovan todistajat eivät saa tutustua Jehovan todistajien hallinnolle epäedulliseen informaatioon”
Kysymykseni: Miten uskonnollinen järjestönne suhtautuu siihen, että Jehovan todistajat tutustuisivat uskonnolliselle järjestölle epäedulliseen informaatioon?
2. Väitteeni: ”Yhteisön jäsenet valvovat toistensa tekemisiä”
Kysymykseni: Jos Jehovan todistaja havaitsee veljensä tai sisarensa väärinkäytöksen, onko uskonnollisella järjestöllänne ohjeistus, jonka mukaan Jehovan todistajan olisi hyvä kertoa väärinkäytöksestä seurakunnan vanhimmille? (Etenkin jos on jo yrittänyt itse huomauttaa asiasta väärintekijää.)
3. Väitteeni: ”Väärintekijät karkotetaan yhteisöstä”
Kysymykseni: Miten nk. väärintekijöihin, esimerkiksi niihin jotka esittävät kritiikkiä uskonnollista järjestöänne kohtaan, suhtaudutaan uskonnollisessa yhteisössänne?
4. Väitteeni: ”Hallintoakin saa arvostella samalla vapaudella. Eli ei saa”
Kysymykseni: Onko Jehovan todistajilla oikeus kyseenalaistaa uskonnollisen järjestönsä linjauksia tai oppeja, ylipäätään mitään uskonnolliseen järjestöönsä liittyvää?
Rauli: ”Sinä kerrot avoimesti vapaamuuraritaustaisesta miehestäsi. Minä kerron aivan samanlaisella läpinäkyvyydellä olevani Jehovan todistaja. Kimmo on tunnistettava ateisti ja Juhaninkin on taustoittanut mukavasti itseään. Miksi Antero niin kovin ujostelee kertoa olevansa entinen Jehovan todistaja?”
Koska asiakeskustelussa ei keskustella henkilöistä, vaan asiasta, eikä henkilön taustat (tai arvailut niistä) ole keskustelun sisällön kannalta oleellista. Maailmankatsomuksellisesti olen uskonnoton, jos se tyydyttäisi tiedonnälkääsi tässä vaiheessa. 🙂
Rauli: ”Antero, joka mitä ilmieisimmin on entinen ja katkeroitunut Jehovan todistaja”
Miksiköhän on olemassa entisiä, katkeroituneita jehovan todistajia? Ja miksiköhän on olemassa entisiä katkeroituneita pohjoiskorealaisia? Ja miksiköhän on olemassa entisiä katkeroituneita itä-saksalaisia?
Mikä niissä kiikastaa – on kiikastanut – niin, että on syntynyt niitä entisiä katkeroituneita jäseniä?
Mahtaisiko yhteisiä tekijöitä noille yhteisöille/yhteiskunnille olla hierarkian huipulla olevien henkilöiden härski puuttuminen yhteisön jäsenten yksityisyyteen, kanssaihmisten elämän täysin kohtuuttomiin mittoihin menevä jatkuva kontrollointi, oman ajattelun ja omien mielipiteiden esittämisen ja jopa niiden olemassaolon kieltäminen. Henkinen ja hengellinen väkivalta sekä mielivaltaisten sanktioiden ja läheisistä ihmisistä eroon joutumisen uhka.
Kimmolle.
Kysyt, että ”Miksiköhän on olemassa entisiä, katkeroituneita jehovan todistajia?” Kysymykseesi entisistä itäsaksalaisista ja pohjoiskorealaisista en tässä yhteydessä halua puuttua.
Esität vastauksena pohdiskelun, jossa on kyllä looginen ajatuskulku: Mahtaisiko yhteisiä tekijöitä noille yhteisöille/yhteiskunnille olla hierarkian huipulla olevien henkilöiden härski puuttuminen yhteisön jäsenten yksityisyyteen?”
Heitän pienen vastakysymyksen. Kun pari tuhatta vuotta sitten eräs katkeroitunut mies kavalsi opettajansa kasasta hopearahoja ja sen jälkeen meni hirteen, päteekö mielestäsi tuo sama ”härskiys”? Onko mielestäsi vika Jeesuksen opetuksissa ja puuttumisissa vai siinä, että Juudas Iskariot teki ihan oman vapaan ratkaisun? Mitä arvelet siitä, että Raamatussa niin kovasti varoitetaan niistä, ”jotka lähtivät”?
Entä sitten me, jotka jämäkästi pysymme kristilliessä saurakunnassa? Uskotko, jos sanon, ettei minulle ole yli kolmeenkymmeneen vuoteen tullut vastaan mitään sellaista härskiyttä, josta puhut? Olenko tavallista kovapintaisempi vai enkö yksinkertaisesti tajua, että minua sorretaan olan takaa?
Pieni analyysi sinulta Kimmo ja kuuntelen sen tarkasti. Ja jos Antero maltat mielesi, kysymys on nyt ihan vain Kimmolle.
Rauli, vastaat kysymykseen jehovantodistajille niin tyypillisellä vastakysymyksellä, joka ei liity aiheeseen millään tavalla ja yrität näin siirtää koko JT:lle kiusallisen asian sivuun. Et sinä sillä ketään hämää.
Siis miksi on entisiä katkeroituneita jehovantodistajia? Eihän selllaisia pitäisi olla olemassa ainuttakaan jos on kerran päässyt sisään niin ihanaan yhteisöön, ihannekuplaan jossa kaikilla on ruokaa, huolenpitoa, lämpöa ja keskinäistä rakkautta yllin kyllin. Kuka sellaisesta ihanneyhteisöstä haluaisi erota entiseksi jehovantodistajaksi? Ja miten sellaisessa maailman parhaassa ja ihanimmassa yhteisössä elävä ihminen voisi katkeroitua?
Ei kommunisminkaan pitänyt tuottaa katkeroituneita entisiä kommunisteja. Vaan kuinkas sitten kävikään.
Mitä Juudas Iskariotiin tulee, olen – aina joskus asian pulpahdettua ajatuksiini – tuntenut suurta sympatiaa häntä kohtaan. Eihän hänellä ollut mitään mahdollisuutta olla kavaltamatta Jeesusta. Se kavaltaminenhan kuului näytelmän käsikirjoitukseen ja jonkunhan sekin rooli oli otettava, jotta Jeesuksen ristinkuolema toteutuisi ja maailma pelastuisi. Jeesus oli kertonut jo etukäteen, että joku opetuslapsista Hänet kavaltaa. Jeesus myös ilmeisen hyvin tiesi, että syntipukiksi oli valittu Jumalan toimesta Juudas.
Minun mielestäni Jeesuksen kohtalo ei ollut yhtään niin säälittävä kuin Juudaksen. Vaikka Jeesus oli syytön, hän oli näytelmän sankari ja hänen kärsimyksensä oli kuitenkin lyhytaikainen Juudaan kärsimykseen ja piinaan verrattuna. Ja Jeesus tiesi pääsevänsä kolmen päivän kuluttua suoraan oikotietä taivaan iloon tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Juudaksen osaksi tuli sen sijaan suuri häpeä ja kuollessaankin hän uskoi joutuvansa takuuvarmasti ikuisiksi ajoiksi kitumaan helvetin tuliseen järveen. Dantekin sijoittaa hänet helvetin alimpaan osaan Jumalaisessa näytelmässään.
Minun mielestäni Juudas joutui kokemaan suurta vääryyttä. Hänelle oli ennalta määrätty Jumalan toimesta kertomuksen pahiksen osa, eikä hänelle annettu mitään mahdollisuutta kieltäytyä siitä. Hän katui nopeasti tekoaan, palautti kavalluksestaan saamansa palkkion, ajautui suureen ahdistukseen ja yritti lopulta sovittaa tekonsa tappamalla itsensä.
Juudaksen traaginen hahmo joutui ainakin minun mielestäni kokemaan kohtuutonta epäoikeudenmukaisuutta. Olen sitä mieltä, että Juudas Iskariot ansaitsee ilman muuta taivasosan, jos sellaisia jossain joskus jaetaan.
Rauli: “Riittävä määrä ruokaa ja muuta huolenpitoa koulutuksen aineellisena antina riittää. Lihava lompakko ja/tai merkittävä vaikutusasema yhteiskunnassa eivät ole johtotähtiämme, vaikka kykyjä semmoiseen olisikin jollakulla meistä.”
Kuten jo muutkin ovat todenneet, työssä on paljon muitakin ulottuvuuksia kuin lihava lompakko tai siihen liittyvä mahdollinen vaikutusasema. Työn mielekkyys on monelle tärkeimpiä määreitä, eikä korkeakouluista suinkaan valmistuta pelkästään aloille joista on luvassa lihavaa lompakkoa tai vaikutusvaltaa. Monet suuntautuvat opintoihin kutsumuksen perusteella, siksi että kokevat alan intohimokseen tai muuten kiinnostavaksi.
Jehovan todistajien uskonnollisella järjestöllä on paha tapa esittää tämäkin asia varsin yksioikoisesti, juuri kuten itsekin esität, päämääränä vain raha tai valta.
Yksi surullisen osuva ja tuore esimerkki esitettiin juuri kesän konventissanne. Muistat varmasti videon, jossa lahjakas nuori viulusti, Sergei, olisi halunnut opiskella musiikkia, mutta joka ohjattiin jättämään sellaiset unelmat taakseen ja keskittymään uskontoon. Video osoittaa täydellisesti millaisessa ympäristössä nuoret todistajat opiskelu- ja urapäätöksiään tekevät. Vaikka nuorella olisi minkälainen intohimo ja unelma tahansa, uskonnollinen järjestönne ohjeisti videossa pyrkimään sammuttamaan tämänkaltaiset unelmat opiskelusta.
Tässä on täysin ulkopuolisen musiikinopettajan mietteet kyseisestä videosta. Opettaja oli työssään tutustunut Jehovan todistajiin ja heidän lapsensa lopetti musiikinopiskelun samalla tavalla kuin videon sergei. Musiikinopettajan mietteiden välissä näytetään myös pätkiä kyseisestä videosta.
https://www.youtube.com/watch?v=HNzgd8Oa2rE
Antero Lehtonen :”…eikä korkeakouluista suinkaan valmistuta pelkästään aloille joista on luvassa lihavaa lompakkoa tai vaikutusvaltaa. ”
Ei todellakaan. Mm. ilmeisesti puoluepoliittisista ”tarkoituksenmukaisuussyistä” kollektiiviesti, julkisesti ja yksilöimättömästi mustamaalatuksi joutunut puolueisiin sitoutumaton vapaamuuraripuolisoni ei ole koskaan tavoitellut ”lihavaa lompakkoa”.
Olen ylpeä siitä, että ilmeisesti ainoana pariskuntana Suomessa olemme 90-luvulla tapelleet puoluepoliittista järjestelmää vastaan 8 vuotta ja lopulta antaneet tälle korporaatiovaltiolle omavelkaisen takauksen, että edes yksi sotaa pakeneva nuori sai jäädä maahan. Hän sanoo meitä nykyisin Isäksi ja Äidiksi.
Vielä tuohon Pohjois-Korea-rinnastukseen, jonka Antero teki vastauksena Eliaksen kysymykseen, miten todistajat arvioisivat teoreettista yhteiskuntaansa nykyään. Anteron päätelmä niin sanotusti ontuu molemmilla jaloillaan.
Kyseistä maatahan pidetään yleisesti suljetuinpana kansallisvaltiona maapallolla ja sen asukkaita säälitään urakalla. Tässä mielessä Anteron rinnastus kyllä toimii: meillä Jehovan todistajilla on myös valtava enemmistö tilaamme surkuttelemassa. Toki Antero edustaa ihan sitä äärimmäistä laitaa.
Raamatun periaatteet ohjaavat ihmisiä hyvään: rehellisyys, ahkeruus ja muu on sen sivuilla todella kannustavaa. Jokainen, joka on Jehovan todistajien seurakunnan jäsenen havaitsee, että Jeesuksen seuraajiensa tuntomerkiksi esittämä ”keskinäinen rakkaus” toimii ja voi hyvin(Joh13:35) Tämä siitäkin huolimatta, että epätäydellisille ihmisille tulee ajoittain keskinäisiä erimielisyyksiä. Raamattu kerto, että sellaiset aina sovittiin, eikä niistä muodostunut Kristuksen seuraajia jakavia tekijöitä.(Ks Mat18:15-17)
Raamattu kannustaa kristillisen seurakunnan jäseniä seuraavasti: ”Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. Saakoot he tehdä työnsä iloiten, ei huokaillen, sillä se olisi teille paha asia.”(Hepr13:17) Kristillisen seurakunnan rauha ja keskinäinen rakkaus ei varmasti etene, jos toiset huopaavat ja toiset soutavat. Kyllä Jeesuksella, Paavalilla ja alkuseurakunnan vanhimmilla(=KR ”johtaja”) oli auktoriteettinsa. Demokratiaa ei tässä suhteessa UT mielestäni tunne.
Totalitäärisissä järjestelmissä vallankäyttö on sitten äärimmäisen autoritääristä. Ymmärtääkseni Pohjois.Koreassa ei paljon kysellä, miksi jokin asia tehdään juuri näin. Meillä jokaisella on oikeus ja mahdollisuus kysellä perusteita jollekin käytänteelle. Minäkin olen kysellyt ja kyselen, kun sellaiseen aihetta syntyy. Kyselitkö Antero sinä asioista ollessasi aikanaan jt?
Pietarin ohje ”olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu”, koskee myös seurakunnassa jo olevien sisarten ja veljien kysymyksiä. Ja niihin on velvollisuus vastata.
Ja sitten, jos usko loppuu, voi jättää Jehovan todistajien seurakunnan ja keksiä jotakin muuta kivaa elämälleen. Tietääkseni Pohjois-Koreasta ei lähdetä yhtään mihinkään. Ero on varsin konkrettinen, vaikka samalla entiset jt-kaverit jäävätkin pois kuvioista. Toisinaan myös sukulaiset.
Keskinäinen valvonta on P-K:ssa kenties tehokkaampaa, mutta lähtee ihan eri perusteista. Jeesus opasti ”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin.” Huomasitko, että kyse on toisen kritityn palauttamisesta kaidalle tielle? Kyllähän me kaikki haksahdamme, miksi olla pahoillaan siitä, että meitä neuvotaan? Sellainen ei tietenkään sovi ylpeälle mielenlaadulle, sellainen henkilä lähtee neuvontatilanteesta ovet paukkuen. Siis kohti sitä kivempaa ja vapaampaa elämää.
Minulla on sellainen kutina, että ne, jotka ylläpitävät sinun usien linkittämiä sivustojasi, eivät jt-seurakunnasta lähtiessään ole paljon kyselleet. Mitäpä sitä kyselemään, jos asian tietää paremmin ihan itse?
Pohjois-Koreassa ymmärtääkseni virheen tekijä lähtee maisemaan, jossa ovet eivät enää pauku suuntaan eikä toiseen. Olisivat kateellisia, jos vapauteen pääsisi vain vanhojen kavereiden menettämisen hinnalla.
Kuten havaitsit, sinun ja minun vastaus Eliaksen kysymykseen on tyystin erilainen. Ja vain toinen edustaa Jehovan todistajan mielipidetä asiasta. Ja sitäkös se Elias loppu viimeksi kysyi?
Rauli: ”Meillä jokaisella on oikeus ja mahdollisuus kysellä perusteita jollekin käytänteelle. Minäkin olen kysellyt ja kyselen, kun sellaiseen aihetta syntyy.”
Keneltä sinä niitä asioita kyselet? Hierarkiassa ylempänä olevilta? Etkö saa ajatella ja ratkaista pulmaasi itse, omalla tavallasi? Kyselevätkö hierarkiassa sinua korkeammalla olevat sinun mielipiteitäsi? Esitätkö koskaan yhteisösi käytänteisiin uusia ideoita ja uudistuksia, kuunnellaanko ideoitasi, jos niitä nyt yleensä saat esittää ja onko mitään esittämiäsi uudistuksia tai ideoita viety koskaan eteenpäin?
Kun kerran sinun mielestäsi on olemassa entisiä katkeroituneita jehovan todistajia, niin miksi heitä on. Eivätkö he ole saaneet ajatella vapaasti, puhua vapaasti, olla mitä mieltä haluavat vapaasti. Toisin sanoen onko yhteisösi evännyt heiltä ajatuksen-, sanan- ja mielipiteenvapauden?
Ovatko he olleet tai kokeneet olevansa jatkuvan kontrollin ja holhouksen alaisia. Kommenteistasi Antero Lehtoselle käy selväksi, että demonisoit entisiä jehovan todistajia, pidät heitä huonompina ihmisiä kuin itseäsi ja muita uskonveljiäsi ja -sisariasi. Väheksyt heidän omakohtaisia kokemuksiaan yhteisön väärinkäytöksistä ja henkisestä ja hengellisestä julmuudesta. Miksi????
Ja että miksikö sinun entisellä jehovantodistajuudellasi ei olisi merkitystä muille keskustelijoille ja sitä seuraaville?
Minä olen Jehovan todistaja, ja myönnän subjektiivisuuteni. Sellaisia me ihmiset vain olemme lähellä sydäntä olevissa asioissa. Jos sinä puolestasi olet entinen todistaja, esittämäsi rooli puolueettomana ja ulkopuolisena tarkkailijana tulisi alas ammutuksi. Taustasi salailu tällaisessa tilanteessa saattaa olla taktisesti viisasta, Kimmo voi pyöräyttää sinulle uusia osumia, mutta mielestäni se ei ole sieltä korrektimmasta päästä.Kyllähän kaikki tietävät, mikä on uskontojen uhrien päällimmäinen ilosanoma.
Tuli vielä yksi ajatus mieleen tuosta auktoriteettiuskosta. Se gravitaatiovoima, josta keskustelumme lähtöhenkilö Newton esimerkiksi tunnetaan, ei ole minun ymmärrykselleni täysin avautunut. Mitä se on, taitaa olla monelle muullekin mysteerio. Kenties vielä jopa kaikille. En minä sitä nyt kuitenkaan kovin kyseenalaista, omenat kun tuossa pihalla Hämeessä tippuvat edelleen maan kamaraa kohti kypyessään.
Jos et kerro kenellekään, niin minulla on myös Raamatun opetusten ja Jehovan todistajien suhteen kysymysmerkkejä. En minä kaikkea ymmärrä. Pitäisikö minun?
Kuitenkin näyttää vankasti siltä, että Jehovan kansan vankkurit vankasti menevät kohti uutta maailmaa, vaikka koirat kuinka kovasti haukkuvat. Ja se suunta ei ole Pohjois-Korean suunta.
Se mitä olen oppinut Raamatusta peittoaa sen vajauksen, jota en vielä ymmärrä. Uskon nimittäin, että en ole mikään raamatullinen nero, joka autonomisesti hallitsee Kirjan salaisuudet. Sellaisiakin ihmisiä kerrotaan ollleen täällä keskuudessamme.
Rauli Toivonen :”Uskon nimittäin, että en ole mikään raamatullinen nero, joka autonomisesti hallitsee Kirjan salaisuudet.”
Niinhän me muutkin toisinajattelijat uskomme. Meidän ”tietomme on vajavaista” toisin kuin niiden ”nerojen”, joiden mielestä Newtoninkin avulla voi listiä maanrakoon kaikki heidän kanssaan erimieltä olevat.
Rauli: ”Kuitenkin näyttää vankasti siltä, että Jehovan kansan vankkurit vankasti menevät kohti uutta maailmaa”
Jaa, että se harmageddon on jälleen kerran tulossa ja lopun ajan merkkejä on taas ilmassa. (Moneskohan kerta tämä jo on?)
Luuletkos Rauli olevasi niiden 144000 voidellun porukassa
Rauli: ”Minä olen Jehovan todistaja, ja myönnän subjektiivisuuteni. Sellaisia me ihmiset vain olemme lähellä sydäntä olevissa asioissa.”
Aivan, ja se onkin meidän ihmisten helmasynti. Ei ole mitään erinomaista tai ylpeilyn aihetta siinä, että naulaa käsityksensä seinään ja pitää ne siinä vaikka käsitystensä perusteluiden talo palaa ympäriltä. Jos emme pysty tarkastelemaan näkemyksiämme ja kyseenalaistamaan niitä, vaan suljemme silmämme järjestelmällisesti kaikelta objektiivisuudelta, suljemme maailmamme vilpittömältä totuuden etsimiseltä. Tämä koskee meitä kaikkia.
Herätkää! 1/2011:
”Entä jos saa selville jotain, mikä näyttää olevan ristiriidassa omien syvään juurtuneiden näkemysten kanssa? Pitäisikö se sivuuttaa? Ei tietenkään. Joskus voi olla erityisen järkevää harkita sellaisia voimakkaita todisteita, jotka näyttävät olevan vastoin sitä, mihin uskoo.”
Rauli: ”Kyllähän kaikki tietävät, mikä on uskontojen uhrien päällimmäinen ilosanoma.”
Miten kuvailisit Jehovan todistajien uskonnollisen järjestön päällimmäistä ilosanomaa entisistä jäsenistään, etenkin niistä jotka haluaisivat käydä järjestöstä avointa, objektiivista keskustelua? Niinpä. Muistuttaisin edelleen, että asiakeskustelussa pääroolissa on asiat joita esitetään, ei niiden esittäjät. Yliopistossa opiskelleelle ei liene mikään uusi asia.
Rauli: ”Jos et kerro kenellekään, niin minulla on myös Raamatun opetusten ja Jehovan todistajien suhteen kysymysmerkkejä. En minä kaikkea ymmärrä. Pitäisikö minun?”
Oleellista ei ole ymmärtääkö, vaan se, pyrkiikö siihen. Jos on tehnyt kaikkensa eikä ymmärrä siitä huolimatta, ei ole moraalisesti katsoen oikeutettu levittämään uskonnollisen järjestönsä agendaa antamalla ymmärtää, että olisi tehnyt siitä perusteellisen selvityksen ja tietäisi tarkalleen mitä on levittämässä.
Uskonnollisen järjestönne kohdalla moraalisen oikeutuksen puute on vielä raskaampi. Se kun on todistetusti tuskallisen tietoinen siitä, että esimerkiksi vuoteen 1914 perustuvat oletukset ja opinkappaleet ovat paikkansapitämättömiä – ja se levittää niitä ainoana oikeana totuutena siitä huolimatta. Kyse sattuu olemaan vielä järjestön itse itselleen asettaman aseman oikeutuksen ytimestä. Kun Jerusalemin tuhon ajankohta on väärin, myös 1914 on väärin. Kun 1914 on väärin, myös 1919 on väärin. Ja kun 1919 on väärin, se tarkoittaa että Jeesus ei nimittänyt Vartiotorni ja Traktaattiseuraa ”Uskolliseksi ja ymmärtäväiseksi orjaksi”, kuten se itse omasta asemastaan esittää.
Sen pituinen se.
Antero Lehtonen :”Sen pituinen se.”
Postaa vielä samanlainen litania kaikista niistä puoluepoliittisista päätöksistä ja niiden seurauksista, jotka syyttömät ovat joutuneet jopa hengellään maksamaan kuten esim. yrittäjät 90-luvun lamassa. Ja kerro minkävuoksi tässä korporaatiovaltiossa ei ole puolueisiin sitoutumatonta perustuslakituomioistuinta, jollainen mielestäni kuuluu sivistys- ja oikeusvaltioon? Kun nuo asiat selvität, niin voin itsekin sanoa, että ”Sen pituinen se.”
”Oleellista ei ole ymmärtääkö, vaan se, pyrkiikö siihen. Jos on tehnyt kaikkensa eikä ymmärrä siitä huolimatta, ei ole moraalisesti katsoen oikeutettu levittämään … agendaa antamalla ymmärtää, että olisi tehnyt siitä perusteellisen selvityksen ja tietäisi tarkalleen mitä on levittämässä.
Minä olen kertonut yli kolmekymmentä vuotta elektronien olevan kuorilla ja atomin orbitaaleilla. Jopa tarkempaakin infoa olen jakanut. Toisaalta tiedän hyvin, että kyseessä on vain ja ainoastaan malli, joka statistisesti lokalisoi nuo pienet kulkurit. Kukaan ei voi määrittää yksittäisen elektronn paikkaa muutoin kuin tiettyjen tn-laskelmien avulla, eikä oikeastaan sittenkään.
Pitäisikö minun nyt sitten tästä keskustelusta viisastuneena ensi vuonna todeta opiskelijoilleni: En ymmärrä tätä asiaa, joten antaa koko teorian olla poissa kurssistamme”.
On mielestäni rehellistä tunnustaa, että jotakin sellaista voi olla olemassa, jota juuri Minä en ymmärrä. Sama pätee myös uskonnollisella opetusalueella.
Raamattu kertoo, että sinnikkäiden totuuden etsijöiden tien päässä häämöttää ikuinen elämä ja paljon nykyistä parempi tietämys. ”Voittajat eivät luovuta eivätkä luovuttajat voita” pätee tässä erityisen hyvin. Se, ettei Raamatusta kaikkea ymmärrä ei ole ihan kauhean hyvä syy heittää Kirjaa romukopan pohjalle. Et kai sinä nyt vain sellaista ole mennyt tekemään silloin, kunvielä olit yksi Jehovan todistajista
Rauli: ”Pitäisikö minun nyt sitten tästä keskustelusta viisastuneena ensi vuonna todeta opiskelijoilleni: En ymmärrä tätä asiaa, joten antaa koko teorian olla poissa kurssistamme”.”
Ei tietenkään. Sinähän kerrot sen mitä asiasta on tiedossa, etkä mitä ilmeisemmin voi siitä sen tarkempaa analyysia antaa vaikka haluaisit. Vertauksellasi ei siksi ole mitään yhteyttä jehovantodistajuuteen, mikäli et edes halua tutkia siihen liittyviä ongelmakohtia objektiivisesti. Se kun on valintakysymys, ei ymmärryskysymys.
Rauli: ”On mielestäni rehellistä tunnustaa, että jotakin sellaista voi olla olemassa, jota juuri Minä en ymmärrä. Sama pätee myös uskonnollisella opetusalueella.”
Aivan varmasti näin. Tämä ei kuitenkaan yletä sellaisiin aiheisiin, jotka on selvitettävissä, mikäli vain haluaa.
Rauli: ”Raamattu kertoo, että sinnikkäiden totuuden etsijöiden tien päässä häämöttää ikuinen elämä ja paljon nykyistä parempi tietämys.”
Voidaanko sellaista ihmistä kutsua ”sinnikkääksi totuuden etsijäksi”, joka sulkee silmänsä vilpittömältä totuuden selvittämiseltä?
Rauli: ”Se, ettei Raamatusta kaikkea ymmärrä ei ole ihan kauhean hyvä syy heittää Kirjaa romukopan pohjalle.”
Kysehän ei olekaan Raamatusta, vaan uskonnollisen järjestönne edesottamuksista ja opetuksista. Sen peluspilaria 1914 ei löydy Raamatusta vaikka sitä kuinka sieltä etsisi, jonka lisäksi se on väärin laskettu, vieläpä tarkoituksellisesti.
Vilpittömänä ja sinnikkäänä totuuden etsijänä otat asiasta selvää, nyt kun siitä on sinulle useamman kerran huomautettu. Tai sitten jatkat kuten mitään ei olisi tapahtunut ja valitset vilpittömyyden heittämisen sinne mainitsemasi romukopan pohjalle.
Elämä on valintoja.
Antero Lehtonen,
kun haluat vetää yhden uskonnollisen järjestön jäsenen vastuuseen asioista, joihin hän ei ole ollut osallinen, niin ilmeisesti kuitenkin hyväksyt sen, että ”maallisen regimentin” tasolla nk. yhteiset asiat on yksityistetty yhtiöittämällä ja siirretty julkisuuslain ulkopuolelle niin, että ihmiset eivät enää vesi-, sähkö-, kiinteistövero-, polttoaine- ym. maksuja maksaessaan tiedä, mistä kaikesta heitä oikeastaan veloitetaan ja miten nuo maksut kulminoituvat ”piiloveroina” yhtiövastikkeisiin, vuokriin, hintoihin jne….eivätkä he varmaan tiedä enää sitäkään, kuka omistaa heidän yhteiset kiinteistönsä kuten koulut, terveyskeskukset, hoivakodit jne. En voi mitään sille, että pidän tällä hetkellä noiden asioiden tuomista julkisuuteen ja ihmisten tietoisuuteen paljon tärkeämpmnä kuin minkään uskonnollisen yhteisön vuoden 1914 merkityksen tulkintaa.
Alkuperäisen russelilaisuuden nykyhorisontista katsoien huvittavia käsityksiä on ollut hauska lukea suomalaisestakin 1900-luvun alusa ilmestyneestä ns. russelilaisuutta-joksi jehovantodistajuutta silloin nimitettiin- kommentoivasta kirjallisuudesta. Siinä kylläkin pata paljolti kattilaa soimaa sillä aivan yhtä eriskumallisia olivat fundamentit ajan ev. lut. käsitykset. Malkaa ei vain nähty omassa silmässä -silloinkaan…
Lukekaapa esim. teologian tohtori dogmaatikko Antti J. Pietilän kirja ”Russelilaisuus”
vuodelta 1921 (Saarijärven Paavon Kirjapaino Jyväskylä) Pietilä kävi monesti
ad-h ominem hyökkäykseen Charless Taze Russelia vastan ratsastaen pahansuovasti eritoten Russelin avioerolla. Toki esitteli mm. myös Russelin oikeasti kritisoitavia koomisia ennustuksia-.
Kirja kuuluu kotikirjastooni.
Hyviä huomioita, Seppo.
Olen minäkin ihmetellyt, miksi epäilemättä vilpitön Russel oli niin kovin kaukana siitä ymmärryksestä, joka meillä todistajilla nykyisin on. Vietti joulua elämänsä loppuun asti ja uskoi taivaaseen menoon ainoana kristillisenä toivona. Pyramideihin liittyvistä laskelmista nyt puhumattakaan.
Minut kuitenkin pysäyttää ajatus siitä, mitä itse tajuaisin Raamatusta, jos minua ei kukaan olisi opettanut. Varmasti paljon vähemmän kuin Russel. Missä määrin Kaikkivaltiaan tarkoituksista ymmärsi Job kaikissa kärsimyksissään? Jotakin muuta hänessäkin oli, jonka Jehova pani merkille: sitä vilpittömyyttä.
Silloin tällöin me Jehovan todistajat kohtaamme haasteen, jossa lukee: ”te olette muuttaneet oppianne”. Russelin aikaan verraten on ihan hyvä, että on opittu ymmärtämään lisää Pyhää Kirjaa. On käynyt toteen se, josta Sananlaskuissa kerrotaan: ”Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.”(San4:18)
Kotikirjastossasi oleva Pietilän kirja on erinomainen esimerkki siitä, että eteenpäin me olemme menneet ja oikeaan suuntaan. Vai mitä sinä Seppo asiasta ajattelet?
Antero taisi tuossa jossakin puhua seinään naulatusta, josta ei luovuta edes talon palaessa. No, kyllähän me siis olemme kovastikin nauloja irroitelleet, kuten Pietilän aikakin meille kertoo.
30 HOPEARAHAA VERTYAUSKUVASTOA:
JUUDAS OLI MITÄ SUURIMMALLA TODENNÄKÖISYYDELLÄ PLANEETTA- JA AURINKOMERKKIVERTAUSKUVA: (PLANEETTA SATURNUS-SAATANA, AURINKOMERKKI Oinaan vastainen LIBRA, SKOPRPIONI JA KÄÄRMEENKANTAJA, joka ’tapettiin pois kalenterista. Juudaksen verirahat 30 hopeakolikkoa olivat 30 hopeisen kuun vertauskuvat 30 vurokautisessa interkalaatiokuukaudessa, jolla ’ostettiin’ kalentereitten sovitus yhteen mestarin eli auringon kanssa: (kuun huone oli myös 30 astetta leveä)
Palataanpa Juudaksen evankeliumiin, osio
ADAMAS JA TAIVAAN VALOT:
Adamas oli ensimmäisessä valaisevassa pilvessä, jota ei mikään enkeli ole koskaan nähnyt kenenkään niiden parissa,
joita kutsuttiin ´Jumalaksi´. Hän [49] […] että […] kuva […] ja [tämän] enkelin kaltaisuuden mukaan.
Hän valmisti Setin turmeltumattoman [sukupolven] ilmentymään […] kaksitoista […] kaksikymmentäneljä […]. Hän
valmisti seitsemänkymmentä kaksi taivaan valoa ilmestymään turmeltumattomassa sukupolvessa, Hengen tahdon mukaan.
Itse seitsemänkymmentäkaksi taivaan valoa valmisti kolmesataakuusikymmentä taivaan valoa ilmestymään turmeltumattomassa
sukupolvessa, Hengen tahdon mukaan, jotta heidän lukumääränsä olisi viisi kutakin varten. Kaksitoista
aionia kahdestatoista taivaan valosta asetti heidän isänsä, kuusi taivasta kullekin aionille, sellaiseksi, että kuusikymmentäkaksi
taivasta on kuuttakymmentäkahta taivaan valoa varten. Ja kutakin [50] [niitä varten viisi] taivaankantta,
[koko] kolmeasataakuuttakymmentä [taivaankantta varten…]. Heille oli annettu valta ja [suuri] [lukematon] enkelten
sotajoukko kunniaksi ja palvonnaksi,
HUOMAA: Kettiläisessä kalentereissa luku 62 vastaa 62:a kuun synodista periodia, joka on vain 5 vuorokautta pidempi kuin 5 trooppista vuotta:
Aiemmin jo todettu,että 72×360=25920 eli suuri prekessiovuosi.
VIIDEN VUODEN SYKLI JA 30 VUODEN ’AIKA’
Kuvaava esimerkki kelttiläistä ajanlaskua ja kalenterinpitoa on heidän 5-vuotis-syklinsä. Erään pronssitaulun kirjoitus 1. vuosisadalta eKr. taltioi kaikki 5 syklin vuotta. Kelttien matemaattinen nerous tulee tässä näkyviin. Koska kelttien 12 kuukautta (12 x 29.5 = 354) ei täytä vuoden 365 päivää keltit ratkaisevat ongelman käyttäen 5 vuotista jaksoa lisäten yhden 3o – päiväisen kuukauden jokaisen 5-vuotisjakson alkuun ja vielä keskelle jokaista 2,5 vuoden jaksoa. Siten vuodessa yksi lisäkuukausi edeltää viiden vuoden välein vuoden alkua eli kesää (Samon) ja kolmantena vuotena yksi lisäkuukausi edeltää ensimmäistä tavikuukautta Giammoia.. Viiden vuoden kuluttua aurinko ja kuu palautuivat samalle linjalle Samon kuussa. Viisvuotisjakso muodostuu seuraavasti:
Vuosi 1: Ylimääräinen kk. ennen Samonia + 12 kk ( = 384 päivää)
Vuosi 2: 12 kk (=354 päivää)
Vuosi 3: 6 kk:lla 1 kk ennen Giammonia+ 6 kk (= 384 päivää)
Vuosi 4: 12 kk (=354 päivää)
Vuosi 5: 12 kk (=354 päivää)
Viisvuotissykli on näin jaettu kahteen 2,5 vuotisjaksoon, jotka alkavat ylimääräisin 3o päiväisin kuukausin.
Tämä viisvuotisjakso on hyvin käyttökelpoinen pidettäessä kuu ja aurinkokalenterit tosiinsa nähden ajassa. Viidessä vuodessa siihen tulee kuitenkin heittoa 5 vuorokautta laskettuna normaalein 365 päiväisin vuosin, kuten seuraavasta näemme:
Vuosi Päivät a-vuosi erotus Kertautuva erotus
1 384 365 +19 +19
2 354 365 -11 +8
3 384 365 +19 +27
4 354 365 -11 +16
5 354 365 -11 +5
Yhteensä 1830 päivää 1825 päivää
Kalenteri siis edistää 5 vrk:ta. Antiikin kelttiastronomit ja ajanlaskijat ratkaisivat tämän ongelman ’uhraamalla’ joka kuudennesta 5-vuotisjaksosta yhden ylimääräisen kuukauden pois, koska 5-päiväsistä kertyi kuudessa jaksossa juuri tuo lisäkuukauden päiväluku 30. päivää. Joten joka 30:s vuosi käsitti aina 12 kuukautta. Tämä 30 vuosi oli ‘age tai ’saeculum’, johon Plinius vanhempi “Luonnonhistoriassaan ”… sillä kuun ja auringon avulla he mittasivat 30 – vuoden iän.. Plutarkos manitse kelttien 30-vuotisjuhlan, jolloin Saturnus saapuu Härän merkkiin edeltäen ‘uuden 30 vuotis-:ajan’ alkamista .. (”hopea rahaa”, hopeisen kuun 30 uhrattavaa päivää)
Tosiasiassa aurinkovuodessa on 365.25 päivää eli kuukalenteri heittää 3 vuorokautta 30 vuodessa, mutta joka 8, 16 ja 24 vuosi kuu ja aurinkokalenterit täsmäävät: Kelttiläinen kalenteri on siis antiikkinen ja varsin kehittynyt. Ja sitä käytettiin 1.vuosisadalla eKr. saman aikaan kun Meton keksi 19 vuotisjaksonsa, jonka jälkeen vuodenajat ja aurinkovuosi täsmäävät. Tämän Metonin 19 vuotisjakso oli myös juutalaisille tärkeä, sillä siinä vain 6 m. 25 s /vuosi heittävä kuukalenteri täsmäsi aurinkokalenteriin kun väliin jätettiin eli uhrattiin 224 vuoden kuluttua yksi vrk:n eli 24 tuntia (Iesous 8+8+8=44!)
Saavutamme nyt hyvin likeisen suhteen synodisten kuukausien ja trooppisten vuosien välille sillä 99 synodista kuukautta on vain 2 päivää pitempi, kuin 8 trooppista vuotta. Mutta vielä tarkemman vastaavuuden antaa 136 synodista kuukautta, sykli päättyy nimitäin vain 1 vrk ennen 11 trooppista vuotta.
Ja jos lisäämme 99 synodista kuukautta 136:n synodiseen kuukauteen saamme 235 kk ja tällöin tulemme Metoniseen sykliin, jonka 19 trooppista vuotta vastaa 235 synodista kuukautta tai 254 trooppista kuukautta.
Kelttiläinen kalenteri heitti siis 5 vrk/5 v, 2 vrk /99 v ja 1 vrk /136 vuotta. Huomaa, että 99+136=235 eli verrattavissa Meton jakson kuukausiin, siis 235:n. Edelleen huomattakoon, että Gematriassa luku 136 on YsWs Jeesus -nimen lukuarvo translitteroituna heprean kieleen ja Juudan valtakunta säilyi 136 vuotta kauemmin kuin Israelin valtakunta.
Juutalaisessa kuukalenterissa Jeesus eli 24 eli 1 vrk sovitti kalenterin 224 vuoden kuluttua, vastaavassa kelttiläisessä sovittavaan vuorokauteen tarvitaan 136 vuotta, joka sekin liittyy siis ’sovittavaan’ eli kalenteria päivittävään nimeen Jeesus.
(Ps: Vuonna 503 eKr. ei vain Saturnus vaan myös Jupiter, Mars, Venus ja Mercurius konjunktoivat Härän merkissä.)
Katsokaa tämä ja ymmärtäkää näkemänne:
http://www.solarmythology.com/lessons/solarmyth16.htm