Tämän sunnuntain temana on Quasimodogenti, ”niinkuin vastasyntyneet”. Ylösnoussen todistajat ovat vastasyntymisen viattomia ja vahvoja tekijämiehiä toisten epäuskoa vastaan. Olenko uskoton kristinuakolle, kun tämä sunnuntai Apostolintekojen teksteineen (3: 1- 12-20) tekee minut hämmentyneeksi ja epäluuloiseksi todistusten suhteen? Ovatko ne eläneet aikansa. Tarvisemmeko toisenlaisia todistuksia Jeesuksesta keskellämme? Minne viattomuuteni on kadonnut?
Seurasin kerran erään rukouksella parantamisen yhdistyksen toimintaa etäältä. Se alkoi vaatimattomasti esirukoustoimintana. Varsin nopeasti se sai ekonomiset puitteet. Myös ihmetekojen esiintyminen alkoi vilkastua. Lopulta se oli todellista liiketoimintaa. Vierastin alkuunsa (olin kutsuttu paikalle rukouskirjojeni vuoksi) ihmisten kaatumisparantumisia, joista ei ollut todisteita kestävyyden suhteen. Lisäksi kestottomuudet, ramman kävely yms.) olivat minulle eräänlaisia vakuutuksia siitä, että rukouksella oli yritetty ”manipuloida” Jumalaa ihmetekoihin, onnistumatta.
Jotenkin odotan Jumalan omia itsetietoisia ihmeitä enemmän kuin pyyntörukousten vaativuutta nöyrän anomisen ohessa. Ymmärrän, että meillä on oikeus anoa ja pyytää Jumalalta kaikenlaista, mutta ilman anomistakin Jumala jo tietää todelliset tarpeemme. Hänen tahtonsa on yli toiveidemme. Eihän meille jäisi ihmeen tuntuakaan yli rukouksemme pyynnön ilman odotusten luovutusta yksin Jumalan huomaan.
Uskon, että ihmeet tapahtuvat ilman välikäsiä välittömästi uskovan ja rukoilevan ihmisen omassa todellisuudessa sen mukaan, mitä Jumala suo. Parannus fyysisessä mielessä ei ole suurinta, suurinta on ihme omassa mielessä, sielussa.
Kiitos kirjoituksesta. Itseänikin välillä askarruttavat samat kysymykset.
Ut:n ’ihmeet’ ovat mielestäni vertauskuvia: opillisesti sokeat, hengelisesti kuolleet, aatteellisesti rammat jne. Myös aritmeettiset ja geometriset kuviot toistuvat,ja tämän kun havaitsee saattaa alkaa jonkun ahtojäihin juuttuneen paradigmalaivan ympäriltä jää sulaa ja laiva päästä kääntymään.
Yksi tällaine liittyy eksegetiikkaan, toivon tämän kirjallisuustieteilijää kiinnostavan:
Raamatussa on Ut: sa v a i n 3 kpl 3 numeroisia avoimia lukuja: 153, 276 ja 666. Huomaatko mikä näitä yhdistää? No ne ovat kaikki mm. kolmiolukuja https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmioluku
Näitä kolmiolukuja harrastaivat mm. gnostikot ja mikäli eksegeetit uskaltaisivat kerrankin näitä lukuja aritmeettisessa mielessä ja katsoa heidän olisi pakko myöntää että Ut:n kirjoituksiin ovat vaikuttaneet nuo kirkon harha-oppisiksi leimaamat Platonin akatemiasta palanneet oppineet. Tämä johtaisi myös Raamatun matemaattisen rakenteen uudelleenarviomiseen ja antiikin historian menemiseen monin osin näitä osin uusiksi.
Miksiköhän sitten koko kristikunta yleensä rukoilee? Jos nimittäin Jumala ei vastaa rukouksiin, ni mitä järkeä siinä on. Isämeidänkin – rukous voitaisiin sitten unohtaa.
Se että rukousta käytetään väärin, ni se ei todista siitä, että ihmeitä ei tapahtuisi.
Jokainen rukousvastaus on suuri ihme. Uskovien elämässä niitä tapahtuu jatkuvasti.
Muilta Jumala on parhaimmat lahjansa salannut taitavasti. Tuota salaisuutta ihmettelen kaikkein eniten. Se taitaa olla Jumalan suurista ihmeistä yksi ihmeellisimmistä.
Jumala on salattu Jumala ja hän on salannut myös omansa, sellaisella tavalla ettei
muut pääse edes ihmeiden kautta asiaa käsittämään.