Entä jos Uudessa testamentissa olisi hiukan useampi kirja? Niinkin voisi olla. Varhainen kristikunta tuotti runsaasti kirjoituksia, joten ei ollut itsestään selvää, mitä Uuteen testamenttiin lopulta päätyi.
Lähimpänä kanonista statusta olivat monet niin sanotut Apostolisten isien kirjoitukset, joista osaa jotkut pitivät jopa kaanoniin kuuluvina.
Mikä olisi toisin, jos Apostolisten isien kirjoitukset olisivat osa Uutta testamenttia? Muutama seikka tuli mieleen, kun valmistelin Apostolisten isien kirjoitusten tuoretta käännöstä ja johdantoteosta.
Protestanteilla vahvempi virkateologian
Virkarakennemietinnöt ovat evankelis-luterilaisen kirkon ikiliikkuja. Niiden laatiminen olisi paljon helpompaa, jos asioita voitaisiin perustella Clemensin tai Ignatioksen kirjeillä. Näistä löytyy selkeä kolmisäikeinen virka, mitä toistuvasti on ajettu kuin käärmettä pyssyyn.
Clemens ja Ignatios helpottaisivat myös papiston kaitsentaa. Vai mitä sanotte tästä Ignatioksen ohjeesta: ”Kuulkaa piispaa, jotta Jumalakin kuulisi teitä.” Samantapaisia ohjeita löytyy runsaasti.
Vahvempi virkateologia on todellisuutta ortodokseilla ja katolisilla, jotka tulkitsevat Raamattua osana kirkon perinnettä. Siinä mielessä Clemens ja Ignatios toisivat suurimman muutoksen protestanteille.
Allegorinen raamatuntulkinta
Barnabaan kirjeessä neuvotaan, miten Vanhaa testamenttia kuuluu tulkita. Kun Aabraham ympärileikkaa ensin 18 miestä ja sitten 300, kirjeessä oivalletaan, että kyse on Jeesuksesta ja rististä. Luvatun maan hunaja ja maito tarkoittavat uskoa ja sanaa.
Allegorinen raamatuntulkinta on toki tuttua kristinuskon historiasta ja esiintyyhän sitä Uudessa testamentissakin. Barnabas kehittää sen kuitenkin aivan uudelle tasolle.
Jos Barnabas olisi kaanonissa, allegoriat olisivat varmasti paljon nykyistä tavallisempi kristillisen raamatuntulkinnan menetelmä.
Säännölliset rukoushetket päivittäin
Luterilaiset tunnustuskirjat sanovat, että jumalanpalveluksen muodot ovat ehdonvallan asioita. Niitä voidaan järjestää, niin kuin hyväksi nähdään.
Näin vapaamielinen kanta ei olisi mahdollinen, jos Didakhe kuuluisi Raamattuun. Ehtoollisen viettoon on siellä tarkat ohjeet rukouksineen.
Kaste pyrittäisiin aina toteuttamaan virtaavassa vedessä ja valelukaste olisi poikkeus. Rippikoulussa opetettaisiin rukoilemaan kolme kertaa päivässä ja paastoamaan keskiviikkoisin ja perjantaisin.
Taiteelle lisää impulsseja
Eräs kollega huomautti aikoinaan, että Vanhan testamentin apokryfeihin kuuluva kertomus Susannasta kylpemässä on innoittanut varsin monia (mies)taiteilijoita.
Tältä pohjalta veikkaan, että Hermaan Paimenen avauskertomus Rhodasta olisi räjäyttänyt taiteilijoiden inspiraation valloilleen. Ironiaa on, että molemmissa tarinoissa tirkistelyä paheksutaan.
Vaikka monet Apostoliset isät ovat olleet jo varhain pyhimyksiä, heitä ei juuri esiinny suomalaisessa kristillisyydessä. Ainoa poikkeus lienee Clemensille omistettu Sauvon keskiaikainen kirkko.
Clemensin lisäksi Ignatios, Hermas, Barnabas ja moni muu hahmo olisivat tuttuja. Polykarpoksen ja Ignatioksen marttyyrikuolemista olisi saatu paljon dramaattista taidetta.
Niko Huttunen
Uuden testamentin eksegetiikan dosentti, Helsingin yliopisto
Lue lisää:
Niko Huttunen, Joona Salminen ja Ulla Tervahauta (toim.), Apostoliset isät: Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia.[4] 2020 (2. painos 2021)
Niko Huttunen ja Ulla Tervahauta (toim.), Johdatus Apostolisten isien kirjoituksiin. 2021
Ulla Tervahauta, Kirjeitä kahdentuhannen vuoden takaa: Apostoliset isät
Niko Huttunen, Kannattiko? Kirjat Apostolisista isistä ovat valmistuneet
Niko Huttunen , Apostoliset isät: Melkein Raamatun tekstiä (video)
Hyvältä kuulostaa jo pelkän keskustelun pohjalta, se ettei Raamattuun ole muita kirjoituksia laitettu. Hyvää työtä ovat piispat osanneet aikanaan tehdä, kun ovat kirjat UT:n sisällöksi valinneet.
Niko
Kiitos hyvästä ja asiaa tuntevasta blogistasi.
Olette tehneet hyvää työtä apostolisten isien parissa.
On hyvä että näitä kirjoituksia pidetään esillä.
Kiitos teille siitä.
Mietin tuota sanontaasi virtaavasta vedestä. Oletteko teidän joukossane pohtineet ilmaisisun elävässä vedessä tarkoittavan paitsi jotain puroa myös sellaista lähdettä, missä vesi nousee itsestään maaperästä vastakohtana sellaisille syville kaivoille, joihin vesi kannetaan tai kerätään kaivoon missä se pysyy viileänä ja jos näitä ei ole kätytössä niin sitten käytetään mitä on saatavissa, jolloin ohje valamalla kastamisesta voisi liittyä kaikkiin näihin vedenkäytön vaihtoehtoihin.