Spitfire-hävittäjä on pitkässä laskuliidossa meren rantaan. Polttoainetankki on tyhjä. Pilotti saa laskutelineet alas juuri sopivasti ennen kuin kone kosketta hiekkaa ja tekee onnistuneen laskun. Näin päättyy Christopher Nolanin (1970-) sotaelokuva Dunkirk (2017).
Ohjaajan elokuvat (mm. Inception 2010, Interstellar 2014, Tenet 2020, Oppenheimer 2023) yhdistelevät yksityistä ja yleistä. Ihmiskunnan ratkaisunhetket koetaan yksityisen ihmisen ratkaisujen kautta.
Dunkirk tuli hiljan TV6:lla. Sodan kaoottisuuden keskellä yksilöt tekevät ratkaisuja toistensa ja koko yhteisön hyväksi. 300 000 brittiä on jumissa Ranskan alavalla rannikolla, jonne suuret alukset eivät voi rantautua evakuoidakseen sotilaat. Saksalaiset lähestyvät sisämaasta motittaakseen britit.
Spitfiren pilotti päättää jahdata saksalaista Heinkel He 111 -pommittajaa ja estää sitä upottamasta evakuointilaivaa. Pilotti tietää ratkaisunsa hinnan. Polttoaine ei riitä. Hänen on tehtävä pakkolasku. Jos se onnistuu, häntä odottaa sotavankeus. Pilotti nousee koneesta ja ampuu ohjaamoon valopistoolin panoksen ja antaa koneensa palaa. Samalla saksalaiset tulevat vangitsemaan hänet. Taustalla soi Edward Elgarin (1857-1934) Enigma-sarjan osa Nimrod.
_ _ _
Elgar on brittien kansallissäveltäjä ja erityisesti hänen marssisarjansa Pomp and Circumstance osat 1 ja 4 soivat usein kuninkaallisissa seremonioissa. Etusija on tietysti Georg Friedrich Händelin kruunajaishymnillä Zadok the Priest, joka kuultiin jälleen Charles III:n kruunajaisissa.
Zadok the priest,
And Nathan the prophet
Anointed Solomon king
…
God save the king
Long live the king
God save the king
May the king live forever.
Tästä 1. Kuninkaiden kirjan (1:32-40) aiheesta, Salomon kuninkaaksi tulosta, voisin kirjoittaa enemmänkin joskus toiste. Nyt aiheena on kuitenkin Nimrod, Enigma-variaatioiden IX muunnelma. Se on nimittäin myös usein osana juhlavien seremonioiden musiikkia, ehkä viime aikoina useammin kuin ennen.
Tempomerkintä on Adagio (pulssi 52). Kappale lähtee liikkeelle pianissimossa ja esitysohjeella nobilemente, ylväästi. Melodialinja g-es-as-f-b… aaltoilee sekvensseinä meren aaltojen lailla. Nimrodin tunnelma on juhlavan rauhallinen ja sakraalinen.
_ _ _
Elgar sävelsi muunnelmateoksen orkesterille, neljätoista Enigma-variaatiota (1898-99) läheisten ystäviensä musiikillisiksi muotokuviksi tai luonnoksiksi sisällyttäen joukkoon vaimonsa, kustantajansa ja itsensä. Enigma merkitsee arvoitusta ja kyseessä onkin musiikillinen piilokuva.
Elgar ei paljastanut Enigma-teemaa, mutta antoi siihen liittyviä vihjeitä. Sen hämärä sisältö (”dark saying”) on jätettävä ratkaisemattomaksi. Enigma-teemaa ei soiteta, vaan se soi muunnelmien ulkopuolella. Siten Enigma-teema on kuin mykkä cantus firmus ja muunnelmat ovat siihen suhteessa kuin esimerkiksi kontrapunktiset melodiat.
Musical Timesin haastattelussa (1900) Elgar antoi vihjeen, että Enigma-teemaan liittyy eräs tunnettu melodia. Useita ratkaisuyrityksiä esitettiin Elgarin elinaikana, mutta hän vei salaisuuden mukanaan hautaan. Tämän jälkeen on esitetty toinen toistaan fantastisempia ratkaisuja Enigmaan – se tuntuu olevan vaikeampi pala, kuin saksalaisten sodanaikainen samanniminen salakirjoituslaite, jonka salaisuuden britit onnistuivat murtamaan ja selvittämään saksalaisten sukellusveneiden sijainnin.
_ _ _
Mielestäni uskottavimman ratkaisun on esittänyt Hans Westgeest (2007), jonka mukaan teema koostuu yhdeksästä nuotista g-es-as-f-b-f-f-as-g. Rytmi puolestaan perustuu Edward Elgarin omaan nimeen (lyhyt-lyhyt-pitkä-pitkä, sitten päinvastoin pitkä-pitkä-lyhyt-lyhyt ja loppunuotti). Piilotettu Enigma-melodia olisi Westgeestin mukaan Ludwig van Beethovenin Pateettisen sonaatin (nro 8, op. 13) hitaan osan alku (g-f-b-as-g-b-es-f-b). Enigma-melodia toistaa Pateettisen sonaatin hitaan osaan viisi ensimmäistä nuottia.
Erityisesti tämä soi tunnistettavasti Nimrod/Metsästäjä –variaatiossa nro IX. Siten Nimrodilla on keskeinen asema Elgarin muunnelmateoksessa. Tiedossani ei ole, kenen ystävänsä muotokuvaksi Elgar tarkoitti Nimrodin.
_ _ _
Entä kuka tai mikä on Nimrod? Amerikanenglannissa Nimrod merkitsee ”typerys”, ”tollo”, ”idiootti”. Tämä tuskin kuitenkaan on etsimämme merkitys.
Raamatussa Nimrod on Nooan pojanpoika, suuri metsästäjä ja myyttinen hallitsija – Babylonin, Erekin, Akkadin ja Kalnean kuningas (1 Moos 10:8-9; 1 Aik 1:10).
Nimrodin maa on Assyria (Miika 5:5), jonka myyttinen perustaja oli Sargon. Mahdollisesti Nimrod viittaa häneen? Legendan mukaan Sargon pelastui lapsena kaislakorissa, joka oli laskettu virtaan ja vedenkantaja Akki adoptoi hänet. Ishtar-jumalatar lahjoitti hänelle Akkadin kuninkuuden (ANET 119). Samankaltainen kertomus on Mooseksen lapsuudesta.
Assyria ja Babylonia valtasivat myöhemmin (722 ja 587 eKr) Israelin ja Juudan sekä veivät niiden asukkaat pakkosiirtolaisuuteen. Babylonian kuningas Nebukadnessar hävitti Jerusalemin temppelin ja vei Daavidin kuningassuvun viimeisen kuninkaan Sidkian vankeuteen Babyloniin, missä hän kuoli.
_ _ _
Profeetta Miika ennustaa Betlehemistä: ”Sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija … Herra, hänen Jumalansa, antaa hänelle vallan ja kunnian. He saavat elää rauhassa, sillä hänen valtansa ulottuu maan ääriin saakka. Hän tuo rauhan.”
”Kun assyrialaiset tulevat maahamme, tunkeutuvat palatseihimme, me asetamme heitä vastaan seitsemän paimenta, kahdeksan kansanjohtajaa. He paimentavat Assyriaa miekalla, Nimrodin maata terävin asein. Rauhan hallitsija pelastaa meidät assyrialaisten käsistä, kun he hyökkäävät maahamme ja tunkeutuvat rajojemme yli.” (Miika 5:1-5).
_ _ _
Edward Elgarin Enigma-muunnelmaa nro IX Nimrod esitetään myös kuorosovituksena. Paras löytämäni tulkinta siitä on lauluyhteen VOCES8 esitys. Suosittelen kuuntelemaan sen You tubesta. Nimrodin sanat ovat Requiemin -sielunmessun osasta Lux aeterna – Ikuinen valo:
”Lux aeterna, luceat eis Domine.
Domine Lux aeterna, luceat eis
Cum, sanctis tuis in aeternum, quia pius es
Requiem aeternam dona eis Domine,
et lux perpetua luceat eis.”
”Loistakoon ikuinen valo heille, Herra,
Herra ikuinen valo loistakoon heille
sinun pyhiesi kanssa ikuisesti, sillä sinä olet hyvä.
Anna heille ikuinen lepo, Herra
ja loistakoon heille pysyvä valo.”
Betlehemissä syntynyt Daavidin Poika, Rauhan hallitsija, on sotaisaa Nimrodia voittoisampi ja tuo ikuisen valon häneen turvautuville.
Kirkko on luonut toimillaan Luther-säätiön ja ajanut osan seurakuntaväestä erilaisten herätysliikkeiden suojiin. Jos lähtökohta vuoden 1986 päätöksen jälkeen olisi ollut se, että kirkossamme elää rinnan kaksi virkakantaa ja tätä olisi noudatettu, ei olisi tarvetta Luther-säätiölle tai herätysliikkeiden erityismessuille. Olen usein todennut, että luterilaisessa kirkossa ei ole olemassa sisäistä ekumeniaa tai jos on, niin kovin vähäistä sellaista. Omasta puolestani soisin kyllä vanhan virkakannan kannattajille kotipaikkaoikeuden kirkossamme.
Ajattelen eläkkeelle jäävänä pappina, että kirkkomme on liian sitoutunut ns. herätysliikkeisiin. Kristuksen kirkko on Kristuksen kirkko, ei siihen mitään ”liikkeitä” ole tarpeen lisäillä.
Lähetyshiippakuntaan johtanut linjaus erkani herätysliikeväen pääuomasta jo viimeistään 1990-luvulla. Merkittävänä seikkana oli Simo Kivirannan linjaamat ”ajo-ohjeet” joiden tarkka noudattaminen merkitsi käytännössä hengellisen ykseyden rikkomista. Linjaus oli ennemmin tai myöhemmin tuomittu törmäyskurssille.
Lievemmät versiot ”rajoitetusta yhteistyöstä” olisivat kenteis voineet löytää paikkansa yhteisestä kirkosta. Kaikkenhan ei kuitenkaan tarvitse toimittaa samaan aikaan samaa messua, kunhan tilanteen tullen voivat osallistua samaan messuun.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että kirkkommer riittää ilman kaikenlaisia ”herätysliikkeitä”. Kaikenlaiset ”erityismessut” ovat sielunvihollisen tuotoksia.
Osmo, millainen messu ei ole erityismessu? Kirkkokäsikirjassakin on useampi vaihtoehto.
Ehkä Osmo tarkoittaa metallimessuja, sateenkaarimessuja, tangomessuja, epäilijöiden messuja jne?
”Tätä on kirjeitse piispa Samuel Salmi tiedustellut papeilta marraskuussa 2013. He ovat antaneet vastauksen. Kapituli on kutsunut papit kuulemiseen. Pöyhtäri tuli siihen 9.4. ja kävi ilmi, että hän ei ole missään suhteessa Lähetyshiippakuntaan eikä sen piispaan tai hallintoon. Näin ollen hänen osaltaan ei tule mitään jatkotoimenpiteitä.”
Vesa Pöyhtäri on siis ollut liki puoli vuotta löysässä hirressä. Toisaalta kysymyksen suhteen ilmiselvä tapaus, lähetyshiippakunnan dekaani Juhana Pohjola on edelleen ratkomatta.
Miksi Pohjolaa ei eroteta. En ymmärrä.
Ensin täällä on kahisteltu sivukaupalla Jehovan todistajien menettelyjä ja nyt ollaan kauhistelemassa oman kirkon pappien toimintaa luterilaisessa kontekstissa toimivan säätiön kanssa. Joku jo totesi, että LS:n porukalla on eri uskonto kuin luterilaisilla. Mielestäni molemmat ovat luterilaisia kristittyjä.
Vaikuttaa, että tuomiokapituleissa ei uskalleta sanoa juuta eikä jaata, sillä seuraukset pelottavat.
Tuskin ketään pelottaa
Tekevät varmasti yksityiskohtaisen lausunnon, jotta kenellekään ei jää mitään epäselviksi.
Miksi tuo lähetyshiippakunta nyt on ev.lut. kirkon hampaissa en ymmärrä. Meidän kirkkohan on ilmoittanut auvoisesti, että se on niiiiin moniääninen ja kaikki saa tulla kaikkinaisine näkemyksineen ja kaikki hyväksytään. Ja jopa kirkon virallisen tahon sanomana sai lukea, ettei Raamattu nyt ihan sillai ole nykyihmisen elämän ohjenuora, joten sekään ei hierrä. Heh.
Vl-liike, joka ainoana pääsee taivaaseen kyllä kelpaa. Ja papit, jotka eivät usko neitseestä syntymiseen ja osa kait ei ylösnousemukseenkaan ja uskontunnustus tuntuu tarttuvan kurkkuun. Se ei meinaa näköjään mitään. Tärkeä on tämä organisatorinen järjestys vai?! Mihinkähän Raamatun kohtaa se sitten perustuu?
Itse kuulin radiosta yhden aamu- vai oliko iltahartauden naispapin söpösti kertovan Jeesuksen ihmeestä saada viisi leipää ja kaksi kalaa riittämään monelle tuhannelle. Hänen tulkintansa oli, että kun siinä aikansa jengi istui niin kaivelivat reppujaan ja kas, leipää jaettiin kaikille. Eli mitään Jeesuksen tekemää ihmettä ei ollut.Totta puhuen tyrmistyin. En ole kuullut, että esim. hänet olisi pistetty kuultavaksi tuomiokapituliin.
Siis ihan omituista sekoilua. Ei ihme, että kansa katoaa syystä tai toisesta kun kirkon maksetulla jengilläkin tuntuu olevan idea hukassa.
Miksi luterilaisessa kirkossamme toimii (on toiminut) pappeja, kanttoreita, piispoja ja arkkipiispoja, jotka samalla kuuluvat ”hyvävelikerhoon” nimeltä Vapaamuurarit, toimittaen siellä pakanallisia liturgioita sakramentteineen? Ei mikään ihme äpärälahkossa, joka tituleeraa itseään ”luterilainen” kirkko häpäisten Lutherin nimen ja tietysti emäkirkkonsa, jonka kanssa pahalla omallatunnolla pyrkii puheväleihin.
Ihmiset voivat tuomita, mutta tärkeintä meille kaikille on Jumalan tuomio. Lopun ajan luopumuksessa käy jako sydämistä sydämiin ja sen tekee Taivas. Meidän on aika lähteä ulos Baabelista = kylmän muotomenoisista kirkoista ja seurakunnista. Raamattu sanoo: ”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa” ja ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee.” (2Tim.2:19).
Raamatun ohje on selvä: Room 16:17 ”Kehotan teitä, veljet, varomaan niitä, jotka saavat aikaan eripuraisuutta ja houkuttelevat teitä luopumaan niistä opetuksista, jotka olette saaneet. Pysykää heistä erossa.”
Erotetaan koko porukka.
Kyseinen kohta puhuu heistä, jotka ovat viemässä eroon raamatunmukaisesta uskosta. Aika erikoista, että luterilainen löisi toista luterilaista tämän kohdan nojalla.
Laitan tähän muutaman oman tulkinnan. Tulkitsin Kimmon viestin enemmän asiaa huumorin kautta käsittelyltä. Tämän lisäksi siitä kiitos, että nimittely täällä on loppunut ja toimittaja kyseli vain luterilaisista papeista. Ei puhuta koko pappeuden viennistä niin kuin Soramiehen tapauksessa muistaakseni oli. Mutta henkilökohtaisesti olen edelleen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus vapaa-aikaan ja sen käyttämiseen, miten parhaaksi kokee. Jos ihminen, jonka ammatti on pappi voi mennä uimaan, niin yhtä hyvin hän voi mennä haluamiinsa tilaisuuksiin puhumaan ja toimia yhteistyössä vapaa-aikanaan kenen kanssa haluaa tai pysyä myös pois. Jos tämän ymmärtäminen jollekin tuottaa ongelmia, niin otan osaa.
Ei ole EvLut-kirkolla muita keinoja käytettävissään kuin erottaminen. Silläkö se luulee rakentamastaan ongelmasta pääsevänsä? Sitä mukaan, kuin he erottavat raamatulle uskollisia pappejaan, he myös purkavat kirkon perustusta. Tällä menolla sillä tulee ongelmia piisaamaan. Eräs suuri ja yhä suurentuva ongelma kirkolle tulee olemaan Raamattu ja sen asema, koska suuri joukko ihmisiä vielä uskoo sen olevan Jumalan omaa Sanaa. Milloinhan heidät julistetaan kirkonvastaisiksi.
Kokonaisuuden hahmottamiseksi on syytä huomata, että Suomen ev.lut. lähetyshiippakuntaan vihitään tulevana helatorstaina jälleen uusia pappeja. Heistä ei tule pappeja Suomen ev.lut. kirkkoon.
Käsitykseni mukaan enemmistöllä lähetyshiippakunnan papeista ei enää ole kaksoistatusta, vaan heillä on pappisvirka vain lähetyshiippakunnassa. Tämän vuoksi kaksoistatuksen purkaminen myös päätoimisesti lähetyshiippakuntaan siirtyneisen kirkon pappien osalta selkeyttää tilannetta ja on perusteltua. Satunnaisten saarnavierailujen osalta tilanne on toinen.
Kommentoin Jukka Kivimäen, 07 .052014 10:07 kommenttiin.
Miksei tule, eikö kaikki Jeesuksen seuraajat ole papistoa ?
Eikö kirkossa toimi nytkin ” kaksoistatuksen ” omaava pappi, vai onko sillä eroa, kenelle tuokin sanahiviö myönnetään ?
Miksi pitäisi hajottaa, eikä rakentaa….
Jeesus kertoi, mistä meidät tuntee Hänen seuraajikseen; ” että teillä on keskinäinen rakkaus ”…