Nisu taitaa olla jo nykyisin sellainen sana, että sitä pitää selittää vähäsen. Sitä sanaa käytetään tietenkin monissa yhteyksissä. Minulla oli alakoulussa aikoinaan kaveri, jonka nimi oli Niilo, mutta porukassa oli vakiintunut muoto siitä: Nisu! Nisusta tulee mieleeni takautumana tupaseurat Pohjanmaalta. Kotikylällä oli kyllä rukoushuonekkin, mutta talvella sitä ei raskittu lämmittää eikä tainnut savun kulkukaan olla niitä parhaita, joten seuroja pidettiin kodeissa. No, perinteeseen kuului seurakahvit ja siihen oleellisena nisupitko sellainen neljällä, viidellä tai kuudella letitetty. Kauniin ruskea päältä ja hiukan taikinainen sisältä. Se oli pikkupoikain herkkua. Mistä saisi vielä semmosta letvenhästä. Saisi olla vielä hetken pikkupoika ja syödä vähän raaaksi jäänyttä pullapitkoa.
Vanha Biblia puhuu nisunjyvästä. Sanotaan nyt, että kyseessä on vehnä, mutta nisunjyvä vaikuttaa niin hartaan nostalgiselta, jotta käytän sitä. Muistelen, että evankeliumissa Johanneksen mukaan puhutaan nisunjyvän tiestä. Sen tulee pudota maahan ja kuolla, niin syntyy hedelmää jopa satakertaisesti. Tässä tulee muutamia kysymyksiä eteen: Mikä on nisunjyvä? Miksi sen pitää pudota maahan ja kuolla? Mihin niitä uusia jyviä tarvitaan? Joku Raamatun kohta toteaa: Siemen on Jumalan Sana. Siemen on se Jumalan Henkäys, joka tekee ihmisestä ihmisen! Muuten olemme maankuoren alkuaineista kootut, mutta Jumala itse henkeyttää jokaisen ihmisen eläväksi sieluksi. Lapsen tulee saada tieto, että hän on Jumalan luoma ja Hänen henkeyttämänsä. Se on uskovien vanhempien opetustehtävään kuuluva osa. Kuitenkin oetus menee lihalliseen ihmiseen ja kuolee syntien ja ylitsekäymisten tähden. Kuitenkaan Sanassa oleva elämän lähde ei kuole, vaan pyrkii kasvattamaan samankaltaista elämää ja sitä sanotaan uskoontuloksi eli uudestisyntymiseksi. Siemen ei putoa maahan, jos lapselta salataan hänen jumalallinen alkuperänsä.
Sana kasvattaa uusia sanoja, joita voidaan sitten kylvää sellaiseen maaperään, joka ei ole tietoinen taivaallisesta alkuperästään. Ihmiset kipuilevat ja kamppailevat, kun eivät tiedä, että elämän tyydytys on yhteydessä Kristuksen kanssa Jumalan lapsena. Lähetystyön tehtävänä on tyehdä sitä toista eli korjauskylvöä, mutta jokaisen kylväjän tulee saada olla samanarvoinen, jos siemen on samasta taivaallisesta laarista.
Mieleeni tulee Antti Sainion laulusta: Kylväjä, sen ensimmäinen säkeistö: Kävin aitalla taivaisella, sain mä siementä vakkaseen. ja nyt mielellä iloisella käyn Jumalan pellolle. Heitän siementä, uskossa astun, pellon piennarta tuoksuavaa. On hellettä hiestä mä kastun, mutta kylvän, kun kylvää mä saan! Aamen!
Et kai kuvitele Matias,että minä en erota heprean lukarvon 5 ja lukuarvon 8 omaavia sanoja toisistaan! Kyllä kaikissa tuntemissani sanakirjoissa selvästi näytetään, että kirjoitustavat näiden kirjianten välillä ovat nimen omaan elämään ja olemiseen ja hengittämiseen liittyvissä sanoissa vaihdelleet. Gesezenukse nmukaan sanueen lähtö on ollut chvh, josta hvh ja hjh
Jos et näe yhteyttä käsitteiden elämä, oleminen ja hengittäminen välillä, sille en voi mitään. Takertuen tuohon 5/8 kirjoitustapaan näytät hämmennyksesi muiden asiaan (vehnän mysteeriin) liittyvien tekijöiden edessä.
Masoreettipisteillä ei ole juurikaan painava etymologista merkitystä, sillä pisteytykset ilmaantuivat vasta 800–1000 luvulla jälken Kristuksen.
Seppo
1
En puhunut masoreettisen tekstin pisteistä, vaan länsimaisille kirjaimille tehdyn virallisen litteroinnin pisteistä, englannin kielen tyylin mukaisen ch -litteroidun ja h -liktteroidun välillä.
2
Näytä tarkalleen se sivu missä mielestäsi Gesenius tekisi niin suuren mokan että sekoittaisi nämä kaksi konsonanttia keskenään. Mikä Geseniuksen painos tai mikä webisivu ?
Käytössäni kotonani on myös muita heprean sanakirjoja, mm Philippe Eaymondin Dictionaiser d’Hébreu et d’Araméen Bibliques. Hän on ollut mammuttimaisen Koehler-Baumgartnerin sanakirjan toimituskunnassa ja sitten julkaissut erinomaisen kirjan ranskaksi. Siinä nuo suurtyön hedelmät on tiivistetty järkevän kokoiseksi kirjaksi.
Valitettavasti tuon superpätevän kirjan käyttö netissä on vaivalloista koska tekstimme keskustelu käydään suomeksi eikä siinä myöskään ole nettikeskustelua helpottavaa numerointijärjestelmää.
3)Koska en haluaisi keskustella liian pitkään asian vierestä Laurin jutussa, niin en hajoita puheenvuorojani heprean vehnä sanaan. Konsonanteista voimme todeta että sen ensimmäinen kirjain on Ḥet. Mutta jotta aiheemme ei hajoaisi, niin en enempää puutu tuohon vehnä -sanaan.
Mutta jotta pysyisimme varsinaisessa Laurin puhuman vehnän parissa, niin keskustelkaamme varsinaisesta vehnä -sanasta eikä sanan käytöstä asian vierestä puhumiseen.
Hepreaksi nisu eli vehnä on ḥiṭṭāh — חִטָּה ja monikko ḥiṭṭîm — חִטִּים .
Sana esiintyy 30 kertaa Vanhassa testamentissa.
Muinaisegyptiläinen vastaavaa etymologiaa oleva sana on ḥnṭ jossa huomattava litteroinnissa molemmat pisteet h:n ja t:n alla. Englantilaisittain chnt.
Toinen vehnä sana Vanhassa testamentissa on dāḡān — דָּגָן joka merkitsee jyvä, vilja tai tilanteesta riippuen myös vehnä. Tämä sana esiintyy Vanhassa testamentissa 40 kertaa.
Uuden testamentin kreikaksi vehnä on σῖτοs, σῖτος, ου, ὁ. jonka merkitys on jyvä, vilja tai vehnä.
Septuagintassa tämä σῖτοs -sana on etupäässä dāḡān -sanan vastineena.
Matias,en ole sanonut Gezeniuksen sekoittanen mitään, hän vain antaa ko. elämään liittyvän sanueen primaarilähdöksi sanan chvh.
Vehnän mysteeri ei aukea sanan sanakirjamerkityksiä ja kirjoitustapoja selostaen.
Seppo
Olen kohdistanut kritiikkini tekstiisi:
” … Gesezenukse nmukaan sanueen lähtö on ollut chvh, josta hvh ja hjh Jos et näe yhteyttä käsitteiden elämä, oleminen ja hengittäminen välillä, sille en voi mitään. … ”
Juuri tuollaista virhettä, missä ḥet ja he kirjaimet eli englantilaisittain litteroiden ch ja h sekotetaan keskenään, Gesenius ei ole voinut tehdä.
Jos näissä Heinolan höpinöissä olisi pää tai häntä, totta kai niitä tulkittaisiin teologiassa. Juridiikan puolella on sama: sielläkin esitetään mitä kummallisempia väitteitä ja sitten ihmetellään kuinka muut eivät ole sitä huomanneet.
”Jos näissä Heinolan höpinöissä olisi pää tai häntä, totta kai niitä tulkittaisiin teologiassa. Juridiikan puolella on sama: sielläkin esitetään mitä kummallisempia väitteitä ja sitten ihmetellään kuinka muut eivät ole sitä huomanneet.”
Kuulehan Ketomäki, tieteen historiassa monen monet uudet ja oikeiksi sittemmin todetut havainnot, joita satoihin vuosiin eivät olleet ’oikeat’ tiedemiehet huomanneet, ovat saaneet alkunsa yhden maallikon oivalluksista. Suosittelen tutustumista tieteen historiaan.
Toisaalta kyllä monet teologiot ovat huomanneet heptrealaisen kabbalan avaimin tulkittavia kohteita Raamatussa, mutta ne on vaiettu kuoliaaksi. Ja kabbalistinen soveltava tutkimus on jätetty tarkoituksellisesti pois koko teologian paradigmasta.
Tämä on kestämätön argumentti. Siitä että tieteen historiassa on käynyt niin kuin kerrot, ei seuraa että mikä tahansa väite on oikea.
Seppo
Kabbalismi on soveltuva yhdeksi kulttuurihistorian tutkimuksen kohteena. Siinä se on saman arvoinen kuin mikä muu juutalainen kulttuurielämän erityispiirre. Sen paikka on judaistiikkan yksi alue.
Sen sijaan kabbala ei sovellu tieteelliseksi menetelmäksi. Sen työskentelytapa ei täytä niitä vaatimuksia, jotka itsestään selvinä kuuluvat järkevän ja kriittisen tarkastelun kestävän tutkimuksen menetelmiin.
Tieteessä sekä perusteiden että johtopäätösten teon pitää olla todennettavissa niin että metodi jolla tutkitaan todellakin mittaa sitä mitä halutaan tutkia. Kabbala ei täytä näitä kriteereitä.
Niinpä Seppo. Teologia ei suinkaan ole hylännyt kabbalaa metodina sen takia että muka haluttaisiin salata jotakin, vaan yksinkertaisesti siitä syystä että se on tieteelliseksi menetelmäksi käyttökelvoton.
En ole väitänytkään, mutta kaikki maallikoiden havainnot eivät myöskään automaattisesti ole vääriä! Minkä siis tieten historiakin osoittaa.
Kysymys on siitä että tosiaan tietää jostakin eikä vain umpimähkään heittele mitä tahansa päättömyyksiä ilmaan.
”Sen sijaan kabbala ei sovellu tieteelliseksi menetelmäksi.”
Kuka on esittänyt että kabbala olisi jokin tieteellinen menetelmä? Mistä oikein noukit olkia Matias noihin toistuviin olkinukkeihisi? Eli toki tieteellisesti voi tutkia kabbalistien Raamattua koskevia väittämiä. Mitä siis ei tehdä. Kabbalan tutkiminen kulttuurihistoriallisena ilmiönä on aivan eri asia.
Seppo
Olet toistuvasti antanut ymmärtää että sinun mielestäsi perinteinen teologia ei ota riittävästi huomioon kabbalaa.
Tieteessä asia voi olla joko tutkimuksen kohde tai sen menetelmä.
Puheenvuoroissani olen todennut ettei kabbala sovellu tieteelliseksi menetelmäksi. Niinpä jäljelle jää vain että kabbala on tutkimuksen kohde eli siis osa sitä kulttuuria jota tutkitaan.
Kun siis toistuvasti olet vedonnut kabbalaan kuin siitä sai apua raamatuntutkimukseen niin tuolloin olet yrittänyt siirtää kabbalan tutkimuksen kohteen asemasta tutkimuksen välineeksi, jolla voi tulla esiin jotain Raamatun ymmärtämisen kannalta oleellista uutta tietoa.
Välineen ja tutkimuskohteen sekoittaminen on verrattavissa siihen että kolmen kilon vaa’alla punnitaan 1/16 kilon kananmunaa ja sitten väitettäisiin että muna painaa kolme kiloa.
”Välineen ja tutkimuskohteen sekoittaminen on verrattavissa siihen että kolmen kilon vaa’alla punnitaan 1/16 kilon kananmunaa ja sitten väitettäisiin että muna painaa kolme kiloa.”
Aivan ja juuri m i n ä Matias en noita sotke vaan niin teit sinä väittäessäsi minun pitävän kabbalaa tieteellisenä tutkimusvälineenä mitä siis EN ole tehnyt.
Edelleen, minähän myönsin että kabbalaa toki kevyesti sivutaan kulttuuri-ilmiönä, muta sen harrastajien eli esim. heprealaisten kabbalistien Raamattua kokevia väiteitä ei tutkita !!!!
Kun kabbalisti ja matemaatikko rabbi Yitzchak Ginsburgh esimerkiksi väittää Torassa olevan matemaattisen rakenteen, niin tuo vallankumouksellinen väite olisi helppo tieteen menetelmin tarkistaa. Mutta tätähän ei tehdä, koska asia jouduttaisiin tod. näk. myöntämään ja samalla kysymyään mistä tuo rakenne on peräisin …
Kuten eräs Helsingin teologi totesi: kyllä me tiedämme, että Raamatussa on numerologiaa, mutta me emme tutki sitä…
Kabbalan hylkääminen a’priori on kristityiltä teologeilta äärimäistä älyllistä epärehellisyyttä.
Jos uskallusta olis, voisi eim. t u t k i a miksi Uudessa testamentissa ainoita avoimia lukuja on k o l m e ja miksi ne ovat juuri k ol m i numeroisia ja miksi ne kaikki k o l m e ovat vielä k o l m i omiolukuja, joita gnostikot ja pythagoralaiset lukusymboliikassan käyttivät…
Seppo
Jälleen toimit epäjohdonmukaisesti.
Toisaalta sanot että et pidä kabbalaa menetelmänä
ja toisaalla kuitenkin vaadit että sen pohjalta tehtyjä väitteitä pitäisi arvostaa jotenkin erityisesti elikä siis kuitenkin kabbala sinun puheenparressasi on _ m e n e t e l m ä _ jonka avulla saadaan _ t u l o k s i a _ , joita ei sitten oteta riittävän vakavasti.
Ihan tosissaan Seppo. Kabbalaa on tutkittu ja todettu että se ei täytä tieteellisen tutkimuksen menetelmän vaatimuksia.
Sen sijaan kabbalaa on tutkittu juutalaisena kulttuuri-ilmiönä. Eräskin kielellisesti huippulahjakas ystäväni on jopa pitänyt siitä yliopistotason luentoja ulkomaita myöten sen jälkeen kun hän oli syvällisesti paneutunut latvialaisen juutalaisuuden perinteeseen.
Mutta jokaisen kulttuuri-ilmiön tutkiminen pitää tehdä suhteuttaen tutkimuksensa sen kohteen mukaisesti omaan yhteyteensä. Yhteyksistään irti revityisä yhteyksissä merkitys voi muuttua pahastikin. Niinpä kabbalankin ymmärtämisessä oleellista on sen asema juutalaisen kulttuurin keskuudessa ghettomaisen asutuksen ollessa toisenlaisen kulttuurin keskellä omien pienpiirien elämässä.
Teologiassa tutkimuksen kohteena olevat kysymykset ovat valtaosaltaan sellaisia, että kabbala ei niihin tuo minkäänlaista lisähyötyä, päin vastoin, se vain sekottaisi, koska se veisi vain asian vierestä puhumiseen. Vain uuden ajan judaistiikan tutkimuksessa sillä on merkitystä, koska se on siellä täällä esiintynyt yhtenä kulttuuri-ilmiönä juutalaisten keskuudessa nelisen sataa vuotta.
”Jälleen toimit epäjohdonmukaisesti.Toisaalta sanot että et pidä kabbalaa menetelmänä”
Ei siis mene ns. himaan. Kabbalassa on kabbalistien raamatuntutkimuksellisia menetelmiä , en ole väittänyt että kabbala olisi nykytieten menetelmä! (Miten perimätieto vois ollakaa mikään ’menetelmä…)Mutta mutta Matias: nykytieteen välinein (tekstikritiikin, etymologian, kielitieteen, matematiikan jne) voi tuota kabbalistien menetelmää toki tieteellisesti tutkia ja testata, jos olis halua ja uskallusta.
Mitä lisähyötyä kabbalistien menetelmien testaaminen toisi,sitähän et voi tietää,koska et ole testannut…
Ero on sama kuin myöntäisit, että lääkäreiden toimintaa voisi tietellisesti tutkia histrorialisena ilmiönä mutta lääkäreiden esim. kirurgien menetelmiä ei…
Seppo
1
Lause: ”Jos olis halua ja uskallusta”, tuo mieleeni lähinnä rähinöivän jengin gansterijohtajan, joka houkuttelee jotain pikkuskidiä ryyppäämään tai tupakkaa polttamaan. Noilla elkeillä kuvittelee että heikon itseluottamuksen omaava pojankloppi haluaa näyttää mieheltä ja menee koukkuun.
Aivan toisenlainen asenne on aidon totuuden pyrkimyksessä missä totuus ja sen etsiminen on kaiken mitta. Jeesushan sanoo, että totuus tekee meidät vapaiksi. Siinä ei siis tarvita mitään pakottamista vaan totuus itsessään vakuuttaa omalla voimallaan.
Katujengeistä pieni juttu nuoruuteni ajalta, kun tein katulähetystyötä. Menin erään porukan luo. Yksi ajatteli pelotella ja tarttui rinnastani kiinni. Jatkoin jutustelua kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hetken kuluttua tuo tyyppi huomasi hölmöilynsä. Hän irrotti otteensa, väistyi pari askelta taaksepäin ja painoi päänsä sellaiseen asentoon että oli valmis kuuntelemaan kaiken sen mitä minulla oli kerrottavana. – Kun on vapaa niin ei tarvitse pelätä.
2
Väitteesi: ”Koska et ole testannut”, on myös täysin ilmasta heitetty huti.
Kun tein 1960 -luvulla tutkimusta Liitonkirjan eräistä juridisista pykälistä, niin paneuduin tuohon perusteellisesti. Totesin heti että egyptiläinen säädöstö on täysin erilainen, samaten sumerilainen säädöstö oli eri tavoin esiteltyä, joten sekään ei antanut mitään oleellista. Hammurabin laki akkadiksi antoi paljonkin vertailuainesta, samaten erään pykälän kohdalla heettiläinen laki sopi vertailuainekseksi. Näitä kahta viimeksi mainittua tutkin myös alkukielellä. Tein myös juridisen vertailun arameankielisen targumin ja kreikankielisen Septuagintan teksteihin ja kerroin miten juridinen ajattelu oli kehittynyt alkukielestä käännökseen tulemisessa.
Tuossa yhteydessä menin erään hyvin oppineen juutalaisen luo kysymään missä määrin voisin saada juutalaista materiaalia työtäni varten. Tuossa keskustelussa kabbala tuli esille. Hän kertoi mitä se on ja miten se esiintyy juutalaisuudessa. Tuossa yhteydessä hän myös erittäin selkeästi toi esille ettei kabbalan periaatteet alkuunkaan sovellu sellaiseen Raamatun ajan tekstien tutkimiseen, jota olin tekemässä.
Jotenka Seppo, luotan tuon syvästi oppineen miehen arviointikykyyn. Hän tiesi mistä puhui ja pystyi sen myös selittämään. En siis yritä käyttää optimistijollaa valtamerialuksena enkä myöskään pikkupoikien mikroautoa metsätraktorina saatikka sitten että yrittäisin lentää tramboliinilla ikään kuin se olisi purjelentokone.