Niuhotusyhteiskunta

Jos ministeri Heidi Hautalalle ei koidu mitään seuraamuksia oviremontin teettämisestä ilman ennakonpidätyksiä ja sosiaalimaksuja, annetaan kansalaisille sellainen viesti, että pikku rikkeet voi kuitata anteeksipyynnöllä.

Minusta se olisi ihan oikea viesti.

Asia olisi hieman toinen, jos Hautala jättäisi ministerinä ollessaan työnantajavelvollisuudet hoitamatta. Ministerinä pitää olla tarkempi. Mutta jos vuosien takaa löytyy jokin satasen oviremontti, niin antaa olla.

Ministeri Jan Vapaavuori on nuoruudessaan saanut pahoinpitelytuomion. 17-vuotiaana kuukaudeksi ja viideksitoista päiväksi ehdolliseen vankeuteen vuonna 1982. Vuonna 1984 Vapaavuori tuomittiin sakkoihin osallisena varkauteen. Tähän muistetaan usein viitata, kun nykyajan poliitikkojen puheita vaaditaan oikeudessa tutkittaviksi. Ikään kuin nuoruudessaan tolloillut ei saisi koskaan muuttaa tapojaan ja menestyä yhteiskunnallisessa elämässä.

Paljon isompia rikoksia Vapaavuori ja Hautala ovat tekemässä nyt ministereinä ajaessaan kuntauudistusta ja metropolihallintoa. Mutta se on vain minun mielipiteeni. Toistakin mieltä saa olla.

Palataan vielä oviremonttiin. Jos Heidi Hautala tai Teija Tavis teettävät satunnaisen kotitaloustyön, he eivät ole varsinaisesti työnantajia. Rakennusliikkeet, kauppaketjut, siivousfirmat, laivayhtiöt ja metallipajat ovat. Harmaan talouden kitkeminen on tärkeää, mutta jos huomio kohdistetaan kansalaisten teettämiin muutaman kympin remontteihin, se kertoo kansamme mentaliteetista ja median toimintakulttuurista huonoa.

Elämme niuhotusyhteiskunnassa. Nielemme kamelit, mutta kuurnitsemme tillit. Vai miten se nyt menikään? (Siivilöitte hyttysen. Lat. huom.)

Jotain tästä on tarttunut kirkkoihimmekin. Vai niistäkö niuhottaminen on kotoisinkin? Sen sijaan, että olisimme yhdessä iloisesti evankeliumin asialla, kyttäämme muotoseikkoja ja menettelytapavirheitä ja nostamme miinusmerkin uskontomme tunnukseksi. Plushan sen ristin pitäisi olla. +

Ensi sunnuntaina on palmusunnuntai. Johanneksen tekstissä kerrotaan ihmisistä, jotka riemuitsivat Elämän ruhtinaan kanssa. Jeesus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista ja ilo ylimmillään. Silti oli niitäkin, jotka tavoittelivat häntä tappaakseen.

***

Kuluttajasuojalain mukainen tuoteseloste: Blogisti ei kannata Hautalan tai Vapaavuoren puolueita, mutta avoimesti Jeesusta. Kirkon jäsen.

 

  1. Pienten työstä aiheutuvien maksujen selvittäminen ja maksaminen on työlästä touhua nykyisin. Edes palkka.fi ei ei kauhean paljon auta, paljon helpompi on työntää se satanen kouraan – ja molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä.
    Ja voihan aina sanoa, että naapuriavusta oli kyse – ja toinen osapuoli taas antaa vapaaehtoiselantotukea toiselle.
    Mutta hyvää tällaisten sotkujen julkistaminen saattaa tuottaa hiukan: ministerit lienevät entistä varovaisempia jatkossa.

  2. Vielä: Kuten monessa keskustelussa on muualla on jo todettu, paras vaihtoehto olisi valtion tekemä järjestelmä. Tässä laskettaisiin kaikki tarvittavat maksut ja työn teettäjä voisi maksaa kokonaissumman, joka sitten automaattisesti siirtyisi tarvittaville tahoille.

  3. Suomessa ministeri ei eroa ennekuin salama suurinpiirtein iskee päähän. Tässä suhteessa mallia tulisi ottaa Ruotsista

    Ei ministerin eroaminen ole mikään itseisarvo, johon pitäisi pyrkiä. Iltalehtien ohjaamassa vedätysyhteiskunnassa ministerin eroaminen on tietenkin taivaan lahja, mutta oikeasti se on politiikan pintakuohua. Maata hallitaan hyvällä politiikalla eikä kiitämällä kohusta toiseen.

  4. Täällä Japanissa ministerien entiset ja nykyiset suuret taloudelliset rikokset ovat niin hyvin junailtuja, ettei heitä saada tuomioistuimissa tuomittua, mutta jos ministeri tekee hautalat eli pikku rikoksen, josta antaa joka päivä erilaisen selityksen, hän menettää kasvonsa ja eroaa hallituksesta, eikä vain hän, vaan koko hallitus eroaa, koska hallituksella ei ole enää kansalaisten luottamusta.

    Suomessa sixpac jatkaa varmaan vielä seuravankn vaalikauden.

  5. Käsi ylös, joka ei ole KOSKAAN syylistynyt pieneenkään harmaan talouden tapaiseen käytökseen. Jos iltapäivälehden lööppiin on edes vähän uskominen, näitä on melko vähän. Omaankin mieleeni muistui puiden klapittaja, joka kysyi, tarvitsetko kuitin? Ehkö vähän halvemmalla pääsin, kun sanoin, etten tarvitse.