Kaksi kukkaa yhdessä mukanaan pieniä kukkia kotonamme Kamerunissa 29.7.2006.
SUNNUNTAI 10.1.2021 1. sunnuntai loppiaisesta Kasteen lahja Ensimmäinen lukukappale: 1. Moos. 9:12–16
Nooan kertomus lienee monelle tuttu. Ihmiset muistavat Nooan arkin ja vedenpaisumuksen. Myös eläimet muistetaan ja niiden mukana olo. Sen sijaan kuinka moni muistaa, että kertomuksen lopussa kuvataan Jumalan rakkauden liittoa ihmiskuntaa kohtaan. Jumala vakuutti, että hän huolehtii sekä ihmisistä että eläimistä suuren hyvyytensä tähden. Sateenkaari on tämän liiton tunnus.
Usein liitosta puhutaan puolisoiden välillä avioliittona tai valtioiden välisenä liittona, liittovaltiona tai muissa sellaisissa yhteyksissä. Nooan kertomuksessa puhutaan Jumalan ja koko luomakunnan liitosta, ihminen ja eläimet siihen mukaan lukien.
Jumala sanoi vielä: ”Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti:
Liitto on Jumalan teko
Nooan ajan liitto ei perustunut ihmisen tekoon. Jumala on Luoja ja ihmiset ovat hänen tekoaan. Niinpä liittokin on yksistään Jumalan teko. Se on tehty Jumalan aloitteesta, Jumalan voimasta ja se on perustettu Jumalan koko luomakunnan olemukseen asti. Liiton merkin takuuna on luonnonlakien mukaisesti ilmestyvä Jumalan rakkauden osoitus. Se on jopa luonnonlakeja vahvemmalle perustalle perustettu. Sen takeena Jumala, Kaikkivaltias, taivaan ja maan Luoja.
Minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta. Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa:
Todella valtaisan vakaa ja tukeva on tuo Jumalan itsestään käyttämä ”minä”. Hän jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, on liiton tekijä ja hän myös takaa liittonsa pysyvyyden.
Uusi liitto Kristuksessa
Jeesuksessa Jumalan liitto sai täyttymyksensä. Jumala toi pelastuksen koko ihmiskunnalle. Jeesuksen pelastustyö Golgatan ristillä ja ylösnousemuksen riemullisessa voitossa toi esiin Jumalan rakkauden rajattomuuden. Tähän pelastukseen meidätkin on liitetty kasteen välityksellä.
Pietarin kirje viittaa Nooan aikaan puhuessaan Kristuksen kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta ja juuri tuossa yhteydessä kertoo, että koko tämä Jeesuksen kuolema ja ylösnousemuksen pelastus annetaan kasteen välityksellä. Kokonaan ja täysimääräisesti.
Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana. Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat. 1 Piet. 3:18-22.
Kasteen sunnuntai
Jeesuksen kaste oli loppiaisen eli epifanian eli Jumalan kirkkauden ilmestymisen juhlan ensimmäinen aihe, kun juhla vallattiin palvelemaan evankeliumia. Aihe on yhä edelleen loppiaisen vieton yhteydessä. Kasteen sunnuntaita vietetään loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina. Ihana on kasteen anti. Jumalan täyteyden koko pelastus ojennetaan meille Jumalan lahjana. Hän sen tekee ja hän myös on sen takeena ja sisältönä.
Tässä lukukappale kokonaisuudessaan
1. Moos. 9:12–16
Jumala sanoi vielä: ”Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta. Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää. Kaarinäkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa.”
Kasteen sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-10-1-2021/
Dopsöndagens tema presenteras och texterna förevisas här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-10-1-2021/
Hieno juttu, että joku käyttää blogeissaan Raamattua, sitä kai tällä foorumilla pitäisi olla esillä enemmänkin myönteisessä valossa? Ainakin itse yhdistän kirkollisen palstan Ja Raamatn käytön, niin viisaita kuin me ihmiset kuvittelemme olevamme ilman itseämme korkeampaa viisautta.
Nooan kanssa todellakin solmittiin liitto. Ja siihen liittyi muutakin kuin sateenkaari, jonka synty herättää tietenkin arvioita, esimerkiksi millaisia muutoksia ilmakehään tuo näkyvän valon hajoaminen eri aallonpituuksiinsa vaati.
Raamatun mukaan näyttää siltä, ettei ennen vedenpaisumusta satanut lainkaan. Tähän viittaa se maininta, että ”sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan”.(1. Mo2:6) Ilman vesisadetta ei tietenkään ollut sateenkaartakaan, tuota liiton merkkiä.
Se on Raamatun ilmoittama tosiasia, että Nooa oli ensimmäinen lihansyöjä. Tämä ilmaistaan selkeästi vedenpaisumuksen jälkeen: ”Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit.”(1. Mo9:3) Yhden ehdon ensimmäinen ei-vegetaristi sai: ”Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä.”(4) Veren Kaikkivaltias pidätti itselleen, koska se symboloi Raamatussa elämää ja sen pelastamista. Kristuksen veri sitten totaalisesti, ilman sitä ei kristillisellä vesikasteellakaan olisi. Itään merkitystä.
Nooa ”oli peltomies ja ensimmäinen, joka istutti viinitarhan”.(20) No, siinähän kävi kokemattomalle nauttijalle hupsusti, ja Nooa humaltui huonoin seurauksin, kuten tuo 9. luku edelleen kertoo.
Vedenpaisumuskertomus avaa Raamattua monelta kohden, mutta spekuloitavaa myös riittää. Mistä vedet tulivat ja minne menivät? Miten muuttui noissa olosuhteissa esimerkiksi radiohiiliajoitus, sehän perustuu tuolla ylhäällä syntyvän harvinaisen hiili-isotoopin suhteeseen tavanomaiseen hiileen?
Raamattuun liittyen teen sinulle Matias yhden kysymyksen, mutta laitan sen omaan lokeroonsa, jotta mahdollinen keskustelu pysyisi raiteillaan ja mieluiten juuri siinä yhteisessä kirjassamme Raamatussa.
Rauli
Kiitos mielenkiintoisista näkökulmistasi
Ja nyt se kysymys sinulle Matias blogissa siteerattuun raamatunkohtaan liittyen. Ja tietenkin muutkin voinevat esittää oman näkemyksensä, kuten täällä tapana on.
”Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin.”(KR92)
”Hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia.”(KR38)
Keille Jeesus saarnasi? Koska ja missä? Minkä vuoksi?
Noista vedenpaisumukseen liittyvistä nefileistä on ollut joskus keskusteluja, mutta tämän sinun siteeraamasi kohta on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Tähän on varmaan moni kokenutkin ” Raamatun tohtori ” jo aikoja sitten todennut, että on vaikea paikka. Itse en tekisi siitä sen vaikeampaa, kuin kirjoitettu on: ”saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka ei muinoin uskoneet.” Miksei Jeesus olisi voinut mennä tuonelaan voittajana kaiken lain täyttäjänä, ristinkuolemansa jälkeen? Jotenkin tästä käy myös ilmi, että vedenpaisumuksessa hukkuneita on ollut suuri määrä, jotka ei muinen uskoneet.
Missä kohden Raamattu opettaa, että Jeesus saarnasi tuonelassa?
Oliko tuo saarnaamisen aika vasta kuolemalle vastakkaisen tapahtuman, ylösnousemuksen, jälkeen? Siis sitten, kun Jeesus ”tehtiin eläväksi hengessä” ”kolmantena päivänä”.
Eikö hengille kykene saarnaamaan parhaiten juuri sellainen, joka on ”tehty eläväksi hengessä”?
”Meni pois ja saarnasi.” Uskontunnustus: ”Astui alas helvettiin.” (Voittajana.)
Taisi Jeesus mennä jonkun vanhamuotoisen uskontunnustuksen mukaan tosiaankin”helvettiin”, mutta nykyinen versio näyttää menevän näin: ”kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista.”
Noin myös Raamattu opettaa. .
Mutta kuten aiemmin jo kysyin: missä sanotaan, että Jeesus saarnasi juuri tuonelassa tuon kolmen päivän aikana? Eikö ole ilmeisempää, että hän saarnasi ”hengille” sen jälkeen, kun hänet kolmantena päivänä. ”tehtiin eläväksi hengessä”?
Jeesus tapasi ylösnousemus ruumissaan ihka elävänä ihan tavallisia eläviä ihmisiä, joille saarnasi ja lähetti heidät kastamaan ja opettamaan Kolmiyhteisen Jumalan nimeen kaikkia kansoja, kuten Raamattu opettaa. Tuonelaan, entinen käännös: helvettiin hän laskeutui voitettuaan synnin, kuoleman ja paholaisen vallan sovituskuolemallaan Jumalan ainokaisena Poikana.
Rauli
Kiitos useammasta hyvästä puheenvuorostasi.
Kiitos hyvistä kysymyksistä.
Vastausten pääasiallinen peruste on juuri siteeraamani Raamatunkohta. Toki sitten tämän tekstin ymmärtämiseksi olen myös käyttänyt ajatusten herättäjänä muutakin kirjallisuutta.
1) Keille Jeesus saarnasi
Jeesus meni niiden luokse missä säilytettiin niiden sielut, jotka täällä maan päällä ovat pysyneet epäuskoisina, ovat vankeudessa.
Tuon vankeus sanan perusteella voi päätellä yhteydestä lähtien, että kyseessä ovat ne ihmiset, jotka ovat paaduttaneet sydämensä, vaikka ovat kuulleet evankeliumin saarnaa, ja jotka siis ovat sen sukukunnan edustajia, jotka tullaan tuomitsemaan viimeisenä päivänä. (Tässä siis ei ole kyse niistä jotka eivät ole kuulleet evankeliumia elämänsä ajan. Näihin tämä kohta ei riitä antamaan mitään vastausta.)
2) Koska ja missä
Silloin kun Kristus on tehty eläväksi, siis sielunsa ja ruumiinsa puolesta.
Apostolisen uskontunnustuksen sanoin ”tuonelassa”, tai Lutherin käännöksen mukaan ”helvetissä” (saksalainen sanonta)
Vertaa suomalaisempaan tapaan ilmaista asia Katekismus 2000 mukaan:
”ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,”
sanatarkempaan tunnustuskirjojen käännökseen
”ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
3) Minkä vuoksi
Kristittyjä kehotetaan kärsivällisesti tässä maailmassa eläessään kestämään epäuskoisen maailman taholta tulevaa kärsimystä ja pilkkaa, kun he odottavat Jumalan vanhurskasta tuomiota, joka kerran viimeisenä päivänä on kohtaava kaikkia Kristuksen kirkon vainoojia. (tähän peruste 1 Piet 3:14-4:7 kokonaisuudessaan.) Tälle kehotukselle kestämään kärsimyksiä annetaan rohkaisua viittaamalla Kristuksen esikuvaan: hänkin kärsi maailmassa eläessään. Kun sitten hänet oli tehty eläväksi, niin hän näyttäytyi tuomarina vankeudessa oleville hengille ja maailman lopussa hän ilmestyy elävien ja kuolleitten tuomarina.
Samuel
Kiitos hyvistä puheenvuoroistasi.
Viittaat oppineisiin ”tohtoreihin”. Minulla on eräskin saksankielinen kommentaari, jossa tuota jaksoa käsitellään 18 sivulla, tiivistä, perusteellista ja pätevää tekstiä koko tuon osan selitys.
Rauli
Keskustelussa Samuelin kanssa peräänkuulutat vielä tuonela -sanan merkitystä. Tuotte molemmat esiin hyviä näkökohtia.
Tuo vaikuttaa todella mielenkiintoiselta kysymyksenasettelulta. Joskus voisi olla hyvä mennä ehkä syvemmällekin tuon tutkistelussa.
Tässä tuon vain esille sen miten kreikkalaisessa tekstissä sana ᾅδης, hadēs, on käännetty tuonelaksi. Tätä sanaa on käytetty Vanhan testamentin alkukielessä sanan šə’ōl , שְׁאוֹל , tuonelan, vastineena Septuaginta -käännöksessä kreikaksi.
Tuonela -sanan esiintyminen näkyy tällä sivustola vuosien 1933/1938 käännöksessä.
https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=tuonel&kaannos=fi-38&kirjat=kr
Kiitos Matias perusteellisesta vastauksestasi, jälleen kerran. Tässä oma näkemykseni tuosta Jeesuksen saarnaamisesta.
Jeesuksen saarnaaminen tuonelassa joutuu hiukan hankaluuksiin sen perusteella, mitä Raamttu tilasta hades/sheol kertoo. Esimerkiksi, että ”Kuoltuaan ei kukaan sinua ylistä, ei kukaan kiitä sinua tuonelassa(sheol).”(Ps6:5)
Jeesus todennäköisesti, jos kuka, olisi Isäänsä tuonelassa ylistänyt! Ja jos ei voi ylistää, tuskin syntyy mitään saarnaakaan.
Siksi on uskottavampaa, että Jeesus vasta ylösnousemuksensa jälkeen saarnasi 1. Mooseksen 6. luvussa mainituille enkeleille, joiden lankeemuksesta Raamattu kertoo, että: ”Jumalan pojat huomasivat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat. Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia.”(5,6)
Muualla Raamatussa kerrotaan, että juuri nuo langenneet enkelit joutuivat vedenpaisumuksen päätyttyä aivan erityiseen tilaan, jota Raamatun alkuteksti vain kerran kutsuu nimeltä ”tartaros”. Tällaista heistä kerrotaan:
”Ja niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten.”(Juud6)
”Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka olivat tehneet syntiä, vaan syöksi heidät kahleissa manalan pimentoihin(tartaros) odottamaan tuomion toteutumista.”(2.Piet2:4)
On merkille pantavaa, että Jeesus teki vaikutuksen jo ihmiselämänsä aikana noihin samoihin veijareihin. Heidän reaktionsa oli varsin kuvaava: ”Ja katso, he huusivat sanoen: ’Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, sinä Jumalan Poika? Oletko tullut tänne vaivaamaan meitä ennen aikaa?’”(Mat8:29) Huutajat olivat mitä ilmeisimmin samoja ”tartaroksessa” olevia ”riivaajahenkiä”(31) Myöhemmin tuli sitten tämä pidempi saarna juuri kuoleman voittaneelta ja ylösnousseelta Vapahtajaltamme. Ja aikanaan se meno vaivattavaksi siihen ”ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen”.(Mat25:41)
Rauli
Kiitos kommentistasi. Nyt on mahdollista vastata.
4) Vanhin tulkinta on se, että nuo kahleissa olevat ovat Nooan aikana eläneitä jumalattomia ihmisiä. Nyt he odottivat tuolla omassa säilytyspaikassaan tuomiolle joutumistaan. Heille Jeesus ilmestyi voittajana ja osoitti voittovoimansa.
5) Sitten on tullut uudempi tulkintaperinne, eksegeettien joukossa ensimmäisenä mainitaan Friedrich Spittaa,10. 1- 1852 – 7.6.1924, jonka mukaan näillä tarkoitetaan 1 Moos 6. luvussa mainittuja langenneita enkeliolentoja, jotka yhtyivät ihmisten tyttäriin.
Juutalaisessa perinteessä nämä langenneet enkelit ovat herättäneet hyvinkin paljon mielenkiintoa ja monenlaisia kertomuksia heistä on syntynyt, mm että nämä henget karkotettiin taivaasta ja pidettiin sidottuina maan uumenissa ja että Heenok / Hanok oli käynyt heille julistamassa tuomion peruuttamattomuutta, Heen 12 – 15. (Tähän liittyen englantilainen Bowyer 1763 esiitti tekstin korjausta jonka mukaan ”en ho k(ai)” olisikin luettava Henokiksi, ei mokoma huomannut että näin syntyy kielioppiongelma, subjektin vaihto ei sovi tuohon kohtaan.)
6) Mikäli haluaa yhdistää nämä edellä mainitut tulkintaperinteet, niin ei sekään ole täysin pois suljettu, koska henki -nimitystä on käytetty sekä enkelien että demonien että jo kuolleitten ihmisten sielujen nimityksenä.
7) Oma kysymyksenasettelunsa on se, että tässä kolmannessa luvussa vaikutelmana on ennen kaikkea Jeesuksen voittaja meno ja että vaikutelma on ennen kaikkea tuomion ilmoittaminen niin myöhemmin 4:6 jakeen pohjalta on mahdollista ymmärtää että myös evankeliumia on julistettu kuolleille, jotta näilläkin olisi mahdollisuus saada osallisuus toivosta.
Sillä sitä varten evankeliumi kuolleillekin saarnattu on, että he kyllä tuomittaisiin ihmisten jälkeen lihassa, mutta Jumalan jälkeen eläisivät hengessä. (vuoden 1776 käännös)
8) Mielestäni kirkon taistelua demoneja vastaan, esim Jeesuksen ja opetuslasten ulos ajamien pahojen henkien, kohdattuja henkiä ei pidä sekottaa tähän 1 Piet 3 luvun kuvaukseen. Onhan pahojen henkien ulosajo yhä edelleen käytössä esimerkiksi valtaosassa kristikunnan kastetoimituksia ja esimerkiksi katolisella kirkolla on erityinen demonien ulosajon toimituksen kaava, joka uusittiin muutama vuosikymmen sitten. Yksi tapaus ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen, kun paavi käytti tuota uuttaa kaavaa toimittaessaan riivaajasta vapauttamisen toimituksen yhdelle, jota ei aikaismmin ollut pystytty vapauttamaan. Toimituksen saanut vapautui.
9) Itse en käytä tartaros -sanaa tavanomaisessa julistuksessa, koska minulle se assosioituu liian paljon kreikkalaisten mytologioitten kuvaukseen kreikkalaisen ylijumala Zeuksen voiton tuloksena titaanien heittämiseen manalan alimpaan tasoon ja näiden ympärille syntyneisiin kertomuksiin. Vain sellaisissa tilanteissa, missä selittäisin kristinuskon tuonelan ja kreikkalaisen mytologian manalan välisten oppien eroja ja yhtäläisyyksiä, se voisi olla paikallaan, mutta juuri nyt minulla ei ole sellaista projektia ollut näköpiirissäni.
Tässä nyt joitakin näkökohtia esittämääsi puheenvuoroon.
Kiitos Rauli kommentistasi
Kyllä itsekin haluan tukeutua luterilaisiin selityksiin. Tosin tätä kohtaa itse Lutherkin piti vaikeana. Keskeinen seikka kumminkin, ettei se ole ristiriidassa muitten Raamatun paikkojen kanssa. Onhan ajateltu esim. Jeesuksen muusta perheestä, ettei ”veljet” tarkoita hänen veljiään. Ei tavallinen Raamatun lukija näin päättele, vaan ihan kuin siellä on kirjoitettu, että muitakin oli, kuten ”Jakob Herran veli.” Ym.
-Lähtökohtana on ollut, ettei enää rajan toisella puolen ole mahdollisuutta kääntymykseen, vaan tässä ajassa on uskonsaarnan (armon) aika. Siksi kuolleitten puolesta systemaattinen rukoilu (sekin on muuttunut nykyisessä liturgiassa) tai pyhimysten avuksi huutaminen on vieras käsite luterikunnassa, kuten vaikka Marian synnittömyys ja siten taivaaseenotto poikansa Jeesuksen tapaan.
Samuel
Kiitos puheenvuoroistasi.
Noista Vapahtajamme Jeesuksen sosiologisista veljistä ja sisarista olen lyhyesti kertonut Joosef Kihlaajan biologisen tyttärenpojan Johannes Teologin elämästä kertoessani osoitteessa
https://www.kotimaa.fi/blogit/johannes-teologin-elamantyon-kunnioittamisen-juhla/
Rauli
10) Juudan kirjeen kuudennen jakeen asiakokonaisuus liittyy mielestäni toiseen yhteyteen.
Siinä puhutaan ikuisista kahleista ja pimeydestä.
Juudan kirjeen sanoma liittyy pyrkimykseen vastustaa väärää oppia. Väärän opin vastustuksessa hän ei lähde perusteelliseen analyysiin, kuten häntä myöhemmät kirkkoisät pitivät tapanaan, vaan hän pyrkii vain muutamalla esimerkillä varoittamaan väärän opin kannattajia harhaan menemisen vaaroista.
Ensimmäisenä näistä mainitaan Israelin korpivaelluksen aikainen luopumus. Vaikka kansa oli saanut kokea suuren pelastuksen Kaislameren läpi kulkemisen ihmeessä, niin silti he lankesivat epäuskoon ja epäusko puolestaan toi heille tuomioksi sen, etteivät he paria lukuun ottamatta päässeet luvattuun maahan.
Toinen sitten liittyy ennen vedenpaisumusta kerrottuun ”Jumalan poikien” lankeemukseen ja sekaantumisesta ihmisten tyttäriin.
Heenokin kirja (joka muuten on Etiopian kirkon Raamattuun kuuluva) kertoo, että nämä langenneet enkelit sidottiin ja syöstiin pimeihin kuiluihin kukkuloitten alle odottamaan viimeisenä päivänä toteutuvaa tulijärveen heittämistä. Heen 10:4 ss.
Kolmantena kohtana Juudalla on Sodoman ja Gomorran tapaukseen viittaaminen. Hilllittömissä himoissaan nämä olivat kohdistaneet sukupuolisen halunsa enkeleihin. Siis ”toisenlaiseen lihaan” kohdistettu halu edellisen tapauksen käänteisenä puolena, tuolla enkelit ihmisiä ja tässä ihmiset enkeleitä.
Sodoma ja Gomorra saivat rangaistuksena tulta ja tulikiveä.
Juutalaisessa perinteessä esiintyy sellaisiakin kertomuksia, joissa tämä näyte helvetin tulesta, on tulkittu niin, että helvetin tuli paloi juuri Kuolleen meren alla.
Tämäntapaiseen näytteeseen Juudan kirjeen varoituskin viittaa. Hän varoittaa tuomiosta.
Neljänneksi. Vähää myöhemmin vielä jatkettuaan varoituksiaan vääriä oppeja kohtaan ja muutamalla sanalla kuvattuaan heidän hengellisen lankeemuksensa uhmakkuutta Juuda ottaa vielä ikään kuin malliksi oikeasta asenteeta otteen juutlaisesta Assumptio Mosis -kirjasta.
Siinä kerrotaan että Mooseksen kuoleman jälkeen perkele pyysi Mooseksen ruumista ylienkeli Miikaelilta, Pyhän kansan suojelijalta. Miikael ei kuitenkaan korkeasta asemastaan huolimatta ylienkelinäkään lausunut tuomiota omasta puolestaan, vaan tyytyi jättämään tuomion Herralle Sakarjan kirjan sanoin. Sak. 3:2.
Vielä muutamin muidenkin esimerkkien välityksellä Juuda varoittaa lukijoitaan – ja näiden kautta kuulijoitaan – varomaan harhaopettajia. Mutta nämä mainitsemani esimerkit riittänevät kuvaamaan, että Juudan kirjan kysymyksen asettelu liikkuu toisenlaisten ongelmien parissa kuin alkuaan äsken kastettujen kristittyjen kehotuspuheeksi kirjoitetussa Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä.
Ps. numeroin kohdat uudelleen jotta jos joskus tarvitsee viitata niin on sitten selvempää.
Matias. Käytät runsaasti aineistoa Raamatun erilaisista tulkintamalleista ja ulkopuolisista kirjoituksista. Toki niilläkin on puolensa, mutta malli kohdassa 4) edustaa siis sinun näkemystäsi.
Esitit ajatuksen, jonka mukaan ”Jeesus meni niiden luokse missä säilytettiin niiden sielut, jotka täällä maan päällä ovat pysyneet epäuskoisina, ovat vankeudessa.” Miten Raamattu tukee tällaista ajatusta ”vangituista sieluista”? Jeesus kyllä saarnasi ”vankeudessa oleville hengille”, mutta sielu ja henki lienevät eri käsitteitä Raamatussa?
Kuten huomasit, minun näkemykseni on tuo 5), joka ymmärtää Jeesuksen saarnan koskettaneen ” 1 Moos 6. luvussa mainittuja langenneita enkeliolentoja, jotka yhtyivät ihmisten tyttäriin.”
Alleviivaisin vielä uudelleen erästä oleellista asiaa Pietarinkirjeen kohdassa ”hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä”.
Olen ymmärtänyt, että Jeesus ”tehtiin eläväksi” tarkoittaa hänen herättämistään kuolleista. Ja se tapahtui vasta ”kolmantena päivänä”, jolloin hän pääsi pois tuonelasta, tilasta, josta Raamattu toistaa aina saman tosiasian. Tuonelassa ei paljon saarnoja pidetä, kuten vaikkapa tällä kertaa Jesajan kirja meitä informoi: ”Ei tuonela(sheol) sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi.”(Jes38:18,19)
Eikö olisi loogisempaa, että Jeesus saarnasi hengille vasta ylösnousemuksensa jälkeen kuin kuolleena ollessaan?
Tuo kohta 1) olettaa käsittääkseni sen, että kuolema muuttaisi ihmisen, tämän lihan ja veren, hengeksi heti kuoleman jälkeen. Mutta löytyykö Raamatusta perusteita sellaiseen välittömään muutokseen? ”Jumala on henki” opettaa Jeesus, ja hänen kanssaan samanlaista olemusta ovat kaikki taivaalliset luomukset. Kokonaisuutena on mielestäni uskottavaa, että juuri joillekin taivaallista alkuperää oleville ”hengille” Jeesus saarnasi, ja juuri noille tottelemattomille.
Kohtaasi 9 haluaisin sanoa seuraavaa.
2. Pietarinkirje käyttää sanaa ”tartaros” kuvatessaan langenneiden enkelien kahlittua tilaa: ”Eihän Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka tekivät syntiä, vaan kahlitsi heidät Manalan pimeyteen odottamaan tuomiota.”(KR2020) Sanalla ”tartaros” on kyllä linkitys muinaiseen kreikan mytologiaan, Raamattu kun käyttää joskus sanoja, jotka ovat kuuluneet aikansa terminologiaan. Ongelma on siinä, miten meidän tulisi nykyään tuollaiset vainkerran Raamatussa esiintyvät käsitteet ymmärtää.
Tähän näyttää Folkbibelnillä olevan varsin selittävä käännös: ”kastade dem i avgrunden [(avgrunden) Grek. Tartaros.] och överlämnade dem åt mörker och kedjor, [(mörker och kedjor) Andra handskrifter: ”mörkrets hålor”.] för att de skulle hållas i förvar till domen.” Pääasia on tässä se, että tämä joukko sopii mainiosti Jeesuksen nuhdesaarnan kohteeksi.
Ja vaikka sinä ajattelet, ettei Juudaksen kirjeen 6 puhu samoista ennen vedenpaisumusta langenneista enkeleistä, KR näyttää sen siihen kuitenkin linkittävän?
Raamattu kertoo, että Saatana on langennut enkeli, jolla on kohtalotovereita matkalla ikuiseen tuleen.. Mutta eikö kaikkien näiden Saatanan enkeleiden,(= ”demonien”= ”riivaajien”) alkuperä ole tuossa sinun blogisi otsikon ajassa, siis ennen vedenpaisumusta tapahtuneessa tottelemattomuudessa? Raamatusta en ole löytänyt mitään muuta demonigeneraattoria, oletko sinä? Kuten sinäkin totesit, nuo langenneet henkiolennot ovat edelleen aktiivisia vankeja. Ne ottavat parhaillaan loppukiriä, jonka johtoa kuvataan näin: ”Se on raivoissaan, koska tietää aikansa olevan vähissä.”(Ilm12:12b,KR2020)
Rauli
Kiitos kommentistasi
Huomaan että aika on kulunut muualla. Varsnaista vastaustani siis pitää siirtää mahdollisesti huomiseen.
Otit monta ielenkiintoista näkökohtaa esille puheenvourossasi. Kiitos selkeästä esityksestäsi.
Tässä vain yksi kohta.
Huomaan miten valikoivasti muistini toimii, näköjään pätkii , kun tuo alimpiin kerroksiin eli syvyyksiin heittäminen 2 Piet 2:4 jakeessa on verbi, niin jotenkin se ei automaattisesti lyönyt päälle nomini tartaroksen kanssa.
tartarṓsas, ταρταρώσας, verbi aoristin partisiipin aktiivi, verbistä ταρταρόω, tartaroṓ.
Kiitos tästä huomiosta.
Muutoin palaan muutamiin kohtiin keskustelua jatkamaan sopivan tilaisuuden tullessa. alempana jatkossa.
Rauli
”Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, ”
Todellisuudessa kuitenkin, ihminen voi olla ’hengessä elävä’ vain ruumiissa ollessaan, jo egyptiläiset olivat sitä mieltä, että tuonpuoleisessa ei tarvita aivoja ja siksi he poistivat vainajalta aivot. Ja kuten Paavalikin sanoi; Viisaus katoaa ja tieto käy turhaksi.
Tietysti, kun ihmisestä kirjoitetaan tarina, hänet tehdään tavallaan eläväksi . Ihmiset lukevat ja puhuvat hänestä, kuten Jeesuksesta, mutta kannttaa muistaa, että elävä ihminen myös vanhenee, tarina ihminen ei vanhene, hän ei siis ole elävä vaan ajaton tarina, jossa olento pysyy kolmikymppisenä ikuisesti. Jatko-osaa ei ole kirjoitettu, mutta ehkä sitten kun näemme sen paluun. Nyt on vasta kansa palannut Israelin maalle, Jeesus ei, vaikka hänen piti tulla se perustamaan.
…………….
Tehkää jotakin poikeavaa nuorena niin, että joku kirjoittaa teistä kirjan. Jos tola on epiksessä, sitä parempin siitä tulee, kunhan kuolette nuorena, näin pääsette ikuisuuteen kirjan kansien sisälle ja sieltä ette pääse pois.
Ei Jeesuskaan vapaa ole, hän on enemmän vanki kuin kukaan.
Ehkä hän haluaisi ulos evankeliumista, mutta ei pääse, ei edes taivaaseen voi paeta ja kadota näiltä innokkailta seuraajilta, jotka haluavat hänet kuninkaaksi. Minusta tuntuu, että hänellä ei ole mitään halua olla kuningas vaan kävellä vapaana ehkä Galileassa , Jordanilla, Eufratilla ja missä milloinkin vuorilla rosvojen joukossa ja Tyyroksen ilotaloissa pelastamassa hyväksikäytettyjä tyttölapsia, hän piti heitä taivaskelpoisina enemmän kuin pappeja ja muita hurskastelijoita, koska tytöt antoivat, ja miehet vain ottivat.
…………………….
Matias
Kahdesta kukasta tuli mieleen Kaksi kalaa ja viisi leipää. Mutta tiedättekö mitä symboloi kaksi kalaa ?
Kalat on tähtikuvio taivaalla, se kuvataan kahtena kalana vaikka tähtiä on hyvinkin monia kuviossa.
” Kalat liittyvät kreikkalaiseen legendaan, jonka mukaan Afrodite ja hänen poikansa Eros muuttivat muotoaan kaloiksi tai heidät pelasti kaksi kalaa.
Hyginuksen mukaan kreikkalaisessa versiossa Afrodite ja Eros Syyriassa käydessään pakenivat Typhon hirviöä hyppäämällä Eufrat jokeen ja muuttumalla kaloiksi.
Tarinan roomalaisessa muunnoksessa Venus ja poikansa Amor on viety pois tästä vaarasta kahden kalan selässä. ”
”Kolmanessa Vatikaanin mytografiassa tarina on muodossa: Kalat työnsivät maalle Munan joka oli pyörinyt Eufrat-virtaan . Kyyhkyset istuivat munalle kunnes Afrodite, jota kutsutaan Syyrian jumalattareksi, kuoriutui munasta. Kalat palkittiin siitä, sijoittamalla heidät taivaalle tähtikuviona. ”
Ja niin päästiin jo neitseelliseen syntymään.
( Kalat (tähtikuvio) Wikipedia.
Toteat, että ”todellisuudessa kuitenkin, ihminen voi olla ‘hengessä elävä’ vain ruumiissa ollessaan.” Tukeudut egyptiläisten viisauteen, mutta mistähän tuo Paavalin kommentti oli otettu? Lienee kuitenkin aiheeseen liittyvä?
Raamatun sivuilla kerrotaan Jeesuksen ylösnousemuksesta, että ”viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.”(1. Ko15:45) Sama ilmaistaan muutamaa jaetta aiemmin näin: ”kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis.” Pietari ilmaisi saman asian ”kuolettamisena lihassa” ja ”eläväkaitekemisenä hengessä”.
Raamatun mukaan taivaassa on runsaasti henkiä, ja sellaiseksi kerrotaan joidenkin ihmistenkin ylösnousemuksensa jälkeen tulevan. Ilman tätä liharuumista, jonka älyllinen toiminta riippuu vahvasti aivojen toiminnasta. Taivaassa eivät nykyiset fysiologian periaatteet ole enää voimassa.
Tarja
1) Kerrot siitä miten viime vuosisadan nuoruuden ihailu näkyi erilaisten nuorena kuolleitten julkkisten jälkimaineessa. Heidän elämänsä tarjosi ikään kuin ulkonaisen katalysaattorin monen ihmisen kaipaukselle päästä vielä kerran palaamaan omaan nuoruuteensa koska muistojen kultaantumisen takia se oli muuttunut eräänlaiseksi kulta-ajaksi elämässä.
Tämän osaat kertoa hyvin.
2) Mielestäni tämä ei kuitenkaan avaa meidän ajatuksiamme ymmärtämään Jeesuksen elämäntehtävää koko maailman sovittamisessa omalla ristin kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.
Tähän Jeesuksen perustehtävään olen blogissani viitannut 1 Pietarin kirjeen sanoin
Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi
3) Kreikkalaisen mytologian kertomukset voivat olla kirjalisesti toisinaan mielenkiintoista luettavaa, mutta ne eivät kuitenkaan anna sisällöllistä lisäainesta varsinaisten kristillisten teologisten käsitteiden merkityksen avaamisessa.
Avoimessa viestinnässä on jokaisella mahdollisuus tehdä omien mielteidensä mukaisia tulkintoja. Minä kuitenkn valitsin nuo kukat blogini alkuun ajatellen sitä miten isä ja äiti ovat kuin nuo isot kukat ja sitten perheen pikkuväki on kuin nuo pienet kukat.
Onhan perheen jäsenten keskinäinen rakkaus mitä parhain keino ilmaista Jumalan rakkauden liiton olemusta luomaansa maailmaa kohtaan. Ja onhan voimassa myös tuo ajatus, että me rakastamme koska Hän (Jumala) on ensiksi rakastanut meitä.
Rauli
Kohtiin neljä, seitsemän ja kymmenen liittyen
Juutalaisuudessa on esiintynyt monenlaisiakin perinteitä Nooan ajasta. Tässä keskusteluumme liittyen seuraavia juutalaisuuden ja kristillisyyden esiin nostamia.
11) Juutalaisesta perinteestä
Juutalainen historioitsija Josefus mainitsee Nooan kehottaneen aikalaisiaan kääntymään pois pahoilta teiltä. Ant. I.74
Sibyllan oraakkelit sanovat Nooan saaneen Jumalalta kehotuksen saarnata parannusta ja pelastaa ne, jotka häntä kuulevat. Sib I:128-129, 147-198.
12) Kristillisestä perinteestä
Kristillisessä perinteessä Nooan aikainen sukupolvi mainitaan ennusmerkkinä lopunaikana vallitsevasta yleisestä turmeluksesta. Matt 24:17-38; Luuk 17:26-27.
Mielestäni Juudan kirjeen kehotus seuraa tätä linjaa ja täsmentää kohteensa enemmän oman aikansa harhaan menneisiin.
Pyhä Klemens I oli Rooman neljäs piispa, paavien luettelossa Pyhän Pietarin, Pyhän Linuksen ja Pyhän Anacletuksen jälkeen.
Hän toimi aikoinaan Paavalin työtoverina
Filippiläiskirje:
4:3 Myös sinua, sinä minun oikea Synsygukseni, minä pyydän: ole näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa.
Apostolinen isä Klemens kirjoittaa:
”Nooa julisti kääntymystä ja ne, jotka uskoivat pelastuivat.” 1 Klem 7:6
”Nooa havaittiin uskolliseksi ja hän julisti palvelutehtävässään maailmalle uudestisyntymistä; hänen kauttaan Valtias myös pelasti ne elolliset olennot, jotka yksimielisesti tulivat arkkiin” 1 Klem 9:4.
Pyhän Klemensin 1 kirjeen aikalainen Hebrealaiskirje puhuu Nooan työstä uskon hedelmänä.
11:7 Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee.
Rauli
Jatkoa edelliseen ja myös kohtaa viisi sivuten
13) Näkökohtia 1 Moos 6 lukuun
Monoteistinen ympäristö edellyttää isolla alkukirjaimella kirjoitettua Jumalaa, kun puhutaan ”Jumalan pojista”. Nämä ovat langenneitten enkelien luokkaan kuulivia.
1 Henokin kirjassa heistä kirjoitetaan, 1 Hen 6-11, samoin Riemuvuosien kirjassa, Jub 5. Nämä ”Jumalan pojat” kuuluivat niiden enkeleitten joukkoon, jotka aikoinaan olivat luopuneet Jumalasta ja nyt menivät naimisiin ihmisten tyttärien kanssa. Noissa kirjoissa puhutaan kahdestasadasta langenneesta enkelistä.
1 Hen 10:4-5 ja Jub 5:6 kertovat, kuinka Jumala rankaisi näitä langenneita enkeleitä. Heidät sidottiin syvyyksiin odottamaan tulevaa tuomion päivää.
Tähän juutalaiseen selitystraditioon saa tukea 2 Piet 2:4-5 ja Juuda 6, jotka myös puhuvat langenneista enkeleistä, jotka Jumala asetti syvyyteen odottamaan viimeistä tuomiota. Nämä enkelit elivät ennen Nooan aikaa.
1 Hen 8-11 sisältämän perinteen mukaan nämä langenneet Jumalan pojat eli demonit antavat ihmisille tietoa kaikista jumalattomuuksien salaisuuksista. He opettivat heille salatieteitä, astrologiaa, haureutta jne..
Esimerkiksi demonien päämies Asasael ”on opettanut kaikkea väärää maan päällä ja paljastanut ikiaikojen taivaalliset salaisuudet” 1 Hen 9:6.
Semiaz ja muut demonien päämiehet menivät ihmisten tyttärien luokse, makasivat heidän kanssaan sekä ”saastuttivat itsensä ja paljastivat heille kaiken synnin”, 1 Hen 9:7-8.
Näiden jälkeläisistä käytetään nimitystä nĕpilîm, ”langenneet”. Sanaa on käännetty milloin ”jättiläisiksi”, milloin ”sankareiksi”.
Olen näitä ottanut
professori Antti Laaton kirjasta
VANHAN TESTAMENTIN SELITYSRAAMATTU
I
LAKI
ISBN 978-951-888-769-3
joka on painettu EU:ssa 2017.
Kirja on erinomaisesti kerännyt yhteen 1 Moos 6 luvun selitykseen sopivaa vertailuainesta. Suosittelen.
Rauli
Kohtaa kahdeksan sivuten.
14)
Mielestäni demonien kapinan lähtökohtaa on haettava ennen 1 Moos 6 luvun tapahtumaa.
Käärmehän vietteli ihmiskuntaa jo luvussa kolme. Ja koska Perkele on luotu henkivalta, joka sitten lankesi kapinaan Jumalaa vastaan, niin se siis on langennut enkeli, enkeli -sanan laajemmassa mielessä.
Toisen rajan muodostaa Raamatun alussa mainittu luominen. Näin ollen Saatanan lankeemus on tapahtunut luomisen jälkeen, mutta ennen syntiinlankeemuuksen viettelystä.
Lateraanin IV kirkolliskokous vuonna 1215 AD on sattuvasti kuvannut tämän paholaisen lankeemuksen olevan ilman mitään sen ulkopuolelta tulevaa yllykettä vain oman lankeemuksensa tuloksena syntyneen kapinan, ”omasta syystään”.
”Jumala oli tosin alkujaan luonut Paholaisen ja muut demonit luonnostaan hyviksi, mutta niistä tuli omasta syystään pahoja.”
Entisenä latinan maikkanakin toimineena panen tuon lauseen myös latinaksi:
« Diabolus et alii daemones a Deo quidem natura creati sunt boni, sed ipsi per se facti sunt mali ».
Kokouksen ajatuksena on kristikunnan opetus sekä Raamatun tutkistelun että perinteen valossa nähdä tässä olennossa langennut enkeli, jota kutsutaan Saatanaksi tai Paholaiseksi. Kokouksen julkilausuman mukaan kirkko opettaa, että se alkujaan oli Jumalan luoma hyvä enkeli, mutta sitten aivan omasta syystään lankesi ja ryhtyi kapinalliseksi yrittäen tuhota kaikkea sitä hyvää, minkä Jumala on luonut. Jumalan luomisen jäljiltähän kaikki on hyvää, pelkästään hyvää, ainoastaan hyvää.
Usein näissä keskusteluissa kommentoidaan sellaista, josta ollaan eri mieltä. Sinun puheenvuorosi yllyttää nyt olemaan samaa mieltä.
Olen samaa mieltä esimerkiksi siitä, että koska Nooa mainitaan Raamatussa ”vanhurskauden julistajana”(2.Piet2:5), hänen on täytynyt puhua kaikille ihmettelijöille arkin tarpeesta, jos haluaa selvitä hengissä. Toki Raamatusta löytyy tälle muitakin perusteluja, mutta on mielenkiintoista, että myös juutalainen traditio tukee tässä Raamatun tekstiä. Kiitos tuosta tiedosta.
”Saatanan lankeemus on tapahtunut luomisen jälkeen, mutta ennen syntiinlankeemuuksen viettelystä.” Ja jälleen olen samaa mieltä, eikä Raamattu jätä asiasta mitään epäselvyyttä. ”Jumalan luomisen jäljiltähän kaikki on hyvää, pelkästään hyvää, ainoastaan hyvää” on täyttä totta Raamatun sivuilla. Täällä hyvin suosittu väittelynaihe, jos olet sattunut huomaamaan.
En tiedä, onko kuvaus hyvä, mutta joskus Saatanan alkuperää pohdiskellessa tukee mieleen vastasyntyneiden osasto sairaalassa. Ei siellä ole yhtään murhamiestä tai muuta rikollista. Saatana ja hänen kapinaan yhtyneet enkelinsä käyttivät väärin omaa päätäntävaltaansa. Itsekkyys ja ylpeys, joka meissäkin tahtoo helposti saada otetta, oli Saatanan lankeamisen perussyy, ja myös nuo Jumalan pojat Nooan päivinä halusivat irtautua Luojansa heille antamasta roolista.
Hesekielin kirjassa kuvataan epäsuorasti Saatanan lähtökohtia kauniina henkenä, kerubina, seuraavasti: ”Sinä olit täydellisistä täydellisin, täynnä viisautta, itse kauneus. Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa, ja sinua koristivat kalliit kivet, karneolit, topaasit ja kalsedonit, krysoliitit, onyksit, jaspikset, safiirit, turkoosit ja smaragdit. Pukusi oli kullalla kirjailtu. Jo syntyessäsi oli kaikki valmiina. Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi, sinä olit pyhällä vuorella, käyskentelit välkehtivien kivien keskellä. Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan… Kauneutesi houkutti sinut korskeuteen, loistosi sokaisemana haaskasit viisautesi.”(Hes28:12-17)
Raamattu kertoo sitten myös noiden Jumalan poikien lankeemuksen sopimattomaan sukupuoliseen yhteiseloon ihmisten kauniiden tyttärien kanssa. Vaikka muita taivaallisten henkien kapinointia ei Raamatussa kerrota, se ei tietenkään todista, etteikö muitakin ole Saatanan joukkoihin olisi liittynyt. Tärkeintä meille on kuitenkin se, ettei Jumalan Poika langennut Saatanan ansoihin vaan teki sen teon, jonka perusteella meillä on mahdollisuus joskus olla todistamassa Saatanan ja hänen joukkojensa totaalituhoa. Ja samalla myös pahuuden loppua sekä näkyvässä että näkymättömässä maailmankaikkeudessa.
Rauli
Kiitos rakentavasta kommentistasi.
Tuot myös hyvin esille tuon Hesekielin tekstin, missä lankeemusta on kuvattu.
Todellakin hyvin kuvaat myös tuon, että vaikka kaikkien langenneitten lankeemusta ei olekaan kuvattu, niin tuolleen kuitenkin on tapahtunut, koska Saatana kuvataan ei vain yksinään vaan myös enkeleineen.
Kiitos hyvästä keskustelusta!
Kiitos.