Avioliittolaki muuttuu vajaan vuoden päästä. Kirkossa maltilliset ovat vaa’ankielenä. Heistä on paljolti kiinni se, millainen prosessi seuraa kirkossa ja mitä tapahtuu kirkon ja yhteiskunnan välillä. Toivon, että kirkon maltilliset asettavat nyt realistisen tavoitteen. Eli päättävät, mihin pyrkivät.Vaihtoehtoja on ainakin kolme.
Yksi mahdollinen tavoite on nykyisen tilanteen sementoimista ikuisiksi ajoiksi. Tämä tarkoittaisi sitoutumista ratkaisuun, jonka pohjoismaiset sisarkirkkomme ovat hylänneet. Samalla kirkko asettuisi törmäyskurssille yhteiskunnan kanssa asiassa, jossa moni kirkon jäsen ja työntekijä on sitä mieltä, että yhteiskunta on vanhurskaampi kuin kirkko. Asia pysyy agendalla niin kauan kuin kirkossa on niitä joiden mielestä nykyinen tilanne on vääryys.
Toinen mahdollinen tavoite on ratkaisun viivyttäminen. Ei haluta tehdä päätöstä, mutta tiedostetaan se, että joskus se kuitenkin tulee vastaan. Mitä tällä saavutettaisiin?
Kolmas vaihtoehto on hakea ratkaisua esimerkiksi Norjan mallista. Norjassa ei päästy yksimielisyyteen, mutta tehtiin molemmat osapuolet huomioon ottava kompromissi. Emme mekään tule pääsemään yksimielisyyteen. Mutta mekin voimme tehdä hyvän kompromissin.
Kun kerran Suomessa ollaan, niiin mitä jos tehtäisiin samalla tavalla kuin ortodoksinen ja katolinen kirkko täällä Suomessa aikoo tehdä. Kyllä sisarkirkoissammekin on varmasti pappeja jotka haluaisivat vihkiä tai siunata samaa sukupuolta olevia pareja, mutta eivät tee niin, koska kirkko on sitä mieltä että niin ei tehdä.
Meillä on myös suuri määrä avopareja joiden suhteen suhteen kirkko ei tee mitään, vaikka pitkät avoliitotkin ovat jo jollakin tapaa lain piirissä, ainakin erotilanteissa. Kuitenkin tällaiset parit ovat käsittäkseni tervetulleita kirkkoon ilman mitään sen kummempia toimituksia.
Viisainta olisi, että kirkko luopuisi vihkioikeudesta ja siirtyisi maailmalla yleisesti vallitsevaan käytäntöön, että maistraatti hoitaa homman ja kirkko sitten siunaa liiton, jos pari niin haluaa. Papeille oikeus päättää omantuntonsa mukaan keiden liiton siunaa ja keiden ei. Pappeja löytyy jokaiselle lajille varmasti.
Jos pappi voi siunata, pappi voi myös kysyä kaksi kysymystä, kuunnella kaksi kertaa ’tahdon’, allekirjoittaa paperin ja toimittaa sen eteenpäin. Ei palvelun heikentäminen tässä kohdassa oikeasti ratkaise mitään.
Parisuhteen siunaaminen ei ole mikään avioliittoon vihkimisen light-versio. Se nousee samasta alkuperästä kuin kirkon käsitys avioliitostakin.
Hyvä Hassinen, että vuorollasi muistutit ettei kirkon luopuminen vihkimisessä viranomaisroolista’ ratkaista kirkon kohdalla ydinkysymystä. Isekin olen aikoinaan istunut kirjoituksineni tuossa veneessä, johon hyppäämisestä käsittääkseni varoitat.
Minulla ei varsinaista kantaa ole asiaan, mutta saattaa olla mahdollista, että tässä asiassa yhteiskunta on sittenkin tällä hetkellä vanhurskaampi kuin kirkko. Todennäköisin vaihtoehto: pappi voi vihkiä, mutta siihen ei ole pakko. Ja vapaus olla vihkimättä tulee olla ehdoton eikä siitä saa sanktioida millään tavoin. Aina nimittäin löytyy höyrypäitä, jotka ovat näitä samaa sukupuolta olevia pareja ei-vihkiviä pappeja hetikohta erottamassa.
Tämä ei nyt liity suoranaisesti puheena olevaan asiaan, mutta on kiintoisaa havaita, miten lähellä fasistista ajattelua sellainen on, kun kaikki yhteiskunnallinen ja sosiaalinen toiminta määritellään jonkin kuvitteellisen orgaanisen yhteisön kautta – on se sitten miehen ja naisen ja heidän lastensa muodostama ydinperhe tai etnisesti ”puhdas” kansakunta. Toisin sanoen: kaikki luhistuu ja heinäsirkat tulevat, jos muutama homo vuodessa menee papin aamenella naimisiin.
Laskin että olet kirjoittanut ainakin 69 blogia. Niistä ainakin 26 käsittelee tavalla tai toisella homoseksuaalisuutta. Luultavasti niitä on enemmänkin koska en lukenut niitä läpi. Näinkin laskien tulee lähes 40%.
Tulee ihan mieleen että ajatteletko käytännössä koskaan mitään muuta? Kun mielestäsi kirkon tärkein ellei ainoa tehtävä on vihkiä homoseksuaaleja avioliittoon niin mikset sano sitä suoraan? Ketä hämää tällainen jatkuva jaarittelu samasta asiasta?
”Kun mielestäsi kirkon tärkein ellei ainoa tehtävä on vihkiä homoseksuaaleja avioliittoon niin mikset sano sitä suoraan?” Mikä on sinun ’tärkein ellei ainoa’ tehtäväsi Kotimaa24 keskustelusivuilla? Sano suoraan, että vastustat kaikkea naisten ja vähemmistöjen tasa-arvopyrkimyksiä.
On Ketomäellä muukin tehtävä kaikilla keskustelupalstoilla, joilla hän esiintyy: haukkua ja nimitellä toisia keskustelijoita, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä esim. naisten ja vähemmistöjen tasa-arvopyrkimyksistä. Hän ei näet pysty asia-argumentein omia näkemyksiään puolustamaan, joten hänen täytyy turvautua alatyyliseen kielenkäyttöön.
Heikki Leppä: ”Samalla kirkko asettuisi törmäyskurssille yhteiskunnan kanssa asiassa, jossa moni kirkon jäsen ja työntekijä on sitä mieltä, että yhteiskunta on vanhurskaampi kuin kirkko.”
Sillä, mitä kirkon jäsenet tai työntekijät asiasta ajattelevat, ei taida loppupeleissä olla ratkaisevaa merkitystä.
Ratkaisevaa on edelleenkin se, mitä kirkko on dokumentteihinsa perustuen tähän asti avioliitosta opettanut, ja kuinka kauan nämä dokumentit edelleen vakuuttavat ne, jotka kirkossa tekevät päätöksiä.
Törmäyskurssia yhteiskunnan kanssa ei pidä pelätä. Jos kirkossa sitä olisi pelätty, me soittaisimme edelleen kannelta katajan alla ja palvoisimme Ukkoa.
Vanhurskauden suhteen olen ymmärtänyt Herramme tahdon niin, ettei hän ole kehottanut etsimään ensin ihmisen valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, vaan jotain aivan muuta (Matt 6:33). Toivottavasti tätä jotain aivan muuta etsitään kirkossa edelleenkin ns. maailman tappiin asti.
Henkilökohtaisesti en pidä homojen vihkimistä erityisen merkittävänä ihmisoikeuskysymyksenä. Homoilla on 2010-luvun Suomessa täydet ihmisoikeudet ilman papin aamentakin, ja hyvä niin. Sen sijaan, jos joku edelleen pitää homoseksiä syntinä, on se minusta yksiselitteisen väärin, ja Raamatun vastaista.
Tässä nyt tahtoo olla niin, että jos kirkko kategorisesti kieltäytyy homojen vihkimisestä seuraavat puoli vuosisataa, niin se vähitellen ajaa itsensä suomalaisessa yhteiskunnassa sellaiseen nurkkaan, että sitä aletaan pitää marginaalisena kummajaisena. Suomi ei ole Puola!
Martti Pentin tavanomaista paskapuhetta. Trolli.
”Hän ei näet pysty asia-argumentein omia näkemyksiään puolustamaan, joten hänen täytyy turvautua alatyyliseen kielenkäyttöön.” QED.
Juhani Ketromäki: ”Martti Pentin tavanomaista paskapuhetta. Trolli.”
Tuskinpa Seija Rantasen kommenttia voi enää paremmin oikeaan osuneeksi osoittaa. Ketomäki itse tekee sen tyylilleen sopivalla tavalla.
Seija Rantanen (tuolle ylempänä): On Ketomäellä muukin tehtävä kaikilla keskustelupalstoilla, joilla hän esiintyy: haukkua ja nimitellä toisia keskustelijoita, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä esim. naisten ja vähemmistöjen tasa-arvopyrkimyksistä. Hän ei näet pysty asia-argumentein omia näkemyksiään puolustamaan, joten hänen täytyy turvautua alatyyliseen kielenkäyttöön.”
Tämä asia ei ole sen arvoinen, että sen annettaisiin hajottaa kirkko. Pelkään kuitenkin, että ihmisluonto on semmoinen, että taitamattomuus tässä asiassa voi kuin voikin jakaa kirkkomme kahtia, jolloin menetään jotakin hyvin arvokasta. Siksi olen yhä enemmän kallistumasa siihen, että kirkon olisi parasta luopua vihkimisoikeudesta, jolloin olisi enemmän vapautta suunnitella kirkon jumalanpalveluselämää tältä osin kirkon varsinaisesta tehtävästä lähtien: siis rukoilemaan Jumalan tahdon toteutumista itse kunkin elämässä.
Ei ole peilin vika jos naama on vino. Pentti on trolli ja Rantanen valehtelee.
Naamasta viis. Jos koko maailma näyttää vinolta, on syytä heittää peili menemään. Sehän näyttää kaikesta peilikuvan.
Lainaan nyt tähän ystäväämme Kimmoa: ”Tuskinpa Seija Rantasen kommenttia voi enää paremmin oikeaan osuneeksi osoittaa. Ketomäki itse tekee sen tyylilleen sopivalla tavalla.”
K24 on minusta suurimmalta osin fiksujen ihmisten keskustelualusta. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta Ketomäen harrastama henkilökohtaisuuksiin menevä haukkuminen ja nimittely eivät sovi tälle palstalle. MV-palsta on varmaan paremminkin tarkoitettu hänen sielunveljilleen.
Jos et pidä tyylistäni niin sehän vain osoittaa että olen onnistunut.
Valehtelet että minulla on sama tyyli kaikilla keskustelupalstoilla joilla esiinnyn. Todellisuudessa kirjoitan vain tänne. 2-3 kertaa kirjoitin Perustuslakibligiin. Olet sitä aikaisemmin kommentoinut tavalla joka osoitti että et ymmärtänyt kirjoituasta etkä blogiani. Jos se halutaan laskea mukaan, niin silti ei voi käyttää termiä ”kaikilla”.
Kukahan tässä menee henkilökohtaisuuksiin? Sinä olet ainoa joka kirjoittaa tänne omasta parisuhteestaan kuinka ihana ja täydellinen se on. Voi se ollakin mutta ketä se kiinnostaa? Ei kukaan muukaan kerro.
“Hän ei näet pysty asia-argumentein omia näkemyksiään puolustamaan, joten hänen täytyy turvautua alatyyliseen kielenkäyttöön.” QED.
Juhani Ketomäki, kaksi asiaa.
1) Kommenttiin voi vastata suoraan sen oman vastausketjun jälkeen klikkaamalla ketjun ensimmäisen kommentin alla olevaa ’Vastaa’ ruutua. Olisi helpompi seurata reagointia eri kommentteihin.
2) Viittaat siihen, että bloggaan usein samasta aiheesta. So what? Blogiin pitäisi reagoidan sen mukaan, mitä siinä sanotaan, ei sen henkilön mukaan, joka sen kirjoittaa. Kirjoittajaan reagointi on argumentaatiovirhe argumentum ad hominem.
3) Mitä kiinnostukseeni tähän aihepiiriin tulee, niin luulen, että olet kommentoinut blogejani useammin kuin minä olen niito kirjoittanut. Eli pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
”Pelkään kuitenkin, että ihmisluonto on semmoinen, että taitamattomuus tässä asiassa voi kuin voikin jakaa kirkkomme kahtia, jolloin menetään jotakin hyvin arvokasta.” Pelko lienee aiheellinen. Keskustelu avioliitosta tuskin lakkaisi kirkon sisällä vaikka vihkimisoikeudesta luovuttaisiinkin. Saisiko se kuitenkin maltillisempia ja asiallisempia sävyjä? Siviililiiton siunaaminen taitaisi jäädä yhä tunteita kuohuttaviksi ’kirkkohäiksi’ jakamaan mielipiteitä.
Joo, voipi olla, että niin siinä kävisi. Taitaisi olla viisainta jättää myös siunaamiset sikseen.