Kuvassa prinsessa Colette evankeliointimatkalla Sanaga joen ylittävällä lautalla 12.8.2006 toisen lautan matkustajan seurassa.
Sunnuntai 12.08.2018
12. sunnuntai helluntaista
Itsensä tutkiminen
Evankeliumi: Matt. 23:1-12
Oliko Jeesus fariseus ?
Usein fariseukset on leimattu tavalla joka ei tee heille oikeutta. Tämä johtuu siitä ettei ole nähty heihin kohdistunutta kritiikkiä oikeissa mittasuhteissa, vaan kuva on vääristynyt.
David Flusser toimi aikoinaan Jerusalemin yliopiston Uuden testamentin professorina. 1980 -luvun puolivälissä hän kävi Suomessa pitämässä viikon seminaarin. Tuon aikana hän esitti teorian siitä, että Jeesus oli fariseus. Jeesuksen kritiikki fariseuksia kohtaan oli liikkeen sisäinen kritiikki, jonka tehtävänä oli paremmin toteuttaa liikkeen tarkoitusperiä.
Hän esitti, että fariseukset pyrkivät kahteen päämäärään ensinnäkin oli pyrittävä löytämään koko Raamatun keskeinen sanoma. Tällaiseksi toiset löysivät rakkauden ja toiset totuuden.
Toiseksi oli pyrittävä siihen että jokainen Raamatun sana otetaan niin tarkasti kuin mahdollista, ei vain ulkonaisesti ja muodollisesti vaan myös jokaisen sanan sisimmässä ja aidoimmassa mielessä. Näin haluttiin löytää myös jokaisen sanan syvin ajatus, sen varsinainen tarkoitus. Jotta tähän päästiin rakennettiin jokaisen kohdan ympärille tukirakenne, jolla käskyjen rikkominen haluttiin estää jo etukäteen.
Tällä Flusserin antamalla avaimella voimme tarkastella evankeliumia kahdeltakin näkökulmalta.
Fariseukset Mooseksen istuimella
Kun Mooseksen kirjat olivat saaneet nykyisen muotonsa, niin siitä alkaen sitä on tulkittu samalla kun sitä on luettu. Selittämistä ei voinut tehdä muu kuin sellainen, joka oli siihen valtuutettu. Israelilla ja juutalaisilla oli kirjanoppineensa, joiden tehtäväksi tämä selitys oli annettu.
Evankeliumissamme Jeesus sanoo, että moni näistä kirjanoppineista oli fariseus. Jeesus kehottaa kuulijoita oikeaan sanan kuuloon: ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan.” Jeesus siis elää juutalaisen kansankirkon jäsenenä ja kehottaa kunnioittamaan sanan palvelijoiden julistusta. Tehtävässään Jumalan kansan palvelijana niin fariseukset kuin muutkin virkaan vihityt toimivat laillisina Mooseksen opetuksen tulkitsijoina. Hyvään yhteiskunnalliseen ja hengelliseen elämään kuuluu että heidän opetustaan noudatetaan myös käytännössä.
Viisi Mooseksen kirjaa on sama kuin heprean Toora eli Raamatun suomennoksen sana Laki.
Liikkeen itsekritiikki itsetutkistelun muotona
Koska fariseusten tavoitteena oli, että sana ei jää ainoastaan ulkonaiseksi muodollisuudeksi vaan myös sen sisäisen tarkoituksen toteutumiseksi, niin tästä oli muistutettava kerta toisensa jälkeen. Tämän Jeesus teki muistuttamalla, että julistettu sana koski myös julistajia eikä vain kuulijoita.
Jotta julistajat eivät unohtaisi omaa vastuutaan soveltaa sanaa niin että koko seurakunta otetaan huomioon julistaja ei saa tyytyä ainoastaan asettamaan kuulijoille sääntöjä, vaan annettava sellaista opetusta oikeasta elämästä, että myös sananjulistaja voi elää samojen ohjeiden mukaisesti. Tätä koko kansan yhteenkuuluvuutta ei saa rikkoa sillä että julistajat eristäytyvät kuulijoistaan. Voi sitä joka niin tekee, sanoo Jeesus.
Evankeliumimme jokainen kehotus voidaan tutkia tältä itsekritiikin kannalta. Jeesuksen puheessa peräänkuulutetaan jokaisen opetuksen yhteydessä sitä, että on mentävä opetuksen varsinaiseen ytimeen eikä tyytyä vain sen pintailmiöihin. Niinpä esimerkiksi rabbin (= kristillisen kirkon pappi) on ensi sijaisesti valvottava opetustaan ja sen soveltuvuutta tavalliselle kansalle eikä korottaa itseään Jumalan kansan yläpuolelle. Huomatkaamme että Jeesus itsekin oli virkaansa vihitty rabbi.
Toisena esimerkkinä mainittakoon juutalaisten puvuissa olevat raamatunlausekotelot. Niiden tehtävänä oli muistuttaa, että Raamatun sanan mukaan on elettävä koko elämä. Hengellinen julistus oli näin hyvin konkreettista, näkyvää ja käsin kosketeltavaa. Pieni pätkä Raamattua kulki koko ajan mukana muistuttamassa Jumalasta, elämän antajasta ja ylläpitäjästä. Juhlapuvuissa nuo kotelot saattoivat olla merkittäviä taideteoksia. Ne kuuluivat kallisarvoisimpiin koruihin. Periaatteessa niiden tehtävä oli tärkeä ja keskeinen asusteen kokonaisuudessa.
Kun Jeesus varoittaa noiden koristeiden väärinkäytöstä, niin silloin tavoitteena on palauttaa kuulijoiden mieleen se, mikä näissä oli tärkeintä: Ne muistuttavat Jumalan sanasta ja tämän välityksellä itse Jumalan läsnäolosta ihmisen elämässä. Koko elämä on elettävä Jumalan yhteydessä.
Jeesuskin kantoi puvussaan raamatunlausekoteloa. Myös hän, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, sitoutui pyhään sanaan. Jumala ja hänen sanansa kuuluvat yhteen.
Itsensä tutkisteleminen – yhteenvetoa
Sunnuntain aihe Itsensä tutkisteleminen siis kehottaa meitä keskittymään oleelliseen. Elämään järjestäytyneessä yhteiskunnassamme niin että hyvä järjestys säilyy ja ihmisten yhteinen elämä sujuu rauhassa ja sovussa ilman häiriöitä.
Meidän on nostettava esiin sellaista, missä keskinäinen yhteisymmärrys lisääntyy ja ihmiset voivat kokea yhteenkuuluvuutta. Kaikkien virkojen ja palvelustehtävien hoidossa on pyrkimyksenä oltava keskinäinen veljeys ja rakkaus, keskinäinen kunnioitus ja toinen toisestaan välittäminen. Kukaan ei saa jäädä syrjään eikä ulos työnnetyksi, vaan kaikilla pitää olla paikkansa yhteisen seurakunnan yhteisössä. Kirkon katoliseen olemukseen eli kirkon yhteisöllisyyteen eli Jumalan kansan koko maailmaa yhdistävään yhteyteen kuuluu kutsu koko maailmassa kaikkien kansojen ja kansanryhmien joukossa. Tulkaa kaikki mukaan Jumalan perheeseen, Jumalan yhteisöön, Jumalan kansaan, pyhään yhteiseen kirkkoon, Kristuksen ruumiiseen, elävän Jumalan luo.
Ari
Katoliset saivat uuden käännöksensä valmiiksi vuonna 2016.
Saksan evankelinen kirkko, EKD, oli jo vuonna 2005 päättänyt ettei se mene mukaan tähän käännökseen, vaan he jatkavat Luther -käännöksen uudistamisen linjalla.
Katolisella puolella tämä että myös EKD julkaisee oman uuden korjatun käännöksen nähdään rikkautena, joka antaa mahdollisuuksia ekumeenisen eli kirkkojen välisen työn rikastuttamiselle.
https://www.domradio.de/themen/bischofskonferenz/2016-09-20/katholiken-deutschland-erhalten-neue-bibeluebersetzung
Matias Roto ohitit kysymykseni t’ysin eli kun Luther käänsi Raamatun saksaksi niin hyväksyikö katolinen kirkko sen ja antoiko omien jäsentensä sitä käyttää?
Ari
Vastasin kysymykseesi. Luther käännöshän ei ole vain 1522 alkanutta historiaa, vaan mitä ajankohtaisinta nykyaikaa. Etkö lukenut vastaustani, kun mainitsin että Saksan evankelinen kirkko, EKD, on jälleen kerran uudistamassa Lutherin käännöstä niin että se edelleenkin pystyy palvelemaan kirkkoa.
Tätä uudistusta on tehty vuosisatoja. Vanhoja jo käytöstä poistuneita sanoja on korvattu vastaavaa asiaa tarkoittavilla nykyaikaisilla sanoilla.
Raamatunkäännöstyö ei ole vain historiaa vaan elävää kirkon elämää kautta koko maailman.
Toki historiaakin löytyy ja se on luonut pohjan sille, että nykyisin on niin monia kymmeniä eri käänöksiä käytössä myös saksaksi.
Saksaksi on kuluneitten vuosisatojen aikana käännetty lukemattomia eri käännöksiä. Tämä pyhien tekstien kääntäminen ja julkaiseminen on alkanut jo muinaisyläsaksan kaudella, joka kesti noin vuodesta 700 vuoteen 1050 ja jatkui keskiyläsaksan kaudella 1050 – 1350 sekä edelleen kehittyi varhaisuusyläsaksan kaudella 1350 – 1650.
Kaikkina aikakausina uskonnollisia tekstejä on käännetty saksaksi. Kääntäjinä ovat toimineet kulttuurin eteenpäin viejistä ahkerrimmat eli siis kuostareissa asuneet munkit ja nunnat. Heidän käsin kääntämänsä ja kopioimansa Raamatut ja muut hartauskirjat ovat nostaneet saksalaisen kulttuurin Euroopan johtavien kulttuurien joukkoon.
Älkäämme siis halveksiko näitä ahkeria luostarien puurtajia, joiden sinnikkään työn tuloksena eurooppalainen kulttuuri on noussut koko maailmaan vaikuttaneeksi johtavaksi kulttuuriksi.