Viime kuukausina Youtubessa on kiertänyt videoita, joissa tubettajat ovat viettäneet yönsä mitä erilaisimmissa paikoissa. Nuorten suosikkitubettajat ovat yöpyneet esimerkiksi kauppakeskuksessa, leffateatterissa ja lumilinnassa. Halusin tuoda tämän nuorten parissa ajankohtaisen teeman myös kirkkoon – ihan kirjaimellisesti. Pääsiäisyön messun jälkeen jäin yöksi Olarin kirkkoon ja nukuin kirkonpenkillä. Kokemus oli itselleni aivan uusi, sillä en ole aiemmin yöpynyt kirkossa. Pääsiäisyönä kirkossa nukkumistani epäiltiin jopa aprillipilaksi pääsiäispäivän osuessa huhtikuun ensimmäiseen päivään.
Ajatus kirkossa nukkumisesta ei kuitenkaan ole aivan tavaton tai uusi keksintö. Eri puolilla Suomea on esimerkiksi järjestetty kirkkopäikkäreitä, jolloin kirkossa on voinut ottaa päivätorkut kaikessa rauhassa. Ennen vanhaan unilukkarit puolestaan herättelivät jumalanpalvelukseen osallistuneita, jotka olivat torkahtaneet penkkiin kirkonmenojen aikana. Omat vanhempani kertovat lapsuudestani tarinaa, kun olin parivuotiaana nukahtanut joulukirkossa. Aika joulukirkossa tuntui pienestä pitkältä ja kesken kaiken uni vei voiton. Tuhisin kirkonpenkissä suu auki ammottaen ja lähistöllä istuneet mummot olivat hyväntuulisesti nauraneet nokosilleni vanhempien vieressä. Lapsesta tuntui, että kirkossa on luonteva levähtää unien merkeissä.
Etukäteen kirkossa yöpymisestäni tienneet ihmiset kummastelivat, eikö minua pelota olla yksin kirkossa yötä. Ihmettelin näitä kysymyksiä, sillä mielessäni mietin, voiko sen turvallisempaa nukkumapaikkaa ollakaan kuin kirkko? Ainakin minulle kirkko on merkinnyt pyhän tuntua, valoisaa ilmapiiriä ja paikkaa, jossa on turvallista ja hyvä olla. Tämä sama tunnelma oli läsnä myös pääsiäisyönä. Samalla tähän tunnelmaan sekoittui hämmennystä, sillä aluksi kirkossa yöpuku päällä oleminen tuntui hämmentävältä. Hämmennyksen tunteet karisivat kuitenkin yön myötä ja yöpyminen kirkossa oli levollinen, pyhä ja rauhoittava kokemus. Suosittelen lämpimästi, jos sinulle tarjoutuu joskus mahdollisuus kirkossa yöpymiseen tai päiväunien nukkumiseen.
Pääsiäisyönä kirkossa nukkumisesta minulle jäi käteen erityisesti kaksi asiaa. Yö kirkossa vahvisti kokemustani siitä, että sanan lisäksi ihminen voi tulla puhutelluksi hiljaisuuden kautta. Jumala voi hoitaa sisintämme hiljaisuuden huminassa joskus enemmän kuin uskoisimmekaan. Kaiken arjen hälyn keskellä pyhän äärelle pysähtyminen virkistää ja tekee hyvää. Nuorten suosikkitubettajien innoittamana opin kirkossa yöpymisestä myös sen, kuinka ihmisten arki ja yhteiskunnalla näkyvät ilmiöt pitäisi rohkeammin tuoda kirkossa näkyväksi. Ainakin itse haluan ajatella, että kirkon ja uskon ei tarvitse olla arjesta erillään. Pyhyys ei mene arjesta rikki.
Tubessa katsottavissa tunnelmat pääsiäisyönä kirkossa nukkumisesta.
Kuulosti mielenkiintoiselta. Enpä ole koskaan ajatellut moista mahdollisuutta. Mutta meidän kirkossa ainakin on niin kapeat ja kovat penkit, ettei niillä voisi nukkua. Mieluten veisin patjan lähelle alttaritaulua, ristin juurelle. Mikä sen turvallisempi paikka?
Mutta kylläpä sitä paikkakunnalla ihmeteltäisiin, jos joku haluaisi kirkossa yönsä nukkua.
Joskus kun olen ollut tiekirkossa valvojana ja kävijöitä on ollut vähän, yksinoleminen kirkossa on ollut koskettava ja rauhoittava kokemus. Pyhyyden tuntu on ollut vahvempi kuin muiden läsnäollessa.
Kirkon kapeat penkit ovat aikamoinen nukkumapaikka, Olarissakin teipattiin kaksi penkkiä yhdeksi isommaksi nukkumapaikaksi. Kovahan penkillä oli nukkua, tässä iässä vielä menee. Kuvailemasi patja ristin juurella olisi varmasti mukavampi nukkumapaikka. Olen ihan samaa mieltä Anita, että kirkossa yksin olemisessa on jotain valtavan koskettavaa ja rauhoittavaa.
Venäjän reissuilla on tullut useitakin kertoja nukuttua kirkossa. Sekä majoitushuoneissa, että ihan kirkkosalissa.
Jukka: Joskus taannoin taitettiin peistä spn-avioliitosta. Silloin mainitsit, että homoja ja lesboja ei voida vihkiä kirkoissa, koska sakraalitiloissa tapahtuvat asiat ovat pyhiä toimituksia.
Mainitsin silloin, että nuoruuteni seurakuntaretkellä nukuttiin kirkon lattialla, joka siten siis silloisen käsityksesi mukaan oli pyhä toimitus. Et sitten koskaan vastannut kommenttiini, miksi homojen vihkiminen kirkossa ei ole pyhä toimitus, mutta seurakuntanuorten nukkuminen kirkossa (ja kaikki, mitä siellä nyt sattuikaan tapahtua) sitä kuitenkin oli. Nyt huomaan, että itsekin olet kirkossa suorittanut pyhiä toimituksia.
Olet ehkä käsittänyt väärin, jos ajattelet että sakraatila sinällään tekisi nukkumisesta pyhän toimituksen.
Rauhoitetaan kuitenkin tämä Emilian blogi
seksuaaliteologiselta väännöiltä, ellei hän sitä aihetta itse avaa.
Olet Jukka päässyt useampaan kertaan kokemaan kirkossa yöpymisen, varmasti ainutlaatuisia muistoja nuo reissut!
Kerran ”valvoin” nuortenleirin poikia jotka niin ikään nukkuivat kirkkosalissa. Tytöt nukkui lastenhuoneessa ja heidänkin seassaan nukkui joku aikuinen.
emiliapappi: ”Ajatus kirkossa nukkumisesta ei kuitenkaan ole aivan tavaton tai uusi keksintö.”
Olet oikeassa.
1. Sam. 3:3, 8-10: Jumalan lamppu paloi vielä, ja Samuel oli asettunut nukkumaan pyhäkköön, jossa Jumalan liitonarkku oli…Sitten Herra kutsui Samuelia kolmannen kerran, ja Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: ”Kutsuit minua. Tässä olen.” Nyt Eeli ymmärsi, että Herra kutsui poikaa, ja hän sanoi: ”Mene nukkumaan, mutta jos joku vielä kerran kutsuu sinua, vastaa näin: Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.” Ja Samuel meni takaisin vuoteelleen. Silloin Herra tuli, seisahtui ja huusi kuten edellisilläkin kerroilla: ”Samuel, Samuel!” Samuel vastasi: ”Puhu, palvelijasi kuulee.”
Tuo on koskettava katkelma Raamatusta, Jouni. Ihminen voi niin monella tavalla ja monenlaisissa paikoissa tulla puhutelluksi.
Eikä Samuelkaan tajunnut ensimmäisellä kerralla. Kaksi kertaa piti kasvatti-isä Eeli herättää..