Viikko sitten monella loppui joulukausi. Lopiainen on vakiintuneempi perinne kuin länsisuomalainen Nuutinpäivä 13.1. Kuusi vietiin ulos roskiin, otettiin pois liiat koristeet. Ehkä koristevaloja jätettiin parvekkeille ja pihoihin. Onhan vielä lisävaloa kaipaava vuodenaika, vaikka pimein vaihe onkin takanapäin.
Loppiaisen merkitys liittyy Jeesukseen maailman valona. Nuutti viittaa sen vastavoimaan, ilkeyteen. Pääsiäiseenkin kirkkauden vastavoimana liittyy noitasapatti. Loppiaisen jälkeen tulee Nuuttipukki, joulupukin käänteiskuva, tämän päivän ajankohtaisteema.
Eilisen sunnuntain, 1. loppiaisen jälkeisen pyhäpäivän teema on tuttu kirkon työntekijöille: Kasteen lahja. Jäin miettimään, mitä tavallinen seurakuntaan kuuluva ja lapsensa kastava, ristivä, ihminen teemasta ajattelee. Ajatteleeko ollenkaan? Emme lue enää Lutherin katekismusta varsinaisena uskonoppinamme. Suurimmalle osalle vanhemmista kastepäivän vietto on toki tärkeä, muttei välttämättä muuta kuin hienona juhlana, jossa lapsi saa nimen.
Näyttää siltä, että enemmän kuin kirkollinen juhlan merkitys vanhemmille merkitsee nimen valinta ja sen julkituominen virallisesti. Katsoessa nykyisin esimerkiksi Helsingin Sanomien merkkipäiväsivuja kuolinilmoitusten rinnalla toiseksi eniten kerrotaan ristiäisistä, joista uutisoidaan nimenantona. Suuntana näyttää olevan nimen yllätyshakuinen erikoisuus, vierasperäisyys. Vanhat suomalaiset nimet ovat jäämässä pois kuvioista.
Epäilen, että samoin on käymässä kasteen merkitykselle kirkkoon kuuluvankin vanhemman mielessä. Kuka ajattelee juhlaa järjestäessään tai kummina lahjaa miettiessään, että kyseessä onkin kiitosjuhla lahjasta, jonka Jumala armostaan on antamassa: Pyhän Hengen kasteesta, jossa oma pienokainen tulee nimetyksi Jumalan lapseksi Jumalan kristilliseen seurakuntayhteyteen. Jumala tuntee ihmisensä nimeltä (Jes. 43:1). Toki hän tuntee ennen nimenantoakin. Jo ennen syntymää äidin kohdusta lähtien. (Ps. 139:13).
En usko, että monikaan lapsikasteen saava saa elämänsä evästykseksi sanoman, että kastepäivänä hän on tullut uudelleen syntyneeksi Jumalan nimenomaiseen lapseuteen. Kuka kertoo kasteristin merkityksen kummilahjana? Kuka muistaa maallisen seurakuntaan liittymisen rinnalla, että kyseessä on Jumalan valtakunnan armoitettu juhla: Taivaan Isä sanoo lapselleen sen mitä on vaiti jo kuiskannut oman ihmisalkunsa sieluun: ”Sinä olet minun.”
Puhe kasteen armosta on monelle vaikea asia lapsen kohdalla. On vaikea tunnustaa, että vastasyntynyt pienokainen viattomuudessaan kaipaa mitään armoa. Oma lapsivauva ei voi olla mitenkään viallinen, syyllinen, armahdusta kaipaava.
Tunnustamme mieluusti lääketieteessä jo geeniperimän merkityksen. Ikävä kyllä ihmisperimämme lähtökohtana on kastejuhlassakin esiinnouseva ihmisen ”hybris”, itseriittoisuus. Paratiisin mytologisesti kuvattu perimä ja perisyntimme ihmisenä kuulostaa turhalta, suorastaan loukkaavalta, kun on vauvasta kyse. Mihin siis tarvitaan armoa?
Armon tiedostamisen kautta avautuu vasta vanhemmille tietoisuus kastejuhlan merkityksestä ja arvosta. Se että kasteessa saadaan lahja, armon lahja, Jumalalta, Isältämme, on suunnaton asia. Suunnattoman merkityksellinen. Että saammekin tulla Hänen nimeltään kutsumiksi, Hänen lapsikseen Jeesuksen, Jumalan nimeltä tunnetun Pojan, veljinä ja sisarina. Ihmeellinen onni! Kannattaa onnitella.
Jos opetetaan uudestisyntymisen ja sen kautta Jumalan valtakuntaan pääsemisen tapahtuvan yksin kasteen vaikutuksesta, siitä muodostuu pelkkä lain teko, eikä se silloin ole Raamatun opetuksen mukaista. Silloinhan ihminen voisi pelastaa toisen ihmisen suorittamalla tälle mekaanisesti kastetoimituksen.
Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? (Gal. 3:2)
Kasteen lisäksi tarvitaan Raamatun mukaan aina omakohtainen usko, sillä vain uskosta vanhurskas saa elää, vrt. Room. 1:17. Siinä ei riitä toisten ihmisten usko kastettavan lapsen puolesta, vaan jokainen pelastuu lopulta omalla uskollaan.
Kasteessa ihminen liitetään srk:n yhteyteen, missä hänelle opetetaan evankeliumia, joka vaikuttaa uskon Jeesukseen ja sen kautta syntien anteeksisaamisen ja uudestisyntymisen. Toki pelastava usko on voinut syntyä jo ennen kastamistakin, jos on kyse nk. aikuiskasteesta.
Vanhassa Israelissa poikalapset liitettiin kansan yhteyteen ympärileikkauksen kautta, mutta sielläkin suurin osa kansasta eli jumalattomasti, kuten voimme VT:sta lukea. Lapsikasteessa noudatetaan tätä vanhan Israelin tapaa liittää pieni lapsi srk:n yhteyteen.
Uudestisyntymistä ei kuitenkaan saa sekoittaa tähän, vaan se tapahtuu evankeliumin sanan kuulemisen kautta Pyhän Hengen voimasta.
Lapsikaste toisaalta kyllä muistuttaa kastettuja siitä, että kaikki on jo tehty Jumalan puolelta valmiiksi, kun se vain uskon kautta omistetaan.
Kasteessa on kyse siitä uskosta, jonka Jeesus itse lahjoittaa. Sitä ei voi itse saada aikaan vaan kyseessä on lahja. Siksi rationalistinen jaottelu ontuu, kun sen avulla yritetään hahmottaa Jumalan toimintaa. Kukaan ei pelastu omalla uskollaan (teoista) vaan se on Jumalan armoa Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä armo lahjoitetaan kasteessa, joten jonkinlainen kyky ymmärtää rationaalisesti tai rationalistisesti lahjan luonne ei ole tarpeellinen. Toki myöhemmin ymmärryksen kasvaessa myös kyky ymmärtää kasteen merkitys hahmottuu. Siltikään kyse ei ole ratiosta, järjestä, vaan uskosta.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,” Joh. 1:12.
Pitää ottaa evankeliumi vastaan ja uskoa se. Silloin PH antaa voiman tulla Jumalan lapseksi, eli uudestisynnyttää ihmisen.
”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko (vaikka olisi kastettukin), se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:16
”Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.” 1.Tess. 2:13
Evankeliumi pitää ottaa ensin vastaan ja uskoa se. Sen jälkeen se vaikuttaa meissä.
Pyhä henki vaikuttaa ihmisessä uskon evankeliumiin. Se ei siis ole ihmisen oma teko, vaan Pyhän Hengen työ ihmisessä. Edellytys sille on kuitenkin se, että ihmisen pitää ottaa evankeliumi vastaan. Kyseessä on lopulta tahdon ratkaisu.
Juuri tästä Jeesus moitti Nikodeemusta selittäessään uudestisyntymistä;
”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”
Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: ”Kuinka tämä voi tapahtua?”
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!
Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme.” Joh. 3:8-11
Jos evankeliumia ei haluta ottaa vastaan, ei PH pääse myöskään vaikuttamaan uskoa Kristukseen.
Mika Turunen: ”Kukaan ei pelastu omalla uskollaan (teoista) vaan se on Jumalan armoa Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä armo lahjoitetaan kasteessa, joten jonkinlainen kyky ymmärtää rationaalisesti tai rationalistisesti lahjan luonne ei ole tarpeellinen.”
Taidetaan sitä rationaalisuutta ja järjellistä ajattelua vähän tarvita siinä uskon yhteydessä samoin kuin niitä ”uskon tekojakin”, huolimatta siitä, että pelastus epätäydelliselle ihmiselle on lopulta mahdollista vain Kristuksen lunnaiden ansiosta.
Roomalaiskirjeen 12. luku (vanha kirkkoraamattukäännös): ”1. Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
2. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.”
Johanneksen evankeliumin 17:3: ”3 Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”
Apostolien tekojen 17. luku: ”. 11 Mutta nämä olivat jalomielisempiä kuin Tessalonikassa olevat, sillä he ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin. 12 Sen tähden monet heistä tulivat uskoviksi, samoin kuin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet.”
Jaakobin kirjeen 2. luku: ”24 Te näette, että ihminen julistetaan vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. 25 Eikö samalla tavoin portto Rahabkin julistettu vanhurskaaksi teoista, kun hän oli ottanut sanansaattajat vieraanvaraisesti vastaan ja lähettänyt heidät pois toista tietä? 26 Tosiaan, niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.”
Elämäni tärkein päivä oli päivä, jona tulin uskoon. Kun minut kastettiin, siinä hetkessä luettiin Raamattua ja julistettiin evankeliumia. Jumalan Sana ei todellakaan tyhjänä palannut sinä päivänä. Kastehetkessäni tunnustimme yhdessä uskomme Kolmiyhteiseen Jumalaan. Sinä päivänä minä sanoin Jeesukselle ”Kyllä!”. Tuo päivä on merkityksellinen, koska silloin minä todella synnyin uudesti, ja uudestisyntymiseni vakuudeksi Jumala antoi minulle Pyhän Hengen.
Olin pieni sylilapsi äitini sylissä, kun tulin uskoon. Kastehetkessäni Raamatun voimallinen ja elävä sana vaikutti minussa. Minä kuulin sitä luettavan eikä evankeliumin uskoasynnyttävää vaikutusta voi kukaan ihminen estää. Minut kastettiin ja siinä hetkessä tulin uskoon. Siinä hetkessä synnyin uudesti, sillä Jumalan Henki vuodatettiin minuun. Olen ollut Jumalan armosta uskossa koko elämäni. Siitä Jumalalle kiitos ja ylistys!
Pelastustie on Raamatussa ja se on riittävä. Tai paremminkin VAIN se, mikä Raamatussa on, se on riittävä.
Kirjoitit oman reitityksesi ja vaikka se on sama kuin kirkollinen pääväylä, se on eri kuin Raamatun ”reitti”.
Mielestäni Harri Ahdesmäki otti erinomaiset ohjeet Raamatusta. Kehoitan minäkin OTTAMAAN VASTAAN pelastuksen lahjana.
Reijo, kirkon reitti on myös Raamatun reitti.
Näin on väitettävä, ei ole muuten paikkoja papeilla, ei uskovilla eikä uskomattomilla ja tätä väittämää papit tukevat.
Luit varmaan nuo viittaamani kohdat Raamatusta, Harin kommentissa.
En todellakaan väitä tätä paikkani vuoksi, vaan sen vuoksi mitä Raamattu opettaa. Reijo, ihan Raamatun reittiä kirkkoni menee. Uskotaan ja kastetaan, ja opetetaan koko ajan. Kirkkoni kastaa uskovat, ei uskosta osattomia.
Ville, kauniistipuhut, mutta joka sana vastoin Raamattua. Kuulin toisen kauniin puheen Roomasta, Pietarin kirkon edestä. Paavi siinä erittäin vaikuttavasti ja vakuuttavasti polvistui rukoukseen Madonna-patsaan edessä, joka juuri oli armejan helkopterilla sinne tuotu. Kehoitti erittäin lempeästi kuulijoita ja katselijoita tekemään samoin, koska Madonna voi aukaista ihmiskunnan ja yksilön elämän solmut.
Niin lapsikaste kuin Madonnan avuksirukoili on kirkon, eli ihmisen oppi. Ei Raamatun reittejä, vaikka niiden päällä kirkon jäsenyyteen liitetään. Kumpaakaan ei varsinaisesti kielletä Raamatussa ja niin kirkkosi perustaja Luther lapsikasteen perusteli, mitä raamatullisuuteen tulee.
Harri Ahdesmäki: ”Lapsikasteessa noudatetaan tätä vanhan Israelin tapaa liittää pieni lapsi srk:n yhteyteen.”
Miksiköhän uusi testamentti ei puhu mitään lapsikasteesta, eikä kehoita sellaiseen? Se kertoo kasteelle mennyn vasta kun oli tultu uskoon, Jeesus ja jotkut hänen apostoleistaan sanoivat jättäneensä mallin jota tulisi seurata.
Kyllä siellä kokonaisia perhekntia kastettiin, niin lapsia kuin aikuisiakin.
Nyt on kyllä kova voihke metodista. Harva on selittänyt sisältöä. Eli mitä kaste vaikuttaa? Joku siteerasikin jo Johannesta. Laitetaan samasta luvusta pari lisäjaetta (Joh. 3:4-5).
Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.
Ja vesikaste otettiin vasta kun oli alettu uskoa. Sen omaksumiseen tarvittiin ensin myös Jeesuksen opetuksien kuulemista, niiden opettamista ja ymmärtämistä. Eivät tulleet minkään ihmeen kautta (helluntaina vuonna 33 pyhän hengen vuodattamisen kokeneet olivat jo aiemmin kuulleet ja saaneet opetusta).
Mika Turunen: ” Laitetaan samasta luvusta pari lisäjaetta (Joh. 3…)”
Vielä pari lisäjaetta samasta luvusta (18-21): ”Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
19. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
21. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.”
Sanapari ”vesi ja Henki”, mitä Jeesus käytti opettaessaan uudestisyntymistä Nikodeemukselle, löytyy profeetta Jesajan kirjasta;
”Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle,
niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla.
Mikä sanoo: ”Minä olen Herran oma”, mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: ”Herran oma”, ja ottaa Israelin kunnianimeksensä.” (Jes. 44:3-5)
Herra lupaa vuodattaa vedet ja Henkensä Israelin siemenen päälle, jolloin he tulevat Herran omiksi. Tässä vesi ei symboloi kastevettä, vaan evankeliumia. Järjestys on selvä, ensin vesi, eli evankeliumi ja sen seurauksena Herran Henki tuo siunauksen.
Jumalaa sanotaankin VT:ssa ”elävän veden lähteeksi”, Jer. 2:13 ja 17:13. Siihen Jeesus viittasi huutaessaan lehtimajajuhlan viimeisenä päivänä;
”Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” (Joh. 7:37-38)
Lehtimajajuhlan viimeisenä, seitsemäntenä päivänä, temppelissä valeltiin Giihonin puron vettä alttarille syyssateiden toivossa.
Vesi ja Henki. Evankeliumin vesi kastelee maan ja saa aikaan elämää ja Pyhä Henki vaikuttaa uskon Jeesukseen ja sitä kautta uudestisyntymisen.
Johanneksen evankeliumissa (elävä) vesi symboloikin erityisesti Jumalan sanaa, evankeliumia, vrt. myös Joh. 4:10-14;
”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: ’Anna minulle juoda’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.”
Nainen sanoi hänelle: ”Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi?
Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?”
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen,
mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”.
Tässä Jeesus ei tarjonnut samarialaiselle naiselle kastevettä, vaan evankeliumia.
Niinkuin elävä, eli virtaava puhdas vesi luo kuivaan maahan uutta elämää, myös evankeliumi uudistaa ja uudestisynnyttää Pyhän Hengen vaikutuksesta ihmisen uuteen elämään Jumalan yhteyteen.
Ilmestyskirjassa kutsutaan ihmisiä kuuulemaan evankeliumia;
Ja Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä (evankeliumia) lahjaksi. (Ilm. 22:17)
Profeetta Jesajan sanoin;
Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. (Jes. 12:3)
Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden (evankeliumin) ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. (Jes.54:1)
Ja Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi. (Ilm. 22:7)
Tässä Raamatun viimeisen kirjan viimeisessä luvussa Jeesus tarjoaa tulijoille armon evankeliumia, ei kastevettä.
Kaste ei vaikuta mitään ikuisuuteen kelpaavaa. Siitä kyllä saa hyvän omantunnon, joka on hyvä ”matkakumppani” tiellä taivaaseen.
Tarkoitin, siis uudestisyntymää. Ville kyllä puhuu vastoin parempaa, eli omaa henkilökohtaista tietoaan, ja selittää omin sanoin, perustuen yhteen Lutherin kolmeen tapaan tai vaikutukseen, mikä lapsikasteessa on.
On paljon selitetty lapsikasteen sisältöä, mutta syvällisyys on löytynyt Sanan kallion ulkopuolelta, siellä missä suo on syvä.
Selittikö Filippus hoviherralle kasteen sisältöä Gazan tiellä? Hoviherra julistautui Jeesuksen seuraajaksi ja sen todistuksena pyysi tulla kastetuksi, niinkuin Jeesus oli kasteen asettanut.
Vastasyntyneet eivät julistaudu mihinkään eikä heidän puolestaan julistauduta, koska ”lastenkaltaisten on Taivasten Valtakunta”.
Todettakoon, että itse en vastusta lapsikastetta. Sille vain pitää antaa oikea merkitys. Siinä lapsi otetaan seurakunnan yhteyteen, missä hänelle opetetaan evankeliumia. Erityisesti myös kummit ovat vastuussa lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Evankeliumin kuulemisen kautta kastetulle myöhemmin syntyy PH:n vaikutuksesta usko Kristukseen ja hän uudestisyntyy.
Harri,
Arvostan suuresti viimeistä kommenttiasi. Voisin sanoa minäkin, etten vastusta lapsikastetta. Vastustan sitä silloin, kun veteen on liuotettu pelastava armo. Katson, että tähän asti olemme samalla tiellä, koskien lapsikastetta.
Näen kuitenkin, että taistelet ikäänkuin tuulimyllyjä vastaan, jos näin selkeästi ilmaiset lapsikasteen ”toimimattomuuden” siinä mielessä kuin Luther sen asetti. Tarkoitan tällä sitä, että lapsikasteen ”tehon” alentaminen vain kirkonjäsenyyteen riittäväksi ei voi toteutua, koska kastaja on sitoutunut pelastavaan kastekäsitykseen.
Myös arvostan, ettet tunnu kallistuvan edes selitykseen, että uskoaKIN tarvitaan. Vain Jumalan vaikuttama usko vanhurskauttaa, mutta se on osa pelastuksen lahjaa, jonka voi ottaa vastaan tai hyljätä se.
Harri Ahdesmäki: ”Kyllä siellä kokonaisia perhekntia kastettiin, niin lapsia kuin aikuisiakin.”
Mainitaan kuitenkin heidän saaneen ensin kuulla kristillisyyden sanomasta, saaneen opetusta ja ymmärrystä siitä, omaksuneen uskon, ja menneen sitten kasteelle. Vastasyntyneiden ja lasten joilla ei vielä ole omaa käsityskykyä asioista kastamisesta ei puhuta mitään. Joten maininnalla ”perhekunnan kastamisesta” ei vastasyntyneiden lapsikasteperinnäistapaa voida puolustaa.
Ahlfors tarkoittaa tässä siis lapsettomia perheitä..? Ja jos lapsia olikin, niin sitten he eivät voineet olla alaikäisiä, kehitysvammaisia tai muuten jehovalaisten ymmärryksen mukaan ”vajaakykyisiä”..?
Kastehan ei voi heidän uusareiolaisen näkemyksensä mukaan olla Jumalan lahja ihmiselle, vaan ihmisen ymmärryksen mukainen ponnistus ja ansio, josta palkitaan – jos nyt ei taivaspaikalla niin ainakin jonkinlaisessa tuhatvuotisessa ilossa..
Jouni Turtiainen: ”Ahlfors tarkoittaa tässä siis lapsettomia perheitä..? Ja jos lapsia olikin, niin sitten he eivät voineet olla alaikäisiä, kehitysvammaisia tai muuten jehovalaisten ymmärryksen mukaan “vajaakykyisiä”..?”
??!! Alaikäiset (miten se nyt sitten eri kulttuureissa määritelläänkin) voivat ennen täysi-ikäisyyttä ymmärtää mistä kristillisyydessä ja kasteessa on kysymys. Eivät kuitenkaan vastasyntyneet sylivauvat.
Samoin useimmat kehitysvammaiset (ainakin tapaamani). Jos taas vammaisuuden aste on niin vaikea, etteivät pysty ymmärtämään, niin voimme luottaa, että Kaikkivaltias Jumala ja tämän asettama tuomari ja hallitsija Jeesus Kristus suhtautuvat heihin ymmärtäväisesti, armollisesti ja rakkaudellisesti. Ihmisten ei siis tarvitse alkaa saivartelemaan heidän asemastaan Jumalan edessä.
Arvoisa Jouni Turtiainen: Jehova on Jumalan nimi. Esiintyi siinä muodossa jo ensimmäisessä Suomen kielelle käännetyssä Raamatussa. Samoin muissa kirjallisissa lähteissä. Samoin monien eri kielien monissa eri Raamatunkäännöksissä.
Käyttää joistain ihmisistä nimitystä ”jehovalaiset” sisältää melko pilkallisen sävyn ja hipoo jo Jumalanpilkkaa. Sellaiseen ei luulisi kenenkään itseään kristittynä pitävän syyllistyvän.
Käytä siis mielellään, ellei se nyt ole sinulle aivan ylivoimaisen vaikeaa ja mahdotonta, ilmausta Jehovan todistajat, tai vain todistajat. Näin osoitat myös hyvää tahtoa, vilpitöntä ja rehtiä mieltä, hyviä käytöstapoja ja myös osoitat, että sivistyksesi kristillisyytesi ei ole pelkkää pinnallisuutta ja ”ulkokuorta”, vaan että siihen sisältyy myöskin ”sydämen sivistystä ja kristillisyyttä.”
Uskoa ei muuten omaksuta. Se ei ole inhimillinen ominaisuus, johon voisi vaikuttaa samaan tapaan kuin ajatteluun tai siihen mitä syö aamiaiseksi. Usko on Jumalan synnyttämää ja hänen työtään. Tarkemmin ilmaistuna se kuuluu Pyhän Hengen työhön ja syntyy sanan ja sakramenttien välityksellä. Ihminen voi korkeintaan vastustaa Jumalan työtä tässä suhteessa.
Päin vastoin kuin nyt yritetään uskotella niin kasteella on suuri merkitys. Tässä muutama esimerkki. Kaikki kastetut ovat pukeneet päällensä Kristuksen (Gal.3:27). Olemme haudattuja Kristuksen kanssa kuolemaan ja saamme olla osalliset ylösnousemuksesta (Room. 6:3-4, Kol.2:11-12). Meidät on myös kastettu uuteen elämään (Joh. 3:5. Tit. 3:5). Meidät pelastetaan kasteen kautta (1. Piet.3:21, Mark.16:16, Matt. 22:12). Syntimme pestään pois (Apt. 2:28, Apt.22:16, Ef. 5:25-27, Heb. 10:22).
Päin vastoin kuin nyt uskotellaan niin kaste ja usko kuuluvat elimellisesti yhteen. Tätä ei voi poistaa myöhemmin syntyneellä rationalistisella ajattelulla, jonka mukaan erottelu olisi tehtävissä. Näin se ei ole. Raamatun tekstiä ei voi tulkita sopimattoman ajattelun lävitse vaan pitää ymmärtää se mistä tekstit puhuvat. Uskon voi menettää mutta se ei poista kuitenkaan sitä, että on kastettu. Luther kirjoittaa Isossa katekismuksessa siitä, että jos joku putoaa pois laivasta niin pyrkiköön siihen takaisin.
Mika Turunen: ”Päin vastoin kuin nyt uskotellaan niin kaste ja usko kuuluvat elimellisesti yhteen.”
Juuri näin. Kun aletaan uskoa, mennään kasteelle = kaste vertauskuva Jumalan palvelukseen antautumisesta, lupautumisesta ja sitoutumisesta. Ei siihen sen monimutkaisempia selityksiä tarvita.
Jumala JHWH/Jehova/Jahve vetää puoleensa vilpittömiä totuuden etsijöitä. Jumalan toimiva voima pyhä henki auttaa myös ihmistä ymmärryksen saamiseen ja uskon omaksumiseen ja sen vahvistamiseen. Täysin sopusoinnussa sen kanssa mitä Jeesus sanoi: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä…”
Vielä kasteen jälkeenkin tarvitaan uskon vahvistusta ja sen ylläpitoa Jumalan henkeytetyn Sanan ja Hänen käyttämänsä kristillisen seurakunnan varaaman ”hengellisen ravinnon” kautta. Apostolitkin sanoivat eräässä tilanteessa Jeesukselle: ”Anna meille lisää uskoa.” Eivät myöskään heti alkuunsa ymmärtäneet kaikkea Jeesukseen ja hänen asemaansa ja tehtäviinsä liittyvää jne.
Mika Turunen: ”Uskoa ei muuten omaksuta..”
Eikö? Vai tietysti sama tietysti mitä sanaa siinä yhteydessä käytetään. Raamattu kertoo kuitenkin kasteesta ja uskosta esim. seuraavaa:
Apostolien tekojen 2:41: ”41. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.”
Roomalaiskirje 10: 17: ”17. Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.”
Roomalaiskirje 10:14: ”14. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?”
Mika Turunen: ” Uskon voi menettää mutta se ei poista kuitenkaan sitä, että on kastettu”.
Kaste sinänsä ei kuitenkaan vielä takaa pelastusta. Jeesus mm. sanoi, että ”joka loppuun asti kestää, se pelastuu.” Sama ajatus ja periaate tulee lukuisia kertoja esiin Uuden testamentin eri kirjoissa.
Vesa, pitääkö paikkansa, että olet Jehovan todistaja? Jos niin silloin selityksesi ovat suoranaista harhaa ja niillä ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Aluksi voisi lähteä siitä, että puhe kasteesta on puhetta kolmiyhteisestä Jumalasta ja hänen teoistaan. Vasta tämän jälkeen voi sitten keskustella muusta.
Mika Turunen: ”Vesa, pitääkö paikkansa, että olet Jehovan todistaja? Jos niin silloin selityksesi ovat suoranaista harhaa ja niillä ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.”
Tuohan kuulostaa jo keski-ajan kirkon ”kirkonkiroukseen julistamisia”, kerettiläisiksi julistamista” ja ”roviolla polttamisia”. Vieläkö sen tyyppiset toimintatavat ovat nykyajan lakeihin sovitettuina käytössä? 🙂 🙂
Mika Turunen: ”Aluksi voisi lähteä siitä, että puhe kasteesta on puhetta kolmiyhteisestä Jumalasta …”
??!! Raamatussa ei kasteen yhteydessä kuten ei muissakaan yhteyksissä puhuta mitään ”kolmiyhteisestä jumalasta”. Ihmisen tekemiä lisäyksiä ja täysin epäraamatullinen käsitys. Perusteita alla olevassa linkissä:
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/kristikunnan-kirkkojen
Vesa, kyse ei ole kirkonkirouksesta vaan ihan vain siitä, että Jehovan todistajat eivät ole kristittyjä. Tässä on selvä ero. Jos asiaa ajattelee kuluttajansuojan kannalta niin rehellisyys on tarpeen. Nyt vaikuttaa siltä ettet jostakin syystä halua olla rehellinen. Onko syynä halu harhauttaa vai mikä? Linkkisi on sinä mielessä hyvä, että sen valossa näkee selvästi ettei ajatuksillasi ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.
Mika Turunen ”Vesa, kyse ei ole kirkonkirouksesta vaan ihan vain siitä, että Jehovan todistajat eivät ole kristittyjä.”
Kuka tai mikä ja millä perusteilla on sinulle antanut tuon kaltaisen määrittely- ja tuomiovallan? Ei ainakaan Jumalan henkeytetty Sana Pyhä Raamattu, sen nyt tiedän.
Mika Turunen: ”Nyt vaikuttaa siltä ettet jostakin syystä halua olla rehellinen……. näkee selvästi ettei ajatuksillasi ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.”
Millä tavoin? Mielellään myös perustelut. Ei mielellään pelkkää väittämien heittelyä. Kiitos.
Jehovan todistajat eivät ole kristittyjä, koska kristinuskon perustus on Jeesuksen jumaluus.
15 Hän sanoi heille: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?”
16 Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus (= Messias, jumalolento), elävän Jumalan Poika”.
17 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.
18 Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. (Matt. 16: 15-18)
Jeesus ei perustanut seurakuntaansa Pietarin varaan (kuinka olisi voinutkaan?), vaan ”tämä kallio” tarkoittaa Pietarin tunnustusta hänen jumalallisesta alkuperästään. Pietari tunnusti Jeesuksen olevan VT:ssa luvattu Messias. Tämän oli ilmoittanut Pietarille Isä, joka on taivaassa, Matt. 16:17.
Vesa, ihan yleistä tietohan se on, että Jehovan todistajat eivät ole kristittyjä. Vilkaise vaikka Uskonnon uhrien sivut tai tämä:
http://www.jttuki.info
Harri Ahdesmäki: ”Jehovan todistajat eivät ole kristittyjä, koska kristinuskon perustus on Jeesuksen jumaluus…..15 Hän sanoi heille: “Kenenkä te sanotte minun olevan?” 16 Simon Pietari vastasi ja sanoi: “Sinä olet Kristus (= Messias, jumalolento), elävän Jumalan Poika.”
Hepreankielestä messiaaksi käännetty sana tarkoittaa voideltua. Samaa tarkoittaa myös kreikankielen sana khristos (=Kristus). Jumalan Poika Jeesus siis voideltiin kuninkaaksi, kuninkaalliseksi hallitsijaksi ja ylimmäiseksi papiksi. Muinaisen Israelin kuninkaat myös ”voideltiin” tehtäviinsä. Samoin ylimmäisen papin virkaa hoitavat henkilöt heidän tehtäväänsä.
Raamattu ei missään kuvaa ja määrittele ”kristinuskon perustukseksi Jeesuksen jumaluutta.”
Jeesus Jumalan Poikana, lunnaiden varaajana, välittäjänä ihmisen ja Jumalan välillä, ja Jumalalta taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen kuninkaan vallan saajana ja taivaallisena ylimmäisenä pappina on tietystikin on tietysti hyvin keskeisellä sijalla kristillisyydessä. Jumalan Poika. Jumalankaltainen henkiluomus, kuitenkin alempi kuin Kaikkivaltias Jumala JHWH/Jehova/Jahve. Kuninkaallinen hallitsija taivaassa ja taivaallinen ylimmäinen pappi.
1. Timoteuksen kirjan 2. luku (vanha kirkkoraamattukäännös): ”5. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
6. joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,”
Mika Turunen: ” Vesa, ihan yleistä tietohan se on, että Jehovan todistajat eivät ole kristittyjä. Vilkaise vaikka Uskonnon uhrien sivut tai tämä…”
Se ”yleinen tieto” on kirkkolaitoksen tekemiä määrittelyitä. Eivät perustu Raamattuun, vaan ovat vain ihmisten määritteitä. Hämmästyttävää sinänsä väittää ihmisistä sellaista, jotka uskovat pelastuksen ehtona olevan Kristuksen lunnaisiin uskomisen ja niiden vastaanottamisen. Jotka pyrkivät vilpittömästi palvelemaan Kaikkivaltiasta Jumalaa.
Todistajista on erilaisia nettisivuja joissa esitetään heistä erilaisia väittämiä. Joissakin suorastaan parjataan ja mustamaalataan heitä. Näinhän Jeesus ennustikin seuraajiensa joutumaan sellaista kohtaamaan. Alla linkki Jehovan todistajien virallisille nettisivuille joista saa heistä ja heidän Raamattuun perustuvista opetuksistaan enemmän tietoa.
http://www.jw.org/fi/
Vesa Ahlfors: ”Jumalankaltainen henkiluomus, kuitenkin alempi kuin Kaikkivaltias Jumala JHWH/Jehova/Jahve.”
Tulihan se sieltä. Jehovan todistajien Raamatun ilmoituksen vastainen uskontunnustus. Mutta tämä menee nyt aihepiirin ohi ja siitä voi halutessaan keskustella jossain muualla.
”Jehovan todistajat kiistävät klassiseen kristinuskon kolminaisuusopin. Heidän mukaansa Jumala on yksi ja jakamaton. He myös käyttävät Jumalasta nimeä Jehova, jota he pitävät Jumalan nimen alkuperäisimpänä hepreankielisenä muotona. Myös Jeesuksen jumaluus kielletään. Jeesus on Jumalan poika, joka oli ennen maanpäällistä elämäänsä olemassa taivaassa arkkienkeli Mikaelina. Jeesus syntyi ihmisenä ja sai jumalaisen voiman vasta, kun Johannes Kastaja kastoi hänet. Pyhä Henki on liikkeen mukaan Jumalan maailmassa vaikuttava voima, ei persoona.”
http://www.uskonnot.fi/yhteisot/view.php?orgId=87
Mika Turunen: ”Jehovan todistajat kiistävät klassiseen kristinuskon kolminaisuusopin. Heidän mukaansa Jumala on yksi ja jakamaton.”
Kolminaisuusoppihan ei ole Raamatun opetus. Ihmisten keksintöä ja lisäystä. Perusteita alla olevassa linkissä. Raamattuhan kertoo yhdestä Kaikkivaltiaasta Jumalasta JHWH/Jehova/Jahve ja tämän Pojasta Jeesuksesta Kristuksesta. Kuvaa niiden olevan eri persoonia.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/kristikunnan-kirkkojen
Mika Turunen. ”He myös käyttävät Jumalasta nimeä Jehova, jota he pitävät Jumalan nimen alkuperäisimpänä hepreankielisenä muotona.”
Jumalan nimi muodossa Jehova vakiintui Suomen kielessäkin käyttöön useiden vuosisatojen aikana. Esiintyi siinä muodossa jo ensimmäisessä Suomen kielelle käännetyssä Raamatussa. Samoin muissa kirjallisissa lähteissä. Samoin monien eri kielien monissa eri Raamatunkäännöksissä.
Muidenkaan Hepreankielisten nimien alkuperäisistä ääntämistavoista ei ole täyttä varmuutta. Kukaan ei silti halua niistä alkaa saivartelemaan ja vaatimaan, että niistäkin pitäisi käyttää jotain kiertoilmaisua. Esim. nimet Aabraham, Jaakob, Mooses; Daavid, Jeesus jne. ovat vakiintuneet käyttöön kielenkäytössä.
Mika Turunen: ” Pyhä Henki on liikkeen mukaan Jumalan maailmassa vaikuttava voima, ei persoona.”
Näinhän Raamattu kuvaa asian olevan. Ei kuvaa pyhää henkeä persoonaksi, vaan käyttämäkseen voimaksi jolla voi vahvistaa ja auttaa palvelijoitaan ja edistää tahtonsa ja päätöksiensä toteutumista.
Harri Ahdesmäki: ”Vesa Ahlfors: “Jumalankaltainen henkiluomus, kuitenkin alempi kuin Kaikkivaltias Jumala JHWH/Jehova/Jahve.”
Ahdesmäki: ”Tulihan se sieltä. Jehovan todistajien Raamatun ilmoituksen vastainen uskontunnustus.”
Mielellään todisteet ja perustelut. Ei vain pelkkää väittämien heittelyä.
Kun lukee näitä Ahlforsin kommentteja, löytyy niistä yksi yhteinen piirre. täydellinen hengettömyys. On vain kuori vailla sisältöä.
Kaikki lähtee ihmisen itsensä tekemisestä ja oikeista ratkaisuista, uskoa ja elämää Kristuksen yhteydessä ei ole.
Kun tausta on tällainen, ei ole ihme, että niin Turusen kuin minunkin kommenttini tulevat järjestään väärin ymmärretyksi.
Mitään ei ole näet itse koettu.
jorma ojala: ”Kun lukee näitä Ahlforsin kommentteja, löytyy niistä yksi yhteinen piirre. täydellinen hengettömyys. On vain kuori vailla sisältöä. Kaikki lähtee ihmisen itsensä tekemisestä ja oikeista ratkaisuista, uskoa ja elämää Kristuksen yhteydessä ei ole.”
Perustele myös mielellään. Ei mielellään pelkkiä väittömiä ilman perusteluja. Olen siteerannut Jumalan henkeytetystä Sanasta Pyhästä Raamatusta Jeesusta, uskoa ja kastetta liittyviä kohtia. Olen todennut, että epätäydellisen ja synnin ja kuoleman orjuudessa olevan ihmisen pelastus ilman Kristuksen lunnaita/sovitusta on mahdottomuus jne.
Mitähän mahtanet oikein ”purkauksellasi” lopultakin tarkoittaa? Mitä vaikuttimia sen takana voisi olla? jne. Mieleen siitä tulee miten aikoinaan Jeesusta ja alkukristittyjä vastustettiin. Mikään selitys ja opetus näiltäkään ei siihen auttanut, koska ennakkoasenne oli niin vahva.
Tämä ei kuulu tähän aihepiiriin, mutta todettakoon, että kolminaisuusoppi ei ole näkyvissä vain siellä täällä UT:ssa, vaan kaikissa sen kirjoituksissa, Joka ei tätä ymmärrä, on kurja, köyhä, sokea ja alaston. Jeesus (= JHWH, Jahve) kuitenkin seisoo ovella ja kolkuttaa. Joka kuulee hänen äänensä ja avaa oven, pääsee yhteyteen hänen kanssaan.
Tässä Raamatun viimeisen kirjan viimeisessä luvussa Jeesus tarjoaa tulijoille armon evankeliumia, ei kastevettä.:(Harri)
Armovälineitä ei saa asettaa vastakkain toisiaan vastaan. Sana ja sakramentit tarjoavat yhtä. ja samaa asiaa: Kristusta uskottavaksi.
Kaste julistaa meille aivan samaa asiaa kuin saarnattukin sana:
Samaa tekee ehtoollinen.
Tarkoitus olikin esittää, mitä Jeesus opettaessaan Nikodeemukselle uudestisyntymisestä (Joh. 3) tarkoitti vedellä. Jeesus käytti opetuksessaan sanaparia vesi-henki ja lainasi sen profeetta Jesajalta,
”Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle” (Jes. 44:3).
Tämä vesi ei ole viittaus kasteveteen, vaan evankeliumiin. Uudestisyntyminen tapahtuu evankeliumin kuulemisen kautta PH:n vaikuttaessa uskon Kristukseen. Tähän samaan evankeliumin veteen Jeesus viittasi myös puhuessaan samarialaiselle naiselle Sykarin kaivolla.
Profeetta Jesajan sanoin;
”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” (Jes. 12:3)
”Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden (evankeliumin) ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.” (Jes.54:1)
Kyse ei ole kastevedestä, vaan evankeliumin vedestä.