Nykynuoriso sitä, nykynuoriso tätä, aina yhtä paha ja mätä?

Tähän päivään asti olen kuullut kauhisteluita nykynuorisosta ja on nähty oma nuoruus parempana ja puhtoisempana nykynuorisoa. Paitsi nyt, kas kummaa: nykynuorten alkoholin kulutus ja tupakointi on vähentynyt ja mikä erikoisinta: seksin harrastaminen nuorten keskuudessa on vähentynyt koko maapallolla, jopa niin, että ilmiöstä ollaan huolestuneita ja asiaa tutkitaan.

Tietenkään seksin harrastaminen ei ole verrattavissa juopotteluun tai tupakointiin, eli sitä ei voi lokeroida huonoihin ja epäterveellisiin elämäntapoihin, päinvastoin, ellei se sitten ole sitä muodostuessaan syystä tai toisesta henkistä ja fyysistä hyvinvointia uhkaavaksi.

Mutta lähestyn nyt asiaa uskonnollisesta näkövinkkelistä, koska niissä piireissä seksuaalisuus on yksi kuumimmista ja ruttoisimmista perunoista ikinä. Se on uskonyhteisöissä tarkoin määriteltyä, millä tavalla asiaan pitää suhtautua ja toimia sen kanssa ajatuksin, sanoin ja teoin, jotta se on oikeaa eikä väärää.

Yksi kuuma peruna asian suhteen on ollut minun lapsuudessani, nuoruudessani ja aikuisuudessanikin vanhoillislestadiolaisuudessa televisio-ohjelmat, jotka olivat siksi kiellettyjä, koska siellä katsottiin olevan ohjelmia, joissa esiintyi vääränlaista suhtautumista seksuaalisuuteen ja sen toteuttamiseen ja ennen kaikkea niissä esitettyjen seksikohtausten takia. Tämän katsottiin aiheuttavan katsojissa yliseksuaalisuutta, syrjähyppyjä ja ties mitä kaikkea saastaa, mitä nyt aiheen ympäriltä voidaan ikinä ammentaa.

Seuraava kuuma peruna oli uskonyhteisössäni erotiikkaa tihkuva mainonta. Sen katsottiin myös aiheuttavan ihmisissä yliseksuaalisuutta ja kaikenlaista väärää seksikäyttäytymistä.

Samoin puhuttiin usein paljastavasta, seksikkäästä pukeutumisesta, miten se oli pahaa ja aiheutti vastakkaisessa sukupuolessa ongelmia ja jopa uskon horjumista.

Ja kuitenkin, tänä päivänä, jota aikaa jotkut kutsuvat myös vapaan seksin aikakaudeksi, jolloin oikein ”syötetään” joka tuutista seksiä ja yleisesti hyväksytään kaikenlainen villi ja pahoinvointia aiheuttava moraaliton käytös sillä alueella, uutisoidaan samaan aikaan iso huolenaihe, että nuoriso ei ole enää entisaikaisesti kiinnostunut harrastamaan seksiä. Mitä, mitä ja mitä?

Miten huonoja uskonnolliset yhteisöt ovat olleetkaan ennustamaan mainostamansa seksuaalisuuden ylikorostamisen seuraamuksia! Hommassahan on käynyt juuri päinvastoin kun ne ovat ennustaneet. Jos kehitys jatkuu samaan suuntaan samalla vauhdilla, maapallolta loppuvat ihmiset seksihaluttomuuden takia.

Koska uskonnollisissa yhteisöissä pidetään hillitsemätöntä ja vahtimatonta seksuaalisuutta tosi pahana mörkönä, heidän kannattaisi ottaa mallia ”maailmasta”, jossa seksuaalisuus on saatu kuriin heittämällä vettä kiukaalle, eli ylikorostamalla sitä. Aa, joo juu-juu; toki on mahdollista, että ilmiölle on muitakin selityksiä kuin esittämäni. Mutta ainakaan et voi väittää, että joka tuutista tihkuva seksuaalisuuden ylikorostaminen aiheuttaisi vilkasta ja villiä seksielämää.

Todellisuudessa kun ilmiötä on tutkittu, on havaittu seuraavia syitä sille: Ollaan väsyneitä ja rasittuneita. Ei ole aikaa. On niin paljon muuta tekemistä, liikaa menemistä ja suorittamista elämässä. Kyselyissä tällaisia syitä tulee esille jatkuvasti.

Linkki asiasta kertovaan Hesarin artikkeliin: http://nyt.fi/a1473385853610?ref=hs-etusivub-luetuimmat-#36

Eli syyt ovat lähes samat kuin Raamatussa kuninkaanpojan hääjuhliin kutsutut, jotka eivät ottaneet kutsua vastaan. Ei ollut kiinnostusta eikä aikaa; kuka meni pelloille ja kuka kaupoille. Heh; jäätävän hyvä rinnastus!

Voiko syyt seksihaluttomuuteen kuitenkaan olla kokonaan liian uuvuttavassa elämässä? Vaikea uskoa, koska entisaikaanhan varsinkin oltiin uupuneita fyysisen raadannan vuoksi. Ei se voi ainakaan kokonaan selittää asiaa. Voisiko seksuaalisuuden ympäriltä väistynyt kielletyn hedelmän käsitys normalisoida ja tasapainottaa suhtautumista siihen ja ”pärjäämistä” sen kanssa?

Vai onko jokaisessa ihmisessä oleva seksuaalisuuden ”kiintiö” jokseenkin tietynkokoinen ja se voidaan täyttää monella eri tavalla; ajattelemalla, katselemalla ja fyysisesti kokemalla? Eli jos seksuaalisuutta ruokkivaa ainesta saa tarpeeksi elokuvien ja mainonnan kautta, niin sitten ei ole enää tarvetta kokea sitä itse. Kyökkiseksologiaa tai jotain, niin onkin ja aika kökköä joo. Mutta maapallo on vapaa kaikenlaisille ajatuksille ja älämölöille. Kuhan vaan mietin, älä suutu!

Noh, mutta kiinnostaa silti uskonnollisten yhteisöjen suhtautuminen nykynuorison seksihaluttomuuteen. Mistä sen katsotaan johtuvan ja ollaanko niissä ilmiöstä ylipäätään huolissaan?

Ensin sanotaan, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja kohta havaitaan, että välimuotojakin on. Sitten sanotaan, että ihminen on seksuaalinen olento ja määritellään tarkasti, miten sitä tulee toteuttaa ja kohta havaitaan, että kaikilla ei ole tarve toteuttaa sitä mitenkään.

Miten sitten suu laitetaan, kun seksuaalisuuden ympäriltä häviää synnistä vouhkaaminen kokonaan? Mihin uskontoja sitten tarvitaan? Himo synnyttää synnin ja synnin palkka on kuolema; kun ei ole himoa, ei ole syntiä eikä kuolemaakaan. Onneksi jäljelle jää omavanhurskaus, niin voidaan pystyttää uskontopytinkejä niitä vastaan, kun homojenkaan seksielämän vilkkauteen ei voida enää luottaa, koska nykyilmiö koskee kaiken järjen mukaan heitäkin.

Olen alkanut entistä enempi vakuuttumaan siitä, että uskontojen synti on usein selitettävissä enempikin psykologisesti kuin hengellisesti. Tasapainoisen, huolehtivan, turvallisesti rajatun ja rakkaudellisen lapsuuden kokenut ihminen ei ole niin altis käyttäytymään itseä ja muita tuhoavalla tavalla, kuin päinvastaisen lapsuuden kokenut ihminen. Uskonnolla ei suoraan ole asiaan myönteistä vaikutusta. Asiat ja ilmiöt ovat hurjan paljon moniselitteisempiä kuin usko ja hyvä elämä – epäusko ja huono elämä.

Olen muuten itse ihmetellyt seksiharrastuksen vähenemisen ilmiötä pitkään, koska olen sen havainnut ihan ympäristöäni seuraamalla. Niin uskonnollisissa kuin ei-uskonnollisissakin piireissä kokoonnutaan usein pelkkä tyttö- ja poikaporukalla iltoihin ja rientoihin, eikä niinkään ”sekaporukoilla”, joissa tärkeimpänä pointtina olisi saada itselle kumppani/puoliso ja sitä kautta seksiä. Kyllä sen huomaa, ettei seksi ole enää niin kuuma peruna nykynuorille kuin oman nuoruudenaikani nuorille. Erilaista se oli, ei siitä mihinkään pääse.

Vielä lopuksi totean senkin, että uskonnollisuus tiukkoine seksuaalikäsityksineen ja – opetuksineen ei estä seksuaalisuuden osalta ongelmia ja jopa seksirikoksia tapahtumasta. Syyt ovat mielestäni muualla kuin ihmisen nk. perisynnissä. Ihmisen eväät hyvään ja pahaan, tasapainoon ja ongelmiin, saadaan lapsuudessa. Siitä lähdetään, ei perisynnistä, koska silloin heitetään hanskat tiskiin lastenkasvatuksessa ja heitetään kaikki sallimuksen huomaan ja se tekee huonoa jälkeä se.