Suomen eduskunta äänesti perjantaina 28.11.2014 avioliittolain muutosesityksen puolesta. Käsittely jatkuu vielä suuressa valiokunnassa ja palaa sitten uudelleen täysistunnon käsiteltäväksi. Mikäli yllättäviä käänteitä ei tule lakimuutos astuu voimaan vuonna 2017.
Esitetty lakimuutos ei puutu Suomen evankelisluterilaisen kirkon avioliittokäsitykseen eikä oikeuteen määrätä kirkollisen vihkimisen ehdoista. Kirkon voimassa oleva avioliittokäsitys rajaa avioliiton miehen ja naisen väliseksi. Tätä on pidetty yhtenä lakimuutoksen etenemisen ehtona.
Eduskunnan äänestyksen jälkeen kirkkomme arkkipiispa Kari Mäkinen kirjoitti facebook – päivityksessä:
”Olemme samassa tilanteessa läheisten pohjoismaisten sisarkirkkojen kanssa: avioliittokäsityksemme tarvitsee perusteellista tarkastelua. Omasta puolestani ajattelen, että siinä on uudelleenarvioinnin paikka. Se tapahtuu kirkon omista perusteista käsin.”
Monet kirkkomme jäsenet ovat nyt tulkinneet että arkkipiispamme mielestä kirkkomme tulisi muuttaa avioliitokäsitystä Ruotsin ja Tanskan kirkkojen mallin mukaisesti. Menneen viikonlopun aikana yli 13000 henkilöä jätti eroilmoituksensa kirkosta.
Kirkkomme selvitti avioliittokäsitystään vuonna 2010 vahvistetussa asiakirjassa Parisuhdelain seuraukset kirkossa. Asiakirja on riittävän tuore, eikä uuteen selvitykseen ole vielä tarvetta. Ruotsin kirkon päätös vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja on jo otettu huomioon asiakirjaa laadittaessa.
Sen sijaan että kirkossamme ryhdyttäisiin nyt riitelemään kirkon avioliittokäsityksestä, tulisi nyt ottaa aikalisä. Kunnioitetaan eduskunnan tahtotilaa että valtion ja uskonnollisten yhdyskuntien avioliittokäsitys voi olla eri. Kirkossa asia ei ole vain käytännön järjestely, vaan tunnustuskysymys.
Samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisen käsittelyyn otto juuri nyt hajottaisi kirkkomme. Vetoan kirkkomme kaikkiin jäseniin, jotta jokainen omalla paikallaan tukisi kirkkomme yhtenäisyyden ja ykseyden säilymistä.
Olen julkaissut asiaan liittyvän adressin:
http://www.adressit.com/vetoomus_evlut_kirkon_tunnustuksen_ja_yhtenaisyyden_puolesta
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalon ja kirkkoministeri Päivi Räsäsen kautta kuuluu oikean kirkon ääni. Arkkipiispa Kari Mäkinen ei ole oikean kirkon ääni.
Arkkipiispa Kari Mäkinen on kirkon jäsenten valitsema piispa. Sisäministeri Päivi Räsäsellä ei valtioneuvoston jäsenenä ole mitään roolia kirkossa.
Juha Heinilä :”Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalon ja kirkkoministeri Päivi Räsäsen kautta kuuluu oikean kirkon ääni. Arkkipiispa Kari Mäkinen ei ole oikean kirkon ääni.”
Minkäpä sille mahtaa, että itsekin olen noiden ”äänien” mm. laillisen abortin hyväksyvänä, vaan en mm. Vatikaanissa olevan lasten hylkäämisen mahdollistavan vauvaluukun olemista hyväksyvänä ”murhaaja”. Mutta ehkä se on sitten tarkoitettu niin, että ortodoksiperinteestäkin arvoni omaksuneena menen puolisoni mukana sinne ”saatananpalvojien” helvettiin, joka toivottavasti on jotain muuta kuin se ”taivas” johon ”´jusuvihervaarojen” ja muiden organisaatioiden toimintaympäristöä ymmärtämättömien puoluespekulanttien kaltaiset menevät.
https://www.youtube.com/watch?v=jXDG6Ezn9KY
Mikä sinua Juha Heinilä vaivaa ?
@Jussi Anttalainen,
teit tuon saman kysymyksen myös Kimmo Jaatilalle. Kysynkin, mikä sinua itseäsi vaivaa, kun jatkuvasti tölvit kyseisiä kommentoijia?
Selvitys 2010 oli pahasti vanhentunut jo valmistuessaan.
Perustele kantasi. Muutoin tämä on turha heitto ilmaan.
Varmaan vain freudilainen lipsahdus tuo ”eroanomus”, mutta muistutan silti: anominen ei ole tarpeen, ilmoitus erosta riittää.
Olet tällä kertaa oikeassa. Poikkeuksellisesti korjasi tätä blogikirjoitusta tuon ilmaisun osalta. Vetoomuksessa vastaavassa kohdin lukee eroilmoitus, kuten asia tosiaan on.
Heikki Leppä, oletko sinä pappi? Onko sinulla muuta missiota kuin sateenkaariväen asiat? Muutaman kerran olen blogejasi vilkaissut ja tämä sama aihe on sinun ykkösjuttu. Pappisvalan olet antanut ja se kutsuu vähän monipuolisempaan julistukseen. Ei kirkko voi olla niin tuuliviiri, että neljässä vuodessa muutetaan suuntaa. Viittasin äskeisellä 2010 annettuun piispojen lausumaan. Onko mielestäsi tunnustuskirjatkin jo auttamattomasti vanhentuneet?
Kirkkolaiva kääntyy hitaasti. Neljä vuotta sitten se kääntyi väylällä liian myöhään liian vähän. Nyt on uusi mutka. Kysymys on, pidetäänkö suomalaisen yhteiskunnan väylällä vai valitaanko ihan toinen kurssi.
Toinen asia on, että tämä on kirkollinen poliittisen keskustelun foorumi eikä mikään saarnatuoli. Siis olen pappi.
Jukka Kivimäki: ”Sen sijaan että kirkossamme ryhdyttäisiin nyt riitelemään kirkon avioliittokäsityksestä, tulisi nyt ottaa aikalisä.”
”Vetoan kirkkomme kaikkiin jäseniin, jotta jokainen omalla paikallaan tukisi kirkkomme yhtenäisyyden ja ykseyden säilymistä.”
Toivottavasti Jukka ei tarkoita yhtenäisyyden säilyttämisellä eri mielipiteiden sallimista. Sitähän on kaupiteltu kirkon yhteyden laastiksi. Ei ”riitely” eikä kirkon yhtenäisyyden rakoileminen ole ongelma, vaan suhtautuminen Jumalan sanaan. Yhtenäisyyden hajoaminen on seuraus, todellinen syy on Jumalaa vastaan asettuminen. Enkä minä pidä sitä isona asiana, jos Jumalan sanan tähden loukkaantuneet luopuvat kirkosta. Siinä realisoituu ihmisten tosiasiallinen vakaumus.
Parantakaa kirkon sairaus, uskottomuus ja Jumalan sanasta luopuminen. On tietenkin ihmisiin vetoavaa puhua moraalittomuuden vastustamisesta riitelynä ja sallimisesta rakkautena, mutta se on sumutusta, totuuden peittämistä valheella ja inhimillisellä tunteilulla. Jumalan totuuden ollessa kyseessä asia ei ole ihmisten tai yhteiskunnan, vaan Jumalan majesteetin, Hänen iankaikkisen ilmoituksen ja Hänen hyvän tahtonsa ihmistä kohtaan. Sen rinnalla mahtavinkin on kuin siipensä polttanut tulessa.
Janne Aikio
”Toivottavasti Jukka ei tarkoita yhtenäisyyden säilyttämisellä eri mielipiteiden sallimista”
Erilaisten mielipiteiden salliminen on täysin Raamatullista. Näin siis sikäli kun mielipideerot eivät koske evankeliumin oppia.
Meillä luterilaisessa kirkossa on kuitenkin tunnustuskirjat, joiden puitteissa etsimme yksimielisyyttä. Jokainen voi toki väittää omaan kantaansa Raamatulliseksi, mutta siltä osin kun asioihin on otettu kantaa tunnustuskirjoissa, meillä on olemassa luterilainen kanta.
Jukka Kivimäki: ”Erilaisten mielipiteiden salliminen on täysin Raamatullista. Näin siis sikäli kun mielipideerot eivät koske evankeliumin oppia.”
Ehkä osaat jo aavistaakin oman mielipiteesi kestämättömyyden. Evankeliumi mihin? Jos ei ole syntiä ei ole evankelimia. Epäilen kovasti nykyistä evankeliumi-sanan viljelyä opillisena kriteerinä. Sehän on otettu suurimmaksi osaksi ihmisten mielitekojen toteuttamisen peitteeksi.
Tunnustuskirjojen kirjoittamisen aikaan homokysymys ei ollut tapetilla, siksi siitä ei kirjoitettu. Raamattu, johon Tunnustuksemme viittaa kirjoittaa yksiselitteisesti. Tunnustuskirja eivät, kuten hyvin tiedät, käsittele kaikkia harhaoppeja ja mahdollisia eettisiä sudenkuoppia. Raamattu käsittelee. Kirkko on tähän asti ymmärtänyt homouden synniksi, vasta viime aikoina ymmärtämisestä on tullut ylivoimaista. Mistä se kertoo? Siitäkö, että aikaisemmin Raamattu oli epäselvä?
Eiköhän se johdu siitä, että Raamatun sanoma ei enää sovi yhteen aikamme vapaamielisyyden kanssa. Jukka, minun silmissäni olet menettänyt luottamukseni.
”Siitäkö, että aikaisemmin Raamattu oli epäselvä?”
Tulee olla; Siitäkö, että aikaisemmin Raamattu oli selvä?
Janne Aikio
Suomen eduskunnassa ei todellakaan päätetä mikä on syntiä ja mikä ei.
Emme elä teokratiassa. Valtio ei ole sidottu kirkkoon, eikä kirkko valtioon.
Ei pitäisi olla mikään iso ongelma, jos kirkolla ja valtiolla on jatkoissa eri avioliittokäsitys.
Janne Aikio
Muistuttaisin sinua vielä siitä, että laki ja evankeliumi ovat keskinäisessä perikoreesissa. Samalla kun ei ole lakia ilman evankeliumia eikä evankeliumia ilman lakia, ei laki myöskään ole evankeliumia eikä evankeliumi ole lakia.
Jumala on laista riippumattomasti tuonut ilmi vanhurskautensa ja sen saavat omakseen kaikki jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta (Room 3:21-23)
Synti seurakunnan keskuudessa ei ole ykseyden este, sillä silloinhan keskinäistä ykseyttä ei olisi laisinkaan. Pysy siis seurakunnassasi ja julista Herraa.
Jukka Kivimäki: ”Synti seurakunnan keskuudessa ei ole ykseyden este, sillä silloinhan keskinäistä ykseyttä ei olisi laisinkaan.”
Ilmeisesti haluat tahallaan ymmärtää kirjoittamani väärin, tai sitten vain tahdot olla ikään kuin et ymmärtäisi. Tyhminkin ymmärtää, ettei armahdus koske muita kuin rikollisia. Näin myös teologiassa. Jos poistat synnin, poistat armon. Jos lähdemme siitä, että homous on Jumalan edessä syntiä, niin nyt jos sitä ei pidetäkään enää syntinä siitä seuraa etteivät homot ja lesbot voi pelastua. He eivät voi saada anteeksi syntiä, jota he eivät pidä syntinä.
Onko tämä Jukka sinulle liian vaikeaa ymmärtää?
Janne Aikio
”Onko tämä Jukka sinulle liian vaikeaa ymmärtää?”
Ei laisinkan koska juuri noin olen kirjoittanut ja julistanut.
Koska Jeesuksen Kristuksen armo on tarkoitettu syntiselle seurakunnnalla, on seurakunnan keskuuteen luettava kaikki syntiset, jotka uskovat. Syntiä ei kuitenkaan pidä siunata.
Ajattelin, että voisin olla tämän vetoomuksen ensimmäinen allekirjoittaja. Ja miksikö?
Kannatan lämpimästi samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä, mutta vielä samassa virkkeessä haluan todeta, että koen ettei asia minulle kuulu. Viime vuodet tätä keskustelua seuranneena koen, että yhteiskunta oli tähän valmis, mutta kirkko ei vielä ole. Tämä on muutos, joka kirkon osalta kuuluu mielestäni vasta seuraavalle sukupolvelle.
Toinen syy allekirjoittaa Jukan vetoomus on se, että Jukka on mielestäni hieno mies ja yksi harvoista kanssani hyvin usein eri mieltä olleista, joiden kanssa on voinut käydä rakentavaa keskustelua puhtaasti asiapohjalta ja asiallisin argumentein. Siitä suuri kunnioitukseni hänelle. Hieno piirre Jukassa on se, että hän on ollut asiallinen jopa silloinkin kun minä en ole ollut.
Ehdit tosiaan ensimmäisenä jo ennen minua itseäni 🙂
Kiitos allekirjoituksesta.
Mukava että tunnustaudut luterilaiseksi kristityksi.
Jusu Vihervaara
01.12.2014 18:31
Arkkipiispa Kari Mäkinen on kirkon jäsenten valitsema piispa. Sisäministeri Päivi Räsäsellä ei valtioneuvoston jäsenenä ole mitään roolia kirkossa.
Sinulla Vihervaara on vielä vähemmän roolia evl-kirkossa, johon et tietääkseni edes kuulu.
Käsitykseni mukaan minä en ole koskaan väittänytkään, että minulla olisi jokin rooli kirkossa. Ajattelit sitten vain aukoa minulle päätäsi ihan lämpimiksesi? 🙂
”Sisäministeri Päivi Räsäsellä ei valtioneuvoston jäsenenä ole mitään roolia kirkossa.”
Nimim. Jusu Vihervaara
Ehkä sisäministerin ominaisuudessa Päivi Räsäsellä ei ole kovin isoa roolia kirkossa, mutta kirkon jäsenenä varmasti rooli on.
Kirkon jäsenenä Räsäsellä on mielestäni se sama rooli kuin kaikilla muillakin kirkon jäsenillä.
Kommenttini oli vastaus Juha Heinilälle, joka tuntuu kuvittelevan valtioneuvoston kirkollisista asioista vastaavan ministerin rooli olisi jokin evankelis-luterilaisen kirkon tehtävä. Kyse ei ole evankelis-luterilaisen kirkon tehtävästä vaan valtioneuvoston sisäisestä tehtävästä, johon valitun ei tarvitse olla kirkon jäsen ja joka kyseistä tehtävää hoitaessaan ei edusta kirkkoa.
Oikean kirkon ääntä ei ole arkkipiispa Kari Mäkisellä. OIKEA KIRKKO on Jeesuksen Kristuksen kirkko. OIKEAN KIRKON ääni on Jumalan ääni, joka tulee esille Kristuksen kirkkoon kuuluvan kautta. Pyhässä Raamatussa on Jumalan tahto kerrottuna, joka on oikean kirkon oikea ääni. Maailman hengen mukainen pölinä ei ole oikean kirkon ääni vaan, vaan jonkun ihmisen omaa ääntä.
Maailmassa on tavattoman monta uskontoa ja kristinuskon sisällä on tavattoman monta eri asioista hieman eri tavalla ajattelevaa ryhmää. En ole aivan varma, että on järkevää ja rakentavaa lähteä julistaan täällä sitä, mikä on OIKEA KIRKKO ja kuka sitä edustaa ja kuka ei.
Ei ole todellakaan tapahtunut vielä mitään, mikä olisi muuttanut Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Jos ei viime viikon maanantaina pitänyt tätä kirkkoa harhaoppisena ei ole teologisia perusteita olla muuta mieltä tänäänkään.
Harhaoppista sen sijaan on väittää, että yksittäinen kirkon edustaja, kuinka korkea tahansa, voisi tuhota kirkon pyhydeen, tekipä hän aivan mitä tahansa. Se olisi samaa kuin väittää, että Saatana on Kristusta voimakkaampi, sillä kirkko on Kristuksen ruumis.
Ne, jotka ovat vieraantuneet kristinuskon raamatullisista perusteista eivät luonnollisestikaan ymmärrä tätä.
Jotkut kristityt vaihtavat kirkkoa, kun ovat löytäneet toisen, jonka oppi vastaa paremmin omaa ymmärrystä. Tämä on aivan eri asia kuin erota suutuspäissään omasta uskontokunnastaa.
”Ei ole todellakaan tapahtunut vielä mitään, mikä olisi muuttanut Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Jos ei viime viikon maanantaina pitänyt tätä kirkkoa harhaoppisena ei ole teologisia perusteita olla muuta mieltä tänäänkään. ”
Tämä on tärkeä poitti, samon se ettei arkkipiispa ole kirkkomme paavi.
Kirkkomme on rakennettu Kristus perustalle ja se on lailla säädetty luterilaiseksi. Siinä missä roomalaiskatolliset tukeutuvat paaviin, tukeudumme me tunnustuskirjoihin. Kirkkomme perusta ei siis ole hiekassa, jota tuulet puhaltelevat suuntaan ja toiseen.
Vetoan kaikiin että kirkkomme myös pysyy perustallaan. Sen sijaan että eroaisit kirkosta, allekirjoita vetoomus.
Ikävä kyllä ei ole kyse yhdestä harhaantuneesta paimenesta, vaan onhan noita peukuttajapappeja, piispoja ja kirkon pasuunoita (kirkon media) useampia. Eikä minkäänlaista korjaavaa tiedotusta tai kurinpitoa näytä löytyvän, vaan papit saavat olla kuin Ellun kanat ja julistaa julkisesti mitä tahansa mutu-oppia.
Kirkkoon on levinnyt pahanlainen Saanasokeus.
Siispä Ari kirjoita vetoomus ja pysy kirkossa.
Vihervaara:
”….En ole aivan varma, että on järkevää ja rakentavaa lähteä julistaan täällä sitä, mikä on OIKEA KIRKKO ja kuka sitä edustaa ja kuka ei.”
Minä sen sijaan olen aivan varma, että Kristuksen kirkko on ja pysyy. Se on yhtäaikaa sekä näkyvä, että näkymätön, eivätkä sitä helvetin portit voita.Tuota kirkkoa edustavat ainoastaan ne, jotka ovat sen jäseniä.
OIKEAN KIRKON jäsenkorttia ei kenelläkään ole näyttää. Omasta jäsenyydestä voi kristityllä olla jokseenkin varma käsitys, mutta toisten jäsenyydestä vain summittainen arvio. Etujärjestöksi ei taida tästä kirkosta olla.
Oikea kristuksen kirkko ei karkoita keskyydestaan yhtään syntistä joka uskoo.
Oikean kirkon jäseniä ovat ne (kirkkokunnasta riippumatta), jotka ovat saaneet armosta ”passin” toisin sanoen ”Kristuksen sisällisen tunnon” Jumalan sanan kautta. Jotka ovat tuon jäsenyyden armon saaneet tietävät sen kyllä apostoli Paavalin tavoin. Ahkeroikaamme kuitenkin tämän jäsenyyden säilyttämisessä, kuten mm. Paavo Ruotsalainen teki, ettemme sitä menetä.
Muista kuitenkin, että oikeassa seurakunnassa on vain syntisiä jäseniä,