Kirkkovene on suomalaisen luterilaisuuden symboli. Siis että omalla porukalla soudetaan taipaleen takaa sanan kuuloon. Ja kahvien jälkeen soudetaan takaisin pois ihmisten ilmoilta.
Kirkkovene edellyttää yhteistyötä ja kohtuullista matkaa. Suomessa on kirkkoon kohtuullinen matka, ainakin henkisesti. Olemme vielä jollain tavalla yhtenäinen luterilainen kansa. Meillä ateistitkin ovat tunnetusti luterilaisia ateisteja. Tosin yhtenäisyys sulaa alta kuin hattara sateella. Erilaiset voimat tempovat soutajistoa erilaisiin suuntiin.
Lohdullista kuitenkin on, että vene liikkuu.
Vai pitäisikö kirkon symboliksi sittenkin ottaa mobiilipalju?
Ajatus nousi ennalta-arvaamatta mieleen, kun kuvan vekotin putkahti Kotimaan toimituksen nurkille.
Kirkkopalju ui syvällä ja väki kiistelee, mutta samassa kylpyvedessä. Maailma eli merivesi on lähempänä kuin kirkkoveneessä, jossa sentään on laidat.
Ja paljukin liikkuu, vastoin odotuksia tosin ja kirkkovenettä kömpelömmin, mutta silti.
– Olli Seppälä –
P.S. Kuvan isompi alus voisi olla ekumeenisen likkeen moderni kirkkolaiva.
Laiva symbolina on jo vanha juttu jo oikeastaan kristillistä aikaa vanhempi tai ainakin palautuu jo antiikin aikaan. Ekumenia-sivustolla sanotaan näin:
Laiva-symbolin juuret löytyvät jo antiikin ajan lentävästä lauseesta Fluctuat nec mergitur, vaikka huojuu, ei huku. Lause on muun muassa Pariisin kaupungin vaakunassa.
Tuo lause Fluctuat nec mergitur voidaan liittää vaikkapa evankeliumin kertomukseen opetuslapsista myrskyssä. Blogissa oma kirkkomme kuvataan syvällä uivaksi paatiksi ja muu kirkko huvijahdiksi. Kirkkolaiva on kuitenkin yksi, jossa on monenlaisia purjehtijoita tai soutajia. Joku vanha kuvaus taisi mennä jotenkin näin: Kirkko on laiva, joka purjehtii maailman merellä. Kristus on kapteeni, kristityt miehistönä, risti mastona, purjeissa Pyhän Hengen tuuli.
http://www.ekumenia.fi/ekumenian_tietopankki/laiva_ekumeenisen_liikkeen_tunnuksena/
’Laiva’ ylhäältä katsottuna on myös perin sukupuolinen symboli. Kirkko on kohtu, jossa uudenlensiitety ja uudeksi synnytetävä ’alkio’ kasvaa ja jonka kirkon ovaalimuotoine pariovinen aukko synnyttää.
Samaa Sepon kuvailemaa symboliikkaa on jokaisen seurakunnan sinetissä. Sillä leimataan kastepaperit. Uusin jäsen on syntynyt seurakunnan yhteyteen ja Jumalan lapseksi.
Niin, kuvio tunnetan Veica Pisciksenä eli kalanrakkona, se on eräs pyhän geometrian perusilmentymä: kaksi yhtäsuurta ympyrää leikkaa keksipisteissään toisensa ja väliin jää soikio, jonka leveys ja korkeus ovat aina suhteessa neliöjuuri 3. Ortodoksisessa taiteessa myös Jeesus syntyy kuvion sisältä. Vaakasuorassa kuvio on ’kala’ ja ’silmä’ ja ’siemen’. Sitä sanotaankin ’kaikkien muotojen kohduksi.’
Tämän suhteen muodostaa myös JHVH 26 ja ihminen ADM 45, sillä 45:26 on neliöjuuri 3.
”P.S. Kuvan isompi alus voisi olla ekumeenisen likkeen moderni kirkkolaiva.”
Niin, perin pröystäilevät seinät ja sisällä aika vähän ihmisiä…
Ja suurimmaksi osaksi se seisoo siinä ilman käyttöä…