Joku lauloi, joku ensin riimitteli ja joku sävelsi: Ei vapaata vangita voi! Me kumpikin tiesimme sen… Kotka on ollut vapaa aina eikä suostu vangiksi kuin väkisin! En tiedä olenko vapaa kirjoittamaan tänne, koska statukseni on muuttunut melko perusteellisesti. Ehkä kuitenkin joskus vielä kokeilen tunnuksiani.
Ensimmäisen kerran 73-vuotiaan elämäni aikana tunnen olevani vapaa! Paavali todistaa Galatalaiskirjeessä, että Kristus on vapauttanut uskovan! Olen miettinyt ja jotain sanonutkin, mitä se vapaus voisi olla. Senhän me kaikki tiedämme, koska olemme niin monesti kuulleet, että lailla ei ole meille enää mitään asiaa! Onko siis laittomuus vapautta? Raamattuhan kertoo meille, että laittomuus lisääntyy! Onko ihmiset tuleet vapaiksi laittomuuden myötä? Johannes Kastaja sanoi: Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!
Miksi siis tunnen itseni vapaaksi! Siksi, että minun ei tarvitse puolustaa sitä, mikä ei ole omaani! Minun ei tarvitse puolustaessani hyökätä ketään vastaan. Koska minulla ei ole inhimillistä auktoriteettia, en voi saada keneltäkään keppiä. Jos joku yrittää antaa, minun ei tarvitse ottaa vastaan. Ollessaan jonkin sääntökunnan jäsen ihminen on sen vanki ja jossain on aina vihollinen, jota vastaan pitää säännöllisesti hyökätä. Jonkin vastustamisesta tulee elämän pääsisältö.
Jollakin on missio asioissa, joissa synti-liite liitetään Raamatun teksteissä. On mahdottoman tärkeää saada vesitettyä pois kaikki mikä häiritsee, mikä sitoo mikä osoittaa sormella elämässä jotain. Meidän Lunastajamme selitetään mielellään henkilöksi, joka juhli syntisten kanssa. Voisiko olla niin, että Jeesus olisi yksi syntisistä ja vielä olisi syntisten Vapahtaja? Sellaiseen vapahtajaan ei kannata luottaa, joka ei ole niinkuin virheetön Karitsa!
Ilmeisesti me ihmiset mielellämme hyväksymme velanmaksajan vapahtajan, mutta vieroksumme Häntä, joka kehottaa seuraamaan itseään. Mitä Hänen seuraamisensa on? Onko meille lainkaan kerrottu sitä? Tiedämmekö ollenkaan mitä se on?
Ei tuo 4,6 % ole mitenkään ”vain”, jos otetaan huomioon, ettö kd roikkui keskustan tavoin mielipidetutkimuksissa lähes koko vaalikauden ajan äänikynnyksen alapuolella. Maltillisen kokoomuksen suurtappio johtui osittain siitä, että sen kannattajien piti tällä kertaa pelastaa kaksi yhteistyökumppania.
En yhtään ihmettelisi, jos kd olisi menettänyt äänestäjiä nimenomaan demareille ja vihreille. Kd on vuosien saatossa kulkeutunut yhä enemmän oikealle.
Etkö juuri iloinnut vapaudestasi. Miksi samaan hengenvetoon kyselet; voitko enää kirjoittaa. Miksi et voisi, kun Jehovalaisetkin , niin tekevät. Tuntematta mitään tunnontuskia. Kerro nyt ihmeessä jatkossakin mitä etuja saavutit erolla. Ehkä jotain menetitkin.
No ensinnäkin olen silloin kertonut taustani, kun sain nämä tunnukset. Nyt en kaikilta osiltaan vastaa enää sitä selvitystä ja oletan, että sillä perusteella tunnukset voidaan ottaa pois. Halusin siis olla avoin.
No minä kerron. Kun erkaannuin Esikislestadiolaisuudesta 20 vuotta sitten, niin pyörimme pienenä ryhmänä Liedon seurakunnan yhteydessä. Kirkkoherra vaihtui ja ajat muuttuivat runsaan kymmenen vuoden jälkeen se toiminta loppui siellä Sitten monien risaisten vaiheiden jälkeen perustimme kristillisen yhdistyksen Agape-koti ry. Vuokrasimme entisen uudenheräyksen rukoushuoneen. No sekin satu loppui siinä Luostarinkadulla luhyeen, kun tuli iso remontti ja kiinteistö vaihtoi omistajaa. Olemme päätyneet Rauhankatu 12. sijaitsevaan kiinteistöön Turussa. Joukkoomme kuuluu eri seurakunnista olevaa väkeä., joten emme liitä toimintaamme mihinkään tunnustuskuntaan. Apostolinen tunnustus on minulle tärkeä. Olemme lukeneet Raamatusta, että evankeliumin täyteyteen kuuluu sana ja ehtoollinen ja olemme ottaneet maallikkoehtoolliset käyttöömme. Näin olemme Raamattua oppineet eikä keskuudessamme ole teologeja. Kun Esikoislestadiolaisuuden piirissä alkoi tuo sakramenttisekaannus, niin siinä yhteydessä painokkaasti kerrottiin, että luterilainen, joka osallistuu maallikkoehtoolliseen tekee ison rikoksen eikä saisi kuulua enää kirkkoon. Sitä aloin mietiskellä ja tulin tähän jotopäätökseen, että toimiessani näin en tee vääryyttä kenellekkään. Toistan: Nyt olen kaikkien kaveri tai hylkiö, jota kukaan ei hyväksy.
Jotkut Jehovan todistajat tosiaan osallistuvat keskusteluihin, mutta pääasiassa he loistavat keskusteluista poissaolollaan. Miksi? Koska keskustelupalstat ovat heidän mielestä kyseenalaisia paikkoja.
Vuoden 2006 konventissa esitettiin seitsemänosainen päätös, jonka paikallaolijat hyväksyivät toteamalla yhteen ääneen ”kyllä”. Seitsemäs kohta kuului:
”Päätös
Hallintoelin on valmistanut seuraavan päätöksen joka hyväksytään kaikissa konventeissa kautta maailman.
7. Me vastustamme kaikin voimin maailman henkeä, jonka ilmenemismuotoja ovat mm – – internetin keskustelukanavat, jotka houkuttelevat seurustelemaan ulkopuolisten kanssa.”
Omasta puolestani voin todistaa, että täällä keskusteleva Rauli Toivonen on yksi asiallisimpia ja sävyisimpiä keskustelijoita, joita olen kohdannut. Mutta hän onkin ilmeisesti rohkea ja ennakkoluuloton Jehovan Todistaja, jolta hänen yhteisönsä lienee kieltänyt koko keskustelun..? Sääli, jos tämä pitää paikkansa. Kuinka me muuten voisimme ymmärtää toisiamme ja löytää myös jotain yhteistä ja kunnioitettavaa toisin uskovissa?
Rauli on käytännössä ainoa Jehovan todistaja Suomessa, joka keskustelee jollain keskustelupalstaa muistuttavalla alustalla omalla nimellään. Anonyymejä tai nimimerkillä kirjoittaviakaan ei ole montaa.
Jehovan todistajien järjestön kannalta keskustelupalstojen demonisoinnin toki ymmärtää. Niillä törmää väistämättä kritiikkiin, eikä kyseinen järjestö pelkää mitään muuta niin paljon kuin perusteltua, asiallista kritiikkiä (se kun pitää jäsentensä keskuudessä yllä mielikuvaa, että kritiikki on pelkkää valetta). Tarkkasilmäiset ovat huomanneet ettei Raulikaan osaa suhtautua, kun keskustelu kääntyy omaan uskontoonsa ja sen epäkohtiin. Yleisellä tasolla asioita – ja muita uskontoja – voidaan käsitellä hyvinkin pilkun tarkasti, mutta jos vastaavaa esiintyy omaa uskontoa kohtaan, keskustelu loppuu tai sitä rajoitetaan varsin mielivaltaisesti.
Lopultakaan ei jää jäljelle kuin Jumalan Armo. Jeesus kehottaa meitä juuri tässä seuraamaan itseään. Hän jätti kaiken Isän käsiin, tämä on se Tie, jonka me tiedämme. Maailma ei tunne sitä, sillä se perustaa kaiken omiin tekoihinsa, se luottaa vain itseensä, eikä Jumalaan.
Jeesus sanoi: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.”
Joh.14:23-24
Jumala sanoo heitä lapsikseen, jotka seuraavat Jeesusta. Olemme saaneet Armoa Armon päälle.
Tuntuvat kovin tutuilta nuo rajoitusmääräykset. Mistä ne kertovat? Ne kertovat siitä, että oma identiteetti on niin heikko ja hataralla pohjalla, että mikä tahansa ulkopuolinen kontakti voi horjuttaa uskon raiteiltaan.
Tuo on siis oma kokemukseni!
Huomasin, että persoonani on liitetty tähän keskusteluun. Edelleen panin merkille, että joidenkin tietolähteiden mukaan minun ei pitäisi olla täällä.
No, joskushan toiset tietävät asiasi paremmin kuin sinä itse.
Minä olen sitä mieltä, että jatkan täällä edelleen. Vapaasti ja itsenäisesti keskustellen. Olen nimittäin Jounin kanssa sitä mieltä, että ”Kuinka me muuten voisimme ymmärtää toisiamme ja löytää myös jotain yhteistä ja kunnioitettavaa toisin uskovissa?”
Tuolla ovelta ovelle kulkiessani en voi saada niin asiantuntevaa tietoa kuin mitä täältä olen itselleni imuroinut. Siis toisin uskovista. Minä kun olen sitä mieltä, (sinnikkäästi ja edelleen) että jokainen on parhaimmillaan silloin, kun kertoo vain omasta uskostaan. Silloin kun kerrotaan toisen puolesta, otetaan totuuden suhteen tarpeeton riski.
Internetin kesksutelupalstoista taisi tuossa joku kirjoittaa kriittisen ploginkin. Useat uskonnollisetkin alustat ovat pelkkää loan heittoa. Sellaisiin en koske pitkällä tikullakaan. Raamattu on liian arvokas väline mutapainikamppaliluihin.
Internetin vaaroista meitä Jehovan todistajia varoitetaan tämän tästä. Varoittaminen kyseenalaisista keskusteluista on kuitenkin eri asia kuin totaalikielto. Jokaisella olkoon myös oikeus kieltäytyä näille palstoille tulemasta.
Henkilökohtaiset keskustelut kasvotusten oli kuitenkin se Jeesuksen suosima tapa. Millainen mahtaisi olla se mylläkkä, jonka Vapahtajamme kommentit netissä nykyisin vastaansa saisivat? Kyllä siinä hampaiden kiristelyä ja katkeraa vuodatusta riittäisi – syyttelyn ohella. Mitä sanoisi Iskariotinkin lähipiiri jälkikäteen? Kenties kommentti menisi jotenkin näin: ”Itsemurhaan johti sen miehen seuraaminen”.
Kun jokunen vuosi sitten tarvitsin tietoa rakentamiseen liittyvästä, keskustelin asiasta ja sain hyviä kokemuksia valintojani varten. Kun autooni tulee ongelma, kipaisen muiden kyseisen saksalaismerkin käyttäjien luo ongelmineni.
Yksi keskustelupiiri on kuitenkin sellainen, josta en rakentavaa informaatiota odota ja jonka kanssa en tietoisesti keskustele. Siitä puhutaan esimerkiksi 1. Koritnttilaiskirjeen 5. luvussa.
Onneksi täällä Kotimaa 24: ssa on niin monia, joiden kanssa voi olla rakentavassa ajatustenvaihdossa.
Rauli: ”Edelleen panin merkille, että joidenkin tietolähteiden mukaan minun ei pitäisi olla täällä.”
Tuskin se täällä ketään haittaa, päinvastoin. Uskonnollisen järjestösi ohjeistus asian suhteen taas on selvää, ja sen mukaan Jehovan todistajien ei olisi hyvä osallistua tällaisille(kaan) foorumeille. Koska olet suunnilleen ainoa Jehovan todistaja Suomessa, joka osallistuu julkiseen nettikeskusteluun, ohjeistuksen olemassaoloa ja käytännön vaikutusta ei liene tarvetta kiistää.
Rauli: ”Tuolla ovelta ovelle kulkiessani en voi saada niin asiantuntevaa tietoa kuin mitä täältä olen itselleni imuroinut. Siis toisin uskovista.”
Miksi arvioisit, mistä tämä voisi johtua?
Rauli: ”Internetin vaaroista meitä Jehovan todistajia varoitetaan tämän tästä. Varoittaminen kyseenalaisista keskusteluista on kuitenkin eri asia kuin totaalikielto. Jokaisella olkoon myös oikeus kieltäytyä näille palstoille tulemasta.”
Mitä kyseenalaista avoimessa keskustelussa voisi olla, niin että siitä pitää ihan erikseen varoitella?
Miten näkisit, miksi nimenomaan avoin keskustelu on Jehovan todistajille niin vaikea pala nieltäväksi?
Rauli: ”Millainen mahtaisi olla se mylläkkä, jonka Vapahtajamme kommentit netissä nykyisin vastaansa saisivat? Kyllä siinä hampaiden kiristelyä ja katkeraa vuodatusta riittäisi – syyttelyn ohella.”
Mitä eroa sillä sitten olisi Raamatun kanssa? 🙂
Rauli: ”Yksi keskustelupiiri on kuitenkin sellainen, josta en rakentavaa informaatiota odota ja jonka kanssa en tietoisesti keskustele. Siitä puhutaan esimerkiksi 1. Koritnttilaiskirjeen 5. luvussa.”
Aika harvoin tulee kyllä törmättyä internetissäkään aihepiiriin ”äitipuolen kanssa elämisestä”.
Lauri Lahtinen: ”Kotka on ollut vapaa aina eikä suostu vangiksi kuin väkisin!”
Raamatussa verrataan usein kotkaa Jumalaan!
Esimerkiksi 5 Ms 32:11-12a: ”Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa. Herra yksin johdatti häntä, ”eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.”
Oliskohan tuo niin, että jos ”kotkaemo” (itse Herra!) saa yksin johdattaa, ilman välittäjiksi ryhtyneitä kirkollisia tai muita järjestöllisiä ”vieraita jumalia”, Herra itse pääsee levittämän siipensä ja kantamaan meitä sulillansa?
Muta mitä ihmettä kotkaemo onkaan tehnyt ennen kuin se ”kiihoittaa” poikuettaan lentoon! Heidän ns. ”hengellinen kotinsa” emo on tehnyt niin epämukavaksi paikaksi, että poikasten on ollut suorastaan pakko lähteä harjoittamaan ja käyttämään niitä luonnottoman suuria siipiään, jotka jokainen poikanen on saanut jo syntymälahjanaan itselleen, mutteivät osaa niitä vielä itse käyttää! (Todettakoon tässä yhteydessä sivumennen, että sellaista sanaa kuin ”hengellinen koti” ei löydy koko Raamatusta! )
Kotka tunnetusti rakentaa pesänsä korkealle, ylemmäksi muita. Rakennusaineina se käyttää kuivanneita piikkipensaita ja risuja, mutta vuoraa ne pehmikkeillä sisältä. Saattaapa koukkunokallaan tappaa lampaan, nylkeä sen ja viedä pehmoisen lampaantaljan pesäänsä, jonne poikaset aikanaan syntyvät.
Poikaset syntyvät todella lököisiin oloihin. Ei tarvitse muuta kuin avata nokkansa ja rääkäistä, niin ruokaa tulee suoraan suuhun. Jos joku tönäisee, ei siinä käy kuinkaan. Horjahtaa vain pehmeisiin seiniin: ”Ka, velihän se siinä levittelee rumia siipiään. Eihän tässä kuinkaan käynyt. Ei veljessopu siitä tässä veljellisessä kanssaelossa omassa ”hengellisessä kodissa” niin vain sorru. Kaikkienhan meidän tarvitsee töniä toisiamme , jotta saisimme OMAANKIN suuhumme ilmaista ruokaa!” Sen verran itsekkyyttä sentään!
Tämä luonnosta saatu esimerkki lyö kyllä korville opetusta monessa suhyeessa ns. ”hngellisestä kodista”, ”kotikirkosta”, joka on välttämätön pelastukselle.
Kotkaemo on toista mieltä. Poikaset eivät ikinä opi käyttämään omia uskonsiipiään, jollei niitä saa lähtemään kotipesästään ulos.
Koukkunokallaan se tulee ja kerralla kietaisee kaikki villat ja untuvat tuosta ”kotikirkosta” pois ja seurauksena on – ankara tappelu ja suorastaan sotatila siellä olevien ”uskovien” kesken: ”Älä töni! Teit sen tahallasi!”
Poikaset rientävät kurkkimaan pesän laidan yli. ”Pyörryttää, ei tuonne ulkomaailman tuuliin voi niin vain lähteä!”
Silloin tulee emo, levittää mahtavat sulkansa ja siipensä ja kehoittaa: ”Hypätkää kyytiin!”
Se on jo ensimmäinen ”uskonhyppy”. Täytyy luottaa omaan huolitsijaansa (se on: Taivaalliseen Isäänsä). Hän kyllä kykenee pitämään huolta ja varjelemaan vaaroilta.
Hyppy onnistuu ja sitten mennään korkeuksia kohti. Senkun pitää sulista kiinni.
Sitten tapahtuu jotain yllättävää. Juuri kun kyyti alkaa tuntua turvalliselta, emo tekee voltin ilmassa, pojat alkavat tippua selästä.
Silloin, siinä räpistellessä alkaa ensimmäinen yritys käyttää omia siipiään. Mutta voimat eivät auta. Juuri un poikaset ovat murskautumisillaan louhikkoihin, saapuu emo niiden alle ja ottaa uudelleen kyytiin. Tätä merkitsee ”kiihoittaminen”.
Ehkäpä joku poikasista kyselee: ”Miksi teit tämän? Ensin viekoittelit lähtemään pesästä ulos ja nyt yritit meidät tappaa?!”
Vastaus kuuluu: Sinun täytyy oppia käyttämään omia uskonsiipiäsi. Oman isin ja äitin uskolla et selviä perille.
Sitten alkaa toinen oppitunti. Nyt suunnataan lento suoraan kohti aurinkoa! Poikasten silmät häikästyvät, eivät näe mitään ja pelot valtaavat mielen. Silloin kuuluu vierustoverin ääni: ”Hei, emohan on tässä alapuolellamme. Pidetään vain lämpimistä sulista kiinni ja annetaan mennä. Ookataan vain kyydissä, kyllä Isä tietää!”
Emon neuvova ääni kuuluu taas: ”Teillä on paljon suurempi vaara tuolla alhaalla, kuin louhikoihin murskaantuminen. Vanha Paholainen on siellä haulikkonsa kanssa ja pyrkii tappamaan teidät. Vain suoraan (Kristus)aurinkoon lentämällä Paholaisen silmät häikästyvät, niin ettei hän näe ampua ja osua!
Ja luulitko sinä eroavasi Minun seurakunnastani? Räpyttele silmiäsi ja näe: Täällä sulkien päällä on paljon muita seurakuntalaisia, eli minulla on porukkani mukanani. Et sinä yksin ole joutunut ”Ulkopuolelle leirin” (Hepr 13:13-14). Ja olenhan Minä itse täällä myöskin!”
Tästäpä jokainen voi itse tykönään pohtia näitäkin uskonelämän alueita. Sitäkin, miksi lasten tulee aikanaan jättää oman kodin lämpö ja lähteä maailmalle koettelemaan omia siipiään?
Onnittelen, Lauri! Olet tehnyt hyvän päätöksen ja haluat seurata Jeesusta, niin kuin itse ja oman kokemuksesi kautta ymmärrät. Kenelläkään ei ole nokan koputamista tähän ratkaisuusi! Täällä on meitä muitakin.
Voin ”lohduttaa” Sinua. On sinänsä tärkeä asenne: yrittää olla kaikkien kaveri, mutta ei se onnistu. Suurin osa joko vierastaa tai yrittää erään herraksi pyrkivän kanssa ampua Sinut alas hylkiönä tai oikeaoppisuuden pyssyllä, kuten esimerkiksi; ”Ulkopuolella kirkon ei ole pelastusta!”
Jeesuksen seuraamisen tiellä joutuu näistä kavereista suurimmalta osin luopumaan. Pääasiallisin tilasi tulee valitettavasti olemaan ”kaikkien hylkiö”! Mutta nämä luontasedut kyllä kestää. Sanoihan Paavalikin, että ”Tuon ylen kalliin, Jeesuksen Kristuksen tuntemisen rinnalla hylkään kaiken muun, pidän sen roskana (alkutekstin mukaan ”ihmisulosteena” eli p:na)(Fil 3:8)”.
Lämmin kiitos tästä! Luulen, ettei kukaan minua pelkää vaan uskovat pelkäävät toisian. Väärän henkilön kanssa seurusteleminen on epäilyttävää ja siinä voi joutua itsekkin hylättäväksi. Erikoinen ajatus: Seurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta! Kuka sen sanookin niin näyttää siltä, että sulkee pois oman seurakuinnan ulkopuoliset uskovat. Eihän Luterilaisessa kirkossa ole Baptisti hiippakuntaa, ei Helluntaihiippakuntaa. Eikä mitään muutakaan mikä ei ole piispojen suorassa kaitsennassa.
”Ei vapaata vangita voi – me kumpikin tiesimme sen” laulaa Kai Hyttinen kurjesta, mutta komeasti asianlaita kotkaankin sopii…
Lauri L: ”Erikoinen ajatus: Seurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta! Kuka sen sanookin niin näyttää siltä, että sulkee pois oman seurakuinnan ulkopuoliset uskovat. Eihän Luterilaisessa kirkossa ole Baptisti hiippakuntaa, ei Helluntaihiippakuntaa. Eikä mitään muutakaan mikä ei ole piispojen suorassa kaitsennassa.”
Tämähän ei ole minun yksityinen ajatukseni, kute varmaan et sitä tarkoitakaan. ”Extra ecclesiam nulla salus”, ”Kirkon (seuakunnan) ulkopuolella ei ole pelastusta”.
Ketkä niin väittävät? Esimerkiksi täälläkin kirjoitteleva luterilainen rovasti Matias Roto. Hän tosiaan puolustaa henkeen ja vereen asti tätä näkemystä perustellen pääasiallisesti kirkon tunnustuskirjoilla ja sekoittaen näkyvän kirkon ja Jumalan ekklesian toisiinsa.
EntäJehovan todistajat? Heidän mukaansa pelastus on vain ja ainoastaan heidän järjestössään.
Olenkin ihmetellyt erästä asiaa.
Miksi Etelä-Espoon luterilaisen seurakunnan kirkkoherra antaa varauksettoman tukensa Jehovan todistaja Rauli Toivoselle? Molemmathan kirjoittelevat myös täällä.
Raulihan kirjoitti omassa blogissaan (06.08.2016 13:21 – Rauli Toivonen
Raamattu ja Israelin erityisasema Kaikkivaltiaan silmissä):
”On olemassa myös paljon muita raamatunkohtia, joiden perusteella Kristuksen kanssa taivaalliseen perintöön oikeutetut kristityt muodostavat sen Israelin, joka on Jeesuksen välittämänä Jehovan kanssa uudessa liitossa.”
Jouni Turtiainen kirjoittelee taasen 06.08.2016 17:38:
”Ensinnäkin, kiitos Rauli Toivoselle hyvästä blogista ja keskustelun avauksesta. Oli todella virkistävää lukea sekä syvällistä teologista pohdiskelua ja raamattueksegeesiä yhdistettynä arjen leppoisaan olemiseen!
”Syvällistä teologista pohdiskelua”, sanoo kirjanoppinut Turtiainen. Eikö Turtiainen tunne edes sen vertaa JT:ien ajattelua, että tietäisi, mitä Rauli tarkoittaa, kun sanoo: ” taivaalliseen perintöön oikeutetut kristityt muodostavat sen Israelin, joka on Jeesuksen välittämänä Jehovan kanssa uudessa liitossa”?
JT:ien opetuksen mkaan ”Taivaalliseen perintöön oikeutettujen kristittyjen eli uuteen liittoon hyväksyttyjen” kiintiö taivaassa on jo täysi! Ne 144 000 ”perintöön oikeutettua” ”uuden liiton kansalaista” ovat jo perillä!
Me, Jouni, olemme auttamattomasti ulkopuolella! Niinpä myös JT:ien mukaan esimerkiksi kuningas Daavid ja Johannes Kastaja! Lähellä kyllä, sanoo Rauli, (tällä kertaa ei Jeesus), mutta taivasten valtakunnan ulkopuolella!
Kysyinkin tuota omassa blogissani (joita kirjoituksia Sinä, Jouni, pidät tyyliltään ”pauhaavina ja meuhkaavina”, etkä sen vuksi alennu kanssani keskustelemaan ja tarvttaessa kumoamaan raamatullisin perustein harhaoppisena pitämäsi väitteeni, mikä nyt, siis torjua harhaopit, kuuluisi papin ja oppineen teologin perustehtäviin?).
Ymmärrän toki hyvin, miksi vastausta Raulilta ei ole tullut. Raulihan lentäisi alta aikayksikön omasta järjestöstään pellolle, jos hyväksyisi minut osalliseksi taivaalliseen perintöön. Kielteisessä vastauksessa, mikä tosin olisi rehellistä, hän menettäisi hyvän keskusteljan maineensa (toki kaikki jehovalaiset ovat erittäin ystävällistä väkeä!) ja hyvät kaverinsa Jounia myöten täällä ”valtakunnansalien” ulkopuolella, jos heille avoimesti kerrottaisiin, että ulkopuolella Jehovan todistajien järjestön ei ole pelastusta! Turha heihin on raamatullisilla käsitteilä, kuten esimerkiksi uudestisyntyminen, kaste, pelastus jne., vedota; he myöntävät kaikki, mutta sanoilla on eri merkityssisältö kuin meillä muilla kristityillä!
Itse olen heitä harhaoppisuudestaan huolimatta lähestynyt ihmisinä, en tuomiten, vaan ihmisinä, joiden puolesta Kristuksen veriansion vuoksi on täysi hinta maksettu, siunaten (= rukouksin polvistuttaa) ja rukoillen, koska heilläkin on potentiaalinen mahdollisuus kääntyä ansiottomina Jumalan puoleen ja pelastua tunnustamalla ihminen Kristus Jeesus ainoaksi välimiehekseen (1Tm 2:5) ilman järjestöään tai muita pippejä ja pappeja!
Totta on, että viimeisessä erottelussa monta hyvää miestä ja naista tulee heitetyksi tuliseen järveen eikä kutsuta sisälle Isän valtakuntaan! Toki Raulille sydämestäni toivoisin tätä parempaa tulevaisuutta.
Tosin palaamalla takaisin meidän muiden kristittyjen pariin, Rauli joutuisi huonompaan seuraan kuin oma porukka. Täällähän on paljon, taitaa olla ihan enemmistö, entisiä huorintekijöitä, publikaaneja ja varkaita ja muita parempia ihmisiä, jotka Jeesuksen todistuksen mukaan menevät ennen hyviä ihmisiä ja fariseuksia, sisälle!
Farisealaisten puoluetta ei mainita Vanhassa Testamentissa. Hehän yrittivät lakia noudattamallla tehdä oman voitavansa ja jos joku asia jäi täyttämäättä, loppusuoritukset jäivät sitten Jumalan armollisen anteeksiantamuksen varaan. Heidänkin mielestään Jumalan varsinainen ammattihan on antaa syntejä anteeksi.
Jeesus ei myöskään ilman uudesti syntymistä antanut heille minkäänlaista mahdollisuutta päästä sisälle Jumalan valtakuntaan, vaikka he, jos ketkä, pitivät Raamatun sanaa erehtymättömänä ja suuressa arvossa! ”Te olette isästä perkeleestä ja isänne himoja noudatatte”, Jeesus sanoi. Mietin, mitähän Hän mahtaisi sanoa JT:jille?
Farisealaisuus oli siis Uuden ja Vanhan Testamentin taitteeseen kuuluva ilmiö, Raamatun ulkopuolinen asia.
Olen tullut siihen käsitykseen, että jehovalaisuus on lopunaikaan liittyvää uusiofarisealaisutta, mikä sinänsä olisi hirvittävää! Joku ”jumalallinen kipinä” ihmisessä ja kasteessa vihkiytyminen Jehovalle ei riitä pelastukseen!
Kuolemantuomota ei pysty väistämään esimerkiksi ”astumalla epäonnistuneen Aatamin saappaisiin” ja antamalla paremman näytön jonkun ”uskollisen orjan” avulla, joka lyö kanssapalvelijoitaan, jolleivät tottele! Ihmisen ”täytyy”, siis on pakko, syntyä uudeksi, väittää Jeesus.
Reinolle ja muille muutama ote Jehovan todistajien omasta materiaalista asiaa todentamaan.
”Sinun täytyy kuulua Jehovan järjestöön ja tehdä Jumalan tahto saadaksesi hänen ikuisen elämän siunauksensa.” (Voit elää ikuisesti (1990))
”Kaikkien niiden, jotka toivovat säilyvänsä elossa ’uuteen maahan’ täytyy myös olla selvästi tunnistettavissa Jehovan palvojaksi.” (Elossa säilyminen (1984))
”Vain Jehovan todistajilla, voideltuun jäännökseen ja ’suureen joukkoon’ kuuluvilla, on yhdistyneenä järjestönä Korkeimman Organisaattorin suojeluksessa raamatullinen toivo säilyä elossa tämän Saatana Panettelijan hallitseman tuomitun järjestelmän uhkaavasta lopusta. (Ilm.7:9-17; 2.Kor.4:4)” (Vartiotorni 1. syyskuuta 1989 sivu 19)
”Jos haluamme säilyä elossa Harmagedonista, meidän täytyy pysyä hengellisesti valveilla ja pitää yllämme vertauskuvalliset vaatteet, joista meidät tunnistetaan Jehova Jumalan uskollisiksi todistajiksi.” (Vartiotorni 1. joulukuuta 1999 sivu 18)
Ilmaisen nyt selkeästi, että tunnustan vain Apostolisen tunnustuksen. Katsomme hiukan Athanasiuksen tunnustusta. Hän sanoo juttunsa lopussa: jos tätä ei tunnusta ei voi pelastua! Vapaa muistelu. Vaikka asiat olisivat kuinka oikeita, mutta ne ovat omasta kynästä, niin on kummallista, että ihminen panostaa omaan juttuunsä niin kovat panokset.
Nikeaa vierastan siksi, että siinä mainitaan kaste syntien anteeksisaamiseksi. Kun Jeesus on sakramenttien asettaja eikä hän yhdistänyt syntien anteeksissamista kasteeseen, on arveluittavaa myöhempien pyhien niin tehdä. Nyt minuin ei tarvitse verissäpäin taistella sen kirjakasan puolesta, jota luterilaiset tunnustuksiksi sanovat, koska niissä on yksinkertaisesti liikaa sanoja.