”Kaikella on määräaikansa,
aikansa joka asialla taivaan alla.”
Näinhän siellä Saarnaajan kirjassa todetaan. Me emme kuitenkaan tänä kiireisenä aikana ja vielä kiireisemmässä elämässä halua aina hyväksyä, emmekä suostua meille annettuihin erilaisiin aikoihin, eivätkä ne kaikki ole mukavia koettavaksi.
Nyt on kuitenkin kesän ja monien juhlien aika. Kesän keskellä on sopiva aika vielä muuhunkin.
”Katsokaa taivaan lintuja.” – ”Katsokaa kedon kukkia.” Niin Jeesus puhui silloisille ihmisille ja puhuu meille. On aika kuunnella mitä kedon kukat ja taivaan linnut opettavat meille keskelle kiireitä, keskelle huolia, keskelle sitä aikaa, mitä juuri nyt elämme. Meidän ei tarvitse aina keksiä jotain mutkallista ja vaikeaa, eikä aina pohtia uusia asioita. Meidän ei tarvitse aina edes olla valmiustilassa puhumaan. On suorastaan ylellistä, että saa vain olla. Saamme olla hiljaa ja kuunnella mitä linnut ja kukat opettavat, mitä Jumala niiden kautta meille puhuu.
Ne opettavat meille Jumalan rakkautta ja huolenpitoa. Rakkaus ja huolenpito,
jotka kohdistuvat ihmisiin, meihin. Oikeastaan ne ovat sama asia, sillä ne ovat niin voimakkaasti kytköksissä toisiinsa. Jumalan rakkaus sisältyy Hänen huolenpitoonsa meistä ja huolenpito kätkeytyy rakkauteen. Jumala kohdistaa hyvyytensä meihin, olipa meidän elämässämme meneillään minkälainen aika tahansa, sillä Jumalahan antaa meille erilaiset vaiheetkin.
Nyt on aika katsoa taivaan lintuja ja kedon kukkia…
