Ora et labora – rukoile ja tee työtä. Näin kuuluu vanha viisaus. Seurakunnissamme ympäri maata tehdään mitä moninaisinta työtä. Meillä on paljon hyvin koulutettuja ja taitavia työntekijöitä. Tästä huolimatta kirkon jäsenmäärä on pudonnut kiihtyvällä vauhdilla. Viime vuosien aikana myös kastettujen lasten osuus on kääntynyt selvään laskuun.
Helsingin yliopiston kirkkohistorian emeritusprofessori Kaarlo Arffmanin mukaan Euroopan protestanttiset valtio- tai kansankirkot eivät kestä vaan katoavat. Kirkosta eroamiset ja elämäntapojen mullistuminen näyttävät suuntaa. Jumalanpalveluselämä kuihtuu ja kirkosta tulee toimitus- ja diakoniaorganisaatio sekä kirkkomusiikkielämysten antaja (Kotimaa 24.fi).
Tällaiseen ennustukseen on perusteensa, mutta näin ei kuitenkaan välttämättä tarvitse käydä. Kristittyinä meidän on toivottomuuteen lankeamisen sijasta jatkettava työn tekemistä, mutta on muistettava myös toinen vähintään yhtä tärkeä asia – rukous. Seurakunnan työn eteenpäin meneminen on syvimmiltään Jumalan siunauksen varassa. Ja kokemuksen valossa näyttää siltä, että rukous ja Jumalan siunaus kulkevat käsi kädessä. Rukoillen tehty työ kantaa pysyvää hedelmää.
Apostoli Paavali kehottaa kristittyjä ennen kaikkea rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, ”jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää”. Me olemme saaneet viettää maassamme pitkään hyviä ja rauhallisia aikoja. On kuitenkin havahduttava tajuamaan, että niidenkään jatkuminen ole itsestään selvää. Rauha ja ajallinen hyvinvointi kuuluvat nekin Jumalan siunaukseen.
Me tarvitsemme työntekijöinä ja seurakuntalaisina muistuttamista ja rohkaisua rukoukseen. Tätä tarkoitusta varten seurakunnassamme on laadittu rukousmuistio, jonka pohjana on aiemmin Jämijärven seurakunnassa käytetty muistio. Pienin muutoksin se sopii minkä tahansa seurakunnan käyttöön. Siinä on kullekin kuukauden viikolle omat aiheensa, jotka liittyvät seurakuntatyön kokonaisuuteen.
Rukousmuistio on löydettävissä Hämeenkyrön seurakunnan kotisivuilta. Sitä voi käyttää sekä seurakunnan pienryhmien kokoontumisissa että omassa henkilökohtaisessa rukouselämässä – vaikkapa iltarukouksen yhteydessä.
Virren 174 kolmannessa säkeistössä todetaan: ”Aika nyt on vakava.” Väinö Malmivaaran 1933 kirjoittamat sanat ovat hyvinkin ajankohtaisia. Rukoillaan siis ja toimitaan yhdessä seurakuntiemme ja koko kansan parhaaksi!
Jorma Pitkänen, Hämeenkyrön kirkkoherra
Rukouksen esteeksi muodostuu se, että monet kokevat etteivät osaa rukoilla. Sama murhe taisi olla opetuslapsillakin. Hyvää rukousopetusta kaivattaisiin paljon enemmän. Tarjolla olisi mahdollisuus saada liittymä Jumalan korkeajännite voimavirtoihin. Luulenpa, että jos seurakunnassa olisi opetusta rukouksesta, niin sille olisi vähän tulijoita. Harva taitaa kirkossa oikein käsittää, mistä rukouksessa on oikeasti kyse.