Kirkon keskeisillä johtajilla ei viime vuosina ole ollut tapana ottaa kantaa ajankohtaisiin keskusteluihin. Jos kantaa on otettukin, se on tehty kohun jo mentyä ohitse tai niin viisaasti muotoillen, että kannanoton tarkoitus on jäänyt hämäräksi. Ymmärrän menettelyn. Nykyisessä tilanteessa kaikki kirkon kannanotot koetaan helposti ristiriitaisiksi ja jokainen julkitulo vain lisää kirkosta eroamista.
Nyt maassamme on kuitenkin aivan poikkeuksellinen tilanne, ja vetoan sekä piispoihin että koolla olevaan kirkolliskokoukseen, että ne tällä kertaa ottaisivat julkisesti kantaa. Eräs kirkkomme jäsen, entinen sisäministeri ja nykyinen kansanedustaja, on joutunut esitutkintaan siteerattuaan julkisesti Raamattua sekä otettuaan vuonna 2004 kirjoittamassaan pamfletissa kantaa homoseksuaalisuuteen. Vaikka kyseiset kirjoitukset sisältävät paljon näkökulmia, joita suuri(n) osa kirkon johdosta pitää vähintään arveluttavina, muodostaa valtakunnansyyttäjän (ja ehkä myös poliisin) toiminta vakavan uhan sanan- ja uskonnonvapauden toteutumiselle maassamme. Ja vaikkei kyseisistä esitutkinnoista lopulta nostettaisi syytteitä eikä annettaisi tuomioita, on jo pelkkä tutkinta tämäntyyppisissä tapauksissa uhka perusoikeuksille. Se lähettää kansalaisille voimakkaan viestin.
Uskon, että käsillä oleva kiista saattaa olla käännekohta sanan- ja uskonnonvapauden vastaisessa kehityksessä maassamme. Nyt on se hetki, kun pitää astua esiin ja sanoa. Tämä hetki muistetaan pitkään. Myös se, jos kirkko on hiljaa.
Kiitos blogista Timo Pöyhönen.
Ihan oikeat huomiot liittyen tuohon uskonnon- ja sananvapauteen. Blogisi otsikkoon sanoisin, että itse olen kristittynä odottanut, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispakunta asettuisi selkeästi puolustamaan nyt naista ja seurakuntalaista, joka on vain tuonut kantansa ja huolensa ilmi kirkon toiminnasta ja kristillisestä avioliitosta, ja tehnyt tämän Raamattuun, jonka tulisi olla kaikkea kirkon toimintaa ohjaava normi, vedoten. Mikäli kirkko, sen seurakuntalaiset ja virka ei saa enää käyttää Raamattua julkisesti norminaan voidaan mielestäni jo puhua vainosta ja totalitarismista.
Toki tiedostan, että osa piispoista julkisten kannanottojensa kautta on ilmaissut halukkuutensa edistää ja vihkiä samaa sukupuolta olevien avioliittoja myös kirkollisesti. Tässä tilanteessa lienee turha odottaa heidän liikkeelle lähtöä uskonnonvapauden ja tunnustuksen osalta? Mikäli Jumalan sanaa ei pidetä Jumalan sanana tämä on looginen jatko. Alkukirkon piispat olivat muuten usein ensimmäisiä veritodistajia.
Käynnissä on varmasti nyt suuri kirkon ja seurakunnan seulonta.
Nyt on todellakin kirkon eliitin, piistojen ja arkkipiispan syytä ottaa rohkeati kantaa asiaan, eikä
enään osoittaa pelkuruutta, joka on jo synti itsessään.
Kiitos Pöyhönen tärkeää asiaa koskevasta blogistasi. Nämä meidän piispat ovat kyllä mielestäni aika luppanoita niin sanoakseni, mitä tulee lausuntojen antamiseen, mikäli se poikkeaisi mitenkään merkittävästi yhteiskuntamme vallalla olevasta mielipiteestä. Ruotsin malliin ollaan menossa eikä se kirkollemme hyvää tiedä. Ehkä meidänkin kirkon nimi pitäisi muuttaa Suomen kirkoksi niin sittenpähän sinne mahtuisi aivan mitä tahansa.
Se että Päivi Räsästä jatkuvasti morkataan kertoo vain siitä, että Raamattua ei tunneta. Ja siitä saanemme kiittää kirkkoamme, joka tuntuu kompuroivan ongelmasta toiseen. Vaan eipä tuo tunnu papistoa suuremmin surettavan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Niin kauan kuin liksa juoksee niin menköön näin.
Vapaissa suunnissa ollaan Paavalin linjoilla, että papisto pääsääntöisesti hankkii elantonsa itse tai seurakuntalaiset maksavat kykyjensä mukaan jollekin sopivalle. Siihen kun päästäisi niin saattaisi meno muuttua. Tuskin tunkua löytyisi pappien duuneihin.
Tarja Aarnio,
kiitos kommentistasi.
Kyllä luterilaisellakin puolella löytyy kelpo vaihtoehtoja. Kysymys on siitä halutaanko niitä nähdä, ja haluaako esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon johto antaa niille tilaa. Nythän me olemme viime vuosina saaneet lukea vain yhdensuuntaisia viestejä piispakunnan ja tuomiokapitulien toiminnasta Raamatulle ja sitä selittävälle luterilaiselle tunnustukselle uskollisten pappien kohtelusta.
Piispanristi kaulalla on kevyempi kuin Kristuksen risti hartioilla.
Päivi Räsäselle ja hänen läheisilleen tahdon puolestani toivottaa jaksamista ja Jumalan siunausta.
Hienoa, kun Timo olet taas täällä kirjoittelemassa ja todella ajankohtaisesta teemasta vielä.
Jokin aika sitten Kotimaa24 tuli uutinen asian tiimoilta ja poimin siitä lainauksen:
”Valtakunnansyyttäjän määräämä esitutkinta herätti reaktioita myös kirkossa. Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnanjohtaja, luterilainen pappi Timo Pöyhönen kirjoitti Kotimaa24:n blogissa pitävänsä esitutkintaa uhkana sanan- ja uskonnonvapaudelle ja pyysi kirkolliskokousta ja piispoja ottamaan asiaan kantaa.
Piispa Teemu Laajasalo reagoikin tuoreeltaan Twitterissä. Hän sanoi pitävänsä Räsäsen kirjoituksia väärinä, vahingollisina ja kristillisen lähimmäisenrakkauden vastaisina. Uskonnonvapauden näkökulmasta Laajasalo piti kuitenkin huolestuttavana, että Suomessa epäillään kyseisiä sanoja rikokseksi.” (Meri Toivanen 5.11.2019)
https://www.sley.fi/luther-kaantyi-haudassaan/
Nyt on aika tulla esiin Raamatun sanaan pitäytyvien piispojen ja kirkon johtajien. Näin pitää tehdä vaikka se maksaisi työpaikan. Se on pieni hinta ja sen Jumala korvaa moninkertaisesti tässä ajassa tai tulevassa.
Luulenpa, että kirkon johdon esiintuloa on turha odottaa.
Vilkaisin Kirkko ja kaupunki julkaisua ja mitäpäs muuta sieltä löytyi kuin peräti pääkirjoitus, joka osaltaan lausui näin: http://www.kirkkojakaupunki.fi/-/paakirjoitus-raamattua-voi-siteerata-myos-rikollisesti#69189401. Todella ikävää luettavaa.
Heinimäen pääkirjoitus oli kyllä rimanalitus. Onneksi siellä on nyt herätty.
Oletko Tarja aarnio sitä mieltä, että Raamatua ei voi käyttää ja siteerata rikollisesti ja moiset väittämät ovat vääriä ja puuttuvat usonnonvapauteen?
Mitåä mieltä olet: Suomessa on myös ammatinharjoittamisen vapaus. Kun järjestyslaki kieltää puuseppäkirvesmiestä kantamasta kirvestään vyöllään avoimesti kaupungilla väkijoukoissa, onko se puuttumista hänen ammatiunharjottamisn vapauteensa?
Kiitos Tarja Aarnio linkistä. Minusta linkin takana ollut pääkirjoitus sisälsi asiallisia näkökohtia.
Sari Tanus kirjoitti 29.9.2019 Aamulehdessä, ” Demokraattiselle, asialliselle ja vuorovaikutteiselle keskustelulle ei tunnu olevan tilaa. Pelko esittää valtavirrasta eriäviä mielipiteitä on niin suuri, että moni kätkee mielipiteensä ja ajatuksensa.” Hän jatkaa mielipiteenvapauden rajoittamisesta verraten sitä totalitarismiin ja sanoo rajoittamispyrkimysten lisäävän vastakkainasettelua. Sinänsä esivallan kunnioittaminen ja totteleminen on toimivan yhteiskunnan tunnusmerkki, mutta jos esivalta ei siedä kritiikkiä, se tarkoittaa sitä, että kansalaisia hallitaan pelon ja kurin avulla. László Bodolain mielestä Unkarin vapaan median tilanne on varsin vaikea. Syynä siihen hän näkee sen, että sananvapaus kiinnostaa vain harvoja kansalaisia. Hän sanoo, että sananvapauden tila Unkarissa on sinänsä hyvä, mutta median omistussuhteet ovat ongelmallisia. Vapaa lehdistö ei koe sananvapauden rajoitusta ja vaihtoehtoiset mielipiteet eivät ole kiellettyjä, mutta niillä ei ole julkaisukanavia. Viitaten tuohon Unkarin tilanteeseen, koskien sikäläistä sananvapautta, luin Timo Soinin kirjoituksen, Virallinen Suomi kulkee farisealaisesti pitkin Eurooppaa voihkimassa toisten valtioiden ” oikeusvaltio- ongelmista ”, vaikka omassa maassa kansanedustajaa kiikutetaan poliisikuulusteluihin Raamatun siteeraamisesta. Sitähän tämä nykyinen hallitus on antaumuksella, tehnyt, vaikkakin osasyynä lienee ollut EU-puheenjohtajakausi, tarkoitan Unkarin arvostelua.