Tänään vietämme Virossa Obama-päivää, sillä presidentti Barack Obama tekee maahan yhden päivän valtiovierailun. Ydinkeskustassa suurin osa teistä on osittain suljettu, helikopterit sekä hävittäjät ovat liikkuneet taivaalla jo monta päivää, keskustan koulujen lapsilla on vapaapäivä ja monella työpaikalla vietetään etätyöpäivää. Toompean mäellä sijaitsevan Viron Kirkkohallituksen työntekijöitä on kielletty tulemasta töihin, jotta USA:n presidentille voidaan taata turvallinen liikkuminen Toompean hallintorakennuksiin. Tallinnalaiset istuvat siis kotona ja seuraavat televisiosta yhden maailman vaikutusvaltaisimman miehen liikkumista, sillä ”The Air Force One has landed”. Maassa, jossa jouluna ja pääsiäisenä kaikki pyörii normaalisti, on nyt ikäänkuin pyhäpäivä. Vaikuttaisi siltä, että virolainen laittaa toivonsa ja uskonsa mielummin Obamaan kuin Jumalaan -vai onko se sama asia?
Mitä merkitsee Obaman vierailu virolaisille? Haastatteluja ja työtovereiden mielipiteitä kuunnellessa tämä on todella suuri päivä, jolla on valtava poliittinen merkitys. Virolaiset pohtivat, voivatko he tällä kertaa luottaa länteen oman turvallisuutensa ja puolustuksensa takaamiseksi. Voiko NATO pelastaa Viron uhkatilanteessa? Vaikka Obaman turvatoimille ja amerikkalaiselle tavalle järjestää valtiovierailuja naureskellaan, ikäiseni virolainen tuumaa: ”Oikeastaan tämä ei ole mikään naurun asia, se on nähty Viron historiassa monta kertaa.”
Ihminen ja kansa on oman historiansa jatke. Tämä tulee esille perheneuvonnassa, jossa pohditaan usein negatiivisen mallin muuttamista omassa ydinperheessä. Samoin tämä tulee esille Virossa jatkuvasti; moneen kertaan miehitetyn Viron kansa osaa pelätä tulevaa toisin kuin itsenäisyyden sotavoitosta kasvaneen itsetunnon omaava kansa. Pelko ja siinä eläminen on hyvin kuluttavaa. Se muokkaa ihmistä väistämättä. Ihminen kaipaa turvaa ja jotain takuita siitä, että huomennakin hänen maailmansa on olemassa ja hän on turvassa. Joskus riittää tieto siitä, että vaikka kaikki ympärillä sortuisi, hän ja hänen rakkaansa ovat elossa tänään. Ihminen jaksaa inhimillisesti katsoen mahdottomassakin tilanteessa taistella elääkseen, mikäli hän näkee elämällään merkitystä. Yleensä elämän merkitys liittyy toisiin ihmisiin.
Tällä viikolla olen myös keskustellut israelilaisen ystäväni kanssa Lähi-idän tilanteesta ja yhdessä olemme jälleen toivoneet, että sopu löytyisi. Lähetystyötä ulkomailla tehdään usein ristiriitojen, sodan ja rauhattomuuksien keskellä. Näen, että yksi lähetystyön tärkeä tehtävä on pitää toivoa yllä siellä, missä on toivottomuutta ja epätoivoa. Toivoon liittyy vahvasti sanoma siitä, että vaikka kaikki muu ympäriltä katoaisi, yksi jää pysymään. Ja se yksi ei ole Barack Obama.
Pia Ruotsala: ”Vaikuttaisi siltä, että virolainen laittaa toivonsa ja uskonsa mielummin Obamaan kuin Jumalaan -vai onko se sama asia?”
On siellä myöskin yksilöitä, jotka asettavat toivonsa Jumalaan, ei ihmisiin. Tuskinpa myöskään suomalaisetkaan kokonaisuutena asettavat toivoaan Jumalaan sen enempää. Täältäkin löytyy yksilöitä, jotka sitä tekevät.
Psalmien kirjan 146. luku (uusi kirkkoraamattu):
”3 Älkää luottako maan mahtaviin,
älkää luottako yhteenkään ihmiseen —
ei ihmisestä ole auttajaksi.
4 Hänen henkensä lähtee, hän tulee jälleen maaksi, ja sinä päivänä kaikki hänen hankkeensa raukeavat.
”5 Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala,
onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
6 Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on. Herra on iäti uskollinen 7 Herra hankkii oikeutta sorretuille,
nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista,
8 hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
Herra rakastaa oikeamielisiä,
9 hän suojelee muukalaisia ja tukee leskiä ja orpoja, mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.
10 Herra hallitsee ikuisesti. Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen.” (Alkukielen teksteissä käytetään ”Herran” kohdalla Jumalan nimeä JHWH/Jahve/Jehova).
Saarnaajan kirja 8: 9 ”Tämän kaiken minä havaitsin tarkkaillessani, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen hallitsee toista tämän onnettomuudeksi.”
Danielin kirjan 2:44 (vanha kirkkoraamattu): ”44. Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti,”
2. Pietarin kirjeen 3:13: ” Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.”
Matteuksen 6. luku: ”9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;”
Erittäin hyvä kirjoitus, Pia. Voimia ja siunausta sinulle lähetys- ja perheneuvojan työhön. Terveisin kurssikaverisi.