Koska tässä kohden esiintyy moninaista harhaoppia, on tarpeen vielä lähemmin tarkastella objektiivista (yleistä) vanhurskautusta, varsinkin sen suhdetta subjektiiviseen (yksilön) vanhurskautukseen.
Raamatun mukaan on olemassa OBJEKTIIVINEN kaikkien ihmisten sovitus Jumalan kanssa, toisin sanoen sellainen, jota ei vasta ihmisten ole aikaansaatava, vaan joka on saatu aikaan yli 1900 vuotta sitten Kristuksen kautta. Sovitus on olemassa ennen mitään ihmisten taholta tulevaa toimintaa ja siitä riippumatta. Se on täysin valmis tosiasia, niin kuin maailman luominen.
Paavali todistaa Room. 5:10: ”Me tulimme sovitetuiksi Jumalan kanssa hänen Poikansa kuoleman kautta”. Silloin siis, Kristuksen kuollessa, tapahtui meidän sovittamisemme Jumalan kanssa. Samoin kuin Kristuksen kuolema on takanapäin, samoin on myös meidän sovituksemme toteuttaminen (2 Kor. 5:19).
Sovittaminen (καταλλάσσειν) Room. 5:10 ja 2 Kor. 5:19 ei merkitse ihmisessä tapahtuvaa mielenmuutosta, vaan TAPAHTUMAA JUMALAN SYDÄMESSÄ. Kun Jeesus uhrasi syntiuhrinsa, Jumala lakkasi vihaamasta ihmisiä. Tämä ei ole mitään dogmaattista kaavailua, vaan apostolin oma selitys. ”Jumala sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan”.
Jo silloin hän antoi koko maailmalle anteeksi sen synnin sydämessään (in foro divino) ja julisti sen vanhurskaaksi; se näet, ”ettei syntiä lueta” on Raamatun kielenkäytön mukaan (Room. 4:6─8) aivan samaa kuin synnin anteeksi antaminen tai syntisten vanhurskaaksi julistaminen. Edelleen on Kristuksen kuolleistaherättämyksen tosiasia Raamatun mukaan todellinen synneistäpäästö, toisin sanoen KOKO SYNTISEN MAAILMAN OBJEKTIIVINEN (YLEINEN, allekirjoittaneen lisäys) VANHURSKAUTUS (Room. 4:25).
Niin selvästi Raamattu todistaa objektiivisesta, Kristuksen kautta kerta kaikkiaan tapahtuneesta kaikkien ihmisten sovittamisesta Jumalan kanssa. (Vrt. Meyer 2 Kor. 5:18 s. johdosta: ”Ihmiset olivat sen tähden, ettei heidän syntiänsä ollut poistettu, Jumalan pyhän vihan alaiset, έχθροί θεοũ, Deo invisi [Room. 5:10], mutta sen kautta, että Jumala antoi Kristuksen kuolla, hän sai aikaan syntien poistamisen, jonka johdosta siis Jumalan viha lakkasi. Sama asia on ilmaistuna Room. 5:10, tosin passiivista sanontaa käyttäen.”)
Evankeliumi on sanoma tästä objektiivisesta, tapahtuneesta sovituksesta, ja siitä syystä sitä 2 Kor. 5:19 sanotaan sovituksen sanaksi. Sen ansiota on, että ihmiset nyt puolestaan eli SUBJEKTIIVISESTI (HENKILÖKOHTAISESTI, allekirjoittaneen lisäys) tulevat sovitetuiksi Jumalan kanssa yksinomaan uskon kautta (sola fide). Me tulemme toisin sanoen vain sen tähden uskon kautta sovitetuiksi Jumalan kanssa, että sovitus Kristuksen suorittaman hyvityksen ansiosta JO ON OLEMASSA, JULISTETAAN JA TARJOTAAN evankeliumissa.
Paavali kehottaa uskomaan objektiivisesti olemassa olevaan sovitukseen 2 Kor. 5:20 sanoen: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa”, ja Room. 5:11 hän todistaa puhuen kaikkien kristittyjen suulla, että me ”nyt”, toisin sanoen subjektiivisesti uskoviksi tullessamme, olemme ottaneet vastaan (objektiivisen) sovituksen.
… Raamatunmukaisesti korostaa luterilainen tunnustuskin sitä totuutta, että on olemassa yksi ainoa tapa ihmisten tulla subjektiivisesti sovitetuiksi Jumalan kanssa nimittäin USKON KAUTTA Kristuksen hankkimaan sovitukseen eli syntien anteeksiantamukseen (vrt. Apologia: ”Usko sovittaa ja tekee meidät vanhurskaiksi Jumalan edessä, milloin hyvänsä uskon kautta tartumme Jumalan lupaukseen”; M. 144; 101, 81; 108, 114; 119, 61; suom. 77, 82, 90).
Koko kristinopin kannalta on ratkaiseva merkitys sillä, ettei vähääkään tingitä objektiivisesta sovituksesta. Jos pidetään kiinni siitä, että ihmiset ovat Kristuksen tekemisen ja kärsimisen kautta täysin sovitetut Jumalan kanssa, ei jää enää mitään tilaa sille moninaisessa muodossa esiintyvälle harhaopille, että ihmisten täytyy kokonaan tai osaksi itse saada aikaan sovituksensa Jumalan kanssa.
Näin on pohja poissa kaikelta rationalistiselta, roomalaiselta ja nykyajan-teologiselta tekojen opilta. Objektiivinen, Kristuksen kautta aikaansaatu kaikkien ihmisten sovitus Jumalan kanssa pakottaa käsittämään evankeliumin ja uskon oikein. Evankeliumi ei voi silloin olla mitään muuta kuin sitä, että julistetaan ja tarjotaan Kristuksen hankkimaa syntien anteeksiantamusta, eikä pelastava usko voi olla mitään muuta kuin sitä, että vain vastaanotetaan Kristuksen hankkima syntien anteeksiantamus (vrt. Luther: ”Joka julistaa koko maailmalle, että koko maailman synti on Kristuksessa nielty”; St. L. XI, 693; W.A. 12, 515; ja taas: ”Usko pitää kätensä ja säkkinsä ojennettuna ja vain sallii itsellensä hyvää tehtävän”; St. L. XI, 1103 s.; W.A. 21, 487 s.).
Mutta jos ei opita tuntemaan Raamatun oppia Kristuksen sijaishyvityksen kautta tapahtuneesta täydellisestä sovituksesta tai jos siitä taas luovutaan, on siitä aivan itsestään seurauksena rationalistinen, roomalainen, arminiolainen tai nykyajan-teologinen tekojen oppi.
Jos Kristus ei ole suorittanut hyvitystä ihmisten edestä tai on suorittanut sen vain osaksi, on ihmisten tehtävänä suorittaa se, mikä Kristukselta on jäänyt suorittamatta. Silloin evankeliumi ei ole julistusta sovituksesta eli armosta, vaan se alennetaan jonkinlaiseksi ohjeeksi, miten ihmiset itse voisivat omilla teoillaan saada Jumalan muuttumaan armolliseksi. Toisin sanoen: evankeliumista tulee silloin laki ja uskosta tulee ihmisen suoritus, jonka kautta ihminen pyrkii Jumalan suosioon. Mutta silloin onkin luovuttu kristinopin tärkeimmästä uskonkohdasta.
Ote yhdysvaltalaisen ja luterilaisen teologin Franz Pieperin (1852─1931) lyhennetystä laitoksesta ”Kristillinen dogmatiikka”, (alkuperäinen teos on nimeltään D. Franz Pieper, Christliche Dogmatik, umgearbeitet von D. Dr. J. T. Müller, Concordia Publishing House, St. Louis (Mo) U.S.A., 1946.), s. 321─323, SLEY, Helsinki, 1961. Teoksesta löytyy uudempi suomenkielinen laitos vuodelta 1995.
https://www.facebook.com/share/p/17kkwoUdJK/
https://www.facebook.com/share/p/18waKwyQYQ/
https://www.facebook.com/share/p/1AtzEhonf4/
Mika
Kiitos näistä sitaateista. Ne ovat hyviä.
Matin kanssa keskustelin aikoinaan kauan sitten. Kysyin voisiko hän mennä lähetystyöhön.
Hän vastasi sanomalla, että hän lähtee lähetystyöhön sitten kun ovet Venäjälle avautuvat. Kun ne avautuivat, niin hän myös lähti.
Matias Roto toteat minulle:””niin ettet enää tuomitse ketään Jeesukseen uskovaa.””
Mitä on usko Jeesukseen, onko se että pitää totena että Jeesus on ja on tehnyt sen mitä on tehnyt?
VAI onko se että uskoo mitä Jeesus sanoo?
Siis kun Jeesus sanoo että tekin hukutte jos ette tee parannusta niin mitä on usko tuon sanan mukaan, onko se ettei tee parannusta vai että tekee parannuksen?
Ari
Luepa tuo mitä Mika juuri sanoi edellä yhdessä sitaatissaan. ”Armo ei suostu ansaittavaksi, ainoastaan vastaanotettavaksi.”
Siis teoilla ei tulla vanhurskaaksi, vaan Kristuksen armo on AINOA vanhurskautemme.
Vastaus kysymykseesi on vieläkin syvällisempi kuin mitä näytät kysymykselläsi edellyttävän. Kysymyksesihän ei varsinaisesti ole kysymys, sehän on aivan liian johdatteleva ollakseen kunnon kysymys.
Vastaukseksi pitää antaa se että on VANHURSKAUS annetaan lahjana YKSI USKOSTA, YKSIN ARMOSTA JA YKSIN KRISTUKSEN TÄHDEN.
Augsburgin tunnustuksessa tämä Raamatun sanoma tiivistetään selkeästi:
”IV Vanhurskautus
Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5)
Matias Roto selitäppä nyt mitä on armo, onko se kun on tehnyt jotain mistä seuraa rangaistus niin joku voi armahtaa ja poistaa tämän rabgaistuksen vai mitä se mielestäsi on?
Raamattu sanoo selkeästi että kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla, mitä tämä tarkoittaa, voiko olla pelastunut jos kerran on Jumalan kirkkautta vailla?
Kenen tarvitsee tehdä parannus, siis kun Jeesus sanoo selkeästi että kaikkien niin voiko joku pelastua ilman että tekee parannuksen (huomaa yksikkö)?
Ari
Juuri edellä kerroin että vanhurskauttaminen on ALUSTA LOPPUUN ASTI YKSIN KRISTUKSEN TÄHDEN.
Nytpä sinä yrität kiemurrella omavanhurskauden perkeleen viettelemänä vaatimaan että edes pieneltä osalta tarvvitaan omaa osuutta tämän vanhurskauden saamiseksi.
On kuin tarinoitten peikko, joka yrittää tulla talon lasten mukana tupaan sisälle, mutta sitten ovea ei saadakaan kiinni, kun häntä on oven raossa, joten talvinen tupa jäähtyy kylmän pakkasen paukkuessa sisään raollaan olevan oven kautta.
”Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa (Valit. 3:22,23).” Jumalan armo on paljon enemmän kuin vain syntien anteeksisaaminen.
Matias Roto mielenkiitoinen tapa vastata, enkö jo aiemmin selittänyt, siis todistelet omilla sanoillasi????
Ei jonkun tunnustuskirjojen sanoilla ole mitään todistusarvoa, ne on ihmisten selitelmiä omista tulkinnoistaan, ei Jumalan sanaa.
Mitä on Jeesuksen sovitus, sitä että jokainen ihminen voi lähestyä Jumalaa vaikka synnit olisivat kuinka veriruskeat tahansa, Jeesus kärsi kaikkien syntien rangaistuksen. Jumalaa ei voi lähestyä muuten kuin Jeesuksen sanojen kautta, ei ole mitään muuta tietä vain yksin Jeesus. Jeesus sanoo selkeästi ettei ilman parannusta kukaan pelastu, siis se mitä Jeesuksen seuraajat julistavat on ”tehkää parannus”, ei mitkään sakramentit pelasta ketään.
Ari Pasanen, sano viimeinkin, mitä tarkoitat parannuksella! Moni kirjoituksesi on päällisin puolin aitoa kristillisyyttä, mutta niin on Matias Rotonkin. Kuitenkin vastustat kaikkea, mitä Matias sinulle vastaa. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että ongelmana on se, että ymmärrät parannuksella jotain muuta kuin mitä Uudessa testamentissa sillä tarkoitetaan.
Ari on sen sanonut. Parannus on hänen mielestään sitä että lopettaa huoraamisen ja ryyppäämisen.
Pekka en ole noin sanonut ja nuo ovat pyhityksen aikaansaamia kun Jumalan rakkaus alkaa tehdä työtä uskovassa niin ymmärtää miten on lähimmäisiään satuttanut eli vaikkapa huoraamalla ja ryyppäämällä.
Jos ensin pitää tehdä parannus ja sitten vasta saa synnit anteeksi, niin siinä tapauksessa Jeesus on turhaan kuollut meidän syntiemme tähden. Silloin me saamme synnit anteeksi juuri samoin kuin Israelilaiset uhratessaan uhrejaan. Heidän piti ensin uhrata määrätty uhri ja vasta sen jälkeen he saivat syntinsä anteeksi. Nyt Jeesus on yhdellä uhrilla tehnyt meidät pelkän uskon kautta Jumalan omiksi ja rakkaiksi lapsikseen. Meidän ei tarvitse ensin tehdä parannusta saadaksemme anteeksi. Silloin anteeksiantamus olisi palkkio meidän hyvästä työstä. Oikeaa parannusta ei voi tehdä ennen kuin on uskolla saanut vastaanottaa syntien anteeksisaamisen lahjan. Sen jälkeen koko elämä on jatkuvaa parannuksen tekemistä.
Pekka siis tuolla omalla opillasi kumoat Raamatun sanan, siis miksi Pietari sanoo selkeääkin selkeämmin:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.(Ap.t.2)
Samoin Jeesus sanoo selkeästi:
Luuk. 13:3
Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
Luuk. 24:47
ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Eikö Jeesus tiennyt vai tiedätkö sinä paremmin kuin Jeesus?????
Pekka jatkan vielä siitä mitä parannus on, siis se yksi tapahtuma kun Jumala kutsuu ja näyttää ihmiselle tämän täydellisen eron itsestään eli ihmisen tilan pimeydessä, ei tämä oikea parannus ole jatkuvaa synneistä tehtävää luopumista vaan nöytymistä tunnustamaan ettei ole kuullut Jumalaa vaan on länyt erossa Hänestä. Oikeaa parannusta seuraa kaste ja syntien anteeksisaaminen ja Pyhän Hengen saanti, vasta sitten kuulee Jeesuksen äänen ja näkee sen saastaisuuden ja pimeyden jossa itse ennen eli.
Huomaa kuinka otat oppisi isiltä jotka ovat tehneet tekoja joista nykyisin joutuisi linnaan, siis on tehty ns ”kristuttyinä” mitä suurempia kauheuksia ns ”jumalan” nimissä.
”Parannus on se yksi tapahtuma, kun Jumala kutsuu ja näyttää ihmiselle tämän täydellisen eron itsestään eli ihmisen tilan pimeydessä,” Tuota kutsutaan heräämiseksi. ”Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva (Ef 5:14)!”
Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan. Joh. 4:10
Jumalan lahja ihmisille on paras ja rakkain, mitä hänellä oli, hänen oma, ainosyntyinen, rakkahin poikansa, Jeesus Kristus, jossa hän itse oli. Hänessä hän sovitti maailman itsensä kanssa antaessaan hänet, kuten oikean valitun uhrikaritsan, jonka päälle maailman synnit oli asetettu, uhriksi meidän sijastamme, kiroukseksi ja ristin kantajaksi, jotta me, jotka emme muuta ole ansainneet kuin helvetin iankaikkisen kadotuksen, tulisimme vapaiksi ja hänen kauttaan perisimme siunauksen ja iankaikkisen elämän. Jumalan lahja on siis äärettömän arvokas, itsessään kaikkea muuta suurempi ja kallisarvoisempi ja tuo mukanaan meille etuja, joista emme iankaikkisuudessakaan voi kyllin suuresti ylistää ja kiittää hänen ihanaa nimeään. Mutta kuka antaa tunnustuksensa sellaiselle Jumalan lahjalle, kuka sen tähden tuntee itsensä kehotetuksi ylistämään ja kiittämään Jumalaa? Eivät todella muut kuin ne, jotka sen uskovat ja uskossa ovat ottaneet vastaan autuudeksensa Jumalan lahjan.
Henrik Adolf Appelberg, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966.
Täällä on käyty todella pitkää ja eräällä tavalla loputtomalta vaikuttavaa keskustelua. Jaksaako monikaan lukea täällä kaikkia kommentteja!? Toiseksi kommentoidummassa Reijo Mänttärin blogissa on tällä hetkellä ”vain” 136 kommenttia.
Olen tottunut Arin kanssa. Kun hän on alkanut soittamaan uralleen juuttunutta gramofonia eli kerta toisensa jälkeen jumputtaa samoja väärin käsittämiään raamatunlauseita, olen siinä vaiheessa lopettanut keskustelut poistamalla hänen kommenttinsa. Siihen on ketjujen keskustelu loppunut.
Jossain puheessa tietty määrä toistoja voi olla hyvä tyylikeino, mutta tällaisessa nettikeskustelussa mielen lukinneitten fix-ideoiden jauhamisella ei ole mitään järkevää tehtävää.
Kommentointi loppuu nyt täällä. Kiitos kaikille vilkkaasta keskustelusta.