Koska tässä kohden esiintyy moninaista harhaoppia, on tarpeen vielä lähemmin tarkastella objektiivista (yleistä) vanhurskautusta, varsinkin sen suhdetta subjektiiviseen (yksilön) vanhurskautukseen.
Raamatun mukaan on olemassa OBJEKTIIVINEN kaikkien ihmisten sovitus Jumalan kanssa, toisin sanoen sellainen, jota ei vasta ihmisten ole aikaansaatava, vaan joka on saatu aikaan yli 1900 vuotta sitten Kristuksen kautta. Sovitus on olemassa ennen mitään ihmisten taholta tulevaa toimintaa ja siitä riippumatta. Se on täysin valmis tosiasia, niin kuin maailman luominen.
Paavali todistaa Room. 5:10: ”Me tulimme sovitetuiksi Jumalan kanssa hänen Poikansa kuoleman kautta”. Silloin siis, Kristuksen kuollessa, tapahtui meidän sovittamisemme Jumalan kanssa. Samoin kuin Kristuksen kuolema on takanapäin, samoin on myös meidän sovituksemme toteuttaminen (2 Kor. 5:19).
Sovittaminen (καταλλάσσειν) Room. 5:10 ja 2 Kor. 5:19 ei merkitse ihmisessä tapahtuvaa mielenmuutosta, vaan TAPAHTUMAA JUMALAN SYDÄMESSÄ. Kun Jeesus uhrasi syntiuhrinsa, Jumala lakkasi vihaamasta ihmisiä. Tämä ei ole mitään dogmaattista kaavailua, vaan apostolin oma selitys. ”Jumala sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan”.
Jo silloin hän antoi koko maailmalle anteeksi sen synnin sydämessään (in foro divino) ja julisti sen vanhurskaaksi; se näet, ”ettei syntiä lueta” on Raamatun kielenkäytön mukaan (Room. 4:6─8) aivan samaa kuin synnin anteeksi antaminen tai syntisten vanhurskaaksi julistaminen. Edelleen on Kristuksen kuolleistaherättämyksen tosiasia Raamatun mukaan todellinen synneistäpäästö, toisin sanoen KOKO SYNTISEN MAAILMAN OBJEKTIIVINEN (YLEINEN, allekirjoittaneen lisäys) VANHURSKAUTUS (Room. 4:25).
Niin selvästi Raamattu todistaa objektiivisesta, Kristuksen kautta kerta kaikkiaan tapahtuneesta kaikkien ihmisten sovittamisesta Jumalan kanssa. (Vrt. Meyer 2 Kor. 5:18 s. johdosta: ”Ihmiset olivat sen tähden, ettei heidän syntiänsä ollut poistettu, Jumalan pyhän vihan alaiset, έχθροί θεοũ, Deo invisi [Room. 5:10], mutta sen kautta, että Jumala antoi Kristuksen kuolla, hän sai aikaan syntien poistamisen, jonka johdosta siis Jumalan viha lakkasi. Sama asia on ilmaistuna Room. 5:10, tosin passiivista sanontaa käyttäen.”)
Evankeliumi on sanoma tästä objektiivisesta, tapahtuneesta sovituksesta, ja siitä syystä sitä 2 Kor. 5:19 sanotaan sovituksen sanaksi. Sen ansiota on, että ihmiset nyt puolestaan eli SUBJEKTIIVISESTI (HENKILÖKOHTAISESTI, allekirjoittaneen lisäys) tulevat sovitetuiksi Jumalan kanssa yksinomaan uskon kautta (sola fide). Me tulemme toisin sanoen vain sen tähden uskon kautta sovitetuiksi Jumalan kanssa, että sovitus Kristuksen suorittaman hyvityksen ansiosta JO ON OLEMASSA, JULISTETAAN JA TARJOTAAN evankeliumissa.
Paavali kehottaa uskomaan objektiivisesti olemassa olevaan sovitukseen 2 Kor. 5:20 sanoen: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa”, ja Room. 5:11 hän todistaa puhuen kaikkien kristittyjen suulla, että me ”nyt”, toisin sanoen subjektiivisesti uskoviksi tullessamme, olemme ottaneet vastaan (objektiivisen) sovituksen.
… Raamatunmukaisesti korostaa luterilainen tunnustuskin sitä totuutta, että on olemassa yksi ainoa tapa ihmisten tulla subjektiivisesti sovitetuiksi Jumalan kanssa nimittäin USKON KAUTTA Kristuksen hankkimaan sovitukseen eli syntien anteeksiantamukseen (vrt. Apologia: ”Usko sovittaa ja tekee meidät vanhurskaiksi Jumalan edessä, milloin hyvänsä uskon kautta tartumme Jumalan lupaukseen”; M. 144; 101, 81; 108, 114; 119, 61; suom. 77, 82, 90).
Koko kristinopin kannalta on ratkaiseva merkitys sillä, ettei vähääkään tingitä objektiivisesta sovituksesta. Jos pidetään kiinni siitä, että ihmiset ovat Kristuksen tekemisen ja kärsimisen kautta täysin sovitetut Jumalan kanssa, ei jää enää mitään tilaa sille moninaisessa muodossa esiintyvälle harhaopille, että ihmisten täytyy kokonaan tai osaksi itse saada aikaan sovituksensa Jumalan kanssa.
Näin on pohja poissa kaikelta rationalistiselta, roomalaiselta ja nykyajan-teologiselta tekojen opilta. Objektiivinen, Kristuksen kautta aikaansaatu kaikkien ihmisten sovitus Jumalan kanssa pakottaa käsittämään evankeliumin ja uskon oikein. Evankeliumi ei voi silloin olla mitään muuta kuin sitä, että julistetaan ja tarjotaan Kristuksen hankkimaa syntien anteeksiantamusta, eikä pelastava usko voi olla mitään muuta kuin sitä, että vain vastaanotetaan Kristuksen hankkima syntien anteeksiantamus (vrt. Luther: ”Joka julistaa koko maailmalle, että koko maailman synti on Kristuksessa nielty”; St. L. XI, 693; W.A. 12, 515; ja taas: ”Usko pitää kätensä ja säkkinsä ojennettuna ja vain sallii itsellensä hyvää tehtävän”; St. L. XI, 1103 s.; W.A. 21, 487 s.).
Mutta jos ei opita tuntemaan Raamatun oppia Kristuksen sijaishyvityksen kautta tapahtuneesta täydellisestä sovituksesta tai jos siitä taas luovutaan, on siitä aivan itsestään seurauksena rationalistinen, roomalainen, arminiolainen tai nykyajan-teologinen tekojen oppi.
Jos Kristus ei ole suorittanut hyvitystä ihmisten edestä tai on suorittanut sen vain osaksi, on ihmisten tehtävänä suorittaa se, mikä Kristukselta on jäänyt suorittamatta. Silloin evankeliumi ei ole julistusta sovituksesta eli armosta, vaan se alennetaan jonkinlaiseksi ohjeeksi, miten ihmiset itse voisivat omilla teoillaan saada Jumalan muuttumaan armolliseksi. Toisin sanoen: evankeliumista tulee silloin laki ja uskosta tulee ihmisen suoritus, jonka kautta ihminen pyrkii Jumalan suosioon. Mutta silloin onkin luovuttu kristinopin tärkeimmästä uskonkohdasta.
Ote yhdysvaltalaisen ja luterilaisen teologin Franz Pieperin (1852─1931) lyhennetystä laitoksesta ”Kristillinen dogmatiikka”, (alkuperäinen teos on nimeltään D. Franz Pieper, Christliche Dogmatik, umgearbeitet von D. Dr. J. T. Müller, Concordia Publishing House, St. Louis (Mo) U.S.A., 1946.), s. 321─323, SLEY, Helsinki, 1961. Teoksesta löytyy uudempi suomenkielinen laitos vuodelta 1995.
Juuri siksi, että oli mahdotonta onnistua säilyttämään jumalallinen totuus väärentämättömänä suusta suuhun läpi vuosituhansien, Herra on lahjoittanut kirkkaassa, kirjoitetussa, muuttumattomassa sanassaan sellaisen koetinkiven, jonka avulla voidaan koetella kaikki inhimilliset ja jumalallisiksi kiitetyt opit… Mutta sana jäi. Kirkkaana ja selvänä, yksiselitteisenä ja lujana se loistaa maailman yössä! Siitä löytää totuuden jokainen: yksinkertainen maallikko ja hurskas teologi! Toinen vakuuttaa toiselle todeksi ikivanhan kultalöydön. Se valaisee, ruokkii ja pyhittää kaikki ne, jotka lukevat Raamattua yksinkertaisesti, nöyrästi ja rukoillen!… Pyhän Hengen voima, joka vaikuttaa sanan kautta, saa näet voiton pahasta kaikissa niissä, jotka kuulevat sitä hyvässä tarkoituksessa, vaikkapa sitten vain pelkästä inhimillisestä uteliaisuudesta.
Wilhelm Löhe, Jumalan puutarha, s. 63, 64 ja 66, SLEY, 1983.
Raamattu on kuin tähtitaivas. Se, joka vain nostaa silmänsä maan pimeydestä, näkee kohta nuo kaikkein suurimmat, loistavat tähdet ja linnunradan, joka ympäröi taivaankantta. Totuttuaan valoon silmä näkee tähtiä yhä enemmän. Lopulta näyttää jopa koko taivaan sini olevan tulvillaan valoa. Samalla tavoin Raamatusta osuvat lukijan silmään ensin nuo loistavat, mahtavat lauseet, joiden merkitys on kiistämätön ja joita ei voi ymmärtää väärin. Mitä pidemmälle sitten lukee tuon ensimmäisen valon rohkaisemana, sitä useammat lauseet tulevat selviksi ja kirkkaiksi. Lopulta emme näe enää yksinomaan totuuden kirkasta linnunrataa taivaalla, vaan meidät valtaa aavistus ja mielemme ylentää selvä, tietoinen täydellisen harmonian tajuaminen.
Wilhelm Löhe (1808-1872), Jumalan puutarha, s. 52-53, SLEY-Kirjat Oy, 1983.
Uskovaisella ei ole ainoatakaan kuolettavaa tai kadottavaa syntiä, vaan ainoastaan uskottomilla.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarreaitta, s. 39, SLEY, 1957.
Mika Rantanen tuossa on kyllä pienen pieni oikeaa oleva asia, siis uskovissa jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat ei ole kuoleman syntiä, mutta jos uskova tekee syntiä joka on kuolemaksi pyyhitään hänen nimensä elämänkirjasta pois eli ei enää ole Jeesuksessa Kristuksessa.
Vai väitetäänkö tuossa ettei ole mitään syntiä uskoville joka kadottaisi?
Jos uskovainen alkaa suosia ja puolustella tekemiään syntejä, on vaara, että hän luopuu uskosta. Siis jos hän jatkuvasti elää synnissä ilman katumusta ja syntien tunnustamista. Apostoli Paavali joutui surullisena sanomaan työtoveristaan: ”Tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas.” (2. Tim. 4:10). Tietysti uskovainen on saanut kaikki synnit anteeksi eikä niitä sen tähden lueta enää hänelle syyksi ja kadotukseksi.
Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11:25, 26)
Ari
Miksi koko ajan puhut teko-opista, etkä pane turvaasi Jeesuksen omasta armostaan lahjaksi antamaan vanhurskauteen?
Tällaisen asenteesi takia sinulle sopii Paavalin sana
Roomalaiskirje:
10:2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
10:3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
10:4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Mika, kiitos sinulle tästä blogista!
Minua auttoi vuosia sitten kun olin aikani painiskellut Jumalan lain kanssa sanat: ”samaan aikaan vanhurskas ja syntinen”. Kokonaan syntinen itsessäni, mutta kokonaan vanhurskas Kristuksessa. Jos tätä Lutherin opettamaa Raamatun totuutta kristitystä ei olisi minulle kerrottu, en tiedä missä tänä päivänä olisin. Tämä ei anna tietenkään lupaa synnin tekemiseen, mutta tämä kirkastaa sen, että saan tämmöisenäni vajavaisena syntisenä ihmisenä palvella Jumalaa ja sen että Jumala todella rakastaa minua, sillä Jumala rakastaa syntisiä ihmisiä ja minähän olen itsessäni edelleen syntinen, koska näen itsessäni syntiä. Mutta Jumalaa haluaa pelastaa juuri syntiset ihmiset. Siksi Hän antoi Poikansa syntyä maailmaan ja kuolla minunkin puolestani. Hän lukee minut vanhurskaaksi, sillä hän vanhurskauttaa nimenomaan jumalattoman, syntisen ihmisen. En lähde pois Kristuksen ristin luota, vaan jään sinne, Ristin Herran luo, sillä vain siellä on syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa ja armo. Paavali ei halunnut muusta tietää kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta ja hän julisti ristiinnaulittua Kristusta. En turvaa omaan vanhurskauteeni, vaan Kristuksen täytettyyn sijaissovitukseen minun puolestani.
”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta, minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” (Room. 7:21-25).
Niin ja armen, Riitta S!
Riitta Sistonen sanoittaa hyvin ketä luterilaiset seuraavat, Lutheria, ei Jeesusta.
Miettikää nyt ihmeessä kuinka Luther itse eli, voitteko yhtyä hänen kaikkiin kirjoituksiin eli niihin joissa hän kiroaa juutalaiset, antaa ns ”Raamatulliset” perusteet ns ”uudestikastajien” vainoille, kuinka hän ohjeistaa pappeja että kuinka tulee kohdella niitä nuoria jotka eivät halua opetella ulkoa tunnustuksia ……..
Siis jos pidätte noita huonona hedelmänä niin ette ottaisi häneltä yhtä kirjaintakaan jos olisitte kuuliaisia Jeesukselle, siis kuka ja kenen sanat teidät pelastaa?
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
”Voitteko yhtyä hänen kaikkiin kirjoituksiin?” Emme. Miksi meidän pitäisi ollaksemme luterilaisia? Jos tartumme hedelmäpuuvertaukseen, jota rakastat, Ari Pasanen, miksi hyvää hedelmää tuottavasta puusta pitäisi syödä myös raakileet tai mädäntyneet hedelmät?
Martti Pentti etkö huomaa kuinka ”järjetön” on vastauksesi, siis eikö ”raakile ja mädäntynyt hedelmä” ole SAMAN puun hedelmiä hyvien kanssa, siis yksinkertaisesti voiko tästä puusta kerätä jotain muuta hedelmää?
Näinkään yksinkertaista vertausta et ymmärrä vaan selittelet sen mielestäsi ”viisaasti” pois.
Ajatteleppa kun ”näet” Lutherilta ”raakileita ja mädäntyneitä hedelmiä” niin etkö huomaa mitä vertaus tarkoittaa, ei hänen muutkaan hedelmät ole hyviä eli koko hänen oppinsa on sitä samaa hedelmää eli pois laitettaavaa.
Ari P, et ilmeisesti ollenkaan ymmärtänyt Martti Pentin ajatusta. Jos puutarhassa tai takapihalla kasvaa esimerkiksi omenapuu (tai vaikkapa karviaismarjapensas), sen kaikki hedelmät eivät kypsy täsmälleen yhdellä kertaa. Hyvässäkin omenapuussa tai karviaismarjapensaassa on aina niitäkin omenia tai marjoja, jotka eivät kypsy, päätyvät madon turmelemiksi tai jäävät raakileiksi. Luther kirjoitti paljon hyviä hengellisiä kirjoja ja valitettavasti myös sellaista, mitä me emme hyväksy.
Marko Sjöblom siis minulle riittää että ymmärrän Jeesuksen sanat ja kun niin on niin ymmärrän myös Hänen vertauksensa.
Voisi karrikoidusti sanoa että te etsitte murhaajan sanoista iankaikkista elämää, mietippä voitteko sen löytää?
Minä siis seuraan Jeesusta ja kuinka sen teen on että olen kuuliainen Hänen sanoilleen alkaen siitä kun Hän sanoo ”tee parannus ja USKO evankeliumi”, teidän kirjoituksistanne voi helposti ymmärtää ettette usko evankeliumia vaan uskotte Lutheria.
”Näinkään yksinkertaista vertausta et ymmärrä vaan selittelet sen mielestäsi ’viisaasti’ pois.” Miten on oman ymmärryksesi laita, Ari Pasanen? Vertaus huonoista ja hyvistä hedelmistä ei viitannut menneen ajan hengellisiin opettajiin – Jeesuksen aikana varmaankin Vanhan testamentin profeettoihin – vaan uusiin profeettoina esiintyviin huijareihin: ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.”
”Teidän kirjoituksistanne voi helposti ymmärtää, ettette usko evankeliumia vaan uskotte Lutheria.” Sinun kirjoituksistasi, Ari Pasanen, taas saa helposti sen käsityksen, että sinä et osaa erottaa lakia ja evankeliumia toisistaan. Laki on se, miten Jumala toivoo meidän elävän ja toimivan. Evankeliumi on se ilouutinen, että pelastuksemme ei kuitenkaan riipu siitä, pystymmekö täyttämään lain. Jeesus on lain jo täyttänyt puolestamme.
Martti Pentti siis kuka ei ymmärrä lain ja evankeliumin eroa, sinäväität että Jeesus julisti myös lakia ja Jeesus sanoo että Hän julistaa Eva keliumis, kumpi on väärässä, minä uskon Jeesuksen.
Ari Pasanen, viittaat varmaankin tähän Mark. 1:14,15 kohtaan: ”Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: ’Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!'” Tästä nousee jälleen kysymys siitä, miten ymmärretään kääntyminen (toisissa käännöksissä parannus tai mielenmuutos). Onko se eri asia kuin uskominen? Onko se jotain, mitä edellytetään ennen uskon saamista? Onko kääntyminen kuitenkin sama asia tai ainakin samaan aikaan tapahtuva kuin uskon herääminen?
Martti Pentti mietippä nyt Raamatun kirjoituksista kuinka esimerkiksi Paavali tai Pietari kääntyivät eli tapahtuiko siinä jotain merkittävää?
Siis mikä oli Pietarin todellinen kääntymys, oliko se kun hän läksi seuraamaan Jeesusta vai kun kieltämisensä jälkeen nöyrtyi vai kun hän sai Pyhän hengen? Eikö ole mielenkiintoista kun Pietarin kastetta ei mainita?
Ari, sinä puhut yllättävän vähän armosta ja uskosta. Aina vaan pitää sinun mukaan tehdä tekoja voidakseen pelastua!
”Mikä oli Pietarin todellinen kääntymys?” Pidän Pietarin ja muiden opetuslasten kohdalla tärkeämpänä sitä, että Jeesus kutsui hidät seuraajikseen. Jumalan valinta ja kutsu merkitsevät, ei ihmisen tahto ja päätös. ”Kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki kaksi veljestä, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi, ja Andreaan, hänen veljensä, heittämässä verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia. Hän sanoi heille: ’Seuratkaa minua, niin teen teistä ihmisten kalastajia.’ Heti he jättivät verkot ja seurasivat häntä. – – – Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.”
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Gal. 1:3
Näihin kahteen vähäiseen sanaan: armo ja rauha, sisältyy koko kristinusko. Armo antaa synnin anteeksi, rauha tyyntää omantunnon.
Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 42, vuoden 1957 painos, SLEY.
Oikeanlaisessa seurakunnassa ”eksynyttä etsitään, kompastunut nostetaan pystyyn ja väsynyttä kannetaan”.
Erkki Leminen, Kirjeitä kiusatuille, s. 46, Karas-Sana Oy, 1980.
Jos ihminen saa osakseen liian vähän rakkautta, syntyy ”puutostautina” katkeruutta.
Erkki Leminen, Kirjeitä kiusatuille, s. 26, Karas-Sana Oy, 1980.
Mika Rantanen mitä Jeesus käskee julistaa, parannusta, siis sitä julistan.
Miten ymmärrät parannuksen (μετανοια), Ari Pasanen? Kun julistat sitä, on sinun osattava selittää, mitä sana sinulle merkitsee.
Ari, siis pelkästään parannusta. Jätät huomioonottamatta monet muut totuudet. Voisit katsoa, kuinka monta kertaa sanat armo ja usko esiintyvät Raamatussa. Niitä on monta!
Usko, toivo ja rakkaus muodostavat Paavalilla keskeisen kolmikon. Minä voisin kiteyttää parannuksen mielen kääntymiseksi epäuskosta kohti uskoa, toivottomuudesta kohti toivoa ja tylyydestä kohti rakkautta. Voiko ihminen tämän tehdä ennen kuin hänellä on edes aavistus uskon, toivon ja rakkauden mahdollisuudesta?
Ari
Sinun oma parannuksesi on vielä tekemättä.
Palaa siis lapsena saamasi kasteen turviin eli siis jätä harhaopit ja yhteisestä kirkon opista luopumuksesi ja jättäydy Jeesuksen Kristuksen armon varaan elämällä iankaikkisen elämän lääkkeen eli pyhän, yhteisen kirkon sakramenttien yhteydessä.
Martti Pentti kuinka oli kun Pietari kielsi Jeesuksen vaikka Jeesus oli opettanut että joka kieltää Hänet ihmisten edessä Jeesus kieltää tämän Jumalan edessä, siis eikö tämä saanut Pietarin nöyrtymään kaikesta omasta?
Toisaalta eikö Jeesus kutsunut kaikkia, siis miksi kaikki eivät lähteneet seuraamaan Jeesusta, eikö tästä ole se johtopäätös että ihminen itse päättää lähteekö vai ei.
”Kuinka oli, kun Pietari kielsi Jeesuksen, vaikka Jeesus oli opettanut, että joka kieltää Hänet ihmisten edessä, Jeesus kieltää tämän Jumalan edessä? Eikö tämä saanut Pietarin nöyrtymään kaikesta omastaan?” Pietari oli todellakin kovassa koulussa! Tämä taisi olla tarpeen, jotta hänestä kasvaisi se seurakunnan kallio, johon hänet oli valittu ja kutsuttu. Minun on vaikea nähdä Pietarin kohdalla, että hän olisi omin päin tehnyt muita kuin huonoja valintoja.
”Eikö tästä ole se johtopäätös, että ihminen itse päättää lähteekö vai ei?” On sanottu, että ihmisen oma päätös on aina olla lähtemättä Jeesuksen seuraan. Kun hän kuitenkin lähtee, se on Jumalan toimintaa eikä ihmisen.
Ari
Tuon opin että ihmisen OMA ratkaisu siirtäisi hänet Jumalan yhteyteen, esitti ensi kerran vasta Finney vajaat 200 vuotta sitten. Raamattu puhuu Jumalan itsensä tekemästä armovalinnasta, johon ihminen sitten turvautuu.
Huomaapa JEESUKSEN SANA
”TE ETTE ” siis ihmisen omat valinnat ja ratkaisut ovat ulos suljettuja
JA EDELLEEN
”VAAN MINÄ” siis Jumala itse, Jeesus Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, on valinnan AINOA peruste.
Johanneksen evankeliumi:
15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
Mä ylistän sun nimeäs
O Herra Jumalani,
Ja ilmi saatan ihmeitäs,
Korkea kuninkaani!
Suo siihen mulle taitoa,
Armostas aina apua,
Sä armon avun alku!
Suur olet ylistettävä
Mun taivaallinen Herran’,
Ja voimallinen, väkevä,
Se nähdään joka kerran,
Kun töitä kättes katsellaan
Vaikk kuinka tarkoin tutkitaan,
Ken lukea ne voisi.
Sun valtakuntas vahva on,
Ei voi se koskaan laata,
Sun voimas raukeamaton
Se tuntemaan mua saata!
Kauniisti korjaat kaatuneet,
Vahvistat jälleen vaipuneet.
Kun turvaavat sun armoos.
Hengellinen Virvottaja, s. 383, 1894.
Martti Pentti lausahduksesi ”on sanottu” kuvastaa sitä hyvin mihin perustat ”viisautesi”, mieti mitä on rakkaus Totuutern, eikö se ole kuuliaisuutta Jeesuksen sanoille.
Kun luetaan Raamattua niin siellä on että Jumalan tahto on että kaikki tulisivat parannukseen, siis kuinka sitten voi olla, jos parannus olisi yksin Jumalan teko ja ihminen itse pakenee, etteivät kaikki tee/tule parannukseen kuten nyt luterilaiset eivät? Raamattu siis todistaa väitteesi ”on sanottu” selkeästi vääräksi.
”Mitä on rakkaus totuutern? Eikö se ole kuuliaisuutta Jeesuksen sanoille?” Eikö se ole sitä, että otetaan todesta kaikki ne Jeesuksen sanat, jotka on talletettu evankeliumeihin?
Ari
Puhut parannuksesta mutta väännät sen evankeliumien vastaiseksi.
Markuksen evankeliumi:
1:15 ja sanoi: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.
JA MITEN JEESUS TÄMÄN TEKIKÄÄN
JEESUS KASTOI.
Johanneksen evankeliumi:
3:22 Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.
JOTEN
Ota vastaan oikea Jumalan viisaus ja jätä oman laiskuutesi puolustelu ylistämällä tyhmyyttä muka Jumalan tahdon tieksi.
Sananlaskut:
1:22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
1:32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
3:35 Viisaat perivät kunnian, mutta tyhmäin osa on häpeä.
8:5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.