Koska tässä kohden esiintyy moninaista harhaoppia, on tarpeen vielä lähemmin tarkastella objektiivista (yleistä) vanhurskautusta, varsinkin sen suhdetta subjektiiviseen (yksilön) vanhurskautukseen.
Raamatun mukaan on olemassa OBJEKTIIVINEN kaikkien ihmisten sovitus Jumalan kanssa, toisin sanoen sellainen, jota ei vasta ihmisten ole aikaansaatava, vaan joka on saatu aikaan yli 1900 vuotta sitten Kristuksen kautta. Sovitus on olemassa ennen mitään ihmisten taholta tulevaa toimintaa ja siitä riippumatta. Se on täysin valmis tosiasia, niin kuin maailman luominen.
Paavali todistaa Room. 5:10: ”Me tulimme sovitetuiksi Jumalan kanssa hänen Poikansa kuoleman kautta”. Silloin siis, Kristuksen kuollessa, tapahtui meidän sovittamisemme Jumalan kanssa. Samoin kuin Kristuksen kuolema on takanapäin, samoin on myös meidän sovituksemme toteuttaminen (2 Kor. 5:19).
Sovittaminen (καταλλάσσειν) Room. 5:10 ja 2 Kor. 5:19 ei merkitse ihmisessä tapahtuvaa mielenmuutosta, vaan TAPAHTUMAA JUMALAN SYDÄMESSÄ. Kun Jeesus uhrasi syntiuhrinsa, Jumala lakkasi vihaamasta ihmisiä. Tämä ei ole mitään dogmaattista kaavailua, vaan apostolin oma selitys. ”Jumala sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan”.
Jo silloin hän antoi koko maailmalle anteeksi sen synnin sydämessään (in foro divino) ja julisti sen vanhurskaaksi; se näet, ”ettei syntiä lueta” on Raamatun kielenkäytön mukaan (Room. 4:6─8) aivan samaa kuin synnin anteeksi antaminen tai syntisten vanhurskaaksi julistaminen. Edelleen on Kristuksen kuolleistaherättämyksen tosiasia Raamatun mukaan todellinen synneistäpäästö, toisin sanoen KOKO SYNTISEN MAAILMAN OBJEKTIIVINEN (YLEINEN, allekirjoittaneen lisäys) VANHURSKAUTUS (Room. 4:25).
Niin selvästi Raamattu todistaa objektiivisesta, Kristuksen kautta kerta kaikkiaan tapahtuneesta kaikkien ihmisten sovittamisesta Jumalan kanssa. (Vrt. Meyer 2 Kor. 5:18 s. johdosta: ”Ihmiset olivat sen tähden, ettei heidän syntiänsä ollut poistettu, Jumalan pyhän vihan alaiset, έχθροί θεοũ, Deo invisi [Room. 5:10], mutta sen kautta, että Jumala antoi Kristuksen kuolla, hän sai aikaan syntien poistamisen, jonka johdosta siis Jumalan viha lakkasi. Sama asia on ilmaistuna Room. 5:10, tosin passiivista sanontaa käyttäen.”)
Evankeliumi on sanoma tästä objektiivisesta, tapahtuneesta sovituksesta, ja siitä syystä sitä 2 Kor. 5:19 sanotaan sovituksen sanaksi. Sen ansiota on, että ihmiset nyt puolestaan eli SUBJEKTIIVISESTI (HENKILÖKOHTAISESTI, allekirjoittaneen lisäys) tulevat sovitetuiksi Jumalan kanssa yksinomaan uskon kautta (sola fide). Me tulemme toisin sanoen vain sen tähden uskon kautta sovitetuiksi Jumalan kanssa, että sovitus Kristuksen suorittaman hyvityksen ansiosta JO ON OLEMASSA, JULISTETAAN JA TARJOTAAN evankeliumissa.
Paavali kehottaa uskomaan objektiivisesti olemassa olevaan sovitukseen 2 Kor. 5:20 sanoen: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa”, ja Room. 5:11 hän todistaa puhuen kaikkien kristittyjen suulla, että me ”nyt”, toisin sanoen subjektiivisesti uskoviksi tullessamme, olemme ottaneet vastaan (objektiivisen) sovituksen.
… Raamatunmukaisesti korostaa luterilainen tunnustuskin sitä totuutta, että on olemassa yksi ainoa tapa ihmisten tulla subjektiivisesti sovitetuiksi Jumalan kanssa nimittäin USKON KAUTTA Kristuksen hankkimaan sovitukseen eli syntien anteeksiantamukseen (vrt. Apologia: ”Usko sovittaa ja tekee meidät vanhurskaiksi Jumalan edessä, milloin hyvänsä uskon kautta tartumme Jumalan lupaukseen”; M. 144; 101, 81; 108, 114; 119, 61; suom. 77, 82, 90).
Koko kristinopin kannalta on ratkaiseva merkitys sillä, ettei vähääkään tingitä objektiivisesta sovituksesta. Jos pidetään kiinni siitä, että ihmiset ovat Kristuksen tekemisen ja kärsimisen kautta täysin sovitetut Jumalan kanssa, ei jää enää mitään tilaa sille moninaisessa muodossa esiintyvälle harhaopille, että ihmisten täytyy kokonaan tai osaksi itse saada aikaan sovituksensa Jumalan kanssa.
Näin on pohja poissa kaikelta rationalistiselta, roomalaiselta ja nykyajan-teologiselta tekojen opilta. Objektiivinen, Kristuksen kautta aikaansaatu kaikkien ihmisten sovitus Jumalan kanssa pakottaa käsittämään evankeliumin ja uskon oikein. Evankeliumi ei voi silloin olla mitään muuta kuin sitä, että julistetaan ja tarjotaan Kristuksen hankkimaa syntien anteeksiantamusta, eikä pelastava usko voi olla mitään muuta kuin sitä, että vain vastaanotetaan Kristuksen hankkima syntien anteeksiantamus (vrt. Luther: ”Joka julistaa koko maailmalle, että koko maailman synti on Kristuksessa nielty”; St. L. XI, 693; W.A. 12, 515; ja taas: ”Usko pitää kätensä ja säkkinsä ojennettuna ja vain sallii itsellensä hyvää tehtävän”; St. L. XI, 1103 s.; W.A. 21, 487 s.).
Mutta jos ei opita tuntemaan Raamatun oppia Kristuksen sijaishyvityksen kautta tapahtuneesta täydellisestä sovituksesta tai jos siitä taas luovutaan, on siitä aivan itsestään seurauksena rationalistinen, roomalainen, arminiolainen tai nykyajan-teologinen tekojen oppi.
Jos Kristus ei ole suorittanut hyvitystä ihmisten edestä tai on suorittanut sen vain osaksi, on ihmisten tehtävänä suorittaa se, mikä Kristukselta on jäänyt suorittamatta. Silloin evankeliumi ei ole julistusta sovituksesta eli armosta, vaan se alennetaan jonkinlaiseksi ohjeeksi, miten ihmiset itse voisivat omilla teoillaan saada Jumalan muuttumaan armolliseksi. Toisin sanoen: evankeliumista tulee silloin laki ja uskosta tulee ihmisen suoritus, jonka kautta ihminen pyrkii Jumalan suosioon. Mutta silloin onkin luovuttu kristinopin tärkeimmästä uskonkohdasta.
Ote yhdysvaltalaisen ja luterilaisen teologin Franz Pieperin (1852─1931) lyhennetystä laitoksesta ”Kristillinen dogmatiikka”, (alkuperäinen teos on nimeltään D. Franz Pieper, Christliche Dogmatik, umgearbeitet von D. Dr. J. T. Müller, Concordia Publishing House, St. Louis (Mo) U.S.A., 1946.), s. 321─323, SLEY, Helsinki, 1961. Teoksesta löytyy uudempi suomenkielinen laitos vuodelta 1995.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille… Älköön teidän sydämenne olkoon murheellinen älköönkä peljätkö. Joh. 14:27
Meille kaikille tulee synkkiä hetkiä, ja jollei meillä ole lujaa köyttä joka ulottuu synkän pimeyden lävitse, olemme alituisesti pelon vallassa. Satunnaisen ohikulkijan heittämä kivi voi särkeä Rauhan järven lasikirkkaan tyynen pinnan, jos emme ole oppineet luottamaan hänen läsnäoloonsa, joka voi rauhoittaa sielun ja säilyttää sen rauhan. Huolehdi vain siitä, että jätät aina kaiken heti hänen huomaansa – kaikki pikku murheet, kaikki musertavat vaikeudet, kaiken uskonpuutteen.
F. B. Meyer, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3:14-15
Evankeliumi on annettu niin alas meidän ulottuvillemme, että heikoinkin voi sen itsellensä omistaa. Eihän muuten olisikaan kyseessä evankeliumi.
Kun Jeesus opetti pelastumisen salaisuudesta Nikodemokselle, hän vertasi tulevaa ristiinnaulitsemistaan Mooseksen korottamaan pronssiseen käärmeeseen erämaassa. (Niin Mooses teki vaskikäärmeen, KR-92: pronssista käärmeen, ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon. 4. Moos. 21:9.) Jokainen käärmeen pureman saanut, joka katsoi korotettuun käärmeeseen, parani. Sen lähemmäksi ei voinut armoa enää tuoda. Jokainen, joka vain uskoi Moosesta ja nosti katseensa, pelastui.
Katso ristiinnaulittuun Jeesukseen, ja sinulla on taivas ja kaikki sen aarteet omanasi. Muuta ei tarvita.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, s. 238, SLEY-Kirjat, 2005. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Mika
Kiitos hyvästä blogistasi
Jo muutaman rivin jälkeen tunnistin kenen tekstiä tällä kertaa siteeraat
Kamerunissa käytin ahkerasti ranskannettua Pieper – Müllerin teosta koska sen selkeä esitystapa antoi hyvän lähtökohdan monien sikäläisissä oloissa ajankohtaisen teologisen kysymyksen pohdiskeluun.
Jeesus Kristus on armoistuin. Hänen vanhurskautensa peittää koko lain. Hänen ristinsä peittää velkamme. Hänen verensä sovittaa ja puhdistaa. Ystäväni, oletko oikealla paikalla armoistuimen luona, vai turvaatko omaan vanhurskauteesi, johonkin, mitä sinä olet tehnyt? Silloin ei sinulla ole armoa. Armo tulee vain armoistuimelta.
Lähesty armoistuinta. Esirippu on revennyt. Tie on avoin. Nyt on otollinen aika, nyt on autuuden päivä. Siis älä viivyttele, ethän tiedä, voitko vielä tulla huomenna. ”Käykäämme sen tähden uskalluksella armoistuimen eteen, jotta saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan”. Hebr. 4:16.
Kristus ja Hänen uskova seurakuntansa, s. 55, Evankelisluterilainen Todistajaseura, 2005.
Kiitos olkoon Herra sun,
et soit sä jäädä tänne mun,
siks’ kunnes pääsin uskohon,
sain luottamuksen armohon.
Ole ylistetty tästä, Herra, ikuisesti.
Kiittäen taivahan kunniaan kuljen,
itseni Jeesuksen haavoihin suljen.
Heikkokin lammas se turvassa kulkee,
Paimen kun hellästi helmaansa sulkee.
Jeesuksein, sua ylistän,
Jeesuksein, sua kiitän näin,
Jeesuksein, sua palvoa tahdon.
Annoit syntini anteeksi.
Puhdistit sydämeni.
Kahleet kaikki mursit sä,
nyt voin kiittää vapaasti.
Aamen
Mika Rantanen tuot tuolla aiemmin Mooseksen vaskikäärmeen ja siihen: ””Jokainen, joka vain uskoi Moosesta ja nosti katseensa, pelastui.””
Siis kuinka tuossa pelastuttiin, eikö tekemällä sen mitä Mooses sanoi eli katsomalla vaskikäärmeeseen, nyt sitten joku on vääristänyt tuon että pelastuu kun katsoo Jeesusta ristiinnaulittuna, heh heh, eihän niin voi tehdä kun Jeesus ei ole enää ristillä vaan istuu Isän oikealla puolen.
Siis oikea usko on että uskoon sen mitä Jeesus sanno ja tekee sen mukaan, alkaen siitä: ”tehkää parannus jauskokaa evankeliumi”.
Ari
Sekotait lain ja evankeliumin.
Laki sanoo, että me olemme oman itsemme varassa kadotettuja. Oma vanhurskaus ei pelasta.
Evankeliumi sanoo, että Jeesus meidät pelastaa ILMAN meidän omia tekojamme tai ansioitamme. Kristus itse on meidän vanhurskautemme. Usko turvaa Jumalan tekoon. Vain Jumala yksin on kaiken keskus. Vain hänen tekonsa ratkaisee ei meidän.
Roomalaiskirje:
4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
10:3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
10:4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
10:8 Mutta mitä se sanoo? ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
”Oikea usko on, että uskoo sen mitä Jeesus sanoo ja tekee sen mukaan alkaen tästä: ’tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.'” Vieläkin jätät epäselväksi sen, mitä tarkoitat parannuksella (kääntymyksellä, mielenmuutoksella), Ari Pasanen. Merkitseekö sana vain ulkonaisista paheista luopumista? Onko sinulle tuttu sana ’siivosyntinen’, kaikin puolin mallikelpoisesti elävä, mutta Jumalasta piittaamaton. Onko hän mielestäsi tehnyt parannuksen?
Johanneksen evankeliumi:
1:29 Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
Usko näkee valmiin pelastuksen. Uskoa voidaan verrata silmään (Ef. 1:18) ja uskominen on hengellistä näkemistä (Joh. 6:40). Siksi Jeesus sanoi tulleensa ”avaamaan sokeain silmiä” (Luuk. 4:18) ja Paavali lähetettiin pakanain luo avaamaan heidän silmiään (Apt. 26:18). Parempaa kuvaa uskosta tuskin voidaankaan käyttää.
Martti Pentti mitä kuvittelet parannuksen tarkoittaneen juutalaisille Jeesuksen aikaan, eikö kääntymistä syntisyydestä pois, tulihan Jeesus kutsumaan syntisiä parannukseen, siis niitä jotka olivat rikkoneet lakia vastaan eli kaikkia.
Entä kuinka pakanat, mitä tänäkin päivänä parannus tarkoittaa, kääntymistä pois jumalattomuudesta elävän Jumalan tykö, miten sen Jumala näyttää ihmiselle kutsuessaan, on jokaiselle omansa, minulle se oli yksi tietty tapahtuma kuinka olin kohdellut avopuolisoani, silloin tajusin kuinka olin elänyt sokeana/kuurona/vaiheessa ymmärtämättä Jumalan tahtoa rikkoen sitä.
”Tulihan Jeesus kutsumaan syntisiä parannukseen, niitä jotka olivat rikkoneet lakia vastaan – eli kaikkia.” Katsot näköjään parannusta lähinnä Jumalan lain näkökulmasta. Jeesus saarnasi muutakin. Hän opetti Jumalan olevan ihmisiä rakastava hyvyyden lähde, Isä johon voi luottaa ja jolle kuuluu kiitoksemme kaikesta hyvästä ja kaikkinainen kunnioituksemme. Syntisyys on piittaamattomuutta tästäkin, sokeutta ja kuuroutta Jumalan armoon nähden. – Tietty armottomuus näyttää vielä olevan sinulle ominaista. Teepä siitäkin parannusta.
Ari
Jeesuksen toiminta merkitsi ennen kaikkea sitä, että yhteiskunnasta syrjään joutuneet tulivat yhteiseen elämään mukaan.
Otetaan esimerkiksi Sakkeus. Hän oli kansan epäsuosiossa oleva verovuokraaja. Kun hän kohtasi Jeesuksen niin silloin hän löysi yhteyden yhteiseen kanssaan. Niinpä hänestä myöhemmin tuli Pietarin matkaseuraa lähetysmatkoille ja elämänsä lopulla hänestä tuli Kesarean ensimmäinen piispa. (Toinen Kesarean piispa oli Ap.t. 10 luvussa mainittu Kornelius.)
Edellisen historian todellisuuden esimerkin lisäksi toinen esimerkki Jeesuksen opetuksen vertauksen vapaasti sepitetty tarina, johon sisältyy opetus.
Tuhlaajapoika joutui ennakkoperinnön rahat tuhlattuaan yhteiskunnan hylkiöksi. Juutalaiselle siat olivat saastaisia eläimiä. Niinpä sikopaimeneksi joutuminen oli kaikkein alhaisin ja halveksituin saastainen työhön elääkseen suostumista.
Mutta takaisin isän kotiin palattuaan hän pääsi elävän yhteisön yhteyteen. Hänen isänsä järjesti hänelle isot pidot ja otti hänet takaisin yhteisen kotiväen yhteyteen.
Joten Ari
Lopeta oma eristäytymisesi, omaan hengelliseen, henkiseen ja sosiologiseen häkkiisi sulkeutumisesi ja PALAA YHTEISEN KIRKON YHTEYTEEN.
Muista että USKO ON YHTEINEN JUTTU.
Meidän yhteytemme Kristus -uskosssa on NIIN YHTEINEN että me emme ole erillisiä yksilöitä Jumalan edessä vaan me kokonaisena kirkkona olemme
YKSI RUUMIS KRISTUKSESSA.
Roomalaiskirje
12:4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
12:5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;
Näinkin Martti Luther on sanonut juutalaisista:
Älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Room. 11:38.
Minä luulen, että jos juutalaisia ystävällisesti kohdeltaisiin ja pyhää Raamattua heille tarkasti neuvottaisiin, niin löytyisi heistä monta todellista kristittyä, jotka palaisivat isiensä, patriarkkojen ja profeettojen uskoon, josta he tulevat pois pelotetuiksi nyt, kun heitä soimataan eikä pidetä minään ja kohdellaan ylpeydellä ja ylenkatseella. Jos apostolit, jotka myöskin olivat juutalaisia, olisivat kohdelleet meitä pakanoita siten, kuin me pakanat juutalaisia, niin ei yhtäkään kristittyä olisi pakanoista tullut. – Vaikka ylvästelemme kuinka paljon, niin olemme kuitenkin pakanoita, mutta juutalaiset Kristuksen sukua. Me olemme langot ja vieraat, mutta he ovat Herramme veren ystävät, heimolaiset ja veljet. Jos siis ylvästelemme lihasta ja verestä, niin kuuluvat juutalaiset paljon likemmin Kristukselle kuin me. Room. 9.
Martti Luther, Raamatun kultajyviä, s. 171-172, Arkki-kirjat, 2013.
Matias Roto toteat minulle:
””Ari
Sekotait lain ja evankeliumin.
Laki sanoo, että me olemme oman itsemme varassa kadotettuja. Oma vanhurskaus ei pelasta.””
Laki ei sano mitään tuollaista vaan se näyttää ettei kukaan voi omilla teoillaan sitä täyttää ja pelastua, siis tuo (Mooseksen laki) oli annettu Israelilaisille.
Jeesus on lain loppu eli kukaan ei voi enää pelastua lakia täyttämällä vaan ainoastaan Jeesuksen sanojen kautta, olemalla kuuliainen Hänelle.
Laki ei antanut voimaa mutta evankeliumi antaa voiman elää Jumalan käskyjen mukaan eli kymmenen käskyn.
Siis kun ihminen Jumalan kutsuessa nöyrtyy parannukseen ja ottaa kasteen niin saa synnit anteeksi (armosta) ja saa Pyhän Hengen eli voiman ja Jumalan rakkauden elää Jumalan tahdossa.
Matias Roto sinun julistamasi ”evankeliumi” on harhaa ja jättää ihmiset voimattomiksi pahan edessä eli synnin orjiksi.
Kun Kristus on lain loppu, se merkitsee myös sitä, että pelastus ei edellytä kuuliaisuutta vaan uskoa. Gal. 3:23-28 kuvaa asian kauniisti: ”Ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia. Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.”
Ari
Ensin sinä hylkään lain ja sitten sinä keksit vielä lakimaisemman opin, kun väännät Jumalan armon evankeliumin TODELLA LAKIIN SIDOTUKSI OPIKSI sanomalla:
”— antaa voiman elää Jumalan käskyjen mukaan eli kymmenen käskyn.”
Sinä siis sotket aidon lain ja evankeliumin todella pahoin. Ensiksi sinä ikäänkuin pelastat ojasta tielle, mutta sitten heität näin pelastetun ihmisen vuorenrinteeltä alas satojen metrien rotkoon. Sinulle siis pelastus näyttää tarkoittavan LAIN TEKOJEN NOUDATTAMISTA.
Missä sinun opissasi on kaikkein tärkein: Elämä Kristuksen ja hänen omiensa seurassa. Yhteys kirkkoon, jonka Kristus viimeisenä päivänä herättää taivaan iloon.
Matias Roto onko Mooseksen laki pakanoille, ei ole, kymmenen käskyä on.
Selitä noi jotenkin toisin jos kykenet.
Olet pimeydessä kun et tunne kirjoituksia etkä Jumalan voimaa, sinun todistuksesi on voimattomasta jumalastasi, ei elävästä Ju.alasta.
Kymmenen käskyä annetaan 2. Mooseksen kirjassa ja kerrataan 5. Mooseksen kirjassa. Kummassakin kohdassa ne osoitetaan Israelille sanoin: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.” Pakanoista ja laista kirjoittaa Paavali: ”Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä (Room. 2:14,15).”
Ari, on kauheata syyttää evankeliumia voimattomuudesta, joka tekee ihmiset synnin orjiksi. Evankeliumi ja sana rististä ovat Jumalan voima. Room. 1:16 ja 1. Kor. 1:18.
Mika Rantanen siis ihminen on synnin orja luonnostaan, vasta kun Jeesus vapauttaa siitä niin silloin on todella vapaa.
Se mitä kirjoitin on että Matias Roton julistama ns ”evankeliumi” jättää ihmisen dynnin orjaksi eli perisynnin valtaan eikä tuo sitä vapautta jonka oikea evankeliumi tuo.
Ari
Kuvitteletko tosissaan, että kerran saunassa käyneen ei enää koskaan tarvitse pestä itseään sen paremmin illalla kuin aamullakaan. Ei ihme jos tuollainen epäsiisti ihminen haisee mielettömästi.
Näin myös sellainen oppi, missä kuvitellaan tultavan niin pyhiksi, ettei muka enää syntiä tee. Sellainen lemuaa todella pahalle.
Juutalaisten Isä meidän rukousta vastaava rukous laulettiin JOKA AAMU.
Sen eri muodoista Jeesus valitsi meidän Isä meidän rukouksemme.
Siinä me rukoilemme ANTEEKSIANTOA. JOKA. PÄIVÄ.
Vasta taivaaseen päästyämme vapaudumme Aatamin perintönä olevasta perisynnistämme.
Toivon sinulle että saat silmäsi auki ja huomaat että KAIKKI Ihmiset tarvitsevat anteeksiantoa JOKA päivä aina siihen asti. Kunnes pääsemme taivaaseen perille.
Matias >Roto kyse ei ole synnittömyydestä vaan siitä onko uskovalla Jumalan voima voittaa kaikki kiusaukset ja kuuleeko uskova Jeesuksen äänen, nämä sinulta puuttuu, olet sokea sokeiden paimen.
Matias Roto toteat:””Näin myös sellainen oppi, missä kuvitellaan tultavan niin pyhiksi, ettei muka enää syntiä tee. Sellainen lemuaa todella pahalle.””
Siis entäpä kun on sellainen oppi joka hyväksyy kaikenlaiset synnit niin että voi rauhassa tappaa lähimmäisen vaikka tämä kuuluu samaan kirkkoon tai voi raiskata tms… mikähän on tällaisen kirkon haju?
Matias Roto tuleepa vielä mieleen että miltä ajattelet Jeesuksen tuoksuneen, Hänhän ei syntiä tehnyt?
Ari
Toivon todella etä sinä pelastuisit eli että Jumalan armo saisi joka päivä antaa sinulle syntisi anteeksi..
Muista että Kristus on lain loppu. Emme siis pelastu lain teoista, vaan yksistään Jeesuksen armosta. Niin kauan kuin luotetaan omaan synnittömyyteen kielletään Kristuksen armo.
Pannaanpa ajatus esille niin että saat tämän jo Paavalin opettaman opin sanoman myös toisella kielellä, bulgariaksi:
Roomalaiskirjeestä
10: 3 Защото, без да разбират Божията правда и търсейки да изтъкнат своята правда, те се не покориха на Божията правда, 4 понеже завършък на закона е Христос, за да бъде оправдан всеки вярващ
Ja tähän selitys suomeksi
10: 3 He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. 4. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.
”Entäpä, kun on sellainen oppi, joka hyväksyy kaikenlaiset synnit niin, että voi rauhassa tappaa lähimmäisen, vaikka tämä kuuluu samaan kirkkoon.” Olemme aiemmin keskustelleet sodan oikeutuksesta. Tappaminen ’kaikessa rauhassa’ on aivan eri asia. Se merkinnee kahta seikkaa, surmaamista rauhan aikana ja surmaamista mielenrauhan säilyttäen. Edellinen on aina rikos, tilanteesta riippuen kuolemantuottamus, tappo tai murha. Mikä oppi muka sellaisen hyväksyisi! Jälkimmäinen taas on mahdollista mieleltään todella sairaalle psykopaatille.
Ari
Synti on pahuutta Jumalaa vastaan.
Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa
Hän ei tee pahaa itseään vastaan eikä hän myöskään ole erossa itsestään.
Pyhä Paavali kertoo meidän lihallisesta puolestamme eli siis Aatamin perintönä saamastamme puolestamme, että lankeaamme koko elämämme ajan. Itsessämme olemme syntisiä, mutta Kristuksessa vanhurskaita.
Panen valkovenäläisen tekstin Roomalaiskirjeestä kertomaan sinulle tämän
HUOMAA. PREESENS
7: 25 Дзякую Богу праз Ісуса Хрыста, Госпада нашага. Дык таму я сам розумам служу Закону Божаму, а целам — закону грэху.
Ja sitten suomennoksen 1992 käännöksen mukaan
7:25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.
Ja vuoden 2020 käännöksen mukaan
7:25 Jumalalle kiitos Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta! Niinpä minä ruumiillani tottelen synnin lakia, mutta mieleni tottelee Jumalan lakia.
Matias Roto lueppa nyt sitten Room.8 ja ihmettele kuinka siellä sanotaan että uskova on vapaa synnin ja kuoleman laista ja kuinka henki johdattaa uskovia.
Toistat papukaijan lailla jonkun ihmisen sepitelmiä etkä lue mitä Raamattu sanoo, uskot jonkun lihallisen ihmisen valheita.
Ari
Olen lukenut Roomalaiskirjeen luvun kahdeksan lukemattomia kertoja. Viime vuonna toukokuussa yhtä saarnaa varten luin ja/tai kuuntelin sitä jopa 150 eri kielellä. Joten perättömät syytöksesi ovat ainoastaan osoituksena puheesi paljastavan sydämesi olevan syvällä synnin loassa. ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu.”
Elikä etkö huomaa näissä väärän todistuksen antamisen sanoissasi, miten oma sydämesi huutaa julki perisynnin syvää syöveriä. Oletko kuullut aasin huutoa?
Jeremia:
Venäjäksi
24Привыкшую к пустыне дикую ослицу, в страсти души своей глотающую воздух, кто может удержать? Все, ищущие ее, не утомятся: в ее месяце они найдут ее.
SUOMEKSI
2:24 sinä villiaasi, erämaahan tottunut, joka himossasi ilmaa ahmit! Kuka hillitsee sen kiiman? Joka sitä etsii, sen ei tarvitse väsyttää itseään; sen löytää, kun tulee sen kuukausi.
Matias Roto mitä seuraavissa jakeissa lukee:
1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
Näytä nyt missä kohden annoin ”väärän todistuksen” sinusta?