Ranstakka hiljaa telineessään.
Paikallansa seisoo rauta.
Aika kuluu vaiti ollen.
Odottaa vain rauhallisna.
Sitten uunin kuuma liekki.
Kekäleitten värileikki.
Raudan kutsuu työhön.
Hiilloksia kohentamaan.
Kukin toimii paikallaan.
Ajallaan ja tavallaan.
Lämmön läheisten iloksi.
Kodin rauhan ratoksi.
Riemuksi koko väen.
Kirkkolaki kuitenkin käytännössä vaikuttaa siihen, minä päivinä monet ihmiset kaksi vapaapäiväänsä vuodessa käyttävät. Loppiaisen ja Helataorstain työtunnit usein monissa työntekijäryhmissä ”tehdään sisään” lauantaisin. Jossakin toimihenkilöryhmissä niitä ei ehkä virallisesti tarvitse tehdä sisään, mutta työt pitää silti tehdä. Kyseisinä paivinä töissä olevat saavat pyhätyökorvauksen.
Useimmat ihmiset eivät tiedosta niiden ns. ”kirkkopyhien” viettämisen syitä ja alkuperää.
Raamatusta, jota pidetään kristinuskon oppikirjana ei niitä syitä löydy. Siellähän kehoitetaan viettämään vain Kristuksen kuoleman muistojuhlaa tämän lunnaiden merkityksen muistamiseksi ja mielessä pitämiseksi. Kirkko on itse varsin keinotekoisesti keksinyt niitä syitä näiden ns. ”pyhien” viettämiselle.
Mikään ei muuttuisi vaikka keskellä viikkoa olevat pyhäpäivät siirrettäisiin viikonlopun yhteyteen. Ihminen voi rauhoittua silloinkin ja rytmittää elämäänsä niiden mukaisesti.
Joku päivä sitten erään poliittisen puolueen edustaja sanoi Suomessa olevan EU-maiden lyhyin viikkotyöaika. Helpommin sitä asiaa korjattaisiin siirtämällä pari ns. ”kirkkopyhää” lauantaille. Monesta ei varmaankaan tunnu miellyttävältä päivittäisen työajan pidentäminen.
Näyttää tuo outo ajatus lauantaille siirrosta saavan kannatustakin – Jehovan todistajalta.
No joo, ehkä myös Adventtikirkko kannattaa ideaa. Saataisiin edes pari sapattia vuodessa oikeiksi vapaapäiviksi, jolloin kaupat movat kiinni.
Vesa Ahkfors :”Joku päivä sitten erään poliittisen puolueen edustaja sanoi Suomessa olevan EU-maiden lyhyin viikkotyöaika. Helpommin sitä asiaa korjattaisiin siirtämällä pari ns. “kirkkopyhää” lauantaille.”
Ensimmäinen ”siirrettävä” vapaapäivä on mielestäni Vappu. Pienyrittäjät tekevät ilman pekkasia tms. jo nytkin pidempää työpäivää kuin palkansaajat, ja luopuvat elintasostaan, vapaa-ajoistaan ja lomistaan, että voisivat selkänahastaan ”repiä” kaiken mahdollisen, mitä heiltä tässä yhteiskunnassa korvauksetta vaaditaan. Heidän toimintaansa rajoittavia ja sääteleviä viranomaisohjeita on jo n. 100 000 kpl ja se on todella niin suuri määrä, että kukaan pienyrittäjä ei pysty sitä yksin hallitsemaan.
Tuula Hölttä: ”Ensimmäinen “siirrettävä” vapaapäivä on mielestäni Vappu..”
En ota kantaa, mutta voisipa melkein sanoa, että taitaa olla vapunpäivänä enemmän ihmisiä jotka silloin ottavat osaa erilaisiin tapahtumiin tai aktiviteetteihin.
Ylioppilaat ja opiskelijat ovat sitä tehneet. Poliittiset puolueet järjestävät tapahtumia ja puhetilaisuuksia. Vasemmistopuolueet ovat järjestäneet marssikulkueita jne. Vappuaaton alkoholintäyteinen juhlimisperinne ei tietysti ole aivan kaikille kovin hyvä asia. Toisaalta alkoholin käyttö on kuulemma varsin runsasta myöskin niiden ns. ”kirkkopyhien” aikana.
Juha Kajander: ”Näyttää tuo outo ajatus lauantaille siirrosta saavan kannatustakin – Jehovan todistajalta.”
Jehovan todistajat yhteisönä eivät tämän kaltaisiin asioihin anna mitään kannanottoja. Kommenttini oli henkilökohtaisia näkemyksiäni asiasta.
Niin arvelinkin, Vesa. Siksi kirjoitin yksikössä ”todistajalta”.
Vesa Ahlfors :”Kommenttini oli henkilökohtaisia näkemyksiäni asiasta.”
Kuten omanikin. Toivotaan, että tässä ”kasinoruletissa”, jossa hallituksessa istuu kaksi ay-miestä, joista valtiovarainministeriä ei ole edes valittu demokraattisen prosessin kautta, ei toteudu se, mitä Esko Seppänen on kirjassaan Punapääoman romahdus näistä ”asiantuntijoista” sanonut: ” Sinne, missä ay-väki on valvonut omien ja muiden rahojen käyttöä, on jäänyt vain savuavia raunioita.”
Vappu voisi hyvin olla työpäivä. Niin on Tanskassa. Täytyyhän työläisillä olla oikeus osallistua vappumarssiin työajalla.
Harmillinen takaisku heille, jotka uskovat ja turvaavat markkinatalouteen. Mutta toisaalta takaisku myös haaveille nostaa työn tuottavuutta ja päästä irti pahenevasta köyhtymiseen ja kurjistumisen kierteestä. Mikä siis neuvoksi? Pitääkö kokonaan vaihtaa uskontoa? Mutta ei ole muuta uskontoa kuin markkinatalous. Markkinatalous on enää ainoa uskonto. Mutta jos sekään ei enää pelasta, pitäisikö kaivaa turvaksi taas vanha kunnon Jeesus? Ei huono idea! Siksi arkkipiispan linjaus ansaitsee kiitoksen.
kiitos Kari muotoilustasi!
”Selvitys osoittaa, miten kirkollinen traditio pyhäpäivineen tukee hyvinvointia. Se luo elämänrytmiä ja pitää yllä työn ja levon sekä arjen ja pyhän vuorottelua, Mäkinen sanoo.”
Perustelu ko kirkkopyhien tarjoamasta levosta on naivi, kun ottaa huomioon,että työväenliike on hankkinut jo vuosia sitten vapaat lauantait ja pitkät lomat ja pekkaspäivät, työpäivän lyhentämisen käytännössä 7,5 tuntiseksi jne.
Lomat ja vapaat lauantait taitavat kelvata ainakin palkansaajille… Yhdysvalloissa kuulemma pitävätkin suomalaisten vuosilomia sosialismina. Mutta onhan sielläkin taidettu onnistua siirtymään periaatteessa 5-päiväiseen työviikkoon, vaikka Raamatussa onkin se 6-päiväinen malli…
Pekkaspäivät on vain niillä, joilla on 40-tuntinen työviikko ja 8-tuntinen työpäivä. Toimihenkilöammateissa ei ole Pekkasia, mutta päivittäinen työaika on nyt lyhyempi kuin 8 tuntia niin, että vuosityöaika on samoissa lukemissa.
Ranskassa muuten siirryttiin 35-tuntiseen työviikkoon. Sen voisi toteuttaa 5 x 7 tuntia -mallilla tai jollakin muullakin mallilla… Suomesa SAK vaati aiemmin samaa, muta viime vosina se on tainnut unohtaa tuon ajatuksen johtuen työnantajapuolen paineesta työajan pidentämiseen.
Kun Raamatussa on 6 päiväinen ilman vuosilomia oleva Jumalan
k ä s k y työajoista ja työpäivän pituus oli aamukuudesta iltakuuteen eli 12 tuntia, on kirkon huoli 2 päivästä vastaan 5 päiväin työviikko vuosilominen todella viimeisen päälle tekopyhä.
Sinä et sitten opi ikinä mitään.
Sitä vain, että ohje ”kuusi päivää tee työtä”, oli Mooseksen laissa annettu yksittäisille ihmisille. Jotta jokainen osaisi omalla kohdallaan huolehtia siitä että yksi päivä viikossa oli pyhitetty Herralle.
(Tuo alkuperäinen käsky käsitti kaikki kotityöt, koskaa niiden jaksottamisesta ja säätelystä ihminen pystyi itse määräämään.)
Se miten ihminen itse huolehtii päivittäisestä, viikottaisesta ja vuosittaisesta työn, levon ja hartauselämän jakamisesta, tuleekin olla ihmisen itsensä vastuulla. Jos siinä seurataan vain annettuja ohjeita, se ei lopulta saavuta tarkoitustaan.
Tämä oli päämääränä jo vanhan liiton aikana, ja uuden liiton aikana se viimeistään pitäisi jokaisen ymmärtää.
Tässä asiassako kirkon muka sitten pitäisi puuttua yhteiskunnan asioihin ja määrätä, että työtä on tehtävä kuutena päivänä koska Jumala niin määrää?
Pysy asiassa, äläkä enää esitä tietämättömyydesta nousevia välikommentteja.
Sari, nyt sitten Jumalan käsky onkin tarkoitettu yhtäkkiä yksilöille
kun käskyt muuten ovat universaaleja? (’p i t ä ä sinun työtä tekemän..’, ja kyse oli nimen omaan elämiseen tarkoitetusta ’otsasi hiessä’ tapahtuvasta leivän hankkimisesta…)
Ja yritä nyt tajuta ironiani ydin, joka on siinä, että työntekijäjärjestöt ovat hankkineet 5 päiväiset työviikot, joihin nähden muutaman päivän palauttaminen työpäiviksi ei ole niin yhtään mitään!
Ja vietini pysy nimen omanasiassa, se ettäse ärsuytti noin kova on vain osoitus sen ironian purevuudesta!
Tosiasiassa kirkko ei tässä asiassa olle pätkääkään huolestunut ihmisen levon tarpeesta vaan vain oman valtansa rippeistä.
Seppo H: ”Sari, nyt sitten Jumalan käsky onkin tarkoitettu yhtäkkiä yksilöille kun käskyt muuten ovat universaaleja? (‘p i t ä ä sinun työtä tekemän..’, ja kyse oli nimen omaan elämiseen tarkoitetusta ‘otsasi hiessä’ tapahtuvasta leivän hankkimisesta…)”
Siis Raamatussa on sekä universaaleja että tiettyyn tilanteeseen ja tietyille henkilöille annettuja käskyjä. Mutta AINA niitä tulee soveltaa yksilötasolla.
Ja soveltaa, niin että niiden varsinainen merkitys ja tarkoitus toteutuu:
”Kun rakennat uuden talon, tee kaide kattosi ympärille, ettet saattaisi verenvikaa taloosi, jos joku sieltä putoaisi.” (5. Moos. 22:8)
Tämä käsky oli annettu erityisesti Israelin kansalle, mutta silti siinä on universaali ulottuvuus, joka (itsestäänselvyydestään huolimatta) on kaikkia velvoittava. Ei lakitasolla, vaan yleismoraalisesti.
Israelin kansalle annettiin toki myös tiettyjä lakeja, joita yhteiskunnan tai hallitsijan tuli panna toimeen. Mutta ei ole mitään syytä edellyttää että Suomen laki pitäisi tehdä Mooseksen lain mukaan. Ja työviikot. Miksi pitäisi?
Vanhan liiton Israel oli teokratia. Kirkko hallitsi aikoinaan valtioita teokratia-periaatteella, mutta senkin vuoksi, että nyt eletään uudessa liitossa, kaikki käskyt, universaalitkin, ovat yksilölle osoitettuja.
Ja elämiseen tarkoitetut ohjeet liittyivät siihen miten paljon työtä tarvittiin elämiseen. Pointti ei tuossa (tietenkään) ollut se miten paljon viikossa tuli olla välttämätöntä työtä tehtävänä. Vaan miten tuli toimia yhden päivän kohdalla.
Seppo H: ”Ja yritä nyt tajuta ironiani ydin, joka on siinä, että työntekijäjärjestöt ovat hankkineet 5 päiväiset työviikot, joihin nähden muutaman päivän palauttaminen työpäiviksi ei ole niin yhtään mitään! Ja vietini pysy nimen omanasiassa, se ettäse ärsuytti noin kova on vain osoitus sen ironian purevuudesta!”
Hah. Olen opiskellut vähän ironiaakin. Ja tiedän ainakin sen, että ironiakaan ei ole hauskaa jos siinä ei ole yhtään totuutta.
Työntekijäjärjestöjen toimintaan en ottanut enkä ota kantaa. Vain siihen, että ei ole mitään järkeä puuttua siihen, että jokaisen tulee huolehtia lepopäivän pyhittämisestä ynnämuusta kunnon uskovaisen elämään kuuluvasta aivan itse. Ei hankkia itselleen eikä myöskään järjestää toisille mitään ulkopuolisia pakottavia olosuhteita tähän.
Seppo H: ”Tosiasiassa kirkko ei tässä asiassa olle pätkääkään huolestunut ihmisen levon tarpeesta vaan vain oman valtansa rippeistä.”
Tästä voin olla jopa samaa mieltä. Mutta en ota kantaa tähänkään. Minua ei haittaa vaikka kirkko menettäisi valtansa yhteiskunnassa. Kirkko ei kuulu kansalle, vaan sen tulee olla uskovien yhteisö, joka ei hallitse yhteiskuntaa vaan toimii ja julistaa sanomaansa sen sisällä.
En edelleenkään keksi, miksi kirkkoa pitäisi tässä erityisesti kuunnella. Laaditaan maallinen laki yleisistä vapaapäivistä. Kirkot pitäkööt juhlapäiviä silloin kun haluavat; fiksu työnantaja toki pyrkii joustamaan, jos joku työntekijä pitää juuri helatorstaita niin tärkeänä päivänä, että silloin on oltava vapaalla.
Jos duunarilta kysyy, haluaako hän luopua helatorstain vapaapäivästä ja paiskia silloin töitä, hän vastaa ”en helvetissä”. Jos häneltä kysyy, onko hän menossa silloin kirkkoon tai viettääkö hän sitä uskonnollisena juhlana, vastaus on edelleen aivan sama, ”en helvetissä”.
Juuri tämän verran näillä vapaapäivillä on tekemistä kirkon kanssa.
Arkipyhien paikka ei ole lauantai, vaan juuri tietyt päivät kirkkovuodessa. Ne on perusteltua pitää nykyisillä paikoillaan kirkollisina juhlina.
Minun mielestäni uskonnollisten juhlapäivien ajankohdista päättäminen on yksinomaan kirkon asia eikä yhteiskunnan tule siihen puuttua. Se on taas puolestaan yksinomaan yhteiskunnan asia päättää, mitkä päivät ovat vapaapäiviä ja milloin tehdään töitä.
Kirkko päättää siis siitä, onko helatorstai torstaina ja yhteiskunta päättää siitä, onko helatorstai vapaapäivä.
Noihan se Jusu tietenkin yksinkertaisen arkilogiikan mukaan menee, mutta täällä on argumentoidaan paljolti monimutkaisin epalogiikoin kuin yksinkertaisin johdonmukaisuuksin.
Tietämättömyys työlainsäädännöistä myös kukkii.
kuinkahan viettää näitä vapaapäiviä”kirkollisina pyhinä”.monille ne ovat vain ylimääräisiä ryyppypäiviä.
Mitähän tämä ekumeenisuus asia perusteluissa tarkoittaa. Mahtaako se esimerkiksi tarkoittaa luterilaiselle papille hurmahenkisyyden harjoittamista katolisessa ehtoollispöydässä. Muutenkin kirkkomme harjoittamaa ekumeenisuus puhetta katolisuuteen nähden olisi syytä avata.