Tällä viikolla somessa on kohuttu kirkkohallituksen äskettäin julki tulleesta lausunnosta niin sanottuun translakiin. Sieltä keskustelu on noussut jo iltapäivälehtiin, ja jatkoa seurannee kristillisissä medioissa (ensimmäisinä Kotimaa). Lausunnon valmisteluprosessiin liittyy kysymyksiä, koska lausunto on valmisteltu ainoastaan virkamiestyönä ja hyväksytty ainoastaan kirkkohallituksen virastokollegiossa. Tähän tuskin kiinnitettäisiin huomiota, mikäli lausunto ei poikkeaisi monista kirkon aiempien sukupuolikysymyksiä käsitelleiden lausuntojen teologisista perusratkaisuista tai esimerkiksi kirkolliskokouksen kirkon kristinopiksi hyväksymän katekismuksen opetuksesta. Koska lausunto poikkeaa niistä radikaalisti, herää kysymys, miksei arkaluontoiseen kysymykseen liittyvän lausunnon valmistelussa ole käytetty riittävää teologista asiantuntemusta, vaan yksittäisen viranhaltijan valmistelusta on tuotettu radikaalisti kirkon ihmiskuvasta ja teologisesta antropologiasta poikkeava lausunto. Koska lausunnon laatimiseen liittyvät menettelytavalliset kysymykset tullaan varmasti ottamaan keskustelun kohteeksi (ja on jo otettu), en keskity tässä blogissa enempää niihin, vaan arvioin siinä esitettyä tulkintaa siitä, mitä ihmisen luotuisuus Jumalan kuvana merkitsee suhteutettuna teologian historian käsityksiin Jumalan kuvasta. Aihesta olen laajan tutkimustyöni lisäksi kirjoittanut aiemminkin useissa blogeissani.
Jumalan kuva kirkkohallituksen lausunnossa
Lausunto on kirkon lausunnoksi siinä suhteessa erikoinen, että sen korpustekstistä n. 4/5 keskittyy lakiesityksen arvioimiseen ihmisoikeusjuridiikan näkökulmasta. Lainsäätäjällä voisi arvella olevan runsaasti omaa asiantuntemusta tältä alueelta ilman, että kirkon asiantuntijalausunnossa olisi tarvetta sellaiseen keskittyä. Sen sijaan näkökulma, jota kirkolta voisi kuvitella odotettavan olisi sen näkemys lakiesityksestä sen oman ihmiskuvan ja opetuksen kannalta. Lausunnon oikeastaan ainoa tällainen, teologinen osuus on kuitenkin erittäin lyhyt. Siinä lakiesitystä arvioidaan vain suppeasti Jumalan kuva –opin kannalta:
Teologisesti on kyse siitä, että jokaisessa ihmisessä Jumalan kuva ja kaltaisuus näyttäytyy yksilöllisellä ja persoonallisella tavalla. Oman itsenään jokainen ihmisyksilö on ainutlaatuinen ja arvokas kuva Jumalasta. Luomiskertomuksessa kerrotaan, miten Jumala lopuksi katsoi kaikkea luomaansa, ja kaikki oli hyvää (1. Moos. 1:31). Edistämällä tasa-arvoa ja transihmisten asemaa kirkko kunnioittaa Jumalan luomistyön moninaisuutta ja rikkautta.
Kristillisessä teologiassa Jumalan kuva on yksi keskeisimpiä käsitteita, joka muodostaa lisäksi eräänlaisen hengellisen, henkisen ja fyysisen – transsendentin ja immanentin – välisen risteyskohdan jokaisessa ihmisessä. Lausunnon käsitys Jumalan kuvasta sen sijaan on kokonaan tämänpuoleinen. Se myös tulkitsee kaiken luomakunnassa vallitsevan vaihtelun Jumalan luomistyön seuraukseksi.
Jumalan kuva kirkon tulkintaperinteessä
Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa laajin Jumalan kuva –käsitettä selittävä teksti löytyy Augsburgin tunnustuksen puolustuksesta syntiinlankeemusta käsittelevän uskonkohdan yhteydestä. Sen tehtävänä on selvittää, mitä merkitsee se ihmisen luotuisuus Jumalan kuvaksi eli ns. alkuvanhurskaus, jota synti turmelee. Kohta käy laajasti läpi klassisen teologian näkemyksiä, joiden päälle se rakentuu:
[…] alkuvanhurskauteen ei ollut määrä sisältyä vain ruumiin ominaisuuksien sopusuhtainen kokonaisuus, vaan myös nämä lahjat: varma tieto Jumalasta, jumalanpelko ja luottamus Jumalaan tai ainakin vilpitön kyky saavuttaa nämä. Tästä on Raamattu todisteena, se kun sanoo, (1 Moos. 1:26, 27) että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja hänen kaltaisekseen. Mitä tämä muuta on kuin että ihmiseen oli pantu sellaisen viisauden ja vanhurskauden kuva, hänen viisautensa käsitti Jumalan ja että Jumala heijastui hänen vanhurskaudessaan. Ihmiselle oli toisin sanoen annettu nämä lahjat: Jumalan tuntemus ja jumalanpelko, luottamus Jumalaan jne. Tällä tavoin nimittäin selittävät Jumalan kaltaisuuden Irenaeus ja Ambrosius. […] Myös Paavali Efesolais- (Ef. 5:9) ja Kolossalaiskirjeissään (Kol. 3:10) […]. Lombarduskin […]. Me lainaamme vanhojen opettajien sanoja, jotka käyvät täysin yksiin sen kanssa, miten Augustinus Jumalan kuvaa tulkitsee.
Jumalan kuva ymmärretään siis Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa, kuten sitä edeltävässä ja pitkälti seuranneessa teologiassakin, ihmisen erityislaatuisena yhteytenä Jumalaan. Kuva merkitsee heijastusta: ihmisellä on intiimi yhteys Jumalaan, koska hänet oli luotu Jumalan yhteyteen mieleltään ja sielultaan ja nämä heijastivat Jumalaa. Tämän heijastuksen teologia lisäksi tulkitsee Kristus-yhteydeksi: Kristus on se Jumalan Viisaus, jossa, jonka kautta ja jonka yhteyteen maailma ja ihminen on luotu. Ihanteellisessa alkutilassa ihminen ymmärtää Jumalaa, itseään ja maailmaa tämän yhteyden ja osallisuuden kautta, ja on sikäli ja varsinaisesti Jumalan kuva, jossa heijastuu Jumalan kaltaisuus. Synti turmelee tätä yhteyttä: ihmismieli kääntyy pois Jumalasta, pimentyy, ja menettää itseään ja maailmaa koskevan ymmärryksen, kun se menettää osuuden Jumalasta. Tunnustuskirjat katsovat tällä ymmärryksen hämärtymisellä olevan vastaava vaikutus myös tunne-elämään. Useiden eri teologien käsityksiä referoiden ne kuvaavat sielun joutuvan tämän hämärtymisen seurauksena hämmennyksen ja epäjärjestyksen valtaan. Mm. Tuomas Akvinolaista lainaten todetaan:
Tuomas: ”Perisyntiin kuuluu se, että alkuvanhurskaus on riistetty, ja tähän liittyy sielunelämän eri puolien epäjärjestys; ei siis ole kysymys pelkästään puutoksesta, vaan eräänlaisesta turmeltuneesta perustilasta.”
Tunnustuskirjat ja niiden siteeraamat teologianhistorian suurten linjojen piirtäjät tulkitsevat siis Jumalan kuvan liittyvän suoraan ihmisen suhteeseen Jumalaan. Joskus korostuu ns. relationaalinen, joskus ns. ontologinen tulkinta, eli määrittyykö tämä suhde osallisuutena vai suuntautumisena. Sen kohde ja suunta on kuitenkin selvillä. On langettu, ja menetetty yhteys halutaan palauttaa. Siksi Jumala tulee ihmiseksi Kristuksessa. Oppi Jumalan kuvasta liittyy näin suoraan pelastusoppiin, on sen toinen puoli. Martti Luther, jonka Jumala kuva-opista Eero Huovinen on tehnyt kattavan suomenkielisen tutkimuksen Kuolemattomuudesta osallinen, selittää Genesis-kommentaarissaan:
”Evankeliumin kautta tapahtuu, että tämä kuva korjaantuu. […] Meidät uudistetaan ikään kuin paremmaksi kuvaksi, kun synnymme ikuiseen elämään (tai pikemminkin ikuisen elämän toivoon) uskon kautta, jotta elämme Jumalassa ja Jumalan kanssa ja olemme yhtä hänen kanssaan, niinkuin Kristus sanoo.” (WA 42, 48, 11-16)
Kuva tulkitaan siten varsinkin luterilaisessa teologiassa korjautuvaksi ja paranevaksi. Luther ja keskiaikaiset selittäjät tulkitsevat sitä mm. Laupias samarialainen –vertauksen valossa: Synti ja synnin rosvojoukot ovat haavoittaneet ihmistä, jonka Kristus vie kirkon hospitaaliin eli majataloon / sairaalaan. Siellä hän alkaa hoitaa ihmistä siten, että hänen haavansa paranevat. Vertauksen innoittamana Luther kuvaa tässä maailmassa elävää ihmistä märkivien haavojen peitossa olevaksi puolikuolleeksi, joidenka alta Jumalan luomistyötä saattaa aluksi tuskin nähdä muuten kuin uskon kautta. Kohdatessaan matkalla temppeliin haavoitetun tien vieressä viruvan ihmispolon pappi, joka kulkee ohi ihastellen tässä Jumalan luomistyön moninaisuutta, voi miettiä tehtäväänsä ja paikkaansa vertauksessa.
Jumalan kuvana ja sitä vastaan toimiminen
Kirkkohallituksen lausunnon ongelmallisuus on yhteyksissä postmodernissa ajattelussa niin usein ilmenevään ja sieltä teologiseen ajatteluunkin murtautuvaan kriteerien puutteeseen. Kirkon hengellisessä tulkintaperinteessä kysymys todellisuudentulkinnan kriteereistä yhdistetään ennen kaikkea oppiin Jumalan kuvasta. Jumalan kuva on ensisijaisesti ihmisen hengellinen ymmärrys, jolla hänelle (eläimistä poiketen) avautuu pääsy ymmärryksen periaatteisiin, yleiskäsitteisiin ja lakeihin, kauneuden, hyvyyden ja totuuden kaltaisiin transsendentaaleihin, käsitteelliseen ajatteluun, jonka kautta hän voi (ja hänellä on velvollisuus) tulkita maailmaa, itseään ja Jumalaa. Jumalan lähestyminen johtaa mielen suoristumiseen ja ymmärryksen sekä tunne-elämän kirkastumiseen, etääntyminen hänestä taas kieroutumiseen (incurvatio in se) ja hämärtymiseen. Kaikki ei suinkaan tämän näkemyksen valossa ole yhdenvertaista ja hyvää, ei etenkään sellainen, joka vie sisäiseen ja ulkoiseen hajaannukseen, hämmennykseen ja itsen torjuntaan. Arvostelukyvyn lahja (discriminatio) ja sen käyttö, joskus kutsuttu henkien erotteluksikin, on yksi ihmiselle annetuista suurimmista lahjoista ja velvollisuuksista, jonka avulla hänen on navigoitava aatteiden, impulssien ja hämmennyksen viidakossa.
Jumalan kuvaan liittyvät myös käsitykset koko ihmisestä. Niihin tunnustus liittää myös ruumiin ominaisuuksien sopusuhtaisen kokonaisuuden ymmärtämisen. Se liittyy myös ihmisen maalisiin kutsumuksiin ja luomiseen mieheksi ja naiseksi, minkä Jumala näki hyväksi. Kuten nähdään, sukupuolisuus ei ole tulkintaperinteen keskiössä, mutta ei periferiassakaan. Sen noustessa keskiöön, tärkeimmän jäädessä paitsioon, lähestymistapa on hengellisesti täysin nurinkurinen. Uppoamista maallisiin ja hengellisille sokeutumista pidetään tulkintaperinteessä perisynnin keskeisimpänä vaikutuksena. Sitä seuraa näiden maallisten pitäminen rikkautena, ja lähimmäistä etsivän rakkauden sijaan niistä riitely. Sen kumppaneiksi hakeutuvat helposti oikeassaolemisen ylpeys ja omaa mielipidettä tai ’substanssia’ – kuten Luther sitä nimittää, minkä varaan ihminen oman olemassaolonsa rakentaa – suojeleva viha, ja niihin liittynyt sielu pimentyy entisestään antautuessaan halukkaasti näiden passioiden taistelukentäksi.
***
Nostan tähän vielä keskusteluun lisäämääni kommentin:
On tietysti totta, että lakiesityksestä annettuun lausuntoon ei voi mahduttaa mitään kovin pitkiä teologisia selostuksia, eikä se ole tarkoituksenmukaistakaan. Mutta kirkon oppi Jumalan kuvasta on esitetty lausunnossa äärimmäisen yksipuolisesti. Sen pohjalta transasiaan nousisi ainakin näkökulma, että kaikkea moneutta ja sukupuolihämmennystä ei voi yksiselitteisesti pitää ihmisen luotuisuuteen Jumalan kuvana kuuluvana, ja näin väittäminen on eettisesti ja teologisesti vastuutonta. Näkemys liittyy kapeutuneeseen Jumalan kuva -opin tulkintaan, josta puuttuu sen suhteuttaminen syntioppiin ja oppiin pelastuksesta Jumalan kuvan palautumisena ja kirkastumisena, joiden yhteyteen oppi Jumalan kuvasta elimellisesti kuuluu.
Edelleen erilainen hämmennys ja konfuusio, ruumiin ja mielen välinen ristiriita, liittyvät oppihistoriallisesti nimenomaan perisyntiin liitettyihin seurauksiin. Sielunhoidossa kirkko kohtaa detransitiota yrittäneitä tai yrittäviä, jotka katuvat syvästi transhoitojen heille aiheuttamia pysyviä vahinkoja, kuten hedelmättömyyttä. Alueella on edettävä varovaisesti ja pastoraalisesti, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti autismin kirjolaiset ovat tässä vaaravyöhykkeellä, koska he kokevat helposti vierautta sukupuoleensa ja toivovat transhoidoista apua ongelmiin, joita ne eivät voi korjata. Tässäkin kaikien tulkitseminen positiiviseksi moninaisuudeksi, ja sulkeutuminen toisenlaiselta palautteelta, voi johtaa pysyvään vahinkoon. Kuitenkin, kun kirkko puhuu teologiaa ja perustelee sillä lausuntonsa, sen pitäisi tehdä tämä perustellusti ja reflektoidusti, eikä käyttää opinkohtia ad hoc jonkin näkökulman perustelemiseksi irrottaen yksittäinen aspekti opin kokonaisuudesta. Kristillinen ihmiskäsitys on muotoutunut vuosisatojen ja -tuhansien kuluessa koetun ja eletyn elämän seurauksena sisällyttäen sitä itseensä. Opin irrotaminen tästä kokonaisuudesta ja tiivistäminen vain yksipuoliseksi näkemykseksi tekee sille ja kristilliselle ihmiskäsitykselle väkivaltaa. Ja tämä ihan pelkästään Jumalan kuva -opin ydintä tarkastellen, ottamatta edes huomioon kirkon laajempaa sukupuoliopetusta, joka ei teologisesti ole edes tämän opin keskiössä.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta; näin Virastokollegio on ensimmäiseksi prioriteetiksi katsonut konsensuksen pluralismissa valtiovallan kanssa turvata nykyinen jatkuvuus säilyttää suhteet valtiovallan kanssa.
Jeesus pahalainen meni vain juttelemaan samarialaisen naisen kanssa. Te teette ihmisten kohtaamisesta elävässä elämässä niin monimutkaista, että en maallikkona edes ymmärrä mitä tuossa yllä kirjoitetaan. Kaikki on taas väärin sammutettu, kun syrjintää ei ilmeisesti saisikaan jatkaa entiseen malliin?
Olette kysymyksenne kanssa aivan oikeassa.
Nyt katsotaan uskonopin kysymyksiä joihin ensin Katolisessa sitten Luterilaisessa kirkossa on sitouduttu lupauksissa, tahtomisessa ja tunnustamisessa.
Näihin vain Kirkolliskokous voi tehdä ohijuoksutuksia.
Pellervo Kokkonen,
Nämä eivät ole mitään yksinkertaisia asioita. Yksinkertaistettu kristinusko, ei sellaista ole. Liika yksinkertaistaminen, kuten kirkkohallituksen lausunto, vesittää, ja kertoo enemmän laatijoiden haluista ja omista intohimoista.
Itse näen tuon kirkollisen ulostulon juuri sellaisena, josta ei ymmärrä mitään sen omaa sanomaa vasten. Eli se on juuri päinvastoin, mitä kirkon tulisi asiasta lausua ja opettaa. Nyt siihen olisi ollut vielä mahdollisuus. Syrjintäkortti on tässäkin kohtaa vain keskustelun lamaannuttamisen väline eikä todellisuutta.
Kiitos Ilmari Karimiehelle tästä blogista ja tekstistä.
Ei ole kirkkohallinnon virastokollegion lausunnossa
ilmeisesti kristillistä teologiaa kovin laajalti pohdittu tai haluttu pohtia.
Mieleeni juolahtaa, ettei tässä nyt vain pikaisesti ole otettu ”kirkon kantaa”
selkänojaksi lainsäädäntötyöhön.
Mitenhän kirkkolakiuudistus, joko parsittuun on tullut hyväksyntä.
Alkuperäinenhän papin mandaattia katsoi kovin arvostavasti.
Kirkkohallitus ei ole oikea elin edustamaan ”kirkon kantaa” missään asiassa. Jos valtiovalta katsoo kirkon lausuntoa tarvitsevansa muussa kuin puhtaasti hallinnollis-taloudellisessa asiassa, tulisi lausunnonantajan olla ensijaisesti piispainkokous ja laajoissa periaatekysymyksissä jopa kirkolliskokous
Kyllä, ja juuri näin.
Sanna Marinin hallitus antoi vuoden 2022 valtiopäiville 323 hallituksen esitystä. Tokikaan jokaiseen niistä ei pyydetä evankelis-luterilaiselta kirkolta lausuntoa. Ymmärtääkseni kirkko antaa valtioneuvostolle ja eduskunnalle vajaa 50 lausuntoa vuosittain.
Aikaa lausunnon antamiseen on 6 viikkoa ja laajoissa asioissa 8 viikkoa. Jos ottaa huomioon, että piispainkokous kokoontuu 4 kertaa vuodessa ja kirkolliskokous 2 kertaa vuodessa, ymmärtää välittömästi ettei ole realistista näiden toimielinten saada mitään lausuntoa aikaiseksi lausunnon antamiselle säädetyssä määräajassa. Lausuntojen kirjoittamiseen tarvitaan virkakoneisto, jolla on operatiivinen valmius toimia.
Kyse ei myöskään ole siitä, että valtiovalta katsoo _tarvitsevansa_ kirkon lausuntoa. Lainsäädäntötyössä eri tahoille ja sidosryhmille annetaan _mahdollisuus_ tuoda esiin lainsäädäntöön liittyviä näkökulmia. Usein kyse on siitä, että kirkko hoitaa viranomaistehtäviä ja siltä kysytään, miten se katsoo lakimuutoksen vaikuttavan sen viranomaistehtävien hoitamiseen.
Me emme elä teokratiassa. Valtiovalta ei kysy kirkolta, mitä Jumala ajattelee translainsäädännön muuttamisesta tai millainen teologia lainsäädäntöön liittyy. Lausunto on lausunto, joten toki kirkko voi lausunnossaan pohdiskella transsukupuolisuuden teologiaa. Eduskunnan valiokunnalle annetussa lausunnossa tällainen teologinen pohdinta ei olisi kuitenkaan erityisen järkevää eikä mielekästä. Se olisi aivan turhaa työtä, koska Valiokunta ei tee sellaisella lausunnolla yhtään mitään.
Ehdotus lausuntotyön siirtämisestä kirkkohallitukselta piispainkokoukselle tai kirkolliskokoukselle edustaa ymmärtämättömyyttä lainsäädäntöprosessista ja lausuntojen merkityksestä. Toisekseen se olisi mahdoton toteuttaa, koska kumpikaan ehdotetuista toimielimistä ei saa lausunnolle varatussa kuudessa viikossa yhtään mitään aikaiseksi.
Tästähän puuttuu myös homokombinaatiot jolloin kysyä voi onko kyse tyttöpoika vai poikatyttö asiasta Ihmisen persoonallisuudessa toteuttaa Ihmisyyttään.
Vastahan delegaatio kävi Roomassa eivätkä ilmeisesti tulleet kysyneeksi mitään seminaariensa koulutuskäytänteistä joissa usea murrosikäinen poika ensimmäisiä siemensyöksyjään on kokenut tuutoriensa kanssa.
Yrjö Sahama
”Kirkkohallitus ei ole oikea elin edustamaan ”kirkon kantaa” missään asiassa. Jos valtiovalta katsoo kirkon lausuntoa tarvitsevansa muussa kuin puhtaasti hallinnollis-taloudellisessa asiassa, tulisi lausunnonantajan olla ensijaisesti piispainkokous ja laajoissa periaatekysymyksissä jopa kirkolliskokous.”
Olen täysin samaa mieltä.
Kiitos Mikolle hyvästä selvityksestä prosessin luonteesta. Ymmärrän itsekin, ettei valtiovalta kaipaa syvällistä teologista analyysiä po asiasta vaan juurikin näkökulmia siitä, miten asia liittyy kirkon elämään. Mutta nyt kannanotossa kuitenkin otettiin kantaa teologiaan ja asetuttiin tukemaan lakiesitystä teologisin perustein. Eikö tässä ole ristiriita? Olisi tosiaan ollut ehkä parasta jos kannanotto ei olisi ottanut kantaa lakiesitykseen sinänsä vaan tuonut vain esille sen mahdollisia vaikutuksia kirkon elämään. Miksiköhän siihen ei tyydytty?
> Eikö tässä ole ristiriita?
Samaa mieltä. Tuossa on mielestäni ristiriita.
Kirkko on merkittävä metsänomistaja Suomessa. Kirkkohallitukselta pyydetään usein lausuntoa, jos tehdään laajempia metsänomistukseen liittyvä lakimuutoksia. Kirkkoneuvosto pohtii asian juridista ja käytännöllistä puolta ja antaa hyvin hallinnollisen vastauksen siitä, miten se näkee lakimuutoksen vaikutuksen kirkolle. Ei niissä lausunnoissa koskaan selitetä, miten Jumala on luonut kaikki metsän puut.
Translainsäädäntö on pääasiassa sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuudessa ja ihmisoikeuksissa olevien hallinnollisten ongelmien korjaamista. Lakimuutos vaikuttaa väestötietojärjestelmään ja kirkko on yksi viranomainen, joka ylläpitää väestötietojärjestelmän tietoja. Sen lisäksi kirkko toimittaa virkatodistuksia. Puhtaasti juridisesti kirkon rooli tässä asiassa rajoittuu tähän viranomaistehtävään. Väestötietojärjestelmän toimintaa ei tarvitse perustella teologisesti.
Ulkomuistista väittäisin, että lausuntopyynnössä pyydettiin mielipidettä lakimuutoksen pykälistä. Kirkkohallitus olisi halutessaan voinut vastata niihin: ”Kirkkohallituksella ei ole asiaan lausuttavaa.” Tuon sisältöisiä vastauksia kirkkohallitus lähettää moneen lausuntopyyntöön, joilla se ei katso olevan vaikutusta kirkon toimintaan.
Mietintövaliokunnalle voi toimittaa lausunnon myös sellainen taho, jolta valiokunta ei ole lausuntoa pyytänyt. Esimerkiksi Aito Avioliitto ry:ltä ei lausuntoa pyydetty, mutta uskallan tarkistamatta väittää, että heiltä kyllä lähtee lausunto jokaiseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevaan lakimuutokseen. Mutta varsinainen pointtini on, että vaikka tämä laki ei kirkon toimintaan erityisesti vaikuttaisikaan, kirkolla on oikeus antaa näkemys siitä, kannattaako vai vastustaako se tätä lakiesitystä. Kirkko ei ole toiminut asiassa virheellisesti eikä asian perusteleminen teologisilla argumenteilla ole väärin vaikka en itse näe sillä erityistä relevanssia.
Tämä lausunto on hyväksytty kirkkohallituksen virastokollegiossa, jonka puheenjohtajana toimii kansliapäällikkö. Arkkipiispalla on oikeus osallistua virastokollegion kokouksiin ja kirkkohallituksen täysistunnon puheenjohtajana arkkipiispa on hyvin tietoinen, että kirkkohallitus on asiasta lausuntoa antamassa. Joissain kommenteissa esitetty huoli siitä, että tämä lausunto olisi jonkun virkamiehen yksityisajattelua ja annettu hengelliseltä johdolta salaa, on täysin turha.
Pidän ilmeisen tarkoituksellisena sitä, että kirkkohallitus on ottanut kantaa koko lakiehdotukseen, asettunut selkeästi sen puolelle ja maustanut lausuntoa ripauksella Raamattua. Mielestäni vähemmistöjen yhdenvertaisuus ei pitäisi olla mielipidekysymys, mutta todellisuudessa tämä on huomattavankin arvolatautunut kysymys. Näen, että tämä on tietoinen ulostulo ja sillä on mahdollisesti haluttu lähettää jonkinlainen viesti.
Onpa hyvä, että on kirjoitettu lausunto päättäjille, ei teologian harrastajille. Siinä on selvästi lähdetty lähimmäisen tarpeesta, mikä on luterilaisen etiikan solidi lähtökohta. Kerrankin pappi ei kulje ihmisen ohi.
On tietysti totta, että lakiesityksestä annettuun lausuntoon ei voi mahduttaa mitään kovin pitkiä teologisia selostuksia, eikä se ole tarkoituksenmukaistakaan. Mutta kirkon oppi Jumalan kuvasta on esitetty lausunnossa äärimmäisen yksipuolisesti. Sen pohjalta transasiaan nousisi ainakin näkökulma, jossa kaikkea moneutta ja sukupuolihämmennystä ei voi yksiselitteisesti pitää ihmisen luotuisuuteen Jumalan kuvana kuuluvana, ja näin väittäminen on eettisesti ja teologisesti vastuutonta. Näkemys liittyy kapeutuneeseen Jumalan kuva -opin tulkintaan, josta puuttuu sen suhteuttaminen syntioppiin ja oppiin pelastuksesta Jumalan kuvan palautumisena ja kirkastumisena, joiden yhteyteen oppi Jumalan kuvasta elimellisesti kuuluu.
Edelleen erilainen hämmennys ja konfuusio, ruumiin ja mielen välinen ristiriita liittyvät oppihistoriallisesti nimenomaan perisyntiin liitettyihin seurauksiin. Sielunhoidossa kirkko kohtaa detransitiota yrittäneitä, jotka katuvat syvästi transhoitojen heille aiheuttamia pysyviä vahinkoja, kuten hedelmättömyyttä. Alueella on edettävä varovaisesti ja pastoraalisesti, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti autismin kirjolaiset ovat tässä vaaravyöhykkeellä, koska he kokevat helposti vierautta sukupuoleensa ja toivovat transhoidoista apua ongelmiin, joita ne eivät voi korjata. Tässäkin kaikien tulkitseminen positiiviseksi moninaisuudeksi, ja sulkeutuminen toisenlaiselta palautteelta, voi johtaa pysyvään vahinkoon. Kuitenkin, kun kirkko puhuu teologiaa ja perustelee sillä lausuntonsa, sen pitäisi tehdä tämä perustellusti ja reflektoidusti, eikä käyttää opinkohtia ad hoc jonkin näkökulman perustelemiseksi irrottaen yksittäinen aspekti opin kokonaisuudesta. Kristillinen ihmiskäsitys on muotoutunut vuosisatojen ja -tuhansien kuluessa koetun ja eletyn elämän seurauksena sisällyttäen sitä itseensä. Opin irrotaminen tästä kokonaisuudesta ja tiivistäminen vain yksipuoliseksi näkemykseksi tekee sille ja kristilliselle ihmiskäsitykselle väkivaltaa. Ja tämä ihan pelkästän Jumalan kuva -opin ydintä tarkastellen, ottamatta edes huomioon kirkon laajempaa sukupuoliopetusta, joka ei teologisesti ole edes opin keskiössä.
Haluaisin huomauttaa Ilmari Karimiehelle, että tämä lakiesitys (HE 189/2022) ei ota millään tavalla kantaa transsukupuolisten sukupuolihämmennykseen, sen lääketieteelliseen hoitoon tai pastoraaliseen kohtaamiseen. Se ei myöskään määrittele sitä, onko sukupuolivähemmistöön kuuluminen Jumalan luomistyön tulosta.
Transsukupuolisten hoitaminen ei ole poliittinen kysymys. Se on viranomaistoimintaa, josta vastaavat asiaan perehtyneet erikoislääkärit transpoliklinikoilla Helsingissä ja Tampereella. Hoidoista päättäminen ja niiden valvominen ei kuulu poliitikoille eikä teologeille vaan niistä vastaa asiantuntijaviranomaiset Valvirassa ja aluehallintokeskuksissa. Se on kaikki virkavastuulla tehtävää viranomaistyötä.
On aika haastavaa kirkolle lähteä kristillisellä ihmiskuvalla ja Jumalan kuva -opin tulkinnalla perustelemaan väestötietojärjestelmään hallinnollisena toimena tehtäviä kirjauksia. Hallituksen esityksessä esitetään, että sukupuolitiedon muuttaminen väestötietojärjestelmässä ei jatkossa vaatisi transpoliklinikan erikoislääkärin lausuntoa. Minulla on hyvä mielikuvitus, mutta en keksi, millaisella aasinsillalla erikoislääkärin lausunnosta luopumista voisi perustella teologisesti.
Toinen merkittävä muutos on poistaa translainsäädännöstä vaatimus hedelmättömyydestä sukupuolen muutoksen vahvistamisen kriteerinä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tämän osalta katsonut Suomen lainsäädännön loukkaavan transsukupuolisten ihmisoikeuksia. Tämä on ehkä asia, jossa voisi löytyä teologisia argumentteja sekä olla loukkaamatta ihmisoikeuksia että loukata niitä. Pystyn vähintään ymmärtämään, miksi kirkko ei halua lähteä julkiseen keskusteluun, jossa se vaatii ihmisoikeusloukkausten jatkamista teologisin perustein.
Se mitä Kariniemi kirjoittaa autismista, kuuluu mielestäni lääketieteen ammattilaisten kompetenssiin arvioida. Pitäisin perin merkillisenä tilannetta, jossa kirkko alkaisi nostaa lääketieteellisiä argumentteja omassa asiantuntijalausunnossaan. Mielestäni kirkko ei olisi tämänkaltaisissa lausunnoissa uskottava toimija.
Mikko Nieminen kirjoittaa;
” Transsukupuolisten hoitaminen ei ole poliittinen kysymys. Se on viranomaistoimintaa, josta vastaavat asiaan perehtyneet erikoislääkärit transpoliklinikoilla Helsingissä ja Tampereella. Hoidoista päättäminen ja niiden valvominen ei kuulu poliitikoille eikä teologeille vaan niistä vastaa asiantuntijaviranomaiset Valvirassa ja aluehallintokeskuksissa. Se on kaikki virkavastuulla tehtävää viranomaistyötä.”
Kommentti; Se on poliittinen, maailmankatsomuksellinen ja uskonnollinen kysymys. Lainsäädäntö, ei ole irrallinen saareke kokonaisuudesta. Demokratiassa ei ole vain yhtä peiliä josta asioita katsotaan.
Mikko Nieminen kirjoitaa;
” On aika haastavaa kirkolle lähteä kristillisellä ihmiskuvalla ja Jumalan kuva -opin tulkinnalla perustelemaan väestötietojärjestelmään hallinnollisena toimena tehtäviä kirjauksia. Hallituksen esityksessä esitetään, että sukupuolitiedon muuttaminen väestötietojärjestelmässä ei jatkossa vaatisi transpoliklinikan erikoislääkärin lausuntoa. Minulla on hyvä mielikuvitus, mutta en keksi, millaisella aasinsillalla erikoislääkärin lausunnosta luopumista voisi perustella teologisesti.
Kommentti; Kirkko on pohtinut perusteellisesti ihmiskuvaa, suhteessa alkukuvaan, Jumala kuvaan. Se joka ei tunne yhtään teologian historiaa ja jolla ei ole uskonnollista lukutaitoa, tuo vastapooliksi väestötietojärjestelmän.
Erikoislääkärin lausunto olisi ollut hyvä peili, nyt on vaan musta tuntuu ilmoitus.
Sami P. Juuri näin.
Matt.19: ”Mutta hän sanoi heille: ”Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. 12
Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.”
Miksi tätä Raamatun kohtaa ei koskaan oteta esiin, kun keskustellaan translaista.
> Miksi tätä Raamatun kohtaa ei koskaan oteta esiin, kun keskustellaan translaista.
Ensinnäkin siksi, että Suomen lainsäädäntöä ei kirjoitetan Raamatun jakeiden perusteella.
Toisekseen tuossa ei sanota, että transsukupuoliset olisivat syntymästään lähtien avioon kelpaamattomia tai tehneet itsensä sellaisiksi.
Kolmanneksi voisi vielä todeta, että translailla ei ole juurikaan liittymäkohtia avioliittolainsäädäntöön. Tässä mielessä siteerattu Raamatun kohta ei oikeastaan liitty tähän aiheeseen millään tavalla edes teoriassa.
Varmaan sen takia, että translain muutos ei ole kytköksissä avioliittolakiin.
Niin. Tämä translaki on käytännössä sukupuolettomuuslaki. Siten sillä on käytännössä merkitystä myös avioliittolainsäädäntöön. Papit, jotka jo nyt vihkivät aviolittoon vastoin sitä, mikä on Raamatun intentio, vastaan tulee vihkimistilanteessa kysymys siitä, millaiseksi muunsukupuoleksi koet identiteettisi tällä hetkellä, mikäli se ei ole miehen ja naisen? Ottaen huomioon vielä sen, että biologinen sukupuoli ei ole ilmoitusasia.
Täällä vaaditaan kirkon julkilausumille yhdenmukaisuutta muiden tahojen kanssa. Niin nyt ovat tehneetkin. Samalla se oma varsinainen sanoma ja totuus jää kertomatta. Ei kovin rehellistä toimintaa.
Ajatus, että translaki esitetyssä muodossaan vaikuttaisi vain ja ainoastaan yhteen tiettyyn vähemmistöön ja heidan oikeuksiinsa on siinä mielessä outo, että tässä muutetaan sukupuolen määrittely, siis se saa ilmaista määrittää, kenet koetaan tai ymmärretään mieheksi tai naiseksi. Sillä voi olla heijastusta kirkon avioliittokekusteluun. Ainakin se tekee asian ”mielenkiintoisemmaksi”. Se on toki kirkon sisäinen asia. Saako termit ”mies” ja ”nainen” ymmärtää eri tavoin? Kyse on filosofis-tiedollisen perustan muuttamisesta.
Laissa ja/tai sen perusteluissa myös puhutaan ymmärtääkseni ”sukupuolesta” samalla sanalla kahdessa merkitksessä, erilaisista ihmiskäsityksistä lähtien tai sitten eri asioista yhdellä ja samalla sanalla. Joten kyllä laki tulee vaikuttamaan yleisemminikin, jo keskutelun kautta, koska meillä on nyt ”virallisesti” kaksi erilaista käsitystä sukupuolen olemuksesta.
Lainsäädäntö ei tietenkään meillä ole teologiasta ja teologian filosofisteologisista perusteita riippuvaa. Emme elä teokratiassa.
Lainsäädäntö on kuitenkin itsessään riippuu filosofis-tiedollisista perusoletuksista, joita ollaan nyt muuttamassa. Saattaa herätä kysymys, tuleeko vähitellen teologiasta lainsäädännöstä riippuvaista, jos sitoudutaan muuttuneeseen, uuteen, filosifis-tiedolliseen lähtökohtaan?
Mikko Nieminen kirjoittaa;
”Kolmanneksi voisi vielä todeta, että translailla ei ole juurikaan liittymäkohtia avioliittolainsäädäntöön. Tässä mielessä siteerattu Raamatun kohta ei oikeastaan liitty tähän aiheeseen millään tavalla edes teoriassa.”
Mitäs jos vaimoni päättää ilmoittaa vaihtavansa sukupuolta ja me olemme naimisissa, niin tuleeko minusta väkisin homo?
Sami, nyky-ymmärryksen mukaan puolisosi sukupuoli-identiteetti ei vaikuta sinun seksuaaliseen suuntautuneisuuteesi. Lainsäädäntö ei myöskään estä heteromiestä menemästä naimisiin transmiehen kanssa.
”nyky-ymmärryksen mukaan puolisosi sukupuoli-identiteetti ei vaikuta sinun seksuaaliseen suuntautuneisuuteesi.”
-Eli seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu biologiseen sukupuoleen? Siitä olemme ainakin samaa mieltä. Tosin jotkut transaktivistit ja muunsukupuoliset ovat eri mieltä.
Keskustelin juuri erään muunsukupuolisen kanssa, joka sanoi, että jos hän kohtaisi jonkun, jolla on samanlainen sukupuolikokemus kuin hänellä, hän katsoisi olevansa homosuhteessa.
Eli mihin nyky-ymmärrykseen viittaat?
Minusta juuri näissä kysymyksissä tulee esiin koko kuvion epäjohdonmukaisuus.
Homomies on mies, joka kiinnostuu seksuaalisesti ja romanttisesti toisista miehistä. Näin asia on ainakin aiemmin määritelty. Tämä edellyttää, että homomies tietää ketkä ovat miehiä. Jotta hän voi päätellä olevansa homoseksuaali.
Jos homomies kohtaa mielestään kiinnostavan miehen, joka ilmoittaakin olevansa nainen, mutta homomies on edelleen homo, se tarkoittaa että homoseksuaali ei tarkoitakaan sitä, että kiinnostus kohdistuu samaan sukupuoleen. Eli määritelmää on muutettava.
> Eli seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu biologiseen sukupuoleen?
Nyt täytyy muistaa se, että seksuaalinen suuntautuminen on kielellinen konstruktio jonka merkityssisältö on sopimuksen varainen.
En pitäisi itsestäänselvyytenä, että jokainen homoseksuaali mies kokisi seksuaalista viehätystä transnaisia kohtaan vaikka he olisivatkin biologiselta sukupuoleltaan miehiä. Toisaalta ei jokainen homoseksuaali mies koe seksuaalista viehätystä jokaista cis-sukupuolista miestäkään kohtaan. Loppupeleissä me ihastumme yksilöihin.
Ei meidän kielessämme ole sanoja kuvaamaan jokaista mahdollista kombinaatiota. Mitä nimitystä käytettäisiin esimerkiksi cis-sukupuolisesta miehestä, jonka romanttiset tunteet kohdistuvat pääasiassa transsukupuolisiin naisiin? Onko hän hetero, jos hän on kiinnostunut vain transnaisista? Vai onko hän silti homo vaikka hän olisi kiinnostunut vain niistä biologisista miehistä, jotka ovat korjanneet sukupuolensa naiseksi?
Olen aikaisemminkin sanonut, että ihmiset ovat mitä ovat ja se on toisarvoista, pystytäänkö jokainen ihminen asettamaan johonkin lokeroon, johon on täsmällinen määritelmä. Ihmisen olemassaolo ja tunteet eivät katoa sillä, että sinä et keksi hänelle määritelmää tai haluat, että määritelmän puutteen takia jotain lakia ei tulisi muuttaa.
> Eli mihin nyky-ymmärrykseen viittaat?
Nyky-ymmärys tarkoittaa termina sitä, miten asia tänä päivänä ymmärretään. Jätän jatkossa vastailematta tällaisiin tarpeettomiin kysymyksiin. Pystymme kyllä jatkamaan tätä keskustelua vaikka et kysyisi minulta jokaisen käyttämäni sanan merkitystä.
Saivartele jonkun sellaisen kanssa, jota kiinnostaa jumittaa loputtomasti jokaisessa kommentissa.
”Nyky-ymmärys tarkoittaa termina sitä, miten asia tänä päivänä ymmärretään. Jätän jatkossa vastailematta tällaisiin tarpeettomiin kysymyksiin. ”
-Anteeksi nyt, mutta kun tässä asiassa on juurikin hajontaa siinä miten asia ymmärretään. Joten ei voi yleistää että se ymmärretään tietyllä tavalla. Eikä ylipäätään puhua ”nykykäsityksistä”.
Ei tokikaan ole pakko vastata. Mutta pakko näitä on nostaa esiin.
”Nyt täytyy muistaa se, että seksuaalinen suuntautuminen on kielellinen konstruktio jonka merkityssisältö on sopimuksen varainen.”
-Vai niin 🙂 Joka tapauksessa asiat täytyy voida määritellä, tai ne de facto lakkaavat olemasta. Näin on nähdäkseni käymässä esim. sukupuolen käsitteelle.
Millä perusteella oikeastaan enää voi sanoa, että sellainen asia kuin ”sukupuoli” on ylipäätään olemassa? Jos sitä ei voi määritellä eksaktisti.
”En pitäisi itsestäänselvyytenä, että jokainen homoseksuaali mies kokisi seksuaalista viehätystä transnaisia kohtaan vaikka he olisivatkin biologiselta sukupuoleltaan miehiä. Toisaalta ei jokainen homoseksuaali mies koe seksuaalista viehätystä jokaista cis-sukupuolista miestäkään kohtaan. Loppupeleissä me ihastumme yksilöihin.”
-Tuo kuulostaa siltä aiemmin esitetyltä lausumalta, että ”ihminen ihastuu ihmiseen, ei sukupuoleen”. Mutta tällöin käsitteet ”homo” ja ”hetero” ja ”biseksuaali” tulevat oikeastaan vesitetyiksi. Kaikki ovat vain ”panseksuaaleja”.
Jos näiden käsitteiden (homo, hetero, bi) merkitys on sovittavissa, tai muutettavissa, mikä merkitys niille nyt sitten voidaan antaa?
Tätäkin voi kysyä homoseksuaaleilta itseltään. Joitakin heistä korpeaa aika lailla se, kun he kokevat että transideologia vie heiltä oikeuden olla homoseksuaaleja. Siis edellytetään, että heidän tulisi kiinnostua miehiksi identifioituvista naisista.
https://laventeliveikkonen.blogspot.com/2020/11/bokserikatto-homot-transmiehet-men-only.html
”Ei meidän kielessämme ole sanoja kuvaamaan jokaista mahdollista kombinaatiota. Mitä nimitystä käytettäisiin esimerkiksi cis-sukupuolisesta miehestä, jonka romanttiset tunteet kohdistuvat pääasiassa transsukupuolisiin naisiin? Onko hän hetero, jos hän on kiinnostunut vain transnaisista? Vai onko hän silti homo vaikka hän olisi kiinnostunut vain niistä biologisista miehistä, jotka ovat korjanneet sukupuolensa naiseksi?”
-Kuten sanoin, aiemmin käsitteille ”homo” ja ”hetero” on ollut ihan johdonmukaiset määritelmät. Jos ne eivät tarkoita enää sitä mitä aiemmin, eikä uuttakaan määritelmää osata antaa, miksi käyttää niitä ylipäätään? Jos siis ”sovitaan” että sukupuoli on kokemus?
”Olen aikaisemminkin sanonut, että ihmiset ovat mitä ovat ja se on toisarvoista, pystytäänkö jokainen ihminen asettamaan johonkin lokeroon, johon on täsmällinen määritelmä. Ihmisen olemassaolo ja tunteet eivät katoa sillä, että sinä et keksi hänelle määritelmää tai haluat, että määritelmän puutteen takia jotain lakia ei tulisi muuttaa.”
-Oikeastihan juuri määritelmäsekavuuden vuoksi tässä laissa ei ole järkeä, eikä perusteltua tarvetta. Se koostuu absurdeista, keskenään ristiriitaisista väittämistä, ja epäjohdonmukaisesta ihmiskäsityksestä.
Henk koht uskon, että koko transideologia tulee kaatumaan sisäiseen mahdottomuuteensa. Mutta sillä välin pitäisin tärkeänä, että kuunnellaan transihmisiä itseään, sekä niitä jotka kannattavat ko. lakimuutosta, että niitä, jotka vastustavat niitä. Ja vertaillaan heidän perustelujaan aiheesta, eikä mennä päätä pahkaa osoitettuun suuntaan ”koska ihmisoikeudet”.
Tässä niitä transihmisen kriittisiä näkökulmia asiaan, kun niitä aiemmin kyselit:
https://www.qx.fi/yhteiskunta/252102/tina-haluaisi-keskustelua-translaista-mutta-transyhteiso-vastustaa-sita/
https://tulenhenkiblogi.blogspot.com/2022/08/translain-uudistusta-kritisoivien.html
Haloo Sari… Nyt kannattaa lopettaa tuo kohkaaminen määritelmistä ja lukea, mitä tuossa hallituksen esityksessä oikeasti sanotaan.
Lakiesityksessä on kaksi keskeistä kohtaa:
1) Nykyisin sukupuolitieto korjataa väestötietojärjestelmään sen jälkeen kun transsukupuolinen on saanut lääkäriltä lausunnon sukupuolesta. Lääkäriliiton mukaan lääkäri ei voi objektiivisesti mitata kenenkään sukupuolta vaan kirjoittaa lausunnon sen perusteella, miten ihminen asian kokee. Lakiesityksessä ehdotetaan, että lääkärinlausuntoa ei jatkossa tarvita väestötietojärjestelmässä olevan tiedon muuttamiseen.
2) Nykyinen translaki vaatii lisääntymiskyvyttömyyttä sukupuolen vaihtamisen edellytyksenä. Tämä on vastoin Suomea sitovia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Koska asiasta on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, lainsäätäjällä on velvollisuus tämä korjata. Jatkossa lisääntymiskyvyttömyys ei ole vaatimuksena sukupuolen vaihtamiselle väestötietojärjestelmässä.
Nämä ovat ne konkreettiset muutokset. Tämä keskustelu pitäisi käydä sen pohjalta, onko näissä muutoksissa jotain konkreettisia ongelmia ja miten nämä konkreettiset ongelmat ratkaistaan.
Anteeksi nyt vaan, mutta en jaksa käydä teoreettista keskustelua jostain määritelmistä, koska ne eivät juurikaan liity siihen, mitä hallitus konkreettisesti esittää muutettavaksi. Monikaan homo tuskin menettää yöuniaan sen takia, että transsukupuolisiin kohdistuva ihmisoikeusloukkaus poistetaan lainsäädännöstä.
Homoseksuaalin oikeus johonkin määritelmään on heikompi oikeus kuin sukupuolivähemmistöön kuuluvan ihmisen oikeus loukkaamattomiin ihmisoikeuksiin. Tässä kohtaa keskustelua tämän pitäisi olla jokaiselle itsestäänselvyys. Mä en jaksa hössöttää tämän enempää jostain määritelmistä. Minulla riittää kykykapasiteetti tämän asian hahmottamiseen ilman valtavaa termien määrittelyä.
”Nyt kannattaa lopettaa tuo kohkaaminen määritelmistä ja lukea, mitä tuossa hallituksen esityksessä oikeasti sanotaan.”
-kiitos, voin kyllä lukea. Mutta ihmettelen että sinua ei lainkaan näytä kiinnostavan asianosaisten omat näkemykset aiheesta ja lain tarpeellisuudesta, ja perustelut sille miksi laista olisi transsukupuolisille enemmän haittaa kuin hyötyä.
Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta etkö oikeasti aio edes lukea noita mitä linkitin? Aiemmin kyselit niiden transihmisten kriittisten näkemysten perään.
”Anteeksi nyt vaan, mutta en jaksa käydä teoreettista keskustelua jostain määritelmistä, koska ne eivät juurikaan liity siihen, mitä hallitus konkreettisesti esittää muutettavaksi. Monikaan homo tuskin menettää yöuniaan sen takia, että transsukupuolisiin kohdistuva ihmisoikeusloukkaus poistetaan lainsäädännöstä.”
-Ei tarvitse jaksaa. Mutta loppujen lopuksi tässä on kyse väittämistä, ja väittämät perustuvat sille miten asiat ymmärretään ja määritellään. Ja jos näiden pohjalta halutaan koko yhteiskuntaa koskevaa muutosta, asia on käytävä läpi sitä myöten mitä käsitteillä tarkoitetaan.
Koska jos sukupuolen päätetään olevan ”kokemus”, ja että mieheksi identifioituva nainen tosiasiassa ON nainen, ja tämä tulee kaikkien hyväksyä, sillä on todellakin vaikutusta homojen elämään ja asemaan.
”1) Nykyisin sukupuolitieto korjataa väestötietojärjestelmään sen jälkeen kun transsukupuolinen on saanut lääkäriltä lausunnon sukupuolesta. Lääkäriliiton mukaan lääkäri ei voi objektiivisesti mitata kenenkään sukupuolta vaan kirjoittaa lausunnon sen perusteella, miten ihminen asian kokee. Lakiesityksessä ehdotetaan, että lääkärinlausuntoa ei jatkossa tarvita väestötietojärjestelmässä olevan tiedon muuttamiseen.”
-Tämä. Kuten sanoin jo aiemmin, lääkärin ei tarvitse ”tietää” henkilön sukupuolta. Mutta olen sitä mieltä, että kaikkien kannalta parasta olisi, että transdiagnoosin saisivat ne henkilöt, joiden kohdalla se tarkoittaisi merkittävää helpotusta koettuun ahdistukseen. Ja tämän ahdistuksen, dysforian, lääkäri voi todeta.
Voidaan toimia niin, että tämä merkitsisi vain juridista muutosta. Parempi olisikin jos kehomuokkaushoitoja tehtäisiin mahdollisimman vähän. Mutta tätä mahdollisuutta ei pitäisi avata kaikille, eikä tehdä lakimuutosta, jonka vuoksi on uudistettava useita muitakin lakeja ja käytäntöjä.
”ja että mieheksi identifioituva nainen tosiasiassa ON nainen”
-Sori, piti kirjoittaa: ”ja että mieheksi identifioituva nainen tosiasiassa ON mies, ja tämä tulee kaikkien hyväksyä, sillä on todellakin vaikutusta homojen elämään ja asemaan.”
Ja olen edelleen ”ahdasmielinen konservatiivi”, mutta puolustan jokaisen oikeutta elää itse parhaaksi katsomallaan tavalla.
En pidä sukupuolenvaihdoshoitoja oikeina. Mutta ne voivat olla pienempi paha joidenkin kohdalla.
En pidä homosuhteita Jumalan luomisjärjestyksen mukaisina, mutta homoilla on oikeus identifioitua homoiksi, ilman painostusta heterosuhteisiin transmiesten kanssa.
> Mutta ihmettelen että sinua ei lainkaan näytä kiinnostavan asianosaisten omat näkemykset aiheesta ja lain tarpeellisuudesta
Jokaiseen lakimuutoksen löytyy asianosainen, joka on eri mieltä lain tarpeellisuudesta tai sisällöstä. Suomessa ei säädetä yhtään ainoaa lakia täydellisellä yksimielisyydellä. Ymmärrykseni mukaan esille nostamasi näkemykset eivät edusta asianosaisten valtavirtaa vaan ovat yksittäisiä eriäviä mielipiteitä. Tottakai niitä kuunnella voi, mutta ei yksittäisen eriävät mielipiteet ole peruste olla säätämättä jotain lakia. Demokratiassa enemmistö ratkaisee.
> Ja tämän ahdistuksen, dysforian, lääkäri voi todeta.
Lääkäri ei pysty mittaamaan henkilön sukupuoli-identiteetiä. Lääkäri voi kuunnella, kuinka henkilö kertoo kokemuksestaan kuulua toiseen sukupuoleen kuin miten hänet on väestötietojärjestelmään kirjattu ja kirjoittaa henkilön kertomuksen lausunnoksi. Lääkäriliitto kokee tämän turhaksi byrokratiaksi, koska ei ole olemassa testiä, jolla diagnoosin voisi varmistaa. Lääkäri voi vain todeta sen, mitä potilas kertoo.
> Voidaan toimia niin, että tämä merkitsisi vain juridista muutosta.
Nyt käsittelyssä olevassa lakimuutoksessa on kyse ainoastaan sukupuolen juridisesta muuttamisesta väestötietojärjestelmässä.
> En pidä sukupuolenvaihdoshoitoja oikeina.
Nyt käsittelyssä oleva lakimuutos ei koske sukupuolenkorjaushoitoja. Toisekseen en pidä sinua tämän lääketieteen erikoisalan asiantuntijana, joten kyseenalaista sen, millä osaamisella pystyt esittämään tuollaisia lausuntoja. Erikoissairaanhoitoa ei tehdä maallikkojen mutu-tuntumalla. Onneksi.
”Jokaiseen lakimuutoksen löytyy asianosainen, joka on eri mieltä lain tarpeellisuudesta tai sisällöstä. Suomessa ei säädetä yhtään ainoaa lakia täydellisellä yksimielisyydellä.”
-Tätä oli tarpeeton sanoa, koska se on selvä. Mutta olen koko ajan painottanut, että perehdyttäisiin niihin _perusteluihin_ puolesta ja vastaan. Audiatur et altera pars.
” Ymmärrykseni mukaan esille nostamasi näkemykset eivät edusta asianosaisten valtavirtaa vaan ovat yksittäisiä eriäviä mielipiteitä. Tottakai niitä kuunnella voi, mutta ei yksittäisen eriävät mielipiteet ole peruste olla säätämättä jotain lakia. Demokratiassa enemmistö ratkaisee.”
-Eli mistä olet saanut sen käsityksen mikä tässä on ”asianosaisten valtavirtaa”? Ehkä se ei olekaan niin selvää kuin miltä näyttää. Media nostaa esiin pääsääntöisesti vain lain puolesta puhuvia transihmisiä ja transaktivisteja.
Ja itse vertailisin ennemmin perustelujen johdonmukaisuutta kuin kannattajamääriä. Näin tulisi tehdä ennen varsinaisia ”äänestyksiä” tai sen kartoittamista kuinka moni on puolesta tai vastaan.
> Ja tämän ahdistuksen, dysforian, lääkäri voi todeta.
”Lääkäri ei pysty mittaamaan henkilön sukupuoli-identiteetiä. Lääkäri voi kuunnella, kuinka henkilö kertoo kokemuksestaan kuulua toiseen sukupuoleen kuin miten hänet on väestötietojärjestelmään kirjattu ja kirjoittaa henkilön kertomuksen lausunnoksi. Lääkäriliitto kokee tämän turhaksi byrokratiaksi, koska ei ole olemassa testiä, jolla diagnoosin voisi varmistaa. Lääkäri voi vain todeta sen, mitä potilas kertoo.”
-Tässä juuri jotkut transsukupuoliset ovat eri mieltä. ”Sukupuoli-identiteetti” itsessään on tila, jota ihminen itsekään ei välttämättä hahmota, vaan tarve voi lähteä suuresta ahdistuksesta ja kyvyttömyydestä samaistua omaan biologiseen sukupuoleensa.
Tässä juuri nämä määritelmät astuvat mukaan kuvaan. Ihmiskäsitys ja käsitys siitä mitä sukupuoli lopulta on. Onko se ensisijaisesti ihmisen sisäinen ”identiteetti” vai biologisesti todettavissa.
Jos jälkimmäistä, transsukupuolisuus voidaan, ja se tulee määritellä kuten se on aiemmin määritelty. Ja kuten se määritellään tuossa ”Tulenhenki”-nimimerkin välittämässä transsukupuolisten kannanotossa lakia vastaan:
”Määritellään ensin mitä transsukupuolisuus on. Transsukupuolinen on henkilö, joka kokee vahvaa ja nimenomaan pysyvää inhoa ja vierautta omaa biologista sukupuolta olevaa kehoaan kohtaan, sekä pysyvästi kokee mieleltään samaistuvansa enemmän vastakkaisen sukupuolen ajatusmaailmaan. ”
Eli lopulta ja aina tullaan kuitenkin siihen MITEN asiat määritellään. Tykätään siitä väittelemisestä tai ei.
> Voidaan toimia niin, että tämä merkitsisi vain juridista muutosta.
”Nyt käsittelyssä olevassa lakimuutoksessa on kyse ainoastaan sukupuolen juridisesta muuttamisesta väestötietojärjestelmässä.”
-Tiedän. Tarkoitus oli sanoa, että en pidä sinänsä vääränä sitä, että transdiagnoosin perusteella saisi poikkeusluvan VAIN juridsen sukupuolen muuttamiseen. Mutta se edellyttää diagnoosia.
Toki tällainenkin transsukupuolisuuden määritelmä poikkeaa tuosta edelläkuvatusta translakikriittisten transihmisten lausunnosta. Ja olen heidän kanssaan samaa mieltä.
Tässä tulee esiin se kysymys, että ONKO olemassa ihmisiä, joilla on vain ja ainoastaan henkilöpapereihin ja juridiseen sukupuoleen liittyvää dysforiaa, joka todennettavasti helpottaisi vain henkilöpapereita muuttamalla.
> En pidä sukupuolenvaihdoshoitoja oikeina.
”Nyt käsittelyssä oleva lakimuutos ei koske sukupuolenkorjaushoitoja.”
-Tiedän!! Se oli vain esimerkki siitä että puolustan ihmisten oikeutta olla mitä ovat ja mitä kokevat olevansa, ja mitä kokevat tarvitsevansa. Vaikka olen eri mieltä. Koskee sekä transihmisiä että homoseksuaaleja.
”Toisekseen en pidä sinua tämän lääketieteen erikoisalan asiantuntijana, joten kyseenalaista sen, millä osaamisella pystyt esittämään tuollaisia lausuntoja. Erikoissairaanhoitoa ei tehdä maallikkojen mutu-tuntumalla. Onneksi.”
-Eli ONKO tämä nyt lääketieteellinen kysymys vai eikö ole? Jos on, niin kyse on diagnoosista, joka tulee olla lääkärin antama ja tilasta, joka on lääkärin toteama.
”En pidä sukupuolenvaihdoshoitoja oikeina.”
-Sanotaan nyt vielä tarkennukseksi ja selvennykseksi, että tämä EI ollut mikään lääketieteellinen kannanotto.
Vaan vakaumuksellinen. Kuten homoseksuaalisuudenkin suhteen.
Lääketieteen tuntijan kannanottoa asiaan voi lukea mm. täältä:
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2022-AK-69615.pdf?fbclid=IwAR2keKinT65umVdMSHNxyTxRF_NxGhdDl9jP6l5iITF_0mLUrsMs0EMKNlQ
”Asiantuntemukseni tässä asiassa rakentuu työlleni Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian
vastuualueen ylilääkärinä, jossa roolissa olen vastannut asetuksella kahteen yliopistolliseen sairaalaan
keskitetystä sukupuolen uudelleenmäärittelyn edellytysten arvioimisesta alaikäisten osalta alkaen 2011,
jolloin nämä tutkimukset avattiin alaikäisille. Toiminnan kehittämisen ja kliinisen työskentelyn lisäksi olen
2011 alkaen tehnyt runsaasti tutkimustyötä alaikäisten sukupuoli-identiteetin teemoista. Viime vuosina
olen toiminut tämän aihepiirin asiantuntijana useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä selvityksissä ja
päätösprosessien valmisteluissa. Olen koulutukseltani lääketieteen tohtori, yhteiskuntatieteiden
kandidaatti ja nuorisopsykiatrian, oikeuspsykiatrian ja psykiatrian erikoislääkäri.”
Olen hyvin tietoinen, että konservatiivien strategiana on aina kaivaa takataskusta joko emeritusprofessori Tapio Puolimatkan tai professori Riittakerttu Kaltialan näkemykset ja hyvn aktiivisesti unohtaa esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Tampereen yliopistollisen sairaalan Trans-poliklinikan, Suomen lääkäriliiton tai Suomen psykiatriliiton asiantuntijalausunnot.
En näe hirveästi järkeä keskustelussa, jossa kaivetaan se yksi ja ainoa poikkeava näkemys ja pidetään sitä totuutena. Jopa sosiaali- ja terveysvaliokunta osaa kuunnella kaikkien kuultavana olevien tahojen mielipiteet vetää niistä kokonaisarvion ilman että painotetaan vain yksittäistä lausuntoa.
En ole ihan niin helposti vedätettävissä kuin tunnut kuvittelevan.
Tunnetusti eräille mieluisin päätöksentekotapa olisi ”Minun itseni kanssa samaa mieltä olevien diktatuuri” 🙂
”Olen hyvin tietoinen, että konservatiivien strategiana on aina”
-Tässä kohtaa sanon että USKOMATONTA. Siis että vajoat noin alas.
Veljentyttöni, joka on nyt 14 v innostui koulun väittelykerhosta. Ja selitti mitä siellä on opetettu rakentavasta väittelystä. Että koskaan ei saa leimata, lukea vastapuolta jonkin ryhmän jäseneksi ja argumentoida tyyliin ”kun teikäläiset aina”.
Itse en muista koskaan aiemmin edes kuulleeni ko. professorin nimeä, eikä minua kiinnosta kuka hän on ja kuinka moneen kertaan siteerattu. Ok?
Olen yrittänyt vain ja ainoastaan tuoda esiin että on erilaisia perusteluja lain puolesta ja vastaan, sekä asianosaisilta että asiantuntijoilta.
Ei tässä ole, eikä tarvitse eikä pidä olla mitään ”konservatiivi-liberaali” -jakoa.
” hyvn aktiivisesti unohtaa esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Tampereen yliopistollisen sairaalan Trans-poliklinikan, Suomen lääkäriliiton tai Suomen psykiatriliiton asiantuntijalausunnot.”
-Enkä ole aktiivisesti unohtamassa mitään. Olen lukenut transaktivistien perusteluja, keskustellut heidän kanssaan ja perehtynyt siihen mitä Setan, Trans ry:n ja muiden järjestöjen sivuilla sanotaan.
Eli mikä nyt oikeastaan oli pointtisi tuossa?
”En näe hirveästi järkeä keskustelussa, jossa kaivetaan se yksi ja ainoa poikkeava näkemys ja pidetään sitä totuutena.”
-Ja tästähän ei ollut kysymys. Huoh.
En pyydä mitään muuta kuin tarkastelemaan näitä puolesta ja vastaan esitettyjä PERUSTELUJA, arvioimaan ja vertaamaan niitä.
”Jopa sosiaali- ja terveysvaliokunta osaa kuunnella kaikkien kuultavana olevien tahojen mielipiteet vetää niistä kokonaisarvion ilman että painotetaan vain yksittäistä lausuntoa.”
-Sinä pyysit niitä kriittisiä näkökulmia, ja minä annoin niitä. Mikä on ongelma?
”En ole ihan niin helposti vedätettävissä kuin tunnut kuvittelevan.”
-justiinsa joo. Mitähän tuohonkin nyt sanoisi…
”Tunnetusti eräille mieluisin päätöksentekotapa olisi ”Minun itseni kanssa samaa mieltä olevien diktatuuri” 🙂”
-Ja sinä siinä 🙂
Aivan mahtavaa.
Diktatuuri ymmärtääkseni tarkoittaa yksinvaltiutta. Mutta jos yritetään pysyä demokratiassa ja esitetään niitä asiallisia perusteluja ja kysymyksiä.
Haluaisin kuulla vain sen miksi perustelut lakimuutoksen puolesta ovat pätevämpiä kuin perustelut sitä vastaan.
Siis perustelut. Ei henkilöt eikä eri kannalla olevien määrä.
Ok?
”Haluaisin kuulla vain sen miksi perustelut lakimuutoksen puolesta ovat pätevämpiä kuin perustelut sitä vastaan.”
-Ja tarkennuksen tarkennusta, jotta ei takerruta vääriin asioihin: mikä lakia vastustavien transihmisten perusteluissa (tai em. professorin perusteluissa) oli epäpätevää, epävalidia, epäoleellista tai muuten ei-huomioitavaa.
Perusteluissa.
Siis perusteluissa.
Kyse ei ole minusta ja oletetuista haluamisissani, ei siitä kuinka moni transsukupuolinen tai lääkäri on eri mieltä. Eli ei henkilöön meneviä piikittelyjä, ei yleistyksiä oletetusta viiteryhmästä tai mitään muutakaan itse asian väistämistä.
Onnistuuko?
”ei siitä kuinka moni transsukupuolinen tai lääkäri on eri mieltä”
Olet väärässä. Kyse on mitä suurimmassa määrin siitä, kuinka moni transsukupuolinen, lääkäri tai muuten asiaan perehtynyt on eri mieltä.
”Olet väärässä. Kyse on mitä suurimmassa määrin siitä, kuinka moni transsukupuolinen, lääkäri tai muuten asiaan perehtynyt on eri mieltä.”
-Tarkoitan ihan tätä keskustelua, ja ylipäätään asian käsittelyä.
Jos olisit lukenut keskusteluketjun, olisit ehkä huomannut että tuolla edellä esitin, että ensin kuultaisiin perusteluja puolesta ja vastaan, asiantuntijoilta ja asianosaisilta. Ja sitten kartoitettaisiin kuinka moni on asian kannalla ja kuinka moni vastaan.
Oletus siitä, että suurin osa kannattaa ei ole syy olla huomioimatta toisen puolen perusteluja.
> Tässä tulee esiin se kysymys, että ONKO olemassa ihmisiä, joilla on vain ja ainoastaan henkilöpapereihin ja juridiseen sukupuoleen liittyvää dysforiaa, joka todennettavasti helpottaisi vain henkilöpapereita muuttamalla.
Mielestäni tämä kysymys osoittaa, että et ole alkuunkaan ymmärtänyt sitä, mistä transsukupuolisuudessa on kyse.
Mikäli henkilö kokee olevansa jonkin sukupuolen edustaja, on päivän selvää että hän haluaa tulla kohdatuksi sen sukupuolen edustajana. Väestötietojärjestelmässä oleva tieto henkilön juridisesta sukupuolesta vaikuttaa esimerkiksi passiin, ajokorttiin ja moniin viranomaisjärjestelmiin.
Miksi esimerkiksi transnainen haluaisi, että hänen passissaan lukee, että hän on mies?
Lisäksi kielenkäyttösi siitä, että yhteiskunta antaisi yksilöille ”poikkeuslupia” on loukkaavaa. Sukupuoli kuuluu vahvasti henkilön yksityiselämän piiriin. Perustuslain esitöiden mukaan yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä.
Ajatus siitä, että joku valvoisi toisen ihmisen sukupuolta ja pitkin hampain myöntäisi luvan toiselle olla haluamaansa sukupuolta on vahvasti perustuslain vastainen. Tämä sinun ajatusrakennelmasi rikkoo kansalaisten perusoikeuksia.
”Mielestäni tämä kysymys osoittaa, että et ole alkuunkaan ymmärtänyt sitä, mistä transsukupuolisuudessa on kyse.”
-Ai että minä en ole ymmärtänyt? No olenpas minä tyhmä! 🙂
Olen lukenut transsukupuolisten ja transaktivistien näkemyksiä, ja ne juurikin eroavat toisistaan. Joidenkin näkemysten mukaan transsukupuolisuus ei iity yhtään mitenkään biologiaan, vaan ainoastaan ”syntymässä määriteltyyn sukupuoleen”. Tuossa transihmisten kirjelmässä transsukupuolisuus määriteltiin näin:
”Määritellään ensin mitä transsukupuolisuus on. Transsukupuolinen on henkilö, joka kokee vahvaa ja nimenomaan pysyvää inhoa ja vierautta omaa biologista sukupuolta olevaa kehoaan kohtaan, sekä pysyvästi kokee mieleltään samaistuvansa enemmän vastakkaisen sukupuolen ajatusmaailmaan.”
Eli tässä käsite sidotaan juuri siihen, että ei kykene hyvääksymään biologista sukupuoltaan. Ja todetaan, että siksi ko. lakimuutos ei auta varsinaisia transsukupuolisia.
Sitten on aktivisteja, joiden mielestä biologista sukupuolta ei ole, eli ”naisen kehoa” ja ”miehen kehoa” ei ole. Jolloin transeuden määritelmän pohjaksi jää ainoastaan se, että ”identiteetti eroaa syntymässä määritellystä sukupuolesta”.
Tätä olen kysynyt muutamalta transaktivistilta ja transeilta itseltään: jos sukupuolta ei määritettäisi syntymässä, olisiko transsukupuolisuutta olemassa, ja mitä se silloin tarkoittaisi?
”Mikäli henkilö kokee olevansa jonkin sukupuolen edustaja, on päivän selvää että hän haluaa tulla kohdatuksi sen sukupuolen edustajana. Väestötietojärjestelmässä oleva tieto henkilön juridisesta sukupuolesta vaikuttaa esimerkiksi passiin, ajokorttiin ja moniin viranomaisjärjestelmiin.”
-Ihminen voi haluta tulla kohdatuksi miehenä tai naisena, mutta onko siinä kyse transsukupuolisuudesta, vai kyvyttömyydestä samaistua miehen tai naisen rooliin. Tottahan minä sen tiedän ja ymmärrän, että tällaista tarvetta voi olla. Se voi olla moninaista, monenlaisista syistä johtuvaa, pitkäaikaista tai ohimenevää. Mutta em. määritelmän mukaisesti kyse ei ole transsukupuolisuudesta.
Eli tullaan taas siihen että miten asiat määritellään. Vaikka ilmeisesti mieluummin pitäisit kaikkea itsestäänselvyytenä. Ja ajattelet etten ymmärrä mistään mitään, vaikka minä olen meistä se, joka kuuntelee transsukupuolisia itseään.
Ja jos oletat, että tuo on ”marginaalinen näkemys” transsukupuolisten keskuudessa, niin oletko varma?
”Lisäksi kielenkäyttösi siitä, että yhteiskunta antaisi yksilöille ”poikkeuslupia” on loukkaavaa. ”
-Tämäkin ilmaisu tuli transsukupuoliselta itseltään.
”Sukupuoli kuuluu vahvasti henkilön yksityiselämän piiriin. Perustuslain esitöiden mukaan yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä.”
-Kuule, mitä jos nyt lukisit tuon transihmisten laatiman kirjelmän. Puhut transsukupuolisten puolesta koko ajan. Ja sivuutat ”väärät” näkemykset sillä (oletuksella) että ”niitä on niin vähän”.
Kuten sanoin, olen perehtynyt asianosaisten itsensä näkemyksiin, ja koko kirjolta.
”Ajatus siitä, että joku valvoisi toisen ihmisen sukupuolta ja pitkin hampain myöntäisi luvan toiselle olla haluamaansa sukupuolta on vahvasti perustuslain vastainen. Tämä sinun ajatusrakennelmasi rikkoo kansalaisten perusoikeuksia.”
-No, itse asiassa se ei ole minun ajatusrakannelmani. Minun keksintöäni. Viittaan aiempaan käytäntöön ja näkemykseen siitä mitä transsukupuolisuus on, ja miten siihen on suhtauduttu. Ja nämä transihmiset, joiden näkemystä et halua kuulla, haluaisivat pitää sen juuri sellaisena. Koska sukupuolen muuttaminen ”ilmoitusasiaksi” loukkaa heitä.
https://tulenhenkiblogi.blogspot.com/2022/08/translain-uudistusta-kritisoivien.html
Täällä radio-ohjelma, jossa mielestään vaiennetuksi joutuneet transihmiset saavat puheenvuoron:
https://deiplus.fi/ohjelmasarja/171?fbclid=IwAR1ruId6izgAy37L8Z38lM9KJjxJao8l4a1hfocjcDdNbel-fwzi0F7PUqQ
Kolumni, jossa viitataan transihmisten lausuntoihin ja em. ohjelmaan:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9f83e599-3bac-413a-9137-ca8a60846792
Koska et oletettavasti sitä kuitenkaan lue, laitan pari sitaattia:
”Noel ja Tina arvostelevat uutta lakia siitä, että se ei ota huomioon transihmisten oikeuksia.
Jos lailla yritetään parantaa juuri transihmisten asemaa, niin miksi sukupuolen vahvistaminen ei enää edellytä lääkärin lausuntoa tai diagnoosia?
Tulevaisuudessa sukupuolimerkinnän vaihtaminen omalla ilmoituksella on mahdollista kenelle tahansa, esimerkiksi tuomitulle seksuaalirikolliselle, huippu-urheilijalle, huomionkipeälle yhteiskuntahakkerille tai Hesarin kulttuuriosaston esihenkilölle.
– Tämä vetää pohjan pois siltä, mikä tekee ihmisestä transsukupuolisen. Tässä annetaan kenelle tahansa oikeus muuttaa sukupuoli, ja laki laskee aidosti transsukupuolisten oikeusturvaa”.
Transihmiset kokevat sortoa, vihaa ja väheksyntää joka päivä, mutta osa kokee, että uudistunut laki ei auta vaan vaikeuttaa tilannetta.
– Tiedättekö, kuinka paljon transnaiset ovat joutuneet todistamaan, että olemme muutakin kuin vain miehiä mekossa? Sen kaiken työn eteen tuntuu musertavalta, että transsukupuolisuudesta tehdään vain ilmoitusasia, Tina twiittasi hiljattain.
Hän kertoi ahdistuvansa valtavasti miettiessään uuden lain vaikutuksia omaan ja muidenkin transsukupuolisten uskottavuuteen.
– Tämä on juuri se tilanne, jossa olet vain moraalipelinappula, mutta muuten sinusta vähät välitetään, hän kirjoitti.”
Laitan vielä tarkennuksen liittyen tuohon transihmisten itsensä näkemysten huomioimiseen. Tarkoitan siis kaikkia niitä jotka itse sanovat ja kokevat olevansa transsukupuolisia.
Mutta koska määritelmät ovat toisensa poissulkevia, se väistämättä tarkoittaa että toisten mielestä toiset eivät ole ”aitoja transsukupuolisia”.
Mikä minua kiinnostaa, niin se, että onko (nyt) olemassa ihmisiä, jotka sanovat olevansa sellaisia transsukupuolisia, että heitä haittaa ainoastaan vääräksi koettu sukupuolimerkintä papereissa. En siis väitä mitään, olen kiinnostunut.
Pointti on siinä, että lakimuutoksen jälkeen tällaisia transsukupuolisiksi itsensä ilmoittavia voi olla huomattavasti enemmän. Koska väärinkäytösmahdollisuudet.
”Tässä tulee esiin se kysymys, että ONKO olemassa ihmisiä, joilla on vain ja ainoastaan henkilöpapereihin ja juridiseen sukupuoleen liittyvää dysforiaa, joka todennettavasti helpottaisi vain henkilöpapereita muuttamalla.”
-Tarkennuksen tarkennusta vielä liittyen tähän kysymykseen:
Tarkoitus oli siis kysyä kuinka paljon on (sikäli kun on) niitä itsensä transsukupuoliseksi mieltäviä, jotka kokisivat merkittävästi hyötyvänsä siitä, että passissa lukee (esim.) ”nainen” kun passintarkastuksessa seisoo ilmielävä mies?
Onko kehodysforiaton transsukupuolisuuden käsite valtavirtaa transsukupuoliseksi itsensä identifioivien keskuudessa, vai pienen pieni marginaalinen näkemys?
” ilmielävä mies?”
-Tarkastajan silmissä. Sikäli kuin on tarpeen mainita 🙂
”onko (nyt) olemassa ihmisiä, jotka sanovat olevansa sellaisia transsukupuolisia, että heitä haittaa ainoastaan vääräksi koettu sukupuolimerkintä papereissa”
Sillä ei ole merkitystä. Itse en ole tavannut. Voidaan sopia, että sellaisia ei ole. Ainakaan lakia ei ole laadittu ensisijaisesti heidänlaisiaan silmälläpitäen.
Laki hyödyttää ennen kaikkea sellaisia transsukupuolisia, jotka käyvät transition ja hoidot, kuten sinulle on ihan lähiaikoina selitetty muutamankin kerran.
”Laki hyödyttää ennen kaikkea sellaisia transsukupuolisia, jotka käyvät transition ja hoidot, kuten sinulle on ihan lähiaikoina selitetty muutamankin kerran.”
-Vaikka nämä olisivat itse eri mieltä?
Ja ei, en todellakaan ymmärrä miten se toisi mitään lisähyötyä kenellekään hoidot läpikäyneelle tai hoitoja tarvitsevalle transihmiselle. Kuten lakia vastustavat transihmiset ovat yrittäneet selittää.
Ei tässä edelleenkään ole vain yhtä puolta, tai yhtä tyhmää sakkia, jolle täytyy ”selittää” asioita. Olen itse pyytänyt edes huomioimaan lakia vastustavien transihmisten esittämiä pointteja. Arvioimaan niitä, ja argumentoimaan kumoon, jos niissä ei ole pointtia tai eivät ole valideja.
Henk koht ymmärrän näiden näkökulman paljon paremmin kuin lakia kannattavien perustelut, joissa ei suoraan sanottuna tunnu olevan päätä eikä häntää.
Tajuan näistä esim. sen, että on lopulta kaikkien etu, että transdiagnoosin antaa lääkäri. ”Byrokratian väheneminen” ei tätä kumoa, ja on ylipäätään aika heikko vasta-argumentti.
”on lopulta kaikkien etu, että transdiagnoosin antaa lääkäri”
Mitähän nyt oikein selität? Tietenkin kaikki tietävät, että transdiagnoosin antaa lääkäri, ja hyvä niin, se on tosiaan kaikkien etu. Ketkään muut kuin lääkärit eivät ylimalkaan anna mitään diagnooseja.
””Byrokratian väheneminen” ei tätä kumoa, ja on ylipäätään aika heikko vasta-argumentti.”
No hyvä jos olet ymmärtänyt, että laki vähentää byrokratiaa. Mutta miksi se on sinusta heikko argumentti? Melkoinen osa lainsäädännöstä pyrkii vähentämään byrokratiaa ja sujuvoittamaan kansalaisten elämää.
”Tietenkin kaikki tietävät, että transdiagnoosin antaa lääkäri, ja hyvä niin, se on tosiaan kaikkien etu. Ketkään muut kuin lääkärit eivät ylimalkaan anna mitään diagnooseja.”
-No, tässä kohden sanoisin että tämän olen jo aika monta kertaa selittänyt. Että sukupuolitunnusten vaihtamisen tulisi tapahtua vain transdiagnoosin kautta. Jossa lääkäri toteaa että ihmisellä on sukupuoleen liittyvä ahdistus. Että ei siirrytä (käytännössä ja de facto) ilmoitusmenettelyyn, tai hakemuksiin, joita ei käytännössä voi hylätä.
””Byrokratian väheneminen” ei tätä kumoa, ja on ylipäätään aika heikko vasta-argumentti.”
No hyvä jos olet ymmärtänyt, että laki vähentää byrokratiaa. Mutta miksi se on sinusta heikko argumentti? Melkoinen osa lainsäädännöstä pyrkii vähentämään byrokratiaa ja sujuvoittamaan kansalaisten elämää.
-Byrokratian vähentämisen ei tulisi, missään asiassa, olla itsetarkoituksellinen tavoite. Tässä asiassa pitäisin erittäin tärkeänä, että lääkäri tavataan riittävän monta kertaa.
”Byrokratian vähentämisen ei tulisi, missään asiassa, olla itsetarkoituksellinen tavoite.”
Ohhoh! Sitten Suomi on sinusta varmaan aika ankea paikka. Kaikki puolueet, viranomaiset ja ylimalkaan kaikki yhteiskunnalliset toimijat pyrkivät byrokratian ja turhan sääntelyn vähentämiseen.
Olihan se varmasti hauskaa kun jokaista ylinopeussakkoakin oli käsittelemässä seitsemän lautamiestä, mutta harva kaipaa sellaisia aikoja takaisin.
Huomasithan, että vuodesta 2019 lähtien transsukupuoliset eivät ole enää tarvinneet lääkärinlausuntoa etunimen muuttamiseen? Voinet kertoa, mitä ongelmia tästä on seurannut, ja millä tavalla tilanne oli ennen parempi?
”Ohhoh! Sitten Suomi on sinusta varmaan aika ankea paikka.”
-Sanoin: byrokratian vähentämisen ei tulisi missään asiassa olla _itsetarkoituksellinen tavoite_ Se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö turhaakin byrokratiaa voisi olla. Tietenkin voidana tässäkin asiassa arvioida kuinka paljon dokumentteja ja paperityötä tarvitaan. Oleellisin asia on se, että asiat tapahtuvat ja etenevät jos etenevät, asianmukaisen tutkimuksen ja kohtaamisen kautta.
Eli mitä sinä nyt oikein leikit?
”Huomasithan, että vuodesta 2019 lähtien transsukupuoliset eivät ole enää tarvinneet lääkärinlausuntoa etunimen muuttamiseen? Voinet kertoa, mitä ongelmia tästä on seurannut, ja millä tavalla tilanne oli ennen parempi?”
-Miksi tällaisesta olisi mitään ongelmia kenellekään? 🙂 Eli edelleen leikit turhalla pallolla.
Oletko muuten miten paljon tutustunut translakia kritisoivien transihmisten ajatuksiin ja argumentteihin? Kuten olen sanonut, en esitä mitään linkkiä ”todisteena” tai ainoana totuutena, mutta nämä ovat mielestäni kannanottoja, jotka tulisi ottaa huomioon.
https://deiplus.fi/ohjelmasarja/171?fbclid=IwAR1ruId6izgAy37L8Z38lM9KJjxJao8l4a1hfocjcDdNbel-fwzi0F7PUqQ
Nyt lähden viikonlopun viettoon. Tuskin on enempää aikaa tälle keskustelulle tällä kertaa. Eiköhän me törmätä 🙂
”Miksi tällaisesta olisi mitään ongelmia kenellekään?”
Ihan samoja ”ongelmia” kuin hetumuutoksestakin: rikolliset häivyttävät henkilöllisyytensä, naisennimisen papereilla mennään naisten puolelle, nimeä voi muuttaa kuinka usein tahansa, muutkin kuin transsukupuoliset voivat muuttaa nimensä…
Olen lukenut kaiken vastaantulevan niiltä noin puolelta tusinalta lakia vastustavalta transsukupuoliselta. Samoja argumentteja kuin cissukupuolisillakin. Asiasisältö ratkaisee, transsukupuolisuus ei lisää argumenttien painoarvoa lainkaan.
Esimerkiksi joku transsukupuolinen väitti, että lakimuutos johtaisi siihen, ettei hoitoja enää korvata. Se ei pidä paikkaansa, sanoi niin kuka tahansa.
Transsukupuoliset voivat olla huonosti informoituja tai lyhytnäköisiä siinä missä cissukupuolisetkin. Useinkin käy, että ihmiset vastustavat lakeja, joista olisi heille hyötyä tai ei ainakaan olisi haittaa.
Karimies
”Kristus on se Jumalan Viisaus, jossa, jonka kautta ja jonka yhteyteen maailma ja ihminen on luotu.”
Olen kuulut tämän aiemminkin, ja ihmetellyt, että miksi kirjoituksissa Salomo rakasti viisautta enemmän, kuin kultaa ja hopeaa ja halusi viedä sen kotiinsa morsiamekseen.
On myös sananlasku:” Kutsu viisaus sisareksesi ja ymmärrys ystäväksesi. ”
Viisaus on siis femisana. Oliko Kristus näinollen tyttöpoika?