Esse-lehti käsitteli niin sanottua parisuhderukousta otsikolla Rukous, josta ei tullut suosittua (Esse 23/5.6.). Artikkelissa lähestytään piispainkokouksen ohjetta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan ikään kuin kompromissina kahden erilaisen avioliittokäsityksen välillä. Näin asianlaita ei välttämättä ole.
Piispainkokouksen ohje ei ollut kompromissi, sillä kirkon avioliittokäsitystä ei ohjeella muutettu millään muodoin. Se pysyi entisellään ja on nyt erilainen kuin vaikkapa Ruotsin ja Tanskan kirkoissa, jotka muuttivat avioliittokäsitystään yhteiskunnan virran mukana. Suomessa kirkon avioliittokäsitys nojaa edelleen kirkon tunnustusperustaan.
Essen artikkelissa todetaan, että pääkaupunkiseudulla ”rukouksia toimitetaan arviolta muutamia vuodessa”. Itse asiassa niitä ei toimiteta laisinkaan. Näin siksi koska kyse ei ole kirkollisesta toimituksesta.
Rukousohjeessa on kyse paljon suuremmasta asiasta: Kirkko ei sulje ketään esirukouksensa ulkopuolelle. Me ihmiset olemme keskenämme erilaisia, mutta Herrassa Kristuksessa olemme yhdenvertaisia. Sinällään valitettavaa, että tämä ohje piti erikseen antaa. Kristityille tulisi olla itsestään selvää, että kaikkien ihmisten puolesta tulee rukoilla.
Oikein nähtynä rukouksessa on kyse vahvasti uskonnonharjoittamisesta eikä se ole yhtään vähempää kuin uskonnonharjoittaminen kirkollisten toimitusten yhteydessä.
Julkaistu mielipidekirjoituksena Esse -lehdessä (Esse 24/12.6.2014)
Homoseksuaalisuus oin synti.
Synti on tahto asettaa itsensä Jumalan paikalle ja synti johtaa Jumalan tahdon vastaisiin tekoihin.
Homoseksuaalisuus ei ole sen enempää synti kuin vaikkapa vääräsäärisyys tai vinonenäisyys. Kumpikaan ei silti taida ihan vastata aikamme kauneusihanteita.
Seikka mitä niillä väärillä säärillä tekee tai mihin sen vinon nenänsä laittaa voi olla syntisyyttä, samoin se miten ihminen omaa seksuaalisuuttaan toteuttaa.
Sakari sen sanoi.
Tauno sen sanoi.
Rukouskin lienee kahden kommentoijan logiikan mukaan synti?
On ymmärrettävää, että parisuhteensa rekisteröivät saattavat kokea toisin kuin rukoilemisohjeen tarkoitus. Eli että nimenomaan sen antamalla kirkko sulki heidät pois esirukouksistaan ja muutenkin.
Tuskin kirkon kannattaa avioliittokäsitystään muuttaa, mutta nykyisellä järjestelyllä tämä aika pieni sorajyvänen hieroo turhan suurta rakkoa kirkkoon.
Riittävällä teologisella väännöllä olisi varmaan mahdollista määritellä sellainen ihmisten yhteiselämän siunaamisen kaava, josta ajatuskin seksistä olisi poissa ja joka soveltuisi kaikkiin mahdollisiin ihmisten parisuhteiden erikoistapauksiin, myös heteroiden, mutta avioliittoon vihkiminen jäisi kirkon avioliittokäsityksen mukaisesti vain kirkon jäsenistä muodostuville heteropareille. Ainakaan samaa sukupuolta olevia ei määriteltäisi omaksi erikoiseksi ryhmäkseen.
On toki niinkin ettei Raamattu kiellä samaa sukupuolta olevilta keskinäistä elämänkumppanuutta. Tämän kaltaiseen elämänkuppanuuteen ei kuitenkaan sovellu 1 Moos. 2 luvun kuvaus, jota kirkossa käytetään esikuvana avioliitolle.
Jukka,
tällaiseen ”raamatulliseen elämänkumppanuuteen” samaa sukupuolta olevien väliilä ei varmastikaan kuulu seksiä? Käsittääkseni olet sitä mieltä, että se, että ”kirkkomme avioliittokäsitys ei ole muuttunut”, tarkoittaa sitä, että kirkkomme on edelleen sitä mieltä, että seksi miehen ja naisen välisen avioliiton ulkopuolella on syntiä. Seksi esim. rekisteröidyssä parisuhteessa on siis syntiä, vaikka homoseksuaalisuus (pelkkänä seksuaalisena suuuntautumisena, jos sitä ei toteuteta) ei olekaan syntiä.
1 Moos 2 toteaa muun ohessa, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Jumala on päättänyt, että miehiä syntyy vähän enemmän kuin naisia ja luonut myös miehiä ja naisia, joilla ei ole kykyä liittyä eri sukupuolta olevaan. Tuskin hän kuitenkaan ajatellut heillekään olevan hyväksi olla yksin.
Kari Virtanen
”Jumala on ….luonut myös miehiä ja naisia, joilla ei ole kykyä liittyä eri sukupuolta olevaan.”
Missäköhän kohtaa luomiskertomusta tämänkaltainen seikka ilmenee?
Ettet vain sekoittaisi luomista ja sallimusta?
Saatan hyvinkin sekoittaa erilaisia käsitteitä. On kuitenkin biologinen, psykologinen tai ainakin lääketieteellinen fakta, että on miehiä ja naisia, jotka eivät pysty liittymään eri sukupuolta olevaan ihmiseen. Ei kai heidänkään ole hyvä olla yksin, kuten 1 Moos 2 viisaasti toteaa.
Kari Virtanen
Kuten jo edelle totesin. Raamattu ei kiellä samansukupuolisia ihmisiä viettämästä aikaa toistensa seurassa.
Eikai täällä taas olla tekemässä The Virallista Raamatuntulkintaa ™ siitä, miten kukin saa harrastaa seksiä…
Jusu. Yritin herättää keskustelua siitä, voisiko kirkko, seksin unohtaen, siunata erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, sukupuolesta riippumatta, sitoutumaan keskinäiseen kumppanuuteen ja rakkauteen elämäntaipaleellaan. Kivimäen mielestä se ei ole mahdollista.
Kari Virtanen
Missä väitin ettei se olisi mahdollista?
Aivan hyvin kirkko voisi siunata avioliittojen ohella myös mainitsemasi kaltaista sitoutumista.
Jumala tuntee meidät ihmiset sydämen syvintä myöten. Rukous ei ole mikään kuin mantra, joka voidaan lausua miten tai kelle tahansa. Jeesus sanoo, että meidän tulee rukoilla Isää Hengessä ja totuudessa (Joh.4:23,24) ja silloin rukoilemme Sanan mukaan. Jumala ei koskaan siunaa syntiä eikä Hän kuule niitä, joilla on vääryys sydämessä (Ps.66:18; Joh.9:31).
Annikki Salo Täsmennätkö hieman, kenellä mielestäsi on vääryys sydämmessä. Kuka mielestäsi ei ole uskossaan vilpitön?
Niin, miksi harhainen ei voisi olla uskossaan vilpitön?
Reformaattoreille, erityisesti Lutherille tärkein argumentti oli ”semper et ubique”, toisin sanoen se, minkä kirkko ”aina ja kaikkialla” on hyväksynyt ja pitänyt totena, täytyy olla Jumalan säätämää ja oikein, Raamatun vaikuttamaa.
Tässä valossa esimerkiksi kirkon vuonna 1986 tekemä naispappeus päätös on väärä, koska kirkko noin 1950 vuotta on ” semper et ubique” katsonut ettei nainen sovi papin virkaan. Sama ”aina ja kaikkialla”-periaate koskee tietenkin kirkon mahdollisesti tulevaisuudessa tekemää päätöstä vihkiä samaa sukupuolta olevat avioliittoon. Lähes 2000-vuotta kirkko on ”semper et ubique” ollut vihkimättä samaa sukupuolta olevia avioliittoon.
Apostolien teoissa (15 luku)on kielto syödä verta ja muuta kuin juutalaiseen tapaan teurastetun eläimen lihaa. Tämä käsky oli Lutherin mukaan annettu Pyhän Hengen arvovallalla, mutta tohtorin mukaan sitä ei tarvinnut noudattaa, koska ”aina ja kaikkialla”-periaate ei siihen sopinut. Sama koskee toisaalla esiin tullutta kysymystä orjuudesta.
Mikäli kirkko siis aikoo olla missään mielessä ”luterilainen” kirkko, se kiireesti peruu v. 1986 naispappeuspäätöksen eikä kirkkolliskokous koskaan tee päätöstä vihkiä samaa sukupuolta olevat avioliittoon.
Teologia on hankalaa sikäli, että henkilökohtaisesti en voi pitää homoseksuaalisuutta missään mielessä syntinä.
Suomen evankelis-luterilainen lienee reformaation lapsia. Reformaatioon ja varsinkin luterilaisuuteen on kuulunut luutuneiden käsitysten uudelleen tulkinta. ”Semper et upique” tarkoitti sitä, että karsitaan sellaiset käytännöt tai uskomukset, joita käytettiin tukemaan paavinvaltaa. Miespappien selibaatti luettiin sellaiseksi, vaikka tosiasiassa se oli tuhannen vuotta kuulunut yleiseen käytäntöön. Reformaation hengessä ei ole kovin suuri muutos hyväksyä myös naispappeus. Varsinkin kun lukemattomien naispyhimysten opettaminen oli jo vuosisatoja hyväksytty käytäntö.
Kiitoksia Kivimäelle ajatuksia herättävistä kirjoituksista ja K-M Laaksoselle hyvistä kommenteista tässä kohtaa ja muualla. Hyvää Kesää!
Kari Virtanen. Juuri enempää väärin ei Martti Lutherin käsitystä ”semper et ubique”-periaatteesta voi ymmärtää kuin mitä kirjoitit.
Ks. esim. TA 5/2011, 466-468.
Kari-Matti,
Me voimme ajatella ”luterilaisuuden” olevan myös sitä, että, aivan kuten Luther teki itsekin, me voimme käyttää järkeämme arvioidessamme, mitä asioita me pidämme normeina ja toimintaohjeina ja mitä emme pidä. Jotkut ilmeisesti katsovat että mahdollisuus järjen käyttöön ja perinteiden kriittiseen tarkasteluun loppui Martti Lutheriin. Järkeä ei saa käyttää semper et ubique (aina ja kaikkialla) vaan järjen käyttö kiellettiin luterilaisilta, Lutherin jälkeen. Mielestäni asiaa pitäisi ajatella niin, että järjenkäytön ja eettisen arvioinnin historia ei ole päättynyt Lutheriin. Eettistä arviointia pitää harjoittaa ”semper et ubique”.
Sari, ”semper et ubique” tarkoitti Lutherille ainoastaan kirkon historian yksimielistä todistusta.
Kristinuskon tulkintasi vaikuttaa painottavan (osin jo valistukseen ja Ranskan suureen vallankumoukseen liitettyjä ihanteita) järjenkäyttöä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja eettistä arviointia. Se on ihan ok. Olen itse täysin samaa mieltä. Mutta usko on paljon muutakin, ehkä ennenkaikkea juuri muuta.
Silti; olen samaa mieltä siinä, että emme voi nostaa sen kummemmin joitakin yksittäisiä raamatunlauseita (ja ummistaa silmät teologisella ympyrän neliöimisellä toisilta), yksittäisiä henkilöitä, tai yksittäisiä tunnustuskirjojen kohtia ehdottoman auktoriteetin asemaan silloin, kun Jumalan laki sydämessä, omatunto tai ihmisoikeudet jne. kehottavat tekemään toisin.
Toisaalta: tuntuu jotenkin uskon typistämiseltä ajatella, että evl kirkon opetus perustuu Raamattuun sellaisena kuin kirkolliskokous sitä kulloinkin tulkitsee.
Tuon viimeisimmän luettuani ihmettelen vaiti
ja muistelen vain,
mitä ammoin
ahnaasti luin:
Des Menschen Seele
Gleicht dem Wasser:
Vom Himmel kommt es,
Zum Himmel steigt es,
Und wieder nieder
Zur Erde muß es.
Ewig wechselnd.
Samaisessa Esse-lehden jutussa haastateltiin nimettömänä erästä pappia, joka lähes rehvasteli sillä, että oli mennyt ohjetta pitemmälle, ja sallinut seremoniassa sormuksen luovutuksen ja oliko peräti siunannut suhteen.
Haastattelu oli vielä kirjoitettu myönteisessä, ellei peräti ihailevassa hengessä?
Kumma, kun joissakin asioissa vaaditaan pappeja tiukasti pysymään ruodussa ja ollaan hanakoita riistämään pappisvirka sellaisilta papeilta, jotka rohkenevat kyseenalaistaa päätöksen naispappeudesta. Mutta tässä homoparisuhdeasiassa kirkon media suorastaan yllyttää pappeja rikkomaan kirkon ohjeita ja päätöksiä.
Kaksoisstandardien kirkko. Epärehellinen itselleen(kin).
Olet Ari Lahtinen täysin oikeassa.
Aivan kuten ohje ettei Suomen ev.lut. kirkon pappi voi toimia Lähetyshiipakunnassa tarkoittaa juuri sitä, myöskin ohje ettei samansukupuolisen pariskunnan kanssa rukoiltaessa rinnasteta tilannetta avioliiton siunaukseen tarkoitta nimenomaan sitä.
Ihmisille on annettu omatunto ja oikeustaju – Jumala kai lahjoittanut – ja minusta niiden toiminta heijastuu tässä hyvin.
Normit ja säännökset, jotka ovat omantunnon ja oikeustajun vastaisia muuttuvat mitättömiksi. Ei sellaista diktatuuria ole olemassakaan, joka loputtomiin pystyisi pitämään yllä kulisseja, jotka ihmiset kokevat huonoiksi.
Piispojen ohje homorukoilusta on varmaan täydellisesti kaikkien pykälien ja tunnuskirjojen mukainen. Siinä varmasti sallitaan ja kielletään juuri sillä tavalla kuin säännöt sanovat. Tällä kaikella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, jos ihmiset kokevat avioliiton siunaukseen rinnastamisen kiellon epäoikeudenmukaiseksi. Ohje, joka koetaan vääräksi muuttuu mitättömäksi.
Naispappeuden osalta tilanne on toinen. Suuri enemmistö kirkon jäsenistä kokee naispappeuden sallimisen oikeaksi ratkaisuksi. Naisten syrjiminen sotii omaatuntoa ja oikeudentajua vastaan. Naispappien syrjimisen rankaiseminen saa täten legitimiteetin ja on vaikea nähdä mitätöityisi arvottomana kuten varmaan tulee käymään homorukoilua koskeville hölmöiksi koetuille rajoituksille (sormukset, tahdonilmaisut, yms.)
”Pappi korostaa, että hän ei suhtaudu ohjeista poikkeamiseen kevyesti. Hän kokee kuitenkin, että piispainkokouksen ohjetta on hankala noudattaa niin, ettei loukkaa paria.”
”On mahdotonta rukoilla ihmisten puolesta siunaamatta heitä. Ainakaan oma teologinen kompetenssini ei riitä sellaiseen hiustenhalkomiseen.”
http://www.esse.fi/1370-rukous-josta-ei-tullut-suosittua
Pappi on tässä rehellinen ja minä luotan hänen arvioonsa siitä miten hankala on noudattaa ohjetta, jossa vältettäviä asioita luetellaan 8. Tosi huonosti on ohje laadittu. Ja toisekseen puhutaan ’vapaamuotoisesta’. Että semmoinen ohje.
Tämä blogi on nyt hieman tarkoitushakuinen. Jos kerran vuodessa joku haluaa tallaisen rukoilun, niin turha tässä on verrata Lähetyshiippakuntaan ja sen toimintaan. Mutta onhan tätä LHPK:aan yritetty verrata aikaisemminkin juuri Kivimäen taholta. Hohhoijaa.
Kärpäsestä härkänen.
Sonja Ottavainen
Itse blogitestissä ei tällä kertaa puhuta mitään LHPK:sta. Mitä kirkkojärjestyksen asettamien rejojen noudatamiseen tuleen, niin kirkko ei ole laiva joka ajelehtii vapaasti virran mukana. Kirkkolaiva on akkurotuneenna tunnustusperustaansa ja myötäilee sen varassa aallokossa.
Tässä ei nyt ole kysymys muusta kuin siitä, että ohje on laadittu huonosti ja yksi pappi kertoo, ettei hänen teologinen kompetenssinsä riitä moiseen hiusten halkomiseen.
Eikö silloin pitäisi puhua siitä, että on huono ohje? Ja kun kukaan ei edes halua tuota rukoushetkeä, niin olisi kait kirkon syytä pohtia, miksi on niin.
Sonja Ottavainen
Kuten jo blogitekstissä viittaan, ohjeen olisi pitänyt olla tarpeeton, eli vastaavalla tavalla olisi pitnyt osata rukoilla ihan ilman erillistä ohjettakin. Kun ei osattu, niin piti antaa ohje.
Asia voisi verrata tilanteeseen, jossa joku on lähdössä pitkälle matkalle ja pyytää seurakuntaa rukoilemaan kanssaan ja puolestaan. Joku toinen on sanut vaikkapa uuden työpaikan ja pyytää seurakuntaa rukoilemaan asian puolesta.Joku kolmas on jo toipunut vakavasta sairaudesta ja haluaa kiittää Herraa yhdessä seurakunnan kanssa.
Vai niin sinä ajattelet. Pitäisi kysyä homoseksuaaleilta itseltään, miten he sen näkevät eikä ruveta selittämään, että näin ei tule nähdä.
Mutta mitätöi sinä toisten parisuhde.
Taidan ylinopeudesta kärähtäessäni sanoa poliisille, että se nopeusrajoitus on näin hyvälle tielle huono laki ja ohje. Minun omatuntoni ja järkeni ja mielipiteeni ymmärtää paremmin, joten voin ajaa kaksinkertaista nopeutta.
Kirjoittakaa paremmat tieliikennesäännöt, MINÄ tiedän!
Sonja Ottavainen
Eikö parisudetta mielstäsi voi verrata pitkään yhteisen matkaan?
Minusta tässä menit nyt pilkkaamisen puolelle.
Pilkkaaja tavoittelee uhristaan henkistä yliotetta. Puheet ovat henkisiä kirveeniskuja.
Kun jotakin pilkataan, siis vertauksen mukaan merkitään kirveellä iskien, tehdään siinä näkyväksi toisille tiettäväksi varmasti mille nauraa. Siksi pilkka ei jää koskaan yksittäiseksi teoksi. Merkatulle voivat sitten muutkin nauraa, jolloin saadaan aikaiseksi pysyvä merkki. Merkatuista uhreista ei tarvitse välittää.
Lopulta kuitenkin pilkka osuu omaan nilkkaan.
Että maratoonille vaan…
Sonja Ottavainen
Nyt en ymmärtänyt. Siis kuka pilkaa ja ketä?
”Rakkaus on kärsivällinen,
rakkaus on lempeä.” (1. Kor. 13:4)
Rekisteröidyn parisuhteen rukoushetkessä kiitetään Jumalaa rakkaudesta ja elämän lahjoista sekä pyydetään puolisoille voimaa kunnioittaa toisiaan. Rukous on kristittyjen tapa pysähtyä Jumalan hyväksyvän ja rakastavan katseen alle kaikissa elämäntilanteissa.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/D10ACC6F560C916CC2257A170027898D?OpenDocument&lang=FI
Tämä on pilkkaamista:
”Asia voisi verrata tilanteeseen, jossa joku on lähdössä pitkälle matkalle ja pyytää seurakuntaa rukoilemaan kanssaan ja puolestaan. Joku toinen on sanut vaikkapa uuden työpaikan ja pyytää seurakuntaa rukoilemaan asian puolesta.Joku kolmas on jo toipunut vakavasta sairaudesta ja haluaa kiittää Herraa yhdessä seurakunnan kanssa.” Kivimäki
En kyllä vieläkään ymmärrä miksi koet vertailun pilkaamiseksi.
Jumalan kiittäminen kuuluun noihin kaikkiin muihinkin tilanteisiin ja myös niissä tilanteissa pyydetään voimaan kunnioittaa kanssa ihmisiä
Olen aidosti hämmästynyt.
Jukka,
Sonja Ottavainen on ihan oikeassa. Jos rukoushetken tulkinta on se (jota ilmeisesti sinä kannatat), että ”yhteiselle matkalle lähteviltä elämänkumppaneilta” (jotka ovat rekisteröineet parisuhteensa) evätään keskinäinen seksuaalisuhde, niin kyseessä on minunkin mielestäni nöyryyttäminen ja pilkka. Tällaisen nöyryyttämisen pelossa monet eivät halua tätä rukousta tai ottavat yhteyttä sellaiseen pappiin, josta tietävät varmuudella etukäteen, että kyseinen pappi ei pidä samaa sukupuolta olevien puolisoiden välistä seksuaalisuhdetta syntinä.
”Rekisteröidyn parisuhteen rukoushetkessä kiitetään Jumalaa rakkaudesta ja elämän lahjoista sekä pyydetään puolisoille voimaa kunnioittaa toisiaan.”
Siinä on selvä ero, kuin jos ”joku on lähdössä pitkälle matkalle ja pyytää seurakuntaa rukoilemaan kanssaan ja puolestaan tai on sanut vaikkapa uuden työpaikan ja pyytää seurakuntaa rukoilemaan asian puolesta.Joku kolmas on jo toipunut vakavasta sairaudesta”.
Eihän noissa ole kyse parisuhteesta. Niissä ei ole puolisoa eikä parisuhdetta. Asia on täysin selvä, mutta sinähän saat pitää mielipiteesi. Vaikka rehellisempää olisi sanoa suoraan, mistä kenkä puristaa. Tämä selvä.
Sonja Ottavainen
Aivan totta. siis pyydetään puolisoille voimaa kunnioittaa toisiaan. ja juuri niin, eli puoliso on siis kanssaihminen eikö totta?.
Koko tilanteen eettinen lähtökohta on , että kyseisen yhdessä rukoilemaan sapuvat puolisot rakastavat toisiaan, kunnioittavat toisiaan ja haluavat sitoutua toisiinsa. Mitä siis jää puuttumaan tai mitä on enemmän verratuna muihin rukoustilanteisiin?
En sanonut, että jää puuttumaan mitään, vaan että on eri asioita nuo, joita esitit. Niin niistä jää puuttumaan se, mikä on parisuhderukouksen tehtävä/luonne/merkitys jne.
Sonja Ottavainen
Mikä siten mielestäsi on parisuhderukouksen tehtävä/luonne/merkitys, siis poiketen kirkon kaikesta muusta rukousperinteestä?
Siinä nyt rukoillaan parin puolesta.
Parin puolesta rukoillan myös muutoinkin, kun kaksi ihmistä joilla on keskinäinen side, tulevat yhdessä rukoitaviksi.
Niinpä niin, mutta tässä on nyt ihan kyse parisuhderukouksesta.
Enpä ole kuullut koskaan keidenkään käyneen rukoiltavana. Kodin siunauksista kyllä olen kuullut. Vaikken ymmärrä, miksi siihen kodinsiunaukseen ihan erikseen pappia tarvitaan, osaahan tuon itsekin.