Esse-lehti käsitteli niin sanottua parisuhderukousta otsikolla Rukous, josta ei tullut suosittua (Esse 23/5.6.). Artikkelissa lähestytään piispainkokouksen ohjetta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan ikään kuin kompromissina kahden erilaisen avioliittokäsityksen välillä. Näin asianlaita ei välttämättä ole.
Piispainkokouksen ohje ei ollut kompromissi, sillä kirkon avioliittokäsitystä ei ohjeella muutettu millään muodoin. Se pysyi entisellään ja on nyt erilainen kuin vaikkapa Ruotsin ja Tanskan kirkoissa, jotka muuttivat avioliittokäsitystään yhteiskunnan virran mukana. Suomessa kirkon avioliittokäsitys nojaa edelleen kirkon tunnustusperustaan.
Essen artikkelissa todetaan, että pääkaupunkiseudulla ”rukouksia toimitetaan arviolta muutamia vuodessa”. Itse asiassa niitä ei toimiteta laisinkaan. Näin siksi koska kyse ei ole kirkollisesta toimituksesta.
Rukousohjeessa on kyse paljon suuremmasta asiasta: Kirkko ei sulje ketään esirukouksensa ulkopuolelle. Me ihmiset olemme keskenämme erilaisia, mutta Herrassa Kristuksessa olemme yhdenvertaisia. Sinällään valitettavaa, että tämä ohje piti erikseen antaa. Kristityille tulisi olla itsestään selvää, että kaikkien ihmisten puolesta tulee rukoilla.
Oikein nähtynä rukouksessa on kyse vahvasti uskonnonharjoittamisesta eikä se ole yhtään vähempää kuin uskonnonharjoittaminen kirkollisten toimitusten yhteydessä.
Julkaistu mielipidekirjoituksena Esse -lehdessä (Esse 24/12.6.2014)
Onhan se somaa ruveta kiistelemään siitä,
kuka parannuksen tekee. Oikeastaan sellainen kuuluu steriiliin opilliseen keskusteluun, josta praxis puuttuu.
Aina kun sana synti mainitaan, kannattaa toki liittää skeptinen appendix: oma parannus.
Meidän aikaamme sopii mainioisti ajatus siitä, ettei mitään mielenmuutosta ole. Koko kristikunta on alusta loppuun ihanasti joka hetki Vapahtajansa sylissä.
Lutherin elämäntyö on tässä valossa täysin turha ja tarpeeton.
Niinhän moni on näillä palstoilla jo sanonutkin.
Mutta, mitä sanoi 1. teesi?
Muistin virkistämiseksi kannattaa myös lukea L.T:n esitelmä antinomismista.
Parannus-sanan alla on kreikan sana metanoia joka tarkoittaa ’mielemuutos’ eli asiallisesti ajattelutavan muutos. Myös antiikin muut mysteeriuskonnot pyrkivät saamaan kokelaan tähän prosessiin ja
saavutamaan viimein initiaatiossa ’elämän kruunun’. Se on mahdolisuuden h a l l i t a a i k a a n s a (kronos) ja elämäänsä ehyesti (teleios) ja mielekkäästi.(dikaios)
Jonkinlaisena yhteenvetona käydystä keskustelusta voisi todeta, että monet mieltävät ”rukouksen parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan” jonkinlaiseksi seremoniaksi, jolla kirkko ilmaisee hyväksyntänsä kyseisten ihmisten solmimalle parisuhteelle. Tätä pidetään sitten joko suorana tai välillisenä synnin siunaamisena taikka sitten ilmaisuna sille ettei kirkko pidä kyseistä suhdetta syntinä.
Tämä ei kuitenkaan ollut ja ole piispainkokouksen ohjeen tarkoitus. Eettisen kannan ottaminen parisuhteeseen jää itse kunkin henkilökohtaiseksi asiaksi. Oliko kannan auki jättämien piispoilta oikein, on kokonaan toinen kysymys.
Piispain kokouksen ohje torjuu kaiken rinnastamisen avioliittoon vihkimiseen tai avioliiton siunaukseen. Osa kirkon jäsenistä sellaista mahdollisuutta toivoisi. Saattaa kuitenkin olla että rinnastusta avioliiton siunaamiseen haetaan enemmän tapakulttuurisista syistä, kuin uskonnollisen vakaumuksen vuoksi. Samat ihmiset jotka hyväksyvät samaa sukupuolta olevien liitot tuskin pitävät avoliitojakaan suurena syntinä. Tuskinpa kukaan ajattelee, että ohjeen mukainen rukoilu muuttaisi jonkun siihen asti eettisesti väärän eettisesti hyväksyttäväksi. Toisin sanoen että tilanteeseen liittyisi jokin maaginen ”papin aamen”,
Joitakin toisia askarruttaa, miten piispojen ohjeen mukainen rukoilu on sopusoinnussa vaikkapa 1. kor. 5 -luvun opetuksen kanssa. Tuossa luvussa Paavali kehottaa erottamaan haureuteen syyllistyvät seurakunnan keskuudesta. He kaipaavat kirkkoon sellaista ohjetta joka paremmin vastaisi 1. kor 5: 4-5 sisältöä.
Sikäli jos kompromissilla tarkoitetaan sitä, etteivät piispat ohjeistaneet siunaamaan parisuhteita, mutta eivät myöskään luovuttamaan osapuolia saatanalle, niin siinä tapauksessa ohjetta toki voidaan pitää kompromissina.
Hyvää Johannes Kastajan muistojuhlaa kaikille.
Mielestäni rukous parisuhteensa rekisteröiden kanssa ja heidän puolestaan on hieno asia jolla kirkko ilmaisee hyväksyntänsä näiden ihmisten solmimalle parisuhteelle !.
Tässä ei ole mitään pahaa ja tässä eettisen kannan ottaminen parisuhteeseen jää itse kunkin henkilökohtaiseksi asiaksi. Voi hyväksyä tai ei mutta ei siitä tarvitsisi sen enempää kiistellä kuin esim avoliitossa elämisestä.
Kristillisen käsityksen mukaan samalla tavalla syntisiä ovat kaikki, niin avio/ avoliitossa elävät heterot tai homot ja muutkin, kuitenkin varmasti on tärkeintä että kuinka hyvää elämää viettävät ja kuinka hyvin lähimmäisiä kohtelevat vaikkakin jotkut ovat varmaan erimieltä tästäkin asiasta.
Eikö tätä asiaa voisi jättää täysin Jumalan omaan harkintaan, mikä pakko on meidän ihmisten toisiamme tuomita täällä maan päällä ?. Nythän kiistely koskee vain muutamia raamatun lauseita/ raamatun tulkintoja sekä Jeesuksen perimmäistä sanomaa:
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
Nyt jotkut kristityt tulkitsevat että esim tämän Jeesuksen kaksoiskäskyn noudattaminen ei homo parisuhteen kohdalla alkuunkaan riitä vaan silti heidän pitäisi jotenkin yrittää vaihtaa oma luojan luoma seksuaalisuutensa, lopettaa parisuhteensa, koko mielekkään elämänsä, vaikka nykyisin jo lähes kaikki tietää että oman myötäsyntyisen seksuaalisuuden vaihtaminen johonkin toiseen ei ole mahdollista.
Ns. ”parannusta” pitäisi hakea sellaisesta myötäsyntyisestä ominaisuudesta josta ei ole kenellekään lähimmäiselle haittaa ja joka on samantapainen synnynnäinen asia kuin esim vasenkätisyys tms. Itse uskon että jos Jumala on olemassa, niin hänen täytyy olla oikeudenmukainen , enkä mitenkään voi uskoa että hän haluasi että ihmisiä kohdellaan näin erilailla hänen nimissään tai tahtona.
Kiitos Jukka Kivimäelle asiallisista pohdinnoista ja kommenteista !
Kiitos Mikko Niemi kommentistasi.
Olennaista kuitenkin että hyväksymme Jumalan oleva meitä ihmisiä viisaampi ja meiltä osin salattu.Tiedämme hänestä sen, minkä hän on itse meille ilmoittanut, emmekä voi hänestä omalla ihmisjärjellämme varmuudella muuta päätellä.
Jos uskomme että Raamattu on ihmisten Pyhän Hengen vaikutuksesta kirjoittamaa Jumalan sanaa, luotamme myös siihen, että JUmalalla on oma tarkoituksensa miksi Raamattu on kirjoitettu niinkuin se on kirjoitettu.
Jos tunnustamme, ettei elämämme ole Jumalan mielen mukaista, voimme luottaa siihen että Jumala tahtoo olla meitä kohtaan armollisia. Jos sitävastoin uskottelemme itsellemme elävämme Jumalan mielenmukaista elämää, torjumme samalla armon. Eihän syyttön tarvitse armahdusta.
Jukka: ”Olennaista kuitenkin että hyväksymme Jumalan oleva meitä ihmisiä viisaampi ja meiltä osin salattu. Tiedämme hänestä sen, minkä hän on itse meille ilmoittanut, emmekä voi hänestä omalla ihmisjärjellämme varmuudella muuta päätellä.”
-Näin juuri tämän itsekin uskon ja hyväksyn koska kukaan ihminen ei voi tietää Jumalan tahtoa ja kantaa esim erilaisiin tämänpäivän asioihin ja käsityksiin.
Jukka: ” Jos sitävastoin uskottelemme itsellemme elävämme Jumalan mielenmukaista elämää, torjumme samalla armon. Eihän syytön tarvitse armahdusta.”
-Ei kai kukaan kristityistä ole torjumassa armoa varsinkin kun kaikki olemme syntisiä, en usko että tuosta tarvii kantaa huolta kenenkään osalta !. En myöskään usko että kukaan voi täydestä sydämmestä sanoa että elää täysin Jumalan mielenmukaista elämää.
Mielenkiintoista uuden opin rakentelua Mikolta.
Aikamme suosii luovuutta ja individualismia, mikäs siinä.
Jorma Ojala: ” Mielenkiintoista uuden opin rakentelua Mikolta.”
-No mitähän uutta oppia tuossa rakentelin ?. Kerroin vain samalla tavalla omia mielipiteitäni niinkuin sinäkin kerrot omiasi. Ainoat kommentit tuohon ”oppiin” viitaten laitoin siihen että kristillisen käsityksen mukaan syntisiä ovat kaikki ja kysyin että miksi joitakin asioita ei voisi jättää Jumalan omaan harkintaan ?. Vai tarkoitatko että Jeesuksen kaksoiskäskyä pitäisi jotenkin toteuttaa erilailla vähemmistöjen suhteen ?
>>>jos tunnustamme, ettei elämämme ole Jumalan mielen mukaista, voimme luottaa siihen että Jumala tahtoo olla meitä kohtaan armollisia.>>>
kun tunnustetaan,
ettei elämä ole Jumalan mielen mukaista,
e i h a l u t a pysyä siinä,
mikä
ei ole Jumalan mielen mukaista,
vaan halutaan vapautua siitä.
Kristus tuli vapauttamaan meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta.
Joo, meillä on mielipiteen vapaus, enkä sitä koeta rajoittaa.
Esittämäsi asiat MN, eivät ole luterilaisen uskomme mukaista,
siksi kommentoin.
Onko se sitä oikeaa rakkautta, että jättää kertomatta toiselle jotakin sellaista, joka on hänen jumalasuhteelleen vahingollista?
Minusta se on rakkaudettomuutta ja piittaamattomuutta.
Pelimiehelle se tietysti on viisautta. Johannes Kastajakin olisi
varmaan elänyt pitempään, jos olisi pitänyt suunsa kiinni, mutta kun oli se oikea lähimmäisen rakkaus…
Jorma Ojala
Helppoja kaavoja ei ole. Jumalan laki tukee vilpitöntä mieltä ei perinnesääntöjä.
Siinä vaiheessa jos ihminen luulee itse elävänsä Jumalan mielenmukaista elämää, hän on siirtyhyt omavanhurskauden tielle. Mksi siis vaatia muilta sellaista mihin ei itsekkään kykene?
Siinä vaiheessa jos ihminen torjuu ilon omasta tai lähimmäisensä elämästä on hän siirtynyt rakaudettomuuden teille. Pitää myös elää ja nataa toisten elää.
Jorma Ojala:” Esittämäsi asiat MN, eivät ole luterilaisen uskomme mukaista, siksi kommentoin. Johannes Kastajakin olisi varmaan elänyt pitempään, jos olisi pitänyt suunsa kiinni, mutta kun oli se oikea lähimmäisen rakkaus…”
Jaa, sorry että mainitsin että syntisiä ovat kaikki ja että Jeesuksen kaksoiskäskyäkin voisi harkita noudatettavaksi, olen syvästi pahoillani tästä.
Mutta kun on se oikea lähimmäisen rakkaus… jota ehkä Jormakin mielestään noudattaa, … tähän voin kyllä vakuuttaa että ei se kyllä ollenkaan välity viesteistäsi vaikka niin ehkä itse uskot ?. Kyllä ihan oikeasti nuo sinun viestisi välittää enemmänkin rakkaudettomuutta kuin lähimmäisen rakkautta.
Tämä on siis minun rehellinen omakohtainen mielipiteeni ilman mitään taka-ajatuksia. Mielipiteeni voi kyllä olla täysin väärä, itse tiedät tämän paremmin sydämmessäsi !
Mikko Niemi
Sikäli Jorma Ojala on oikeassa, ettei esittämäsi ole täysin luterilaisen tunnustuksen mukaista. Sikäli olet oikeassa ette perisynnin puiteissa olemme kaikki samalla tavoin syntisiä, mutta haureuren ja rietauden syntien osalta olemme kaikki hiukan eri tavalla syntisiä. Kukaan meistä ei siis ole täysin synnistä vapaita.
Toisaalta totesit ettei kukaan voi tietää Jumalan tahtoa. Tässäkin olet vain osittain oikeassa. Jumala on toki salattu, mutta on joiltakin oasin itse ilmoittanut tahtonsa Raamatussa. Sitä pitää vai tulkita Pyhän Hengen ohjauksessa. Pelkkä tekstinluku voi johtaa lakihenkisyyteen.
>>>-Ei kai kukaan kristityistä ole torjumassa armoa varsinkin kun kaikki olemme syntisiä, >>>>
Tämähän on toiveajattelua, eikä perustu yhtään mihinkään.
On ihmisiä, jotka ovat kokonaan hylänneet Jumalan, eivätkä
tunne olevansa syntisiä ainakaan siinä määrin, että kokevat
sen ongelmaksi.
He eivät halua uskoa Jumalan sanan velvoittavan itseään,
joten he eivät siitä lainkaan piittaa. Se ei koske heitä, kuten
eräät tälläkin palstalla tahtovat asian käsittää.
Ei sellainen ihminen ole armon piirissä ennen kuin hän
herää tajuamaan kadotetun tilansa.
Kun hän sen tajuaa, alkaa hän tarvitsemaan Kristusta ja
ja vapaaksi päästyään hän haluaa elää uudessa kuuliaisuudessa. Sillooin voidaan käyttää termiä simul iustus et peccator.
Hengellisesti kuolleena hän on katumaton, piittaamaton
Liha ei ole Jumalan laille kuuliailnen, sillä ei se voikaan..
Ongelma ei ole synti vaan katumattomuus.
Jorma Ojala
”On ihmisiä, jotka ovat kokonaan hylänneet Jumalan, eivätkä tunne olevansa syntisiä ainakaan siinä määrin, että kokevat sen ongelmaksi. He eivät halua uskoa Jumalan sanan velvoittavan itseään, joten he eivät siitä lainkaan piittaa.”
Tämä on totta mutta vain kolikon toinen puoli. Sitten on ihmisiä jotka kuvitelevat täyttävä’nsä tuon ja lankeavat siten omahyväisyyden syntiin.
Sitten on niitä heikkoja veljiä ja siskoja jotka eivät iloitse siitä että lähimmäiset tulkevat heitä heidän heikkoudessaan vaan asettavat oman ikeensä muidenkin päälle.
On esimerkiksi ihmisiä, jotka eivät jostain syystä itse käytä alkoholia, pelaa korttipelejä, katsele televisiosta viihdeohjelmia tai eivät esimerkiksi harrasta laisinkaan tanssia ja sitten suhtautuvat paheksuvasti muiden tekemisiin.
Oma lukunsa on ihmiset jotka kuvitelevat tuntevansa lähimmäisensä ihmisuhteet paremmin kuin nämä itse ja määritelevät mikä tässä suhteessa on oikein ja mikä väärin. Synti pitää torjua, se on totta, mutta syntiä ei pidä torjua rakkaudettomuudella vaan rakkaudella. Ihmisen asiana ei ole tuomita ketään kadotukseen vaan ainoastaan varoittaa siitä.
Tämä venyi liian pitkäksi kun koetin, löydämmekö keskustelusta. Ei löydy.
luterlaisen uskomme mukaisen ajatuksen. Ei näytä onnistuvan.
En tiedä, mitä Jukka nyt mitalin toiselta puolelta haluaa?
Raamattu ei opeta niin, että uskova ehdoin tahdoin elää Jumalan tahtoa vastaan ajatellen samalla ”ei hätää, Jeesus antaa tämän anteeksi. Kaikki on annettu anteeksi!”
Mikon ajatukset rakkauden kaksoiskäskystä noudattavat mediassa usein toistettuja näkemyksiä. Kannattaa tutustua
luterilaiseen uskoomme lähemmin. Rakkaus voi paljastua vihaksi ja piittaamattomuudeksi lähimmäisestä.
Suurinta rakkautta on ohjata lähimmäinen väärän rauhan tilasta pelastuksen tielle.
Petollisen taloudenhoitajan osa on surkea.
>>>Pelkkä tekstinluku voi johtaa lakihenkisyyteen.>>>
Tuntuu siltä, että Jukan jonkunlainen rintamasuunta on laillisuuteen päin.
No, tekstinluku ilman Pyhän Hengen valaistusta on johtanut
ennen muuta antonomismiin. Siksi Paavalikin on tarvinnut monin paikoin hylätä.
Lakihenkisyyttä haetaan mieluusti herätyskristillisyydestä, muuta liberaali julistus, jos mikä on pelkkää lainsaarnaa, kuten radiojumikset kertovat. Ihmisiä ohjataan hyväntekemiseen ja rakkauden kaksoiskäksyn velvoituksiin.
Kaiken tekemisen pitäisi kuitenkin lähteä siitä oman syyllisyyden hyväksymisestä ja Kristuksesta – siitä, mitä Jumala saa armahdetussa ihmisessä aikaan. Rakkaus syntyy siitä, että Jumala on rakastanut. Siksi 1 Kor 13 kannattaisi lukea muillekin kuin hääparille. Mikään hyväkään ei Jumalan edessä ole mitään, jos siitä puuttuu oikea rakkaus, ja se on vain uskon hedelmää.
Kun sitten ydinasia, sovitus, unohtuu, tulee uskosta pelkkää moraalioppia ja velvoitetta.
Olennaista on ymmärtää myös se, ettei Kristus tarkoittanut meidän elävän jatkuvan kauhun vallassa siksi, että tiedämme rikkovamme hänen käskyjään. Siksi hän antoi meille tietoisuuden armosta. Armo kuitenkin turhentuu, jos luulemme täyttävämme hänen käskynsä.
Joskus on siis ihan hyvä sanoa itselleen: ”eipä taaskan mennyt ihan putkeen, mutta onneksi Herra on armollinen”.