Yksi papin uskon koetinkiviä tulee eteen silloin, kun hänet kutsutaan kuolevan potilaan luo. Potilas saattaa kysyä kuoleman pimeys silmiensä edessä: Onko siellä rajan toisella puolella mitään? Vaiko ainoastaan tyhjyyttä?
Mitä pappi vastaa? Sanooko hän: Evankeliumit todistavat vain siitä, että alkuseurakunnalla oli vankka ylösnousemususko, mutta eivät mitään ylösnousemuksesta sinänsä. Tai että Jeesus itsekin pettyi messiashaaveisiinsa ja hänen tuskanhuutonsa Golgatalla ’Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit’ oli merkki siitä, että hän ymmärsi olleensa väärässä.
Vai sanooko pappi: Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja ansainnut sinulle iankaikkisen autuuden. Jää hänen rauhaansa.
Jotenkin näin papin pitäisi vastata, jos hän haluaa olla pappi. Mutta sitten saattaakin käydä niin, että hän puhuu yhdessä paikassa yhtä, toisessa toista. Sairaalassa hän on pappi ja tekee velvollisuutensa, mutta sairaalasta päästyään hän muuttuu kuin toiseksi ihmiseksi. Hän puhuu tai kirjoittaa pelastushistoriasta kuin se olisi toteutumatonta mysteerinäytelmää tai uskomus, joka jäi katetta vaille. Tämän tehtyään hän ehkä vielä moitiskelee muita pappeja siitä, että nämä eivät ole uskossaan tarpeeksi rehellisiä.
Pääsiäisestä ei voi puhua pitkäperjantain ohi, niin että ohitetaan kiusaantunein mielin kaksi siihen liittyvää tunnuskuvaa: risti ja kuollut ruumis. Useimmat niistä, jotka ovat nähneet kuolleen ihmisen, hämmästelevät samaa asiaa. Kuolleesta henkii selittämätön vieraus. Hän on jokin TOINEN. Arkku avataan ja sen äärellä hiljennytään. Silti läsnäolijoilla on kaiken aikaa tunne: ei tämä ole isämme, äitimme, veljemme, sisaremme. Hän on poissa, tässä on ruumis.
Kuolleen ihmisen näkeminen saa meidät kyselemään: Onko meillä uskontoa vai pelkästään etiikkaa? Kuolleen näkeminen saa kaiken järkeilyn mykistymään, tuntumaan tyhjänpäiväiseltä.
Dostojevskin romaanissa Idiootti ruhtinas Myshkin näkee Rogozhinin luona vieraillessaan jäljennöksen Hans Holbeinin kuollutta Kristusta esittävästä maalauksesta. Taulu on järkyttävän realistinen, mitään ei ole siinä peitelty eikä jätetty kuvaamatta. Ruhtinas huudahtaa maalausta katsellessaan: Sehän saattaa saada jonkun toisen menettämään uskonsa. Rogozhin vastaa naurahtaen: Menettämään ehkä senkin. Mielessään hän jo suunnittelee ruhtinaan surmaamista. Kannattaa panna merkille, että keskustelu käydään Kristusta esittävän maalauksen äärellä. Mielleyhtymä on selvääkin selvempi. Dostojevski kyseli koko elämänsä ajan, voiko olla absoluuttista hyvää ja pahaa ilman Jumalaa.
”Sehän saattaa saada menettämään uskonsa!” Itse ajattelen, voisiko käydä myös päinvastoin. Kuolleen ihmisen näkeminen tuo voimakkaan tunteen elämän luovuttamattomasta arvosta. Jos kaikki päättyy vain kuoleman hetkeen, silloin millään ei ole mitään väliä. Ja kuinka tyhjänpäiväiseksi käykään kuoleman äärellä sellainen tiedeusko, joka väittää, että kaikki olemassaolon arvoitukset ratkaistaan ja ovat ratkaistavissa.
Kuolema, paljas ja alaston. Risti, ruma, alhainen, julma. Mutta samalla niin sanomattoman rakas.
Jos risti jää pois, meillä on vain etiikkaa, ei enempää. Ja etiikkaa maailma on tulvillaan. Kunpa joku sitä vielä noudattaisikin.
Kun Ranskan vallankumouksen aikana Pariisin pääkirkko muutettiin Järjen Temppeliksi, innostus oli aluksi suuri. Pian harrastus kuitenkin laantui. Ryhdyttiin kyselemään, mistä se johtui, tämä järkiuskon yllättävä laitostuminen. Päätettiin kysyä neuvoa Napoleonin ulkomisteriltä Talleyrandilta. Tämä oli paitsi sanavalmis mies, myös entinen piispa. Katsottiin, että hänellä oli tiettyä kompetenssia tämän kysymyksen suhteen.
Anekdootin mukaan Talleyrandin väitetään vastanneen: Puuttui vain yksi pieni juttu, hyvät herrat. Miksei kukaan teistä antanut naulita itseään ristille ja noussut ylös?
Vastaus oli vitsaileva ja aikakauden ranskalaisen keskustelukulttuurin mukainen. Silti se osuu naulan kantaan. Kierrämme kehää ja palaamme sitten aina saman kysymyksen äärelle. Joudumme toteamaan: siinäpä se. Puuttui vain yksi pieni juttu. Ja samalla niin suunnattoman suuri.
Mitenkähän tämä asia on tullut julkisuuteen? Tuskin Jalovaara itse on antanut asiasta lehdistötiedotetta kuulustelujen kulusta. Lienee todennäköistä, että joku on poliisiorganisaation sisältä antanut asiasta vinkin lehdelle. Toisaalta asian uutisointi huhun perusteella ja siinä tilanteessa, että ei ole ”mustaa valkoisella”, on jokseenkin epäeettistä,
Vaikea arvioida lähdettä! Kyllä muitakin vaihtoehtoja on kun poliisi. Paras odotella tiedon lisääntymistä ettei tule mitään tahoa turhaan syyttäneeksi.
Lehdistöllä on pääsy tietyille poliisin sivustoille joissa on lyhyitä tiedotteita tuoreista tapahtumista. Vai oliko se niin, että poliisi lähettää automaattisesti medialle tiedotteita…
Samalla tavalla syntyvät uutiset ’kaahaavasta juoposta Turuntiellä’.
Kuninka paljon yksityiskohtia noilla sivuilla on, en tietenkään tiedä kun en ole murveli, enkä myöskään sitä, saako media tivaamalla kuinka paljon lisäaineistoa.
Avoimen yhteiskunnan mukaista on, että tiedonkulku on mahdollisimman avointa.
Oisko siinä pientä vihjepalkkiota?
Mirja, onhan tuota lähdettä vaikea selvittää. Mutta todennäköistä on se, ettei ihminen itse ole tällaista uutista julkisuuteen päästänyt. Ja toisaalta vain poliisiviranomaiset ovat tapahtuneista tienneet. Toimittajat saisivat keskittyä asiapitoisten ja faktoihin perustuvien uutisten julkaisemiseen.
No jos ihminen jää menee poliisiasemalle kuulusteltavaksi ja viipyykin koko yön, niin luulisin, että asiasta kuulee vähintäänkin joku läheinen. Puhumattakaan semmoisesta tilanteesta, että kuulustelu on ollut muualla kuin asemalla.
Minusta tämä on täysin normaalia uutisointia. Jalovaara on julkisuuden henkilö, ja pahnoilla vietetty yö on uutinen!
Jäin miettimään, miten saarnaaja ”hermostui” poliisiin?
Onko siis kaikki julkisuuden henkilöä koskeva julkista? Milloin saamme lukea heidän epikriisejään? Vai mitä ne nyt olikaan?
Eikö olekkin mielenkiintoista? Saarnaaja hermostui/pitkäaikaistyötön hermostui? Asia voi olla sama, mutta ihan eri sfääreissä kiinnostuksen kohteena!
Lauri, eiköhän näitä lööppiuutisia tehdä pitkälti oletetun kiinnostuksen pohjalta. Ajattelenkin, ettei pitkäaikaistyöttömän putkareissu ole niin kiinnostava uutinen kuin saarnaajan putkareissu. Jo ihan tapahtuman tavanomaisuuden/harvinaisuuden perusteella. 😉
Tämän tädin touhuissa on jo pitkään ollut epäselvyyttä. Silti kiihkeitä puolustajia on löytynyt. Ja onhan tämä oikeastaan ainutlaatuinen juttu.
´parantajasaarnaaja putkassa`, kiinnostanee moniakin.
En ymmärrä tätä asiaa. Tiedot ovat selvät. Kerätyistä hyväntekeväisvaroista ainoastaan murto-osa on mennyt sinne minne ne on hyväuskoisilta ihmisiltä kerätty.
Vieläkö ´parantajaevankelista`pitää kokouksia ja puijaa ihmisiä?
Vai liekö ihan paholaisen juoruja.
Olin kerran tämän tädin kokuksessa ja oli melkomoista manipulointia.
Oiskohan kumminkin hyvä odottaa tutkimustuloksia ja oikeuden päätöstä, jos sellainen tulee. Onhan se mukava tietenkin puhua oletuksia faktana, jos se on itselle mukavaa.
Mitä tulee tilaisuuksissa käymiseen ja rahan antamiseen, kai siihen pätee samat asiat kuin viinanmyyntiin. Täytyy olla saatavilla, jos kerran joku haluaa, vaikka äärimmäisen käytön seuraukset varsin hyvin tiedetään???
Liekö rouva ekonomi hermostuksissaan harjoittanut vain poliisin väkivaltaista vastustamista, vai onkohan kysymys peräti kirouksesta ja demonien usuttamisesta kuulustelevan poliisiparan kimppuun.
Jälkimmäisessä tapauksessa näytön saaminen onnistuneesta demonien hyökkäyksestä saattaa osoittautua vaikeaksi.
Hei Lauri. Poliisin saama ja julkaisema tieto on faktaa ja ollut useissa lehdissäkin.
Minulle tämä ei ole mukavaa, älä Lauri oleta mitään. Minusta tämä on ikävää.
Herkkäuskoisia manipuloidaan antamaan varoja hyväntekeväisyyteen.
Henkilökohtaisesti pidän kiusallisena, jos poliisi antaa tietoja tutkinnan alla olevista asioista. Ei ole faktaa nykylainsäädännön mukaan. Vaikka joku pidätettäisi heti surmapaikalta, niin julkisuudessa ilmoitetaan: Henkilö on pidätetty epäiltynä seuraavaan rikokseen. Pliisi ei saa antaa langettavia lausuntoja, koska tuomitseminen on oikeusistuimen tehtävä.
Minun oikeustajuni vaatii uimaan aina vastavirtaan, kun jonkin yksilön tai ryhmän päälle hyökkää koko kansa niinkuin amerikkalaisessa jalkapallossa. Kun asiassa on lainvoimainen päätös, tiedämme vasta mitä tehtiin ja mitä siitä seurasi.
Kyllä tuohon putkayöhön taatusti perusteet löytyvät ilman oikeuden päätöstäkin.
Putkassa vietetystä yöstähän tässä uutisessa on kysymys, eikä varsinaisesta keräysrikoksesta (vielä). Jos rouva ekonomi on tirvaissut turhia utelevaa lainvalvojaa päin näköä, niin eiköhän se riitä näytöksi jäähtymään pistämiselle. Mutta, jos hän on käyttänyt noitavoimiaan ja kironnut konstaapeliraukan usuttaen rykmentin demoneja urhoollisen lainvalvojamme kimppuun, niin siitä voi olla vaikeampi saada näyttöä.
Hyväksytkö sitten lainvoimaisen päätöksen?
Nyt jo tiedetään, kuinka paljon kerättyjä varoja on ohjautunut kohteeseen, joihin ne kerättiin.
Nyt jo, ei tiedetä oikeasti yhtään mitään muuta kuin, että asioita tutkitaan. Kun lainvoimainen päätös on valmis, siihen on tyytyminen. Eikä se sitten enää ole vaikeaa, jops syyllisyys johonkin on pitävästi näytetty.
Minusta tuo saarnaajatitteli on liiaksi esillä. On toki erikoista, jos Herran palvelija harhautuu omanedun tavoitteluun. Mehän kai odotamme jokainen itseltämme ja toisiltamme rehellisyyttä ja asioiden oikeaa hoitamista.