Rautateillä juna yleensä ”tietää”, mitä reittiä pitää ajaa. Kiskot pitävät sen suunnassa.
Miten on meidän ihmisten laita oman elämämme hallinnassa? Toimiiko elämän suunnan määrittely vai onko siinä ongelmia? Onko suunta oikea? Miten rakkaus toista ihmistä kohtaan saa ohjata toimiamme?
Kuvassa olemme matkalla 8.5.2006 Ngaoundéren ja Yaoundén välillä ja olemme pysähtyneet eri suuntiin menevien junien sivuuttamista varten.
SUNNUNTAI 11.10.2020
19. sunnuntai helluntaista
Rakkauden kaksoiskäsky
Ensimmäinen lukukappale: 5. Moos. 10: 12-13
Ihminen on luotu elämään yhteisössä. Yhteisöä ylläpitää keskinäinen kunnoitus ja toinen toisestaan huolehtiminen. Tarvitaan rakkautta jotta yhteisö voi rakentua ja muodostua voimavaraksi, yhteistä elämää tukevaksi. Mikäli rakkaus puuttuu, niin elämä tulee raskaaksi ja kaikenlaiset ongelmat alkavat hiertämään yhteisön jäseniä.
Siksi ei ole sattumaa, että myös meidän kristillinen uskomme on meidän yhteistä uskoamme. Meidät on pyhässä kasteessa liitetty yhteiseen Vapahtajaamme ja niin meistä on tullut jäseniä Kristuksen ruumiiseen. Niin kuin terveessä ruumiiss on monta solua, mutta ne toimivat hyvässä yhteistyössä koko ruumiin parhaaksi, niin myös meidät on liitetty yhteiseen Jumalan kansaan elääksemme yhtenä maailmanlaajuisena yhteisönä.
Jumalan kansa – Israel – kirkko
Vanhan testamentin puolella kerrotaan patriarkka Jaakobista, että hän sai uuden nimen Israel. Tämä nimi kertoi hänen uudistumisestaan. Jumalan johtoon turvautumisestaan. Tämä nimi sittemmin tuli kokonaisen kansan nimeksi, kun hänen jälkeläistensä määrä lisääntyi niin paljon.
Mooseksen puheessa nimi viittasi kansan olemukseen Jumalan käyttöönsä pyhittämänä kansana. Kansan tulevaisuus oli Jumalan kädessä. Siksi myös koko kansaan vedottiin, että kansa kaikkineen elää Jumalan tahdon mukaan. Jumala oli kansan valinnut ja kansa kuului Herralle, joka oli heidän Jumalansa.
Kuulkaa, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne,
Jeesus Kristus tuli koko maailman Vapahtajaksi. Hänesssä Jumalan kansan yhteyteen liitettiin myös muiden kansojen ihmiset kaikkina aikoina kaikkialla maailmassa. Jotta tämä koko maailman sovintotyö pääsisi vaikuttamaan, evankeliumin sanoma on saarnattava kaikille luoduille, missä ihmiset ikinä elävätkin.
Jeesuksen sovintotyön takia Herran kansa, kreikaksi kyriake ekklesia, siitä suomen sana kirkko, kutsuu koko ihmiskuntaa yhteyteensä, ihan jokaista, kaikkia.
Sovinto Jumalan kanssa kutsuu myös meitä ihmisiä sovintoon toinen toisemme kanssa. Siksi kirkon keskeisen olemuksen sanoma on myös aidointa rauhantyötä. Kun kansat ja niiden ihmiset ymmärtävät meidän kaikkien kuuluvan yhteen, olemmehan Jumalan kansansa yhteyteen kutsumia, niin silloin myös Jumalan rauha sisältää kutsun koko ihmiskunnalle rauhaa rakentamaan.
Jumalan tahdon tie – tie siunaukseen
Yhteisessä elämässä pitää huomioida toinen toisensa. Jumalan läheisyys ja hänen etsimisensä kaikin voimin sisältää myös Jumalan tahdon tielle suuntautumisen. Mitä lähemmäksi Jumalaa pääsemme, sitä lähemmäksi pääsemme myös toinen toistamme.
Jumalanpelko tarkoittaa Jumalan kunnioittamista, mihin sisältyy sekä Jumalalle kunnian antaminen että hänen rakastamisensa.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia minun rinnallani.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua häneen.
Näin sanoo meidän uskonpuhdistajamme Luther Vähän katekismuksen selityksissään. Ja hän myös jatkaa kaikkien käskyjen läpi samalla linjalla:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että —
Näin yhteistä elämäämme ohjaavat ohjeet koskevat yhtä hyvin meidän asemaamme Jumalan edessä kuin ihmisten välisissä suhteissa toinen toistamme kohtaan.
Tämä sanoma sisältyy jo Mooseksen puheeseen juuri, kun kansa oli siirtymässä uuteen vaiheeseen ja elämässä näköpiiriin oli tulossa kokonaan uusi kausi, autiomaakausi luvatun maan asutuksen kauteen.
(Herra Jumala) ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan.
Tämä sana sisältyi myös Jeesuksen vastaukseen, kun häneltä kysyttiin, mikä koko Vanhan testamentin sanomassa on kaikkein tärkeintä ja keskeisintä. Siinähän Jeesus liittyi rakkauden kaksoiskäskyyn: Rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään.
Jumalan antamat käskyt ovat elämän ylläpidon kannalta oleellisia ohjeita ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen. Kun yhteiselämässä huomioidaan lähimmäistemme tarpeet ja toimitaan kunnioittavasti ja rakkaudellisesti kanssasisariamme ja -veljiämme kohtaan, niin silloin yhteinen elämämme tuottaa siunauksen. Hyvä yhteistyö rohkaisee ja kannustaa, vie elämää eteenpäin, antaa uskoa ja toivoa tulevaisuutta kohti.
Kun uskomme tulevaisuutemme Jumalan käsiin, niin silloin ”elämämme kiskot” johtavat meidät turvallisesti aina perille asti, Jumalan tulevaisuuteen, ikuisuuteen, Saamme silloin nähdä rakkaan Vapahtajamme kasvoista kasvoihin.
Jo Mooseksen ohje Jumalan tahdon mukaiseen elämään, rakkauden ja rehtiyden täyteiseen elämään, Jumalaan turvaten ja hänen johdatukseensa luottaen kertoo meille, miten saavutamme parhaan tuloksen elämässämme.
Kun tämän teette, te menestytte.
5. Moos. 10: 12-13
Kuulkaa, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan. Kun tämän teette, te menestytte.
Mikä on Jumalan tahto evankeliumissa?
Ari
Jumalan tahdon ilmaisee eritäin hyvin seuraava sana Johanneksen evankeliumissa
17:24 Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.
Jumala siis tahtoo, että ihmiset ovat hänen kanssaan eli siis hänen ruumiinsa jäseniä eli siis elävät kirkon eli Jumalan kansan jäseninä. Silloin on myös mahdollista päästä näkemään Jumalan kirkkaus.
Matias Roto kenenkähän kirkkaus näkyy ”kirkossa” jonka jäsenet tappavat toisiaan?
Jumala ilmaisee tahtonsa evankeliumissa selkeästi:
Mark. 9:7
Ja tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä”.
Ari
On tehty erittäin laaja tutkimus sotien syistä koko maailmanhistoriassa. Yli 1300 sotaa oli niin paljon raportoitu, että niiden syyt tulivat selville.
Tulos oli että vain noin 7 % sodista syynä oli uskonto. Näistä noin 4 5 islam oli toisena puolena ja 3 % kaikki muut uskonnot yhteensä.
Kun ajatellaan koko ihmiskunnan syvää lankeemusta ja taipumusta luoda ristiriitoja milloin mistäkin syystä, niin voidaan todeta että nämä luvut ovat tilastollisesti ottaen erittäin alhaisia.
Toiseksi. Jos otetaan arkirealismi esiin, niin vakaumuksellinen aseistakieltäytyminen on ollut mahdollista vain siellä, missä kristinusko on ollut koko kansan valtauskonto. Mitä pienempiä uskontokunnat ovat jossain valtiossa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ei sotilaita värvättäessä yhtään piitata siitä, mikä on näiden henkilökohtainen vakaumus. Muutamissa historian suurvalloissa kaikkein vastahakoisimmat on pantu hyökkäysosastojen kärkijoukkojen mukaan ensimmäisiin hyökkäyksiin ase kourassa.
Joten puheesi muka kirkkojen sotaisuudesta eivät osu kohteeseensa, vaan päin vastoin uskonnon ja nimenomaan kansankirkon mukaisen evankeliumista nousevan kirkkomuodon, ”tehkää kansat opetuslapsiksi kastamalla”, Matt. 28:18-20, mukaisissa maissa on ollut mahdollista toteuttaa eri alojen vapautta enemmän kuin muualla.
Matias Roto siis tarkoitin suomen sisällissotaa, eikö siinä tapettu ”uskonveljiä” vai ketä?
Olipa tuon sodan syy mikä tahansa niin kyllä siitä näkee kenen asialla ”kirkon väki” oli, ei ainakaan Jumalan.
Kun vaeltaa pimeydessä uskoo valheen eikä erota Totuutta eli kun Totuuden sana on selkeä:
”keskinäisestä rakkaudesta tunnetaan Jeesuksen seuraajat”.
Ari
Aloite tuon sodan syntyyn tuli Leniniltä, joka tammikuussa 1918 antoi tehtävän vallata Suomi Venäjän yhteyteen takaisin. Toimeksiantoon liitettiin ohjeeksi, että tämä joukko-osasto yrittäisi houkutella punakaartilaisia mukaan tähän.
Suomen hallitus oli tuossa tilanteessa ilman armeijaa, joten valtion puolustamiseen piti raapia kokoon se mitä oli tarjolla. Näin suojeluskunnat otettiin valtion virallisiksi sotilaiksi. Monet maassa olleet venäläisetjoukot saatiin riisutuiksi aseista saman tammikuun aikana.
Seurauksena oli melkoinen vyöry verisiä taisteluita.
Sinulla on täysin väärä käsitys siitä, etteikö muka myös uskova ihminen voi osallistua yhteiskuntansa rientoihin mukaan. Tuossa tilanteessa nuo osallistumiset valitettavasti johtivat erittäin vakaviin raakuuksiin ja vuosikymmeniä kestävään katkeruuteen ja vastakkainasetteluun.
Muista, että Ap.t. 10 luvussa mainittu Kornelius oli upseeri, jonka koko talosuväki vauvasta vaariin kastettiin samalla kertaa, kun Pyhä Henki vakuutti Pietarin, että kaste voitiin toimittaa välittömästi. Sitten Kornelius valittiin, nimitettiin ja vihittiin Kesarean ensimmäiseksi piispaksi, vaikka jatkoikin siviiliammatissaan roomalaisena upseerina. (Yksi seuraajista piispan virassa oli aikaisemmin Jerikon tullivuokraajana toiminut Sakkeus. Hän on ainoa nimeltä mainittu publikaani Uudessa testamentissa juuri tästä johtuen, että hän myöhemmin toimi piispana Kesareassa.)
Muista myös, mitä Paavali sanoo Room. 13 luvun alussa.
Matias Roto en kuule/lue puheestasi muuta kuin sanahelinää, kilisevä kulkunen ja helisevä vaski, ilman rakkautta.
Ari
Se mitä kuulet, ei muuta evankeliumin todellisutta mihinkään suuntaan, mutta valitettavasti ihmisten yhteisöstä irralleen kiskova asenteesi eristää sinut uskovien yhteisöstä omaan poteroosi yksinäsi häärimään. Usko Jumalaan toimii aina Jumalan luomassa maailmassa kaikien toisten luotujen: ihmisten eläinten, kasvien, koko luonnon kanssa harmoniassa elämisenä ja vaikeuksien keskellä ongelmat toisten kanssa jakaen ja ratkaisten.
””Usko Jumalaan toimii aina Jumalan luomassa maailmassa kaikien toisten luotujen: ihmisten eläinten, kasvien, koko luonnon kanssa harmoniassa elämisenä ja vaikeuksien keskellä ongelmat toisten kanssa jakaen ja ratkaisten.””(Matias Roto)
Valitettavasti vakavan asian kyseessä ollessa sait minut kyllä selkeästi hymyilemään, siis miksi, voiko kukaan vakavasti otettava puhua nykymaailman aikana tästä ”harmoniasta”, kysyn vaan?
Saanen vielä jatkaa eli kun aiemmin tässä puhut sisällissodan selityksessäsi että myös ”uskovat” voivat olla mukana niin etkö tällöin todista omaa sanaasi (harmoniaa) vastaan?
Ari
En puhunut maailman harmoniasta. Toki sitäkin löytyy luomistyön tuloksena, mutta samalla esiintyy myös ongelmia, surua ja tuskaa synnin ja lankemuksen seurauksenaa.
Puhuin uskovan ihmisen kutsumuksesta toimia aktiivisesti ja vastuuntuntuisesti toisten ihmisten, eläinten, kasvien ja muun luonnon hyväksi. Jumalahan loi ihmisen ”viljelemään ja varjelemaan” koko luontoa. Luterilainen oppi ihmisen kutsumuksesta ei siis koske vain joitakin ammatteja, niin sanottuja ”kutsumusammatteja” vaan jokaista tehtävää, missä ihminen ottaa vastuuta niistä elämänalueista, joiden keskelle hänet on pantu elämään.
Siis toimiko tämä ”harmoniasi” suomessa kun se johti sisällissotaan, vai eivätkö kaikki olletkaan uskovia vaikka olivatkin kastettuja ja kirkon jäseniä?
Puhut sekavasti ja todistat itseäsi vastaan.
Ari
Väität minun toimivan ihanteitani vastaa. Herääpä kysymys, mistä moisia olet kuvitellut. Mielestäni ristiriita on vain siinä, että käytännön toteutus ei aina mene kaikkien suunnitelmien mukaisesti.
Yhteiskunnallisen vastuun ottamisessa joudutaan hyvinkin usein toimimaan tilanteessa, missä suunniltelmia, ratkaisuja ja toteuttamisia on tehtävä vain osittaisten tietojen varassa. Kuitenkaan niitä ei vioi välttää, koska vetelyys, ratkaisujen teon laiminlyöminen ja vastuullisen toiminnan teossa lorvailu olisi vieläkin onnettomampi vaihtoehto.
Vielä merkitävämpi on se, että ihmiskunnan lankeemuksen takia, ihminen ei tee väärin vain tietämättömyyttään, vaan jokaisen ihmisen sisimmässä asuva synti saa meidät myös tekemään väärin silloinkin, kun tiedämme oikean vaihtoehdon olemassaolon.
Mielestäni ristiriitaa on enemmänkin sinun aikaisemmissa keskusteluissa esille tuomissasi väitteissä, että parannuksen tehnyt ihminen muka voisi tulla synnitömäksi. Miten tuollaisen opin varassa voidaan rehellisesti kohdata kokonaisen kansan mukaan tulo yhteiseen Jumalan kansaan.
Jeesushan antaa tehtäväksi kaikkien kansojen opetuslapseuttamisen: Tehkää kaikki kansat opetuslapsiksi kastamalla. Matt. 28:18-20.
Mielestäni kehotuksia keskinäiseen rakkauteen tarvitaa juuri siitä syystä, että kukaan ihminen ei itsessään ole synnitön. Usko antaa pääsyn rajattoman runsaaseen armoon, missä syvimmätkin synnit annetaan anteeksi ilman pienintäkään rajoitusta vain ja ainoastaan siitä syystä, että Kristus osoittaa meille laupeutensa ilman pienintäkään meidän omaa tekoamme, ansiotamme tai muuta kelvollisuuttame. Tämän Kristuksen armoon turvaavan uskon kautta meillä on täysi vanhurskaus Jumalan edessä: Kristus julistaa meidän syntimme anteeksi annetuiksi.
mutta tämä ei merkitse sitä, että itsessämme olisimme syntiä tekemättä. Vasta taivaassa vapaudumme tässä maailmassa vaikuttavan synnin alta.
Matias Roto tuot esille väärää todistusta minun sanomisista, en ole missään kohdin väittänyt että uudestisyntynyt tulee synnittömäksi, pois se minusta, vaan olen sanonut että on voima voittaa KAIKKI kiusaukset, siis ei ole pakko langeta, siis ei ole ulkopuolella eikä sisäisesti mitään mikä voisi pakottaa lankeamaan vaan uudestisyntynyt valitsee itse vapaaehtoisesti langeta, tämän tunnustan myös omalle kohdalleni, siis en ole synnitön.
Ymmärrätkö mitä julistat, et ainakaan Jumalan voimaa vaan synnin voimaa, siis jumalasi on voimaton synnin edessä ettei voi auttaa lapsiaan vaan nämä saavat rämpiä voimattomina synnin riepotellessa heitä, ketä tämä kirkastaa?
Ari
Mieten tuo oppi kaikista kiusauksista voiton saamisesta eroaa synnittömyysopista?
Eikö noissa kummassakin synti -käsite ole hyvin pinnallinen, yksittäisten tekojen tasolla oleva rikkomus ikään kuin sienen hattu maasta esiin nousseena ja näkyvänä, mutta itse synnin syvä pohja, perisynnin vallassa oleva sydämen syvyydestä nouseva paha, kuten Jeesus sanoo: ”Sydämestä lähtevät —-.” Tämä on kuin maan alla oleva laaja rihmasto, jossa sienen suurin ja ratkaisevin kasvusto sijaitsee.
Matias Roto väännätkö tahallasi sanojani vai etkö ymmärrä mitä kirjoitan?
Siis kun kirjoitin että on voima voittaa kaikki kiusaukset, niin se tarkoittaa uskoa siihen mitä Raamatussa sanotaan:
. Kor. 10:13
Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
Kirjoitin vielä että kun lankean niin sen teen omasta tahdostani, siis ei ole mitään ”sienirihmastoa” joka pakottaisi siihen.
Miksi eksytte, kun ette tunne kirjoituksia ja JUMALAN VOIMAA.
Matt. 22:29
Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa
Yllä on se miksi et ymmärrä mitä kirjoitan, et tunne kirjoituksia.
Mitä tapahtuu uudestisyntymässä, Jeesus parantaa ihmisen sydämen, siis ennen paatunut sydän parannetaan eli kun ssydämestä ennen läksi…
Matt. 15:19
Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
Niin parannetussa sydämessä onkin Jumalan laki ja rakkaus, siis eipä sieltä enää lähdekkään pahaa vaan hyvää, näin uskon ja näin Raamatussa selkeästi sanotaan, mot.
Room. 5:5
mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Ari
Puhut uudestisyntymästä.
Raamatun mukaan uudestisyntymä on pyhän kasteen lahja. Tiir. 3:5. Jumala yksistään armosta ilman mitään meidän myötävaikuttamistamme on vetänyt meidät pimeyden vallasta Jumalan valkeuteen pyhän kasteen välityksellä, jossa hän on antanut meille uuden elämän eli siis uudestisyntymän ja näin tämän kasteen välityksellä hän on lahjoittanut meille Pyhän Hengen uudistuksen.
Agricola käänsi tuon kohdan
http://www.finbible.fi/wsi%20Testamentti/tiitus_3.htm
Näin hän kirjoitti
3:5 Ei sen Wanhurskaude’ töiden cautta/ iotca me tehnet olema/ Waan Henen Laupiudhens cautta teki he’ meite autuaxi/ Sen wdhensyndymisen Leulyn/ ia sen pyhen Hengen Wdhistoxen cautta/
Ja tässä kuinka nykyihmisen pitää se lukea
Ei sen wanhurskauden töiden kautta/ jotka me tehneet olemme/ Waan hänen laupiutensa kautta teki hän meitä autuaaksi/ sen uudensyntymisen (peson)/ ja sen Pyhän Hengen uudistuksen kautta/
Panen tähän vielä vuosien 1938, 1776 ja 1642 käännökset näkyviin
3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
3:5 Ei vanhurskauden töiden kautta, joita me tehneet olemme, vaan laupiutensa kautta hän meidät autuaaksi teki, uuden syntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
3:5 Ei wanhurscauden töiden cautta/ cuin me tehnet olemma: waan hänen laupiudens cautta hän meidän autuaxi teki/ vden syndymisen peson/ ja Pyhän Hengen vdistuxen cautta.
http://www.finbible.fi/jakeittain/UT/Tiitus_3.htm
Alkukielellä tuossa on sellainen genetiivirakenne, että kasteen pesun vaikutus liittyy sekä sanaan uudestisyntyminen että uudistus.
Joten tuo puhumasi uudistus toteutuu ihmisessä siinä määrin kuin kasteen lahjoittama Pyhän Hengen uudistus pääsee vaikuttamaan.
Ari
Viittaat Korinttolaiskirjeeseen.
Paavali osoitti kirjeensä Korintton seurakunnalle, jota hän kutsui pyhäksi seurakunnaksi, pyhien yhteisöksi. Tämä siis osoitettiin koko seurakunnalle.
1.Korinttolaiskirje:
1:2 Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.
Paavalin piti voimakkaasti antaa kehotuspuheita synnin ja kiusausten voittamiseen korinttolaisille, koska tämän Jumalan pyhittämienkin joukon keskuudessa vallitsi monia epäkohtia.
Niinpä samaisessa kirjeessä hän puuttuu moneenkin seurakunnan keskuudessa ilmenneeseen vakavaan ongelmaan. Esimerkiksi tuossa kirjeessä mainittu jakautuminen eri puolueisiin ja hajoittaviin klikkeihin jatkui vielä seuraavaan sukupolveen asti.
Kun Korintto oli saanut piispan joka pyrki yhdistämään kaikki riitelevät osapuolet, niin eikös tuo riitely näkynyt siinäkin, että aikoivat potkia pois piispan joka ei ollut suostunut juuri heidän porukkansa mielipiteiden tottelijaksi kesysti kuin nenärenkaasta vedettävä sonni.
Silloin Rooman neljäs paavi Klemens kirjoitti heille kirjeen ja kovin sanoin ilmoitti heille, että piispaa ei saa erottaa. Sen sijaan riidoille ja niihin liittyvälle jakautumiselle on saatava loppu.
Tämä Klemens oli Pietarin suosittelema seuraaja Rooman piispan virkaan, mutta siihen väliin kuitenkin valittiin kaksi muuta piispaa ennen kuin Klemens tuli valituksi tähän Rooman paavin virkaan.
Pietarin lisäksi myös Paavali antoi tunnustusta Klemensille
Filippiläiskirje:
4:3 Myös sinua, sinä minun oikea Synsygukseni, minä pyydän: ole näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa.
Ari
Kummallisesti ihmettelen, että väität minusta, etten muka tunne kirjoituksia.
2.10.2020 julkaisin naamakirjassa mm seuraavaa
Tänään on tullut luetuksi 5. Mooseksen kirjan luku 10 Wordproject.org -sivustolta 21 eri kielellä. Muutamat kahdella eri käännöksellä ja osassa myös kuuntelin samalla kun luin, mikäli sellainen oli yhdistettävissä.
11.10.2020 ensimmäinen lukukappale on 5. Moos. 10:12-13 ja se on ollut erityisesti mielessäni.
https://www.wordproject.org/bibles/fi/05/10.htm#0
27.9.2020 kirjoitin naamakirjassa
Mikkelinpäivän tekstini valmistelusta
—– lähtökohtana on juhlapäivän ensimmäinen lukukappale 2. Moos. 23:20-23.
Olen jo pidemmän aikaa tutkinut tuota kohtaa Raamatusta mitä perusteellisimmin.
Eilen 26.9.2020 luin tekstin alkukielen heprean lisäksi erilaisia käännöksiä yhteensä 77 eri käännöstä yhteensä 34 eri kiellellä.
Eniten käännöksiä oli englanniksi 21, espanjaksi 6, ranskaksi 4, italiaksi, portugaliksi ja saksaksi 3 sekä vielä useammaksi kieleksi paria eri käännöstä ja monella myös vain yhtä käännöstä.
Minulla on kotonani Raamattuja tai sen osia yli puolen tuhatta yhteensä yli 150 eri kielellä.
Nykyisin kuitenkin lueskelen Raamattua useammin netistä kuin kirjoista, koska useinkin lukemiseni liittyy jonkun asian käsittelyyn niin, että tekstin kopiointi sujuu helpommin erilaisia lausuntoja tai puheenvuoroja varten.
Joten Ari hyvä
Mielestäni väitteesi ei osu maaliinsa. Ennemminkin sinun pitäisi itsesi kiinnittää huomiota siihen, mitä Filippus sanoi Etiopian rahaministerille Ap.t. 8 luvussa, että ymmärrätkös sä mitä sä luet.
Matias Roto en väitä ettet tunne kirjoituksia vaan totean selkeän tosiasian.
Siis kun yrität todistella ihmisen syntisyyttä tuomalla mitä Jeesus sanoo sydämestä lähtevän niin se on totta, mutta kun Jeesus parantaa syntisen ihmisen eli ihminen uudestisyntyy niin silloin Pyhän Hengen kautta vuodatetaan Jumalan rakkaus ihmisen sydämeen niin eipä silloin sydämestä enää lähdekkään se paha jota sieltä ennen läksi, hyvin yksinkertaista ja tämä on totta.
Ari
Muista Paavalin sanat, että hän Pyhä Paavali sanoi OLEVANSA syntisistä suuri. Hän ei väittänyt OLLEENSA, ikään kuin se olisi mennyttä, vaan nykyajassa eli Jumalan suuresti käyttämänä apostolina ja pyhittämänä kuitenkin syntisistä suurin.
Joten lue hyvä Ari, mitä Luther sanoo meidän pyhityksestämme, Se on Jumalan armahtavan laupeuden ansiota alusta loppuun asti, pelkästään Jumalan anteeksiannon varasa eli siis uskosta ainoastaan eikä vähimmässäkään määrin meidän tekojemme varassa. Lue siis tuo , mitä Ismo kirjoitti Lutherin yekstiä.
Matias Roto aivan samoin voin minä ottaa yhden kohdan ja todistaa sillä Paavalin olleen syntinen eikä enää ollut:
Room. 5:8
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
Kehotat ottamaan Lutherilta jotain, en todellakaan ota väärältä opettajalta mitään, sen Jeesus kieltää selkeästi.
Yksinkertaistan sinulle nyt mitä on syntinen ja pyhä eli mitä eroa on ennen ja jälkeen uudestisyntymän.
Siis syntinen elää erossa Jumalasta, ei kuule eikä ymmärrä Jumalaa ja Hänen tahtoaan eikä siis Jeesusta. Tekee siis tietämättömänä Jumalan tahtoa vastaan ja elää pimeydessä ja valheessa.
Näin hän täyttää syntiensä määrän ja kuolee synteihinsä.
MUTTA olivatpa synnit miten SUURET tahansa on jokaisella jota Jumala kutsuu mahdollisuus tehdä parannus eli kääntyä pois pahoilta teiltään ja ottaa kaste saadakseen syntinsä anteeksi ARMOSTA ja saada Pyhän hengen lahja.
Nyt kun ihminen on uudestisyntynyt ja kuulee Jeesuksen äänen ja on Jumalan voima niin eienääolekkaan tietämätön ja voimaton vaan on omista teoistaan vastuullinen Jumalan edessä eli ei olekkaan enää syytä miksi ei voisikaan seurata Jeesusta ja elää Jumalan tahdossa.
Siis kun elää pimeysessä ja valheessa niin Jeesuksen rukous:
Luuk. 23:34
Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”.
On kaikille jopa myös niille jotka konkreettisesti ristiinnaulitsivat Hänet, mutta myös vieläkin, oli minulle ja on myös sinulle ja kaille muillekkin jotka eivät vielä ole tehneet parannusta ja uudestisyntyneet.
Ari
Kovin mittavan opillisen rakennelman panet yhden väärin tulkitsemasi raamatunkohdan varaan ja kaiken lisäksi käytät sanaa uudestisyntymä kasteesta irrallaan, mikä ei ole raamatullista, vaan sotii Raamatun opetusta vastaan. Raamatussahan uudestisyntymän kerrotaan olevan Jumalan meille kasteen kautta antama lahja.
Viittaamasi Paavalin sana nimittäin sanoo että meidän nykyisyydessä saamamme armo ja rakkaus perustuu Kristuksen aikaisemmin suorittamaan sovintotyöhön. Ennen Jeesuksen ristinkuolemaa me olimme synnissä ja koko ihmiskunta oli synnin vallassa. Tuon sovintotyön takia ihmiskunnalle on annettu armo, jota nyt julistetaan. Nykyisyydessä oleva armo siis perustuu ennen tehtyyn sovintotyöhön.
Matias
”Tarkoin noudatatte hänen säädöksiään ja käskyjään. ”
Nykyaikana on mahdotonta noudattaa esim. sapattia täydellisesti, koska monet auttavat toiminnot vaativat työskentelyä myös sapattina. Kuten vaikka turvallisuuteen, terveyteen ja onnettomuuksiin liittyvät toiminnot.
Maccabilaiset aikoinaan yrittivät noudattaa muodossa; ’sapattina ei sodita,’ ja he vetäytyivät vuoristoon, mutta koska vihollinen tiesi, että he eivät puolustaudu sapattina, he järjestivät hyökkäyksensä sapatiksi.
Ja maccabilaiset huomasivat että tulee liian paljon ruumiita, joten tämä ei toimi käytännössä ja se loppui siihen.
Sapattia varmasti noudatetaan niin pitkälle kuin se on mahdollista, ja meillähän sapattia ei edes ole, joten meidän ei kannata esittää ajattelemattomasti heille mitään vaatimuksia.
Tarja
Kirkon sunnuntain vietto on Jeesuksen ylösnousemuksen juhla. Se on pääsiäisen oktaavi koko vuoden läpi. Vanhana aikana kristityt joutuivat jopa vainottaviksi sunnuntain vieton takia, mutta koska ylösnousemuksen sanoma on niin merkittävä, niin he kuitenkin pitivät kiinni sunnuntain viestosta. Vasta 300 -luvun alussa kristityt saivat uskonnonvapauden Rooman valtakunnassa.
Sapatin vietto on yksi monista sellaisista säädöksistä, jotka koskettavat vain juutalaisia, ei muiden kansojen jäseniä. Sapatin viettoa ei ole määritelty Nooan poikien laeissa, joten juutalaisetkaan eivät vaadi sitä muiden kansojen ihmisiltä.
Se Jumalan tahdon tekemisen määrittely mistä lukukappaleemme puhuu on ymmärrettävä ensi sijassa oikean kunnioituksen ja rakkauden asenteissa: Rakastaa ja palvelee Jumalaa kaikesta sydämestään.
Pyhäpäivän tekstit ja lyhyt esittely on nähtävissä osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-11-10-2020/
Texterna och temat för söndagen kan läsas här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-11-10-2020/
Arilla on ikävä kyllä mennyt sekasin elämä ja oppi, pyhitys, pyhänä eläminen ja oleminen. Luther kirjoittaa Paavalin pyhityskäsityksestä seuraavasti:
”Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla.” Ef. 5:25 – 26.
”Oppikaa siis avaamaan silmänne, tuntemaan ja uskomaan seurakunta pyhäksi, vaikka kaikki viisaat ihmiset loukkaantuvat seurakunnan nykyiseen muotoon. Järki, joka luulee, että seurakunta on pyhä ja saastaton, luulee, että kristityt ovat kaikista virheistä vapaita. Kristityt itse puolestaan kykenevät töin tuskin voittamaan niitä pahennuksia, joiden vaivaamia he usein ovat. Silloin he tekevät itse tämän johtopäätöksen: Et ole synnistä puhdas, siis et ole kristitty.
Sen tähden on tarpeellista määritellä tässä, mitä tarkoittaa olla pyhä. Ei seurakuntaa sanota siinä mielessä pyhäksi, ettei sillä ole yhtään syntiä. Sanoohan Paavali: ”Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja” (Room. 6:12).
Hän tunnustaa kristityissä olevan syntiä ja himoa ja varoittaa antamasta synnin hallita. Seurakunta on pyhä ja sitä sanotaan pyhäksi sen tähden, että siinä on pyhyyden alku, mutta ei sen tähden, että siinä olisi pyhyyden täydellisyys. Se on pyhä, koska se uskoo Kristuksen nimeen, jossa sillä on puhtaus. Itsessään sillä ei ole puhtautta, mutta Kristuksen nimen tähden se on pyhä. Pyhissä on syntiä, mutta synti ei hallitse heitä, vaan he hallitsevat sitä. Joskus se puhkeaa ilmi niin, että kärsimättömyys, surumielisyys ja epätoivo pääsevät valtaan. Nämä ovat synnin himoja, mutta ei synti silti heitä hallitse. Vaikka ne nimittäin ahdistavat minua, tartun Kristukseen ja kukistan kärsimättömyyden ja surumielisyyden ja hillitsen synnin jäänteitä.
Seurakunta on siis käsitettävä ja uskottava pyhäksi, vaikka se ei näytä siltä. Sanotaanhan uskontunnustuksessakin: ”Minä uskon pyhän seurakunnan” eikä: ”Minä näen pyhän seurakunnan”. M Luther
Ismo
Kiitos tästä hyvästä kommentista.
Tuot Lutherin sanoin esille selkeästi sen, mitä olen omin sanoin yrittänyt selittää Arille eri tavoin lukemattomissa keskusteluissa jo useamman vuoden ajan. Toistaiseksi opetukseni ei vielä ole mennyt perille, mutta toivon mukaan sekin päivä koittaa, että hän uskaltaa avata silmänsä elämän realiteeteille tämän maailmanajan todellisuudessa.
Matias
Kun sunnuntaita vielä niin sanotusti vietettiin, kun se ei ollut yksi kauppakeskuksissa ramppauspäivä, niin voisin kertoa miten sitä vietettin minun mummolassa. Olin tarkkailija jo natiaisena.
Launtaina siivottiin talo, pestiin lattiat ja vaihdettiin sunnuntaimatot.
Pyyhittiin pölyt. Puisteltiin petivaatteet ja vaihdettiin puhtaat valkoiset lakavat. Leivottiin leivät ja pullat, lauantai oli leipomispäivä. Ruumis ja sielu puhdistuivat saunassa, kuona poistui hikoillessa, ja synti vihdottiin vastalla ja vihmottiin vedellä ja kuivattiin pehmeällä pyyhkeellä. Olo oli kuin vastasyntyneellä pikkupossulla punainen ja puhdas. Vilvoittelu saunan verannalla, jäillä terästetty mehukannu pöydällä ja lasi huulilla oli olotilan täyttymys, pyhän pihanpihlajan alla, joka vuosi vuodelta kasvoi suuremaksi, mutta kukaan ei raskinut sitä kaataa, se olisi ollut kuin rikos, koska se oli pihan pyhäpuu. Sen vaihtelevavat muodot, olivat kuin kalenteri. Talven paljaus, kevään viherrys, kesän kukinta, syksyn marjat ja ruskan väriloisto, ilmaisivat vuodenajat.
Sisällä odotti uunissa paistettu tirisevä lihakimpale ja perunamuusi, sekä päivällä leivottu tuore leipä ja pulla, ehtooateriaksi ja kahvitteluksi.
Kaiken uurastuksen jälkeen, kukaan ei jaksanut enää edes puhua, vallitsi autuas ja tyytyväinen hiljaisuus ja rauha. Sunnuntaiaatto. Mahdolliset erimielisyydetkin olivat uupuneet kuoliaiksi. Siitä oli hyvä laskeutua unten maille. Sunnuntaina ei lähdetty pellolle, eikä metsätöihin. Karja oli toki ruokittava ja lehmät lypsettävä. Sunnuntai oli yleisesti hyväksytty lepopäivä, kukaan ei moittinut laiskaksi, monissa perheissä toimittiin niin.
Maanantaina sunnuntaimatot riisuttiin pois, kuin pyhyyden ja levon kaapu ja väki lähti työmaille. Pitkän viikon jaksoivat uurastaa, kun oli odotuksissa lepopäivää, jolloin taas uupumuksesta uudesti synnyttiin.
Naisväelle sunnuntain valmistelu tiesi paljon työtä, mutta ei sitä kukaan ole koskaan huomannut, paitsi minä, joka pyörin jaloissa, mutta rekisteröin kaiken tapahtuneen niin syvälle, että voin nähdä sen silmissäni edelleeenkin.
Naisia oli kolme, isoäiti, äiti ja äidin sisko, he valmistivat lepopäivän ja siinä oli pyhyys läsnä, se ilmeni puhtautena, hyvänä ruokana ja ajatuksena, että toisille eli miehille ja heidän tyytyväisyydestä myös itselle hyvä mieli. Mitä se olisi ollut ilman naisia ?
Tämä oli minun havaintoni pyhyydestä, puhtaudesta ja sunnuntaista.
Tarja
Tämä on aivan ihastuttavan suuremmoinen kuvaus sunnuntaista.
Olet sanoittanut erittäin kauniin ja puhuttelevan tekstin.
Oletko julkaissut tämän jossakin muuallakin?
Osaat ilmaista itseäsi ja muistojasi.
Kiitos sinulle !
En näe edellisessä kertomassani mitään syntiä, mutta näille ihmisille kirkko on aina hokenut, kuinka syntisiä te olette, katukaa ja tehkää parannusta. Teidän pitää tulla synnintuntoon ja nöyrtyä ja rukoilla armoa ja anteeksiantamusta. Pitää tulla seurakunnan piiriin ja yhteyteen toimimaan kirkon hyväksi, koska vain kirkossa teillä on saatavilla iänkaikkinen elämä ja lepo ja rauha.
Unohdetaan kokonaan, että ihmiset jotka ovat toimineet itsellisesti, itse leipänsä kylväen ja valmistaen, karjansa kasvattaen ja maitonsa ja lihansa hankkien itselleen ja myös muille, ovat tehneet valtavasti työtä. ruumiillista työtä, eikä se ole syntiä vaikka se on ruummiillista ja maallista. Eivät he elä millään henkiopeilla tai jeesusleivällä. Papit voivat siitä leipänsä ansaita, mutta juuri nämä ruumiillista työtä tekevät sen kuitenkin maksavat ja vielä leivän valmistavat.
Työntekijät eivät suinkaan ole loiseläjiä, tai tietämättömiä pyhyydestä ja Luojan luomistyöstä. Juuri maasta leipänsä hankkivat sen hyvin tietävätkin, koska ovat säistä riippuvaisia. Jos jotain on rukoiltu, se on juuri suostuisat säät, ettei tulisi halla ja veisi viljan.
En ole ihan varma onko heillä edes halua elää ikuisesti, koska työ vie voimat ja aika rapistaa ruumiin. Kyllä useimmat ovat ihan rauhallisesti valmiita poistumaan, kun ruumis on kaikkensa elämälle antanut.
On tietysti nähtävä myös se, että koneet eli kehitys ovat poistaneet työnraskaan iestä huomattavasti, mutta mitkään henkiopit eivät ole sitä tehneet, niiden lupaus koskee vasta kuoleman jälkeistä ja on itsestään selvää muutenkin, että kuolleet eivät kynnä, eivätkä kylvä enää, eivät tarvitse leipääkään, joten helppo lepo siellä, mutta elämässä on eri asia.
Tarja
Luterilaiseen kutsumisajatteluun kuuluu se, että kaikki työ on Jumalan antaman kutsumuksen toteuttamista. Onpa työ sitten minkä luonteista tahansa ruumiillisempaa tai henkisempää, niin se kuitenkin on Jumalan silmistä yhtä arvokasta. Jumalan edessä kaikki ovat yhtä arvokkaita ihmisiä, olemmehan kaikki yhtä lailla Jumalan kuvia, saman Luojamme luomia.
Omalta puoleltani uskon ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään ja siksi myös sinulle soisin sitä iloa ja riemua, mikä aukeaa Jumalan antaman tulevaisuuden koittaessa onnea täynnä.
Matias
” Vanhana aikana kristityt joutuivat jopa vainottaviksi sunnuntain vieton takia, mutta koska ylösnousemuksen sanoma on niin merkittävä, niin he kuitenkin pitivät kiinni sunnuntain viestosta. Vasta 300 -luvun alussa kristityt saivat uskonnonvapauden Rooman valtakunnassa. ”
Tuon minä ymmärrän sitä kautta, että Rooma ei tietenkään hyväksynyt mitään lepopäiviä, sellaisia ei orjille, jotka työt tekivät, tietenkään voinut suoda. Heidän kuului tehdä työtä, joka päivä aamusta iltaan. Jos joku kuoli, ei sillä ollut väliä sehän oli vain orja ja aina löytyi uusia tilalle, kun vallattiin joku alue ja tuotiin sieltä vankeja.
Luin karran netistä eräänalaisen vakuutuspaperin, joka oli laadittu nimenomaan juutalaisille tarkoitetuksi. Siinä oli lueteltu kaikki mistä heidän tuli luopua, kuten sapatista, ympärileikkauksesta, kaikista juutalaisista juhla-ajoista, ruokasäädöksistä, puhtaussäädöksistä, kaikesta mikä liittyi heidän kulttuuriinsa. Tällainen heidän oli pitänyt allekirjoittaa. Ja varmasti monet henkensä pitimiksi sen tekivätkin.
Se ei kuitenkaan riittänyt, koska syntyi epäilys, ja suuri kyttäys, että josko he salassa kuitenkin viettävät omia juhla-aikojaan ja sitten syntyi tietyt toimet kidutukset ja inkvisitiot joiden avulla oli tarkoitus selvittää, että oliko se veri nyt kristillisen puhdas, vai edelleen jotain muuta.
Se on ilmeisesti poistettu netistä vanhentuneena, koska en löydä sitä enää. Se taisi olla paavien laatima silloin, kun kristilliskirkollinen valta vallitsi Euroopassa.
Tarja
1) Eri aikakausina todellakin esiintyy hyvinkin erilaisia asenteita toisia kulttuureita ja tapoja vastaan, milloin parempia, milloin heikommin perusteltavia.
Otetaanpa esimerkkejä eri aloilta
– Toisaalla koiran lihan syönti on yäk, toisaalla se on hyvää herkkua
– Toisaalla vastustetaan lapsiavioliittoja ja toisaalla halutaan lasten solmivan avioliiton nuorena
– Toisaalla mieten tai naisten ympärileikkausta pidetään hyvänä tapana, toisaalla niitä vastustetaan,
toisinaan kokonaan toisinaan vain toista noista
Listaa voisi jatkaa hyvinkin pitkälle. Ihmisten arvostukset eri kulttuureissa ovat hyvinkin erilaisia.
Kahnausta nämä kultuurien erilaisuudet aiheuttavat, kun eri ihanteita edustavat asettuvat niin lähelle toisiaan, että keskinäinen suvaitsevaisuus joutuu koetelluksi. Syntyy syrjintää, vähemmistön sortamista, moraalista närkästymistä paitsi keskeisistä kysymyksistä myös monista itsessään hyvinkin pienistä asioista.
Toisinaan syrjintää tehdään julkisesti, toisinaan sitä tehdään vähemmän näyttävästi
Toisinaan jonkun nimikkeeksi pannaan toiminta jonkun ihan toisen asian peittämiseksi esim puhutaan muka jonkun maan johtajan diktaruurista, vaikka mennään ryöstämään heidän öljylähteitään.
Saatetaan myös syyttää jonkun valtion huonoa hallintoa ja puhutaan asiasta pakotteena esimerkiksi kansainvälisen avun vähentämisestä, vaikka syynä onkin vain se ettei haluta maksaa omasta pussista tuolle maalle kansainvälisten sopimusten mukaista summaa yhteisistä varoista.
Jne
2) Sellainen asenne, mistä kirjoitat, kuvaa ihmisten vaikeutta ymmärtää vähemmistöjen omia kulttuurisia erikoispiirteitä.
Kaikki eivät ole yhtä fiksuja kuin aikoinaan meidän leirikeskuksemme ruuanlaittaja kun erään tapahtuman aikana paikalla oli myös muslimeja. Mitään sen enempää numeroa tekemättä hän valmisti ruuan niin ettei siinä ollut sianlihaa eikä muitakaan näille outoja tarjottavia. Sama ruoka sopi koko porukalle.
3) Muuten. Oliko Nobelin palkinnon saanut Bob Dylan juutalainen vai kristitty? Vuonna 2009 häneltä kysyttiin uskooko hän tuolloin levyttämiensä joululaulujen teemoihin, Dylan vastasi ”olen tosi uskovainen”.
No häntä voi luonnehtia lähinnä messiaaniseksi juutalaiseksi. Tästä liikkeestä on on tämän vuoden helmikuussa tehty pro gradu tutkielma: David Sternin käsitys juutalaisesta elämäntavasta.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/313273/YliJaakkola_Juha_Pro_gradu_2020.pdf?sequence=3&isAllowed=y
Matias
”Oletko julkaissut tämän jossakin muuallakin?”
Kun kysyt niin vastaan. En ole julkaissut mitään, milloinkaan, missään, paitsi näissä kommenteissa, niin täällä, kuin muuallakin. Joskus minulla oli myös blogi, mutta ei täällä. Kristittyjen valituksista ylläpidolle johtuen, sain usein huomautuksia ja lopulta minut poistettiin. Toisinsanoen, minulta riistettiin sananvapaus. Se ahdistus mikä siitä seurasi, ilmeni painajaisina, joissa koin tukehtumisen tunteita, en pytynyt hengittämään. Koko ruumis oli kuin halvaantunut. Kun viimein sain liikautettua itseäni, sydän hakkasi ja pomppi. Oli pakko avata ikkuna ja saada raitista ilmaa, näin se painajainen oli myös hyvin fyysinen kokemus. Sydämeen käypä. Niitä oli useita, mutta ovat jääneet jo pois.
Minulla ei ole todistuksia, eikä arvoasemia ja tietysti se, että en ole kristillisesti ihan vietävissä kuin lammas narussa, aiheuttaa sen, että en ole hyväksytty tai julkaisukelpoinen. Nain se on aina ollut. Pientä muutosta on tosin havaittavissa.
Onneksi meillä on tämä viheliäinen ja paljon parjattu some, jossa voimme mekin jotka olemme ’ ei kukaan’ ’ei mikään’ ’eikä mistään kotoisin’ olevat ilmaista ainakin joskus, jotakin, jostakin, jollakin lailla, omalla tavalla. Kommentiti tulevat ja kommentiti menevät, ei niitä suunnitella, eikä puhtaaksi kirjoiteta, ne vain tulevat…..ja menevät.
Minulle on ihan sama kiitetäänkö niitä, vai moititaan. Pyrin olemaan jopa raakasti rehellinen ja se ei tietenkään miellytä kaikkia. Siinä kirjoituksessa jota kehuit kauníisti, oli lähinnä kysymys naisista ja pyhyyden kokemisesta ihan arkisesti ja arkisten asioiden äärellä, pysähtymisena ja fyysisenä puhdistautumisena ja nauttimisena siitä, että viikon työt on tehty ja nyt on lupa levätä ja nauttia.
Kastaa pullaa kahvikuppiin, jos ei ole hampaita ja imeskellä menemään. ( Anteeksi etukäteen tämä loppukevennys. )
Kiitos kuitenkin kiittämisestä ja myös siitä, kuten olen jo aikaisemmin sanonut, että olen saanut lasketella täällä sanoja hyvinkin runsaslukuisesti, josta johtuen huomaankin, että tämänpäivän osalta lienee jo parempi siirtyä muualle. Ei näitä kukaan jaksa lukea, on malja taas niin ylitsevuotavainen.
Tarja
Mielestäni sulla on sana hallussa. Sen puolesta voit rohkeasti tuoda esille tekstiäsi.
Valitettavasti somessa toisinaan esiintyvä kova peli on päässyt vaikuttamaan myös itseään kristittyinä pitävien kirjoitustyyliin. Liian usein esiintyy armottomuutta keskustelukavereita kohtaan.
Kaikki eivät huomaa, että asiat selkeytyvät yhteisessä keskustelussa, kun pitää perustella omat käsityksensä asiaa puhumalla eikä toinen toistaan solvaamalla.
Näin netin kautta keskustellen voi useinkin tulla väärinkäsityksiä vain siitä syystä ettei keskustelija ole nähtävissä, mutta asiat selviävät kun ne tuodaan esille avoimesti ja rehellisesti niin kuin niistä ajattelee.
Mitä tulee lukijoihin, niin nyt noin vuorokauden sisällä tällä ketjulla on käynyt 345 lukijaa.
Matias , Dylan, joulu, ja ’ tosi uskovainen.’
Monet maailmanlaajuisesti tunnetuista joululauluista on juutalaisten tekemiä:
Petteri punakuono, Talven ihmemaa ja Valkea joulu, ja on niitä muitakin mutta en nyt muista.
Juutalaiset ovat tietenkin aina uskoneet Pelastukseen, eivät kai he muuten olisi jaksaneet olla juutalaisia. Uskomista se on, että uskoo pelastukseen, että joskus se koittaa, kun Jumala kääntää kohtalon parempaan suuntaan ja poistaa kansan häväistyksen kaikesta maasta.
Se on kuitenkin eri asia, kuin uskoa Jeesukseen jumalana ja pelastajana, koska heille pelastumista ei tapahtunut silloin, eikä sen jälkeen.
J’shua tai Yeshua on suomeksi pelastus tai apu. Kristityt ovat tehneet sanasta ”pelastus ” ihmisen Jeesus, ja uskovat sitten tähän ihmiseen. Ne on kaksi eri asiaa.
Tarja
1) Usko Jeesukseen sisältää ihmiskunnalle täyden yhteyden Jumalaan, sillä hän itse on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
2) Dylan uskoi Jeesukseen. Koska hän samaan aikaan oli juutalaiseen perinteeseen pitäytyvä, niin hän oli messiaaninen juutalainen.
3) Suomessa Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, SLEY, tekee yhteistyötä Caspari-keskuksen kanssa ja heidän välityksellään messiaanisten juutalaisten parissa.
https://www.sley.fi/toiminta/lahetystyo/sleyn-lahetysalueet-ja-yhteistyokirkot/
https://www.caspari.com/finnish/
4) Heprean sana יְהוֺשׁוּעַ eli יְהוֺשֻׁעַ eli יֵשׁוּעַ = jə·hō·wō·šu·a‘ eli jə·hō·wō·šū·a‘ eli jê·šū·a‘ tarkoittaa suomeksi HERRA on pelastus eli HERRA pelastaa. Kreikkalnen muoto on Iēsoús eli Ἰησοῦς, οῦ, ὁ . Mooseksen seuraajalla Joosualla oli sama nimi. Hepreasta suomeen otettu muoto vain on lausumiseltaan noin tuhat vuotta myöhempi muoto kuin kreikan kielen muoto loppuässää lukuunottamatta.
Matias
Hepreassa ei ole sanaa Herra, vaan Adonai.
Mutta Assyrian kielessä, joka lienee arameaa, tai Syyrian murre armeasta, on sana KHEE-RRAA (m) KHIRR-TAA (f) ja olisi suomeksi sana ILMAINEN.
KHAA-B-NEE-Saan …..ensimmäisen kevään. Heidän Uusi vuosi. Tämä päivä vietetään ensimmäisenä huhtikuuta ( maaliskuu 21 gregoriaaninen kalenteri) merkitsee uudestisyntymisen maa.
( Eli vuosi vaihtuu keväällä ja silloin synnytään ikäänkuin uudesti. Alkaa uusi vuosi)
Muinaisina päivinä Assyrian ja Babylonian, juhlimme 12 päivää festivaaleilla. Myös tänä päivänä tietyissä osissa maailmaa, meillä on ( TEM-ZELTAA ) = paraati.
Niin tärkeä oli tämä päivä, että ihmiset hyväksyivät Cyrus ( Kyyros) Persian avosylin, sillä he kuulivat, että hän oli uskonnollisesti suvaitsevainen.
Babylonia pian tuhoutui. Ja se oli yhtä kuin Assyria syntyi. Khoo-YAA-DAA—–yhtenäisyys/ oleminen yhden/ ykseyden.
(Assyriaa ei enää ole, on Syyria ja Irak. Joten se ykseys ei sitten kestänyt. )
………………….
Toinen Herraa muistuttava sana on HERA, joka oli Zeuksen puoliso.
”Hera (m.kreik. Ἥρα) on avioliiton ja aviollisen rakkauden, hedelmällisyyden ja synnytyksen jumalatar antiikin Kreikan mytologiassa. Hera on Zeuksen sisar ja vaimo. ”
Tekstipätkät ovat lainauksia, mutta valitettavasti jäi lainausmerkit pois, se on virhe. En pääse korjaamaan, mutta lainaukset ovat lähteestä: ” Opi Assyrian ( syyrialainen arameaksi ) online. ( teksti sivujen yläosassa)
Teksti alussa: LEARN Assyrian ONLINE
Tarja
Nykyassyria on muinaisen syyrian kielen nykymuoto. Se on yksi aramean kielten haara.
Aikoinaan itämaisten kielten opettajani Jussi Aro vei ryhmän oppilaitaan tutustumaan assyyrialaisiin Tukholmaan. Näin he saivat opiskeluunsa huomattavaa lisäpotkua, kun näki ja kuuli miten tuo kieli naapurimaassamme elää ja voi.
Tarja
Herra -sanan etymologia esitetään osoitteessa http://runeberg.org/svetym/0322.html
Kreikkalaisen mytologian Heran etymologiaksi on esitetty erittäin monia vaihtoehtoja.
Tarja
Aramen kielet/kieli ovat/on itsessään monimuotoinen ja erittäin pitkän historian omaava kulttuurin ilmentymä.
Aramean kielten/kielen eri muotojen luettelon saa selkeästi ja tiivistetysti suomekielisestä wikipediasta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aramean_kieli
Perusteellisemman kuvauksen saa englanninkielisestä wikipediasta
https://en.wikipedia.org/wiki/Aramaic
Nämä wikipedian jutut puhuvat ikäänkuin aramea olisi yksi kieli.
Sen sijaan enemmän kielitieteellisesti asennoitunut j maailman ehkä pätevimmässä Ethnologue -sivusto puhuu 19 eri aramean kielestä. Esimerkiksi Kamerunissa, jossa on vähän vaille 300 kieltä, tähän liittyvä SIL on maan merkittävin kielten tutkimuslaitos. Kävin siellä muutaman kerran, kun tuli sinne asiaa tai tapaamaan joitain tuttaviani.
Ethnologuen luettelossa on otettu huomioon 7 117 eri nykykieltä eri puolelta maailmaa.
https://www.ethnologue.com/subgroups/afro-asiatic