Mat, 22:11- 14 kertoo vertauksen miehestä, joka oli tullut häihin ilman häävaatteita. Vertauksen oikea käsittäminen vaatii sen taustatiedon, että sen ajan häihin saapuville annettiin oma häävaate, josta heidät tunnistettiin oikeiksi häävieraiksi. Vertauksessa joku oli tullut kuokkimaan ja paljastui siksi, että hänellä ei ollut yllään hääpukua ja heitettiin ulos.
Eräs kaverini oli juhlissa ja sinne oli tullut kuokkavieraita, jotka aiheuttivat siellä lisäksi häiriötä. Niinpä ystäväni sai kaverinsa kanssa tehtävän näiden poistamisesta.
Kyseessä oli naamiaiset ja kaveri oli pukeutunut helvetin enkeliksi. Partoineen, huiveineen, buutseineen ja liiveineen, joiden selkään oli tussilla piirretty jotain. Ovella häirötä aiheuttanut kääntyikin vastaan. Silloin hänen tyttöystävänsä sanoi: ”katso nyt vähän millainen kaveri se on. Katso varsinkin sen rintalihaksia.” Niinpä he poistuivat, eikä käsirysyä syntynyt. Kaverillani oli tilanteessa huolta juuri niistä rintalihaksista. Nimittäin niitä kiinni pitävät narut oli juuri irtoamaisillaan. Nuo rintalihakset olivat osa hänen juhlavaatettaan, jotka oli vuokrattu.
Meilläkin on se häävaate maksettuna, joka on Kristuksen vanhurskaus. Siihen pukeutuneena saamme olla taivaallisissa juhlissa turvallisin mielin, eikä meitä heitetä sieltä ulos. Jo tässä elämässä saamme omistaa Jumalan vanhurskauden. Se on aika paljon luvattu. Se perustuu siihen varmuuteen mikä Jumalalla on siitä, että Jeesuksen sovitustyö riittää koko maailman synnin puolesta antamaan jokaiselle tuon häävaatteen. Jokaiselle joka sen haluaa ottaa vastaan.
On monia, jotka pyrkivät Jumalan valtakuntaan omien ansioidensa varassa. Kaikessa he voivat olla muiden uskovien kaltaisia, mutta heiltä puuttuu olennainen, joka tarkemmassa tarkastelussa paljastuu. Tarkempi tarkastelu on helppoa niille, jotka jo omistavat Jumalan vanhurskauden Kristuksessa. He eivät kerskaile omasta erinomaisuudestaan kristittyinä, kuten ne jotka luottavat siihen että itse ovat riittävän hyviä ja siksi uskovat kelpaavansa.
Olen laittanut merkille, että aina kun kirjoitan tästä Jumalan vanhurskaudesta, niin vastakkaisia kommentteja alkaa sataa. Puolelta ja toiselta. Se on ennen saanut minut vähän ymmälle, miksi jopa monet uskovina itseään pitävät vastustavat jyrkästi tätä asiaa. Nyt vain surettaa. He kun eivät tiedä mitä heiltä puuttuu.
Taas pääsin oppimaan lisää. ”Monergistinen” on siis Islamilainen ja Juutalainen tapa uskoa, että pelastus on yksin Jumalan teko ja ihminen ei voi asiaan vaikuttaa. Tämä ei kuitenkaan ole se miten pelastuksen asiaan suhtaudun.
Jeesuksen Tuhlaajapoika vertauksessa isä armahti poikaansa paljon ennen, kuin hän ehti sanoa mitään. Poika oli vielä kaukana ja oli vasta tulossa.
Yleinen ja uskosta vanhurskauttaminen
Yleisen vanhurskauttamisen ja uskosta vanhurskauttamisen suhdetta toisiinsa on usein kuvattu kahdella vertauksella, joista saattaa kuulla monenlaisia muunnoksia. Toinen on vertaus valosta ja sen näkemisestä, toinen vertaus velkakirjan rikki repimisestä. Opinselvyytensä takia aikanaan suuresti arvostettu rovasti K.E. Salonen (1883-1949) on ne esittänyt näin:
Usko näkee valmiin pelastuksen. Uskoa voidaan verrata silmään (Ef. 1:18, ks. myös Matt. 13:16,17, tämä toinen jae on allekirjoittaneen lisäys.) ja uskominen on hengellistä näkemistä (Joh. 6:40). Siksi Jeesus sanoi tulleensa ”avaamaan sokeain silmiä” (Luuk. 4:18) ja Paavali lähetettiin pakanain luo avaamaan heidän silmiään (Apt. 26:18). Parempaa kuvaa uskosta tuskin voidaankaan käyttää. Kristus on vanhurskauden aurinko, joka ristinsä veren tähden loistaa koko ihmiskunnan yllä: on siis kaikkien vanhurskaus (Jes. 60:1-3, Joh. 1:9). Mutta ihmiskunta jakaantuu tähän aurinkoon katsoen kahtia: uskottomat ovat sokeita, uskovat näkeviä. Mutta Kristus-aurinko ei vasta sitten ala loistaa ihmisten yllä, kun joku yksityinen uskoo; jo ristiltä tämä valo loistaa Jumalan edessä koko maailman yllä. Ihmisen omaantuntoon kyllä uskossa tulee valo, mutta se valo on hänen yllään ollut jo ennen uskoa (2 Kor. 4:6). Valossa oleminen ja valon näkeminen ovat kaksi eri asiaa.
Ja toinen vertaus:
Ristillä poistettiin synti Jumalan kasvojen edestä (3 Moos. 16:30), uskoessa ihmisen omaltatunnolta (Apt. 3:19). Rikas maanviljelijä repi rikki velkakirjan, jonka hän oli tehnyt eräälle ylioppilaalle. Mutta
ylioppilas oli Saksassa lukujaan täydentämässä eikä tiennyt kuukausiin tapahtumasta mitään. Vasta kun hän tuli kotiin, sai hän tietää tämän hänen kohdallaan suuren hyvän teon ja hänen tuli hyvä olla. Hänen velkansa pyyhittiin pois kahdella tavalla. Perustapahtuma oli kuitenkin velkakirjan rikkirepiminen; ilman sitä ei olisi jälkimmäisestäkään ollut kysymystä. (Uudemmalla suomen kielellä ilmaisten: ilman sitä ei olisi jälkimmäinenkään voinut tapahtua, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.)
Esa Santakari: Armosta autuaat, jälkikorjuuta evankelisen liikkeen ”autuuden ajasta”, s. 23, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys,
Helsinki 1968. Laatimani blogin otsikko ei löydy tästä kirjasta.
Pekka kysyt:””Kyse on siitä milloin ihmisen armahdus tapahtuu. Tapahtuuko se sen jälkeen, kun ihminen ottaa sen vastaan vai tapahtuiko se jo silloin, kun Jumala sovitti koko maailman synnin?””
Ensinnäkin Jumalan tulee kutsua ihmistä ja sen jälkeen tapahtuvan sanoittaa Pietari selkeästi:
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.(Ap.t.2)
Tuossa on selkeästi sanottu armahdus eli syntien anteeksisaaminen.
Jeesuksen ristinkuolema oli uhri koko maailman edestä eli vasta sen jälkeen jokaisella ihmisellä on mahdollista lähestyä Jumalaa kun nöyrtyy Jumalan kutsuessa parannukseen eli tunnustamaan syntinsä.
Jumalahan selkeästi kutsuu jokaista. Miksi sitten kaikki eivät kuule, eivätkä ota kutsua vastaan?
Pekka lue Joh.3:16 jälkeiset jakeet, niistä selviää että ihmisten teot ovat pahoja ja he rakastavat pimeyttä. Valhe sitoo ihmisen eikä kuule Jumalaa vaan rakastavat valhetta.
Siitäkö johtuu se, että jatkat toisten kiusaamista, etkä tee siitä parannusta?
Pekka olisi mielenkiintoista tietää miten mielestäsi ”kiusaan” sinua tai toisia??
Sehän tässä on ihmeellistä, että sinä itse et ole tietoinen siitä mitä teet? Jollet käsitä sitä itse, niin ei kukaan voi sitä sinulle avata. Vuodesta toiseen nosta uudelleen ja uudelleen samoja asioita esiin. Monet ovat kyllästyneet ja lähteneet kokonaan pois täältä. Etkö kykene keskustelemaan toisia arvostavasti ? Toisia mitätöimällä kiusaat heitä. Tämä ei ole sellainen seurakunta, jossa voit olla vaatimassa sitä, ettei muut saa ajatella toisin kuin sinä. Vaadit muita noudattamaan Jeesuksen sanoja. Hän kielsi toisten mitätöinnin selkein sanoin. Mat 5:22 Joka sanoo veljelleen : ”sinä tyhjänpäiväinen…”
Pekka ajatteleppa nyt kuinka uskonnolliset juutalaiset kohtasivat Jeesuksen, vaikkapa fariseukset ja kirjanoppneett, eivätkö he kokeneet Jeesuksen ”kiusaavan” heitä? Miksi he näin kokivat, eikö Jeesus puhunut rakkauden sanoja vaikka käytti jopa todella voimakkaitakin ilmauksia?
Ajatteleppa Ari sitä, että jokainen joka tuli Jeesuksen luo otettiin vastaan. Sinä torjut kaikki, jotka haluavat kanssasi keskustella. Loukkaat jokaista joka kanssasi ryhtyy keskusteluun. Sinäkään et halua sitä, että sinua henkilökohtaisesti loukataan. Miksi teet muille sellaista mitä itse et toivo? Ei sellainen ole Jumalan tahdon mukaista. Jos jatkat noin, niin rikot sääntöjä ja otat itse syyn päällesi siitä, että kommenttisi poistetaan.
Pekka ymmärrän kyllä miksi toiset loukkaantuvat, ei evankeliumi ole helppoa ja pelkästään kivaa vaan se vaatii nöyrtymistä okaikesta omasta ottamaan se vastaan lapsenkaltaisesti, siis ilman mitään vastaväitteitä eli evankeliumi on täydellisesti Jeesuksen sanoissa ja jos et rakasta niitä niin et ole oikeassa uskossa, rakkaus Totuuteen pelastaa.
Ari Pasanen luulee, että kukaan muu ei ymmärrä Raamatun sanaa eikä ole osallinen Pyhän Hengen työstä kuin hän itse.
Raamatun esillä pitäminen ei Ari Pasasta vakuuta ellei jae/jakeet ole hän itsensä kirjoittamia.
Kysymyksessä on siis ”Ari Pasanen seurakunta”, jäseniä 1kpl, Ari Pasanen.
Surullista Arin kohdalla on tuo into, jolla hän on keskusteluissa mukana. Hänen omista sanoistaan voi suoraan päätellä, että häneltä puuttuu oikea juhlavaate. Voisikohan olla niin että into johtuu juuri siitä, ettei hänellä sitä ole. Onhan sentään sen havainnut että meillä puku on erilainen.
Mielenkiintoinen on oppisi Ari. Kristikunnassa ei taida toista vastaavaa löytyä.
Toisaalta sama opin perusta on hyvin yleinen. Muutenhan vertaus oikeista juhlavaatteista olisi Raamatussa ihan tarpeeton.
Pekka toteat minulle:””Hänen omista sanoistaan voi suoraan päätellä, että häneltä puuttuu oikea juhlavaate.””
Olisi mukava tietää mitä olen sanonut sellaista mistä voit päätellä onko juhlavaatteeni oikea vai ei?
Ero tulee vastaan siinä, ajatteleeko häävieras, että oma puku (oma parannus) on riittävä asu, vai pitäisikö Kuninkaan antaa parempi puku, ”puettaa”?
”22:11 Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin”
Ei ollut puettu.
Jumala pukee. Oma puku ei riitä. Isä puki tuhlaajapojan aina sormusta myöten.
Millainen puku on Pasasen puku? Minä en tiedä. Sen tiedän, että Pasanen kovasti vakuuttelee sekä tehneensä, että edelleen tekevänsä kaiken oikein Jumalan edessä omassa uskossaan. Muut ovat väärässä……
Paukkunen Kari tuot esille sellaista minusta joka ei pidä paikkaansa ja jonka olen korjannut monta kertaa, siis väität ”” Sen tiedän, että Pasanen kovasti vakuuttelee sekä tehneensä, että edelleen tekevänsä kaiken oikein Jumalan edessä omassa uskossaan.””
Se mitä olen tuonut esille on että minulla on Jumalan voima voittaa kaikki kiusaukset, siis vaikka näin on niin lankean omasta tahdosta joskus.
Täällä eräs blogisti sanoo minun jankuttavan, no juuri hän itse tuo samalla tavalla kuin Paukkunen esille sellaisia asioita minusta jotka eivät pidä paikkaansa yhä uudestaan ja uudestaan vaikka selkeästi korjaan etteivät väitteet pidä paikkaansa, miksi näin tehdään???
Pasanen,
Tulkintani nousee kommenteistasi. Sinulle on tavallista syyttää muita uskovia ja epäillä heidän uskoaan. Kiistät tämän, vai oletko samaa mieltä?
Yhtä erikoista on se, että kerrot Jumalan voimassa osaavasi vastustaa kaikkea pahaa/syntiä, ja onnistua siinä, mutta sitten taas omasta tahdosta ja halusta lankeat syntiin?
Et kuitenkaan myönnä, että uskova on sekä syntinen että vanhurskas? Oletko sitä mieltä, että Paavali teki syntiä omasta tahdosta? Roomalaiskirjeen mukaan Paavali vihasi sitä syntiä, JOKA HÄNESSÄ ASUU. Sinussa ei syntiä ole muuten kuin omasta tahdostasi?
Oppisi on hyvin sekavaa. Kun opetat toistuvasti väärin, saat aina saman palautteen, jota kutsut jankutukseksi.
Kari Paukkunen tuot Paavalia esille todistaaksesi omaa oppiasi, valitettavasti et ymmärrä mitä Paavali kirjoittaa vaan tuot jonkun ihmisen tulkintoja hänen kirjeistä, siis Paavali puhuu itsestään synnin orjana ennen kuin Jeesus hänet siitä vapautti.
Teille (luterilaisille) evankeliumi on vain omien syntien anteeksisaamista, ei teillä ole Jumalan voimaa minkä todellinen evankeliumi antaa.
Pasanen,
Et vastannut!
Onko oma pukusi riittävä?
Blogissa kysellään oikean juhlavaatteen perään. Sinusta en tietenkään mitään tiedä, mutta minun oma pukuni on likainen. Tarvitsen Kristuksen lahjaksi antaman vanhurskauden vaatteen.
Pasanen,
Olet jatkuvasti väittänyt, että minulla on voimaton Jumala ja vastaavasti sinulla on voimallinen Jumala. Sinä et jankuta, vaan minä jankutan?
Minä olen eri mieltä siitä, että minulla olisi voimaton Jumala. Sinä voit jankuttaa vastaan edelleen.
Paukkunen Kari miksi tuot sitten esille voimatonta jumalaasi (tarkoituksella pienellä)??
Minulle Jumala on rakastava Isä eikä Hän jätä lapsiaan voimattomiksi synnin orjiksi.
Pasanen Ari
En ole kirjoittanut Jumalan nimeä pienellä.
Kelaa viestejä taaksepäin. Minun Jumalani ei ole voimaton, Hän minut pukee.
Kari Paukkunen siis miksi sitten tuot itseäsi syntisenä, ei Jumalan lapsi ole syntinen vaan pyhä.
Minä uskon Jeesuksen sanat ja kun Hän sanoo tekevänsä ihmisen vapaaksi niin minä uskon sen ja olen vapaa synnin orjuudesta, epäusko ei tätä ymmärrä vaan väittää itseään syntiseksi synninorjaksi.
Pasanen,
Kristus on vapauttanut minun synnin orjuudesta. Ihmisen Poika tekee vapaaksi. Vapauteen Kristus vapautti meidät.
Sinulta on Jumala salannut vielä asioita oman sydämesi syvyyksistä. En tarkoita näkyviä syntejä enkä tekoja, joita voitaisiin osoitella sormella. Tutki itseäsi ihan rauhassa.