Mat, 22:11- 14 kertoo vertauksen miehestä, joka oli tullut häihin ilman häävaatteita. Vertauksen oikea käsittäminen vaatii sen taustatiedon, että sen ajan häihin saapuville annettiin oma häävaate, josta heidät tunnistettiin oikeiksi häävieraiksi. Vertauksessa joku oli tullut kuokkimaan ja paljastui siksi, että hänellä ei ollut yllään hääpukua ja heitettiin ulos.
Eräs kaverini oli juhlissa ja sinne oli tullut kuokkavieraita, jotka aiheuttivat siellä lisäksi häiriötä. Niinpä ystäväni sai kaverinsa kanssa tehtävän näiden poistamisesta.
Kyseessä oli naamiaiset ja kaveri oli pukeutunut helvetin enkeliksi. Partoineen, huiveineen, buutseineen ja liiveineen, joiden selkään oli tussilla piirretty jotain. Ovella häirötä aiheuttanut kääntyikin vastaan. Silloin hänen tyttöystävänsä sanoi: ”katso nyt vähän millainen kaveri se on. Katso varsinkin sen rintalihaksia.” Niinpä he poistuivat, eikä käsirysyä syntynyt. Kaverillani oli tilanteessa huolta juuri niistä rintalihaksista. Nimittäin niitä kiinni pitävät narut oli juuri irtoamaisillaan. Nuo rintalihakset olivat osa hänen juhlavaatettaan, jotka oli vuokrattu.
Meilläkin on se häävaate maksettuna, joka on Kristuksen vanhurskaus. Siihen pukeutuneena saamme olla taivaallisissa juhlissa turvallisin mielin, eikä meitä heitetä sieltä ulos. Jo tässä elämässä saamme omistaa Jumalan vanhurskauden. Se on aika paljon luvattu. Se perustuu siihen varmuuteen mikä Jumalalla on siitä, että Jeesuksen sovitustyö riittää koko maailman synnin puolesta antamaan jokaiselle tuon häävaatteen. Jokaiselle joka sen haluaa ottaa vastaan.
On monia, jotka pyrkivät Jumalan valtakuntaan omien ansioidensa varassa. Kaikessa he voivat olla muiden uskovien kaltaisia, mutta heiltä puuttuu olennainen, joka tarkemmassa tarkastelussa paljastuu. Tarkempi tarkastelu on helppoa niille, jotka jo omistavat Jumalan vanhurskauden Kristuksessa. He eivät kerskaile omasta erinomaisuudestaan kristittyinä, kuten ne jotka luottavat siihen että itse ovat riittävän hyviä ja siksi uskovat kelpaavansa.
Olen laittanut merkille, että aina kun kirjoitan tästä Jumalan vanhurskaudesta, niin vastakkaisia kommentteja alkaa sataa. Puolelta ja toiselta. Se on ennen saanut minut vähän ymmälle, miksi jopa monet uskovina itseään pitävät vastustavat jyrkästi tätä asiaa. Nyt vain surettaa. He kun eivät tiedä mitä heiltä puuttuu.
Pyhitys on sitä, että yhä syvemmin alkaa tuntea oman syntisyytensä ja Jumalan armon. Joten parannus on juuri sitä, että
tuntee syntinsä ja pyytää niitä anteeksi. Siinä riittää parannuksen tekoa koko Kristityn elämän ajaksi. Olisikin helppoa, jos parannus olisi sitä, että jättää elämästään pois joitakin tekosyntejä, mutta säilyttää helmasyntinsä sekä ajatuksissa tekemänsä synnit. Oikean kristityn kun tunnistaa siitä, että hänellä on yhä syntejä, joista parannus on vielä pahasti kesken. Fariseukset luottavat itse tekemäänsä parannukseen ja siksi moittivat muita. Siitä tunnistaa fariseukset.
Pekka meillä on täysin vastakkaiset näkemykset mitä on pyhitys.
Minä olen niin monien himojen orja ollut ennen uskontuloani että tiedän mitä tarkoittaa kun Jeesus vapauttaa synnin orjuudesta ja mitä pyhitys tarkoittaa.
Ennen en tiennyt Jumalan tahdosta yhtään mitään oikeastaan, toki olin lukenut Raamatusta tiettyjä asioita ja esim äitini (uskonnollinen) ”syyllisti” siitä mitä tein ettei esim avoliitto ole Jumalan tahto ym, mutta mikään ei saanut aikaan ”pistoa” sydämessäni vaan jatkoin himojeni mukaan elämistä. Tottahan toki ymmärsin ettei esim viinan juonti ole aina hyväksi mutta silti sitä piti juoda, pelihimo vei rahat kun sitä uskoi joskus voittavansa paljon…..
Siis kun Jumala alkoi vetää hyvyydellään puoleensa niin sitä alkoi ymmärtää Jumalan tahtoa ja kun tunnusti että oli elänyt sitä vastaan niin Jumala puhdisti siitä, siis antoi voiman olla tekemättä enää himon mukaan, tästä voimasta uskova elää, ennen satutti läheisiä niin monella tavalla mutta kun Jumala näyttää tahtonsa niin sitä saakin voiman elää rakastaen lähimmäisiään.
Hyvä kysymys on itselle haluaisinko minä että minua rakastettaisiin niin paljon että vaikka tekisin kuinka pahaa lähimmäiselle niin silti minua rakastettaisiin eli minulle tehtäisiin hyvää eikä vaadittaisi rangaistusta, siis kun vastaan myöntävästi tuohon kysymykseen niin Jumalan tahto on kääntää se toisinpäin eli minun tulee rakastaa lähimmäistä samalla tavalla, toisaalta en voi vaatia lähimmäisiltäni että he rakastaisivat minua koska itsekkin olin ennen täydellisen rakkaudeton (ennen uskoontuloani).
Kristityn pyhyys on lahjaksi saatua pyhyyttä. Juhlavaate on puettu hänen ylleen ja hän omistaa Jumalan vanhurskauden.
Sitä suurempaa ei voi tietenkään kenelläkään olla. Tämä pyhyys ei voi kasvaa. Joten kristityn ainoa kasvu on siinä että hän tunnistaa oman syyllisyytensä yhä syvemmin. Jumalan armo antaa siihen hienon mahdollisuuden. Kristitty kun tietää että saa anteeksi, niin hän uskaltaa nähdä omaa pahuuttaan yhä syvemmin. Tämän vastapainona on lahjaksi saatu vanhurskaus, joka aina on paljon suurempi.
Pekka esille tuomasi ajatus:”” Kristitty kun tietää että saa anteeksi, niin hän uskaltaa nähdä omaa pahuuttaan yhä syvemmin. ”” on selkeä valhe, ei ole mitään tulevaa koskevaa armoa.
Ryyppäämisen lopettamisen on moni tehnyt ilman uskoa. Samoin huoraamisen. Sillä on ihan turha kehua omaa uskoaan
Toiset taas eivät ole koskaan niitä edes harrastaneet. Oman syntisyytensä löytää pian jokainen, joka yrittää olla oikein hyvä. Jollei Arilla ole tuon enempää tarjottavana, niin eipä tuossa paljon ole. Valheeksi Ari Jumalan armon kun laittaa, niin on jo aikoihin eletty.
Pekka Niinpä onkin niin ”helppoa” tehdä parannusta toisten synneistä. Siis miksi edelleen tuot syntisyyttäsi esille jos synnistä on niin helppo päästä eroon (ainakin kuten sanot toisten)?
Syntisyydestä ei ole mahdollista päästä eroon. Siksi täydellinen sovitus on välttämätön. Kiellät sen että Jumala on syntiselle armollinen ja antaa kaikki hänen syntinsä anteeksi. Nekin joista hän ei ole eroon päässyt, vaikka kuinka on yrittänyt tehdä niistä parannusta. Jos vain ne synnit olisi sovitettu, josta on päässyt kokonaan eroon, niin silloin sovitus olisi tarpeeton. Me voisimme itse pelastaa itsemme. Esittäessäsi että se on valhetta että saan syntisenä uskoa syntini anteeksi kiellät sovituksen ja koko kristillisen uskon perustan.
Pekka en kiellä sitä että Jumala on syntiselle armollinen kun tämä Jumalan kutsuessa tekee parannuksen ja ottaa kasteen saa tämä synnit anteeksi ja Pyhän Hengen.
Se että kenen täytyy nöyrtyä parannukseen ja uudestisyntyä on että jokaisen ihmisen, ei ole ketään poikkeusta, siis varmaankin ymmärrät että esim muslimin tulee Jumalan kutsuessa tehdä parannus ja ottaa kaste….., siis tämä sama koskee JOKAISTA ihmistä niin luterilaisiakin, ei ole yhtään ihmistä joka voi kääntyä hakemaan jotain vanhasta, eihän synteihinsä kuollut voi tuoda mitään omaa mukanaan kun Jumala tekee hänet eläväksi henkensä kautta. eihän voi?
Tuot esille omaa oppimaasi luterilaista oppia jolla pidetään ihmiset pimeydessä eivätkä he pääse valoon.
Matt. 22:29
Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
Et kiellä, mutta laitat kuitenkin ehdon. Näin kumoat oikean uskon.
Jeesus on jo sovittanut koko maailman synnin ja nyt on kyse sen uskolla vastaanottamisesta. Joko otat sen uskolla vastaan sellaisenaan, tai sitten alat asettaa sille ehtoja. Ei ole kuin se yksi ahdas portti. Siinä ei voi asettaa ehtoja, eikä vedota mihinkään muuhun, kuin Jeesuksen sovitustyöhön.
Se mitä usko vaikuttaa tämän jälkeen on kokonaan eri asia.
Tämä on se ilosanoma joka meille on annettu. Vain uskova ihminen kykenee tekemään parannusta. Se joka on saanut syntinsä anteeksi ja rakkauden Jumalaan ja Jumalan tahtoon korjata elämänsä suuntaa. Sillä hän on saanut uuden rakkauden Jumalan tahtoon.
Pekka en minä mitään omia ehtoja tuo vaan tuon sitä mitä Raamatussa on, siis Jeesus käskee julistaa parannusta syntien anteeksisaamiseksi Hänen nimessään:
Luuk. 24:47
ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Sitten on Pietarin selkeä sana siitä kuinka tullaan uskoon ja saadaan Pyhä Henki:
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Siis huomaatko etten minä omiani puhu.
Kiitos Pekka!
Yrität ja jaksat vielä opettaa eteenpäin. Jollekin voi jäädä levy paikoilleen pyörimään, joten edistymistä ei voida nähdä.
Kiitos Kari. En kuitenkaan yritä väitellä, enkä muuttaa Arin mielipidettä. Ari aktivoi kivasti pohtimaan vanhurskausopin ihmeellistä ja rikasta sisältöä, josta Arilla ei ole mitään käsitystä. Ari edustaa ajatuksineen sitä, miten ihmiset oman ymmärryksensä varassa vanhurskausopin käsittävät. Joten ”keskustelu” terävöittää omaa ymmärrystäni tästä taivaallisesta Jumalan suuresta viisaudesta. Tällä asenteella saan jopa iloa siitä, että saan jatkaa ”keskustelua” Arin kanssa. Vanhurskaus oppi kun on niin ihmeellinen Jumalan salaisuus, että pelkästään sen pohdiskelu tuottaa suurta iloa.
Pekka vai ei minulla ole ””mitään käsitystä” vanhurskauttamisopista, siis kun elin luterilaisena 40 vuotta niin oliko minulla silloin, olinhan kastettu, konfirmoitu, siis eikö kaikki ollut luterilaisen opin mukaista eli eikö sen olisi pitänyt antaa ymmärrys, olinko päässyt silloin pois pimeydestä valoon eli ymmärsinkö mitä Jeesus sanoo, kasvoinko siis sitä hedelmää mitä sana saa aikaan?????????
Evankeliumin yksi todella tärkeä asia on juuri pimeydestä pois pääseminen, sokea saa näön, kuuro alkaa kuulla Jeesuksen äänen ja voi näin seurata Jeesusta.
Pasanen,
Minut liitettiin vauvana Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyn mukaisesti Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Lapsena uskoin Jeesukseen, nuorena yritin hänet kieltää.
Sain Jumalan armosta 22-vuotiaana etsikkoajan. Sain näkevät silmät ja kuulevat korvat. Sain uskoa syntini anteeksi. Yksin en olisi jatkossa pärjännyt. Luterilainen kirkko tuli kaikkine herätysliikkeineen tueksi hengellisesti henkiin heränneelle.
Kommenttisi mukaan kaste ja konfirmaatio ovat johtaneet sinut pimeyteen. Sinä uskot niin?
Minä uskon päinvastoin.
Minun pimeyteni syynä on ollut synti, maailma ja perkele, ei luterilainen kirkko.
Uskon, että kasteessa minulle haluttiin avata ovi valkeuteen, vastaavasti konfirmaatiossa usko Jeesukseen haluttiin vahvistaa Pyhällä ehtoollisella.
Jeesus Kristus on minun syntieni sovittaja, ei vain menneitten syntien sovittaja, vaan myös tulevien, kun sydämestäni nousee joku Jumalan sanan vastainen paha ajatus, lähimmäisen laiminlyöminen tai muu ilkeys lähimmäistä kohtaan. Vaellusta pitää myös valvoa, ettei kaiken sydämen pahuuden lisäksi lankea ns. julkisyntiin. Ainoa synnin sovitus on joka tapauksessa Jeesuksen anteeksiantamus.
Jos huomenna minä ja vaimoni olemme edelleen elossa, menemme luterilaiseen messuun kuulemaan synninpäästössä aikaisemminkin kuulemamme, Jumalan vakuutetut, Raamatun anteeksiannon sanat uudelleen sekä nautimme Herran Pyhän ehtoollisen iankaikkiseksi elämäksi niinikään Jeesuksen opetuksen mukaisesti.
Kari Paukkunen toteat:””Sain Jumalan armosta 22-vuotiaana etsikkoajan. Sain näkevät silmät ja kuulevat korvat””.
Kuinka tämä tapahtuu Raamatun sanan mukaan eli voitko vastata seuraavaan:
3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi?
5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.(Matt.7)
Kuinka siis tulee toimia ohjatessa toisia uskoon?
Kari Paukkunen toteat vielä:””menemme luterilaiseen messuun kuulemaan synninpäästössä aikaisemminkin kuulemamme, Jumalan vakuutetut, Raamatun anteeksiannon sanat uudelleen sekä nautimme Herran Pyhän ehtoollisen iankaikkiseksi elämäksi niinikään Jeesuksen opetuksen mukaisesti.””
Aiemmin Pekka penäsi että minä asetan ehtoja syntien anteeksi saamiselle ja pelastukselle, no kuinka kävisi jos ette menisi kuulemaan synnin päästöä ja nauttimaan ehtoollista enää koskaan??
”kuinka kävisi jos ette menisi kuulemaan synnin päästöä ja nauttimaan ehtoollista enää koskaan??” Ari Pasanen
Hyvä kysymys – helppo vastaus?
Olemme saaneet synnit anteeksi. Se lupaus on meille annettu. Uskomme lepää täysin Kristuksen täytetyssä työssä.
Aina on hyvä kuulla uudestaan ja uudestaan Raamatun lupaukset omalle kohdalle. Ehtoollista on kutsuttu myös Jumalan kansan matkaevääksi. Herran Pyhä ehtoollinen on meille juhlahetki. Siihen liittyy Jeesuksen lupaus, joka on evankeliumi tekstiin kirjattu. Ehkä olet lukenut Ari Pasanen?
”Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.(Matt.7) Lainaus/ Raamattu, Ari Pasanen
Pidät minua ulkokullattuna? En sinun mielestäsi näe malkaa omassa silmässäni?
”ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.(Matt.7)” Raamattu/ Ari Pasanen
Pasanen,
Oletko lukenut edellä olevat kommenttini?
Syytän muita kuin itseäni, niinkö olen kirjoittanut?
Minä tarvitsen armoa joka hetki. Minulla ei ole varaa syyttää muita. Malka silmässä Jeesuksen mukaan tarkoittaa syntejä, joita ei itse huomaa.
Tulkitset Herramme sanoja eri tavalla?
En ymmärrä, mitä haluat kysyä?
En minäkään kirkon penkissä ole oppinut tuntemaan vanhurskauttamisoppia. Johtuu siitä, ettei sitä juurikaan kirkossa opeteta. Tästä puutteesta johtuu sekin että suuri osa kirkon jäsenistä ei oikeasti tiedä kirkon opin todellista sisältöä. Eikä varsinkaan sitä mitä se heidän itse kunkin elämässä merkitsee.
Niinpä en ihmettele sitä Ari, ettet ole tästä opista päässyt perille kirkkoon kuuluessasi. Olet pettynyt kirkkoon ja niin on moni muukin.
Henkilö joka oivaltaa sen mistä tässä opissa on oikeasti kyse saa sisäisen voiman ja halun elää Jumalan tahdon mukaan. Hän saa tuntuman omaan syntisyyteensä ja samalla armon omistamiseen. Hänen itsetuntonsa vahvistuu, kun oivaltaa että on jatkuvasti Jumalan suuren rakkauden kohteena. Jumalan rakkaus kun on riippumaton omista tunteista ja mielialoista.
Pekka en todellakaan ole ””pettynyt” kirkkoon, elin itse pimeydessä ja vaelsin täysin oman järjen ja viisauden mukaan täysin tietämättömänä Jumalan tahdosta, niinkuin kaikki luterilaiset tekevät.
Sitten kun tuo oma viisauden ja voiman tie johti umpikujaan niin huusin Jumalan puoleen ja Hän näytti yhden selkeän synnin minun elämästä ja sen kautta Jumala veti hyvyydellään puoleensa. Sitten aloin etsiä Häntä ensin Raamatusta ja sitten kirkosta, onneksi Jumala johdatti Raamatun sanan kautta ja antoi sellaista mikä kantoi hedelmää ja uskoa Jumalan sanaan. Ensimmäinen oli Jumalan rauha, siis miksi sitä sanotaan yliymmärryksen käyväksi, siis kun sitä mietin ja se osottautui todeksi eli rauha säilyi silloinkin kun minua loukattiin todella pahasti eli en hermostunut enkä ”kostanut” sitä pahalla vaan rauha säilyi.
Se on sinun oma ja henkilökohtainen kokemuksesi Jumalan työstä sinussa Ari. Voisit antaa Jumalalle mahdollisuuden toimia toisten kanssa toisin. Jumalalla on lukemattomia tapoja kutsua ja vetää yhteyteensä ihmisiä. Olemme kaikki hyvin erilaisia. Jumala ottaa tämän huomioon. Hän on luonut meidät erilaisiksi ja tietää tarkoin ketä me olemme.
Siksi hän voi ottaa erilaisuutemme huomioon kun meitä kutsuu ja vetää puoleensa.
Juuri siksi, että oli mahdotonta onnistua säilyttämään jumalallinen totuus väärentämättömänä suusta suuhun läpi vuosituhansien, Herra on lahjoittanut kirkkaassa, kirjoitetussa, muuttumattomassa sanassaan sellaisen koetinkiven, jonka avulla voidaan koetella kaikki inhimilliset ja jumalallisiksi kiitetyt opit… Mutta sana jäi. Kirkkaana ja selvänä, yksiselitteisenä ja lujana se loistaa maailman yössä! Siitä löytää totuuden jokainen: yksinkertainen maallikko ja hurskas teologi! Toinen vakuuttaa toiselle todeksi ikivanhan kultalöydön. Se valaisee, ruokkii ja pyhittää kaikki ne, jotka lukevat Raamattua yksinkertaisesti, nöyrästi ja rukoillen!… Pyhän Hengen voima, joka vaikuttaa sanan kautta, saa näet voiton pahasta kaikissa niissä, jotka kuulevat sitä hyvässä tarkoituksessa, vaikkapa sitten vain pelkästä inhimillisestä uteliaisuudesta.
Wilhelm Löhe, Jumalan puutarha, s. 63, 64 ja 66, SLEY, 1983.
Miten vielä kohtelee Jumala lapsiansa?
Hän panee kuorman meidän päällemme.
Daavidkin sanoo, että Herra panee kuorman meidän päällemme. (Ehkä Prätorius tässä viittaa Psalmiin 66:11.) Sillä samoin kuin Aabraham sitoi halkokuorman rakkaan poikansa Iisakin selkään, että hän sen kantaisi Moorian vuorelle saakka (Lue vaikka selostus tästä 1. Moos. 22:1-19.), samoin panee Herra Jumala pyhän ristin rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja kaikkien Hänen rakkaitten lastensa kannettavaksi. (Gal. 6:5) Toisen antaa Hän kärsiä raskasta köyhyyttä ja puutetta, toisen sairautta ja ruumiillisia kipuja, toisen jumalattomain, ilkeitten ihmisten katkeraa vihaa ja vainoa. Jokaisella täytyy olla jotain kannettavaa, eikä kukaan pääse kärsimyksistä vapaaksi. Mitä Jumala vain tahtoo, sitä täytyy meidän kärsiä, vaikka meidän täytyisikin sentähden paeta koko maailmasta. Silloin ei auta pako eikä varovaisuus. Jokaisen mielestä tuntuu hänen oma ristinsä raskaimmalta; mutta jos kaikki ristit koottaisiin yhteen ja jokainen saisi itse valita, minkä itselleen tahtoisi, niin valitsisi kuitenkin jokainen itselleen omansa taas takaisin.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarreaitta, s. 449, SLEY, 1925. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. Gal. 6:2. Kristus itse on kantanut kaiken puolestamme. Jes. 53:4, 1. Piet. 2:24.
Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela. Psalmi 68:20. Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita. Jesaja 40:11. Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta. Jesaja 46:3.